teppo kirjoitti:ABC kirjoitti: Potentiaaliset seuraukset voisivat olla lainkuuliaisten kansalaisten kannalta katastrofaaliset, kun entiset taparikolliset yhteiskunnan elätit joutuisivat tehostamaan toimintaansa merkittävästi ansaitakseen jokapäiväisen elannon yhdessä elinkustannuksiltaan maailman kalleimmista maista.
Tässä sinulla on oletuksena, että rikollisuus tuottaisi hyvin tai edes kohtuullisesti ja että kohdejoukolla olisi todellisia edellytyksiä tehostaa toimintaansa mutta he eivät tekisi sitä ilman pakotetta.
Jos vaihtoehtona on tulottomuus, on täysin järkevää olettaa, että henkilö tekee hengenpitimikseen entistä kovemmin "töitä". Vai ajattelitko, että nämä tyypit sitten suostuvat kuolemaan nälkään tai siirtyvät romanialaisten kerjäläisten vierille kadunvarsiin anelemaan almuja? Nykyisessä tilanteessa, jossa muutamia tuhansia vakituisia, kokoaikaisia työpaikkoja (eli niitä töitä, joilla on mahdollista elättää itsensä ilman tukia) tavoittelee satojatuhansia henkilöitä, ei ole realistista odottaa, että rikollisrekisterin omaava henkilö tulisi palkatuksi, joten se tie on poissuljettu.
ABC kirjoitti: Jo nyt meillä on noin 30000 nuorta, jotka eivät näy missään tilastoissa, koska ovat pudonneet yhteiskunnan tukien ulkopuolelle.
Kyllä he näkyvät tilastoissa. Luku koskee niitä 15-29 -vuotiaita nuoria, jotka eivät opiskele, eivät ole ainakaan virallisesti töissä eivätkä ole työttöminä työnhakijoina. Jos he asuvat vanhempiensa kotoa, heillä ei ole mitään oikeutta tukiin eikä edes tarvetta hakeutua työttömyyskortistoon, koska työmarkkinatukea ei tule eikä ole tarpeenkaan tulla. Omillaan asuvia yhteiskunta sponsoroi esimerkiksi asumistuen ja toimeentulotuen muodossa. Ne ylittävät mm. opintotuen määrän ihan reilusti, joten opintutuen menettämisen uhka ei ole kovin paha pakote. Tosin tällainen lifestylevalinta ei ole kovin pysyvä vaan viiden vuoden perpektiivillä yli puolet porukasta on siirtynyt töihin tai opintoihin. Eli ei nyt ihan niin dramaattista.
Oletat, että kaikilla kotona asuvien nuorten (tosin sivuhuomautuksena: 29-vuotias ei mielestäni ole enää mikään "nuori") vanhemmilla on varaa elättää heidät. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyvyttömyydestä itsenäistyä taloudellisesti seuraa myös ristiriitatilanteita ja köyhyyttä perheen muille jäsenille.
Toimeentulotuki on muuten harkinnanvarainen, joten se voidaan myös evätä. Esim. tilanteessa, jossa sossu katsoo nuoren mahdollisesti työskennelleen, vaikkakin ilmaiseksi, perhefirmassa, tuki evätään.
ABC kirjoitti:Ehdotuksen varsinainen ongelma on silti määrittelypuolella.
Aivan. Tähän mielellään kuulisikin hyviä ideoita. Olisiko esimerkiksi joku lukumäärä tiettyihin rikoslain kohtiin sisältyviä rikoksia jonkun ajan kuluessa, joka veisi oikeutuksen tiettyihin tukiin tietyksi ajaksi? Tämä olisi osa tuomittavaa rangaistusta ihan samalla tavalla kuin ehdonalainen vapaus tai ehdollinen ovat rangaistuksia.
Viimesijaisen toimeentuloturvan, siis ruoan ja asunnon, evääminen ei mielestäni voi olla osa rikoksesta saatavaa rangaistusta maassa, joka on sitoutunut olemaan kiduttamatta rikoksesta tuomittuja. Vai eikö sinusta nälässä ja asunnotta pitäminen ole kidutusta verrattuna vankilassa olijoiden asumiseen ja ruokailuihin, terveydenhoitoon, kuntouttavaan toimintaan, opiskelumahdollisuuksiin... Lisäksi tukien poistorangaistuksesta pääsisivät käytännössä "nauttimaan" myös tuomittujen läheiset, mikä on lievästi sanoen ongelmallista oikeudelliselta(kin) kannalta.
ABC kirjoitti:Moraalisesti kyseenalainen perheiden hajottaminen, vaikka sitä tavoiteltaisiinkin, ei toteutuisi, vaan tuloksena olisi nimellisesti eronneita ja eri osoitteissa asuvia perheenjäseniä, jotka kuitenkin käytännössä viettäisivät yhteiselämää kuten ennenkin.
Voisi viettää juu, mutta jos sanktio ulottuisi esimerkiksi asumistukeen, niin rosvon osuus olisi siitä jo leikattu pois, joten rikollinen voi itse (tai se puoliso) järkeillä uhkatilanteessa, kannattaako rikollista uraa jatkaa.
Kerropa nyt, millä todistaisit käytännössä sen, ettei rikollinen ura ole jatkunut tai että se on lopetettu "sitten viime näkemän"? Ongelma on juuri siinä, että tällaisen asian todistaminen on käytännössä mahdotonta.
Ammattirikollisten yhteiskuntaa haittaavaan toimintaan on voitava puuttua muilla keinoilla, ensisijaisesti kovemmin vapausrangaistuksin. Silloin ei tarvita epäoikeudenmukaista rajankäyntiä entisten rikollisten perusoikeuksien tasolla. Vankiloiden olot ovat tällä hetkellä niin hyvät, että sieltä voidaan hyvin niistää jonkun verran (opiskeluoikeus pois, työvelvollisuus ahkeraan käyttöön). Kuten olen usein todennut, vankeusrangaistusten pituudet ovat Suomessa aivan pelletasolla; jopa paapomismaineen saaneessa Ruotsissa elinkautinen on 20 vuotta, kun se Suomessa on naurettavat 13 v. Mutta periaatteena on oltava, että sitten kun rangaistus on kärsitty, se on kärsitty. Jos taas henkilö on niin vaarallinen, että hänen vapauttamisensa katsotaan aiheuttavan välittömän vakavan vaaran yhteiskunnalle, olisi tällaiset henkilöt voitava pitää posessa vaikka lopun ikäänsä.
Itse asiassa tukien poistamisajatus on käytännön toteutuksen kannalta niin ongelmallinen, että ajatuksen esittäminen ja kannattaminen on mahdollista ainoastaan, jos on valmis muiltakin osin hyväksymään yhteiskunnan, jossa voi suhteellisen helposti pudota viimesijaisen taloudellisen turvaverkon ulkopuolelle jopa ilman omaa syytään. Tämän ehdotuksen ja vastaavien kannattajat vaikuttavat usein kuvittelevan, että ihmisen elämän tapahtumat ovat vain ja ainoastaan kiinni hänestä itsestään, jolloin jokaiseen elämäntilanteeseen voitaisiin löytää syy henkilöstä itsestään. Tältä pohjalta on siten aiemmin ehdotettu mm. läskiveroa, "itseaiheutettujen" sairauksien maksattamista sairailla ym. Kuitenkaan, kuten jokainen vaikeuksia elämässään kohdannut tietää, eivät syy- ja seuraussuhteet tapahtumissa ole useinkaan sitä, miltä ne näyttävät, ja varsin usein "syyllistä" ei ole tai sellaista ei voida pitävästi osoittaa.
Onko siis taka-ajatuksena tällaisissa ehdotuksissa se, että jos ensin tehdään kaikkien halveksimasta ihmisryhmästä sosiaaliturvan piiriin kuulumattomia, on seuraavassa vaiheessa mahdollista evätä tuet myös muilta ryhmiltä, joiden tilanne saattaa näyttää itseaiheutetulta: pitkäaikaistyöttömät, tiettyjä vaikeasti diagnosoitavia sairauksia sairastavat, esim. huumetaustan takia ilman työtä jääneet jne. En minä ainakaan halua sellaista yhteiskuntaa. Minua inhottaa syvästi nykyinen ilmapiiri, jossa aktiivisesti hyökätään kaikkein heikoimpien toimeentuloturvan kimppuun samalla, kun esim. osakkeilla eli pelkällä tuurilla omaisuutensa ansainneiden möläytyksiä palvotaan suurina viisauksina; jossa perse penkissä istuvan yritysjohtajan aika on muka 1000 kertaa arvokkaampaa kuin hiki päässä työssään raatavan siivoojan tai lähihoitajan aika; ja jossa kaikkein kovinta meteliä omista oikeuksistaan pitävät ne kultalusikka suussa syntyneet empatiakyvyttömät ikuiset kakarat, joilla on siihen aikaa, varaa ja jaksamista.