Kenellä meistä on omia lapsia?

Keskustelua Ulvilan tapauksesta
AlexKrycek
Olivia Benson
Viestit: 747
Liittynyt: Ke Elo 07, 2013 7:29 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja AlexKrycek »

Pieni liekki kirjoitti:
violetti kirjoitti: Luulisi, että etenkin isovanhempien joukosta löytyisi enemmän myötäeläjiä Anneli Auerin tilanteelle. Ainakin Auerin omat vanhemmat ovat kertoneet oikeudessa, kuinka peloissaan lapset olivat olleet heille muuttaessaan. Eivät olleet lapset uskaltaneet mennä pitkään aikaan ilman aikuisia pihalle leikkimäänkään, kun olivat pelänneet murhaajan tulevan takaisin.

Mitä sinä tai minä loppujen lopuksi voimme sanoa Auerin tai tyttären käytöksestä surmayönä, kun ei meistä kumpikaan ollut paikan päällä havaintoja tekemässä emmekä ole päässeet Auerin kanssa kasvokkain asiasta keskustelemaan? Minä olen kuunnellut häkenauhan useaan kertaan ja kuunnellut myös Auerin omaisten todistajalausunnot eri oikeudenkäynneissä. Niistä selviää, että hätä on ollut valtava, kun murhaaja on riehunut takkahuoneessa, ja että suru on ollut perheen keskuudessa suuri isän kuoleman jälkeen.
Kun niin useasti olet sen kuunnellut, niin varmaan olet myös tehnyt havainnon, että "Annua" ei juuri pikkuisten hyvinvointi siinä tilanteessa kiinnosta ja todellakin, pyytää lastaan katsomaan onko murhaaja vielä paikalla, miten saat sen käännettyä niin, että ei pyydä? Hahhah te olette pimeitä te Annulistit huhhuijaa.

Sairasta showtahan tämä on ollut, eikä show ole virkavallan aikaansaannosta, vaan tämän pullantuoksuisen pedofiilimurhaajan. Varmaan alusta asti seuranneena muistat myös, että ulkopuolista tekijää etsittiin vuosikausia kääntämällä jokainen kivi ja kanto. Mene hoitoon.
Evil Lindros
Hetty Wainthropp
Viestit: 478
Liittynyt: Ke Heinä 17, 2013 1:45 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Evil Lindros »

Teleksi kirjoitti:On lapsia ja voin kokemuksen rintaäänellä sanoa: elän todella onnellisessa parisuhteessa ja mieheni on parasta mitä minulle on tapahtunut. Silti, hädän hetkellä lapset menevät miehen edelle, ei pienintäkään epäilystä. Jos olisimme uppoavassa laivassa, niin minä laittaisin lapsen viimeiselle pelastusveneen paikalle ja jättäisin mieheni hukkumaan. Ja olen 1000% varma, että mieheni tekisi samoin minulle. Asiasta ei tarvitsisi edes keskustella. Auerin tapauksessa ei kuitenkaan ollut edes kyse tällaisestä valintatilanteesta: lapsi vai mies. Koska Auer olisi voinut kantaa huolta sekä lapsensa turvallisuudesta että miehensä tilanteesta.

Annelin puolustuksesi täytyy sanoa, että shokkitilassa ihminen käyttäytyy usein hyvin tunteettoman oloisesti. Shokissahan Anneli varmaan oli riippumatta oliko hän tappanut miehensä vai joku muu.
Kun tämä on just tätä. Voit väittää näin ja olla niin satavarma kuin ikinä, mutta et voi todellakaan olla satavarma, että todellisuudessa sitten toimit näin, jos se tilanne tulee eteen. Et vaan voi olla varma, vaikka näin kuinka väität. Et voi olla varma, että pystyt pelastamaan yhtään ketään. Voit vaikka jäätyä tilanteessa täysin ja unohtaa lapsesi henget kokonaan ja pelastaa pelkästään itsesi. Ja juuri sen takia, että et voi tietää, et voi myöskään tietää, mitä muut tekevät. Voit vaan arvata ja olla jotain mieltä ja voit olla joko oikeassa tai väärässä.

Se onko kenelläkin lapsia ei vaikuta siihen, mitä mieltä asiasta on. Muu kokemus ja empatiakyky saattaa vaikuttaakin.
maybellene
Poliisikoira Rex
Viestit: 253
Liittynyt: Pe Kesä 06, 2014 11:23 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja maybellene »

Lapsia mulla kaksi.

Mäkin jumin jossain vaiheessa tuohon ajatukseen että miksi ei aktiivisemmin kiskonut lapsia ulos, mutta sitten totesin, että en voi ikinä täysin tietää, miltä tilanne on näyttänyt Auerin näkökulmasta silloin. Voihan asiaa toki pohtia, mutta minusta on vähän turhaa vetää johtopäätöksiä ainoastaan Auerin käytöksen perusteella. Hänellä ei tuossa tilanteessa ole kovin monia vaihtoehtoja ollut, eikä välttämättä siinä toimiessaan edes tullut hirveästi analysoineeksi perusteellisesti mahdollisia vaihtoehtoja.

Veikkaan, että etenkin miespuolisista kirjoittajista ikävän suuri osa olisi vastaavassa tilanteessa luikkinut ulos pelastaakseen oman ahterinsa ja piutpaut viitannut tuolle mainitsemallesi lajin säilytysvaistolle.
haulinippu
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Pe Elo 01, 2014 9:03 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja haulinippu »

maybellene kirjoitti:Lapsia mulla kaksi.

Mäkin jumin jossain vaiheessa tuohon ajatukseen että miksi ei aktiivisemmin kiskonut lapsia ulos, mutta sitten totesin, että en voi ikinä täysin tietää, miltä tilanne on näyttänyt Auerin näkökulmasta silloin. Voihan asiaa toki pohtia, mutta minusta on vähän turhaa vetää johtopäätöksiä ainoastaan Auerin käytöksen perusteella. Hänellä ei tuossa tilanteessa ole kovin monia vaihtoehtoja ollut, eikä välttämättä siinä toimiessaan edes tullut hirveästi analysoineeksi perusteellisesti mahdollisia vaihtoehtoja.

Veikkaan, että etenkin miespuolisista kirjoittajista ikävän suuri osa olisi vastaavassa tilanteessa luikkinut ulos pelastaakseen oman ahterinsa ja piutpaut viitannut tuolle mainitsemallesi lajin säilytysvaistolle.
Tästä olen kyllä erimieltä.En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Caldera
Axel Foley
Viestit: 2109
Liittynyt: La Heinä 06, 2013 10:33 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Caldera »

haulinippu kirjoitti:Tästä olen kyllä erimieltä.En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Oikeasti Ulvilan tapausta vastaava vertaus olisi se, että uimataidoton vaimosi räpiköisi vedessä hukkumaisillaan ja huutaisi epätoivoisella äänellä tule Haulinuppu auttaan!!!! Ja Haulinippu lähtisi ensin soutamaan veneessä turvassa olevia lapsia rantaan ja rupeaisi rannalta käsin soittelemaan hätäkeskukseen että tulkaa katsomaan vieläkö vaimossa on jotain autettavaa.
haulinippu
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Pe Elo 01, 2014 9:03 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja haulinippu »

Caldera kirjoitti:
haulinippu kirjoitti:Tästä olen kyllä erimieltä.En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Oikeasti Ulvilan tapausta vastaava vertaus olisi se, että uimataidoton vaimosi räpiköisi vedessä hukkumaisillaan ja huutaisi epätoivoisella äänellä tule Haulinuppu auttaan!!!! Ja Haulinippu lähtisi ensin soutamaan veneessä turvassa olevia lapsia rantaan ja rupeaisi rannalta käsin soittelemaan hätäkeskukseen että tulkaa katsomaan vieläkö vaimossa on jotain autettavaa.
Meni sitten jutun pointti kokonaan ohi? Se on siinä kun lapset ovat uhattuina,ihminen vain toimii ensin ja ajattelee sitten!
Avatar
kerroush
Agentti Scully
Viestit: 663
Liittynyt: Su Heinä 14, 2013 8:13 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja kerroush »

maybellene kirjoitti:Veikkaan, että etenkin miespuolisista kirjoittajista ikävän suuri osa olisi vastaavassa tilanteessa luikkinut ulos pelastaakseen oman ahterinsa ja piutpaut viitannut tuolle mainitsemallesi lajin säilytysvaistolle.
Näin ehkä voi olla, mutta kuten haulinippu jo kertoi, kysymyksessä ei ole sukupuolikysymys.

Vastaus löytyy evoluutiobiologiasta!

Mitä enemmän jonkin eläinlajin jokin yksilö on panostanut ja käyttänyt energiaa poikas(t)ensa maailmaan saattamiseen ja sen alkuelämän hyvinvointiin sitä valmiimpi se on puolustamaan poikastaan (poikasiaan) jopa itsensä uhraten. Tärkeintä on se että yksilön geenit jäävät "elämään".

Yleensä tämä enemmän panostaja on lajin naaras, mutta on myös lajeja joiden uros huolehtii jälkikasvusta sekä lajeja joissa kumpikaan ei huolehdi jälkikasvustaan (esim. käki). Geenithän eliöitä ohjaavat ja geenit huolehtivät ennen kaikkea omasta selviytymisestä. Tämä ei luonnollisesti tarkoita että geenit olisivat joitakin ihmisenkaltaisia ajattelevia olioita, ei. Geeneilla on vain tarve selvitä.

Miksi sitten jotkin eliöt ovat hyvin valmiita uhraamaan itsensä; esimerkkeinä hyönteismaailmasta muurahaiset ja mehiläiset? Koska kaikki mehiläis/muurahaispesän asukkaat ovat sisaruksia (kuningatar poislukien, joka on kaikkien äiti). Kaikilla sisaruksilla on samat geenit, joista puolet on kuningattarelta ja toinen puoli joltain urokselta. Kun muurahainen kuolee, uhratessaan itsensä, niin se tietää, että sen geenit tulevat selviämään muissa sisaruksissa. Älkää nyt kuitenkaan inhimillistäkö geenejä tai hyönteisiä, ei vain ole olemassa muitakaan sanoja jolla asiaa selkeyttäisi.

Uudelleen. Se vanhemmista kumpi on uhrannut enemmän lapsiinsa on valmiimpi puolustamaan niitä enemmän kuin se toinen.

Ehkäpä viimeisessä virkkeessä on selitys AA:n toimintaan. AA ei ole tainnut paljoa lapsiinsa uhrata. Enemmän JL oli uhrannut.
Vespa velutina
Rico Tubbs
Viestit: 1209
Liittynyt: Pe Heinä 27, 2012 8:41 pm
Paikkakunta: Pirkanmaa

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Vespa velutina »

Annelin käytös on syyttäjien toimesta valjastettu palvelemaan syytettä.

Ihmisen käytöstä voidaan aina tulkita mistä näkökulmasta tahansa. Spekuloida, miksi se noin teki?

Jos Anneli olisi kesken häkepuhelun rynnännyt luurista tyttärensä perään "älä mene sinne", hän olisi toiminut yhtä esimerkillisesti kuin vasta muninut koppelo.

Silti syyttäjä olisi tulkinnut käytöksen tarkoittavan sitä, että "syytetty yritti estää tytärtään menemästä takkahuoneeseen, jotta tämä ei näkisi, ettei talossa olekaan ulkopuolista murhaajaa."

Nyt kun Anneli ei estänyt lasta käymästä takkahuoneella, vaikka ei ollut varma, oliko ulkopuolinen murhaaja vielä talossa, syyttäjä tulkitsee käytöstä siten, ettei ulkopuolista murhaajaa ollut, jolloin lapsen saattoi huoletta lähettää katsomaan, onko ei-kukaan jo poistunut. Teoria, jossa murhaaja-Annelillakin olisi saattanut olla pätevä motiivi yrittää estää lasta menemästä takkahuoneeseen katsomaan murhattua iskää, ei sovi syytteeseen, koska näyttö ei tue sitä.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.
Ande
Jack Bauer
Viestit: 986
Liittynyt: To Huhti 07, 2011 3:48 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Ande »

haulinippu kirjoitti:
maybellene kirjoitti:Lapsia mulla kaksi.

Mäkin jumin jossain vaiheessa tuohon ajatukseen että miksi ei aktiivisemmin kiskonut lapsia ulos, mutta sitten totesin, että en voi ikinä täysin tietää, miltä tilanne on näyttänyt Auerin näkökulmasta silloin. Voihan asiaa toki pohtia, mutta minusta on vähän turhaa vetää johtopäätöksiä ainoastaan Auerin käytöksen perusteella. Hänellä ei tuossa tilanteessa ole kovin monia vaihtoehtoja ollut, eikä välttämättä siinä toimiessaan edes tullut hirveästi analysoineeksi perusteellisesti mahdollisia vaihtoehtoja.

Veikkaan, että etenkin miespuolisista kirjoittajista ikävän suuri osa olisi vastaavassa tilanteessa luikkinut ulos pelastaakseen oman ahterinsa ja piutpaut viitannut tuolle mainitsemallesi lajin säilytysvaistolle.
Tästä olen kyllä erimieltä.En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Nimenomaan vaistomaisesti, ja käsittääkseni vaisto toimii silloinkin, kun järki on järkytyksen, säikähdyksen tai yllättävän tilanteen vuoksi poissa pelistä. Tai sitten ei toimi edes vaistot, esimerkkinä uppoavasta laivasta poistuminen. Osa joutuu paniikkiin, osa lamaantuu. Vain vahvimmat ja nopeimmat selviävät ja siihen vaikuttaa aika paljon se, että vaistomaisesti toimii heti kun havaitsee vaaran, ja vasta jälkeen päin miettii, oliko se oikein vai ei.

Kerroin jo aiemmin vähän hauliksen tilannetta pahemmasta, jossa mies katsoi paremmaksi antaa vain vaimon hukkua, jotta hän itse jäisi henkiin pitämään lapsista huolta. Kova uhraus lasten puolesta, kun vaimon elämä. Jos jostakin sattuisi käsiini se vanha lehti, jossa siitä oli juttua, skannaisin sen teidänkin luettavaksi.

Edelleen uppoavan laivan tilanteeseen viitaten, ainakin Titanicilla monet kokivat olevansa paremmassa turvassa isossa, lämpimässä ja valoisassa "uppoamattomassa" laivassa kuin pikkuisessa pelastusveneessä pimeällä merellä. Estonialla taisi tulla melko pian selväksi, että kuolee tässä kuitenkin, mutta laivaan jäävät varmemmin ja nopeammin. Ei se kaikkien pelastuneitten kohdalla ollut pelkkää sattumaa, vaan kokemuksen, järjen ja vaistonvaraisen toiminnan yhdistelmää.

Harvempi tosin on harjoitellut kotiin tunkeutuvan murhaajan varalta, niin kuin paljon lautoilla matkustaneet tapaavat tehdä haverin varalta. Tai ehkä sittenkin oli ajateltu, mitä sitten jos joku Jukan uhkailija tulee toteuttamaan uhkaustaan. Pitää mennä heti soittamaan häkeen - sekä järkevä, looginen että vaistomainen toimintamalli. Mutta ei pieniä lapsia ruveta työntämään ulos pimeään ja kylmään vaan pikemminkin sisällä sängyn alle tai komeroon piiloon. Mutta ei sentään päästetä kurkistelemaan 'onkse siellä' sinne, missä murhaaja voi olla riehumassa edelleen.
maybellene
Poliisikoira Rex
Viestit: 253
Liittynyt: Pe Kesä 06, 2014 11:23 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja maybellene »

kerroush kirjoitti:Mitä enemmän jonkin eläinlajin jokin yksilö on panostanut ja käyttänyt energiaa poikas(t)ensa maailmaan saattamiseen ja sen alkuelämän hyvinvointiin sitä valmiimpi se on puolustamaan poikastaan (poikasiaan) jopa itsensä uhraten...
Perustuuko tämä nyt johonkin tutkimusdataan vai onko tämä ihan mutua? Suoraan sanoen, en tiedä eläinten käyttäymisestä niin paljoa, että pystyisin tähän jotain lausumaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että eläinlajien käyttäytymisissä on niin paljon eroja ja selittäviä tekijöitä, että tämmöinen selkeä 'roolijako' tuntuisi äkkiseltään... no, en löydä sanaa... vähän liian simppeliltä.
kerroush kirjoitti:...Ehkäpä viimeisessä virkkeessä on selitys AA:n toimintaan. AA ei ole tainnut paljoa lapsiinsa uhrata. Enemmän JL oli uhrannut.
En tunne Aueria enkä Lahtea enkä tiedä tarpeeksi heidän perhe-elämästään kyetäkseni kommentoimaan. Enkä oikein ole varma, miten uhrautumista mitallistetaan. Jos toinen jättää uransa ja jää kotiin hoitamaan lapsia, niin uhrautuuko se enemmän tai vähemmän kuin se, joka käy töissä? Oma urani on ottanut lasten takia takapakkia, mutta mulle se on vaan realiteetti, en koe sitä uhrauksena. Kuten en sitäkään, että lasten takia olen joutunut sovittelemaan työelämää työskentelemällä erikoisiin aikoihin.
Anna Nymfi
Poliisikoira Rex
Viestit: 266
Liittynyt: To Loka 02, 2014 9:56 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Anna Nymfi »

Minulla ei ole lapsia, mutta kuulostaa kokonaisuudessaan siltä, että Anneli yrittää sitoa Amandaa itseensä "yhdessä jaetulla murhalla" tai "kokemuksella". Manipulaattori. Kaikki manipulaattorit, joita olen nuorempana tavannut, olivat juuri tuollaisia "selittelijöitä", joiden jutuista ei ottanut tolkkua, kun aina muuttui juttu. Vanhempana sellaisia tyyppejä ei ole matkaan tarttunutkaan. Tässä vaiheessa näkee jo homman läpi.
Avatar
kerroush
Agentti Scully
Viestit: 663
Liittynyt: Su Heinä 14, 2013 8:13 pm

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja kerroush »

maybellene kirjoitti:
kerroush kirjoitti:Mitä enemmän jonkin eläinlajin jokin yksilö on panostanut ja käyttänyt energiaa poikas(t)ensa maailmaan saattamiseen ja sen alkuelämän hyvinvointiin sitä valmiimpi se on puolustamaan poikastaan (poikasiaan) jopa itsensä uhraten...
Perustuuko tämä nyt johonkin tutkimusdataan vai onko tämä ihan mutua? Suoraan sanoen, en tiedä eläinten käyttäymisestä niin paljoa, että pystyisin tähän jotain lausumaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että eläinlajien käyttäytymisissä on niin paljon eroja ja selittäviä tekijöitä, että tämmöinen selkeä 'roolijako' tuntuisi äkkiseltään... no, en löydä sanaa... vähän liian simppeliltä.
Luuletko, että minä täällä heittelen asioita ihan mutulla kuten eräillä on tapana.

Tässä hieman tiedettä pohjaksi.
Richard Dawkins Wikipedian mukaan kirjoitti: Dawkins käyttää termiä "geenin itsekkyys" kuvaamaan geenikeskeistä evoluutionäkemystä vastakäsityksenä organismiin keskittyvälle evoluutionäkemykselle. Geenikeskeisestä näkemyksestä seuraa, että mitä läheisempää sukua kaksi yksilöä ovat toisilleen sitä järkevämpää (geenien tasolla) on käyttäytyä epäitsekkäästi. Tämän vuoksi konsepti on erityisen hyvä monien altruismin muotojen selittämisessä.
Sama englanniksi hieman laajemmin The Selfish Gene
Ja kappale-kappaleelta Chapter-by-Chapter Summary and Commentary
Ja tästä ilmaiseksi koko kirja Richard Dawkins: The Selfish Gene (pdf)

Suosittelen lämpimästi.
maybellene kirjoitti:
kerroush kirjoitti:...Ehkäpä viimeisessä virkkeessä on selitys AA:n toimintaan. AA ei ole tainnut paljoa lapsiinsa uhrata. Enemmän JL oli uhrannut.
En tunne Aueria enkä Lahtea enkä tiedä tarpeeksi heidän perhe-elämästään kyetäkseni kommentoimaan. Enkä oikein ole varma, miten uhrautumista mitallistetaan. Jos toinen jättää uransa ja jää kotiin hoitamaan lapsia, niin uhrautuuko se enemmän tai vähemmän kuin se, joka käy töissä? Oma urani on ottanut lasten takia takapakkia, mutta mulle se on vaan realiteetti, en koe sitä uhrauksena. Kuten en sitäkään, että lasten takia olen joutunut sovittelemaan työelämää työskentelemällä erikoisiin aikoihin.
En nyt varsinaisesti kirjoittanut uhrautumisesta, vaan jälkikasvun kasvattamiseen ja huoltamiseen käytetyistä resursseista ja niiden määristä! Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kumpi on uhrannut (uhriutunut) itsensä ja uransa jäädäkseen kotiin.

Vaikka AA on ollut kotona, niin kaikesta täälläkin kirjoitetusta ei voi vetäää muuta kuin sellaisen johtopäätöksen, että AA ei suuremmin lapsistaan välittänyt, roikkui netissä kaiken aikaa.

JL sen sijaan kävi töissä ja hankki elannon vaimolleen ja lapsilleen. Töiden jälkeenkin JL vielä huolehti lapsistaan.

JL:n panostus lapsiin oli siis näiden faktojen nojalla huomattamasti suurempi kuin AA:n.
Nebukadnessar
Poliisikoira Rex
Viestit: 256
Liittynyt: Ti Heinä 08, 2014 10:20 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Nebukadnessar »

Ande kirjoitti:
haulinippu kirjoitti: Tästä olen kyllä erimieltä.
En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Nimenomaan vaistomaisesti, ja käsittääkseni vaisto toimii silloinkin, kun järki on järkytyksen, säikähdyksen tai yllättävän tilanteen vuoksi poissa pelistä. Tai sitten ei toimi edes vaistot, esimerkkinä uppoavasta laivasta poistuminen. Osa joutuu paniikkiin, osa lamaantuu. Vain vahvimmat ja nopeimmat selviävät ja siihen vaikuttaa aika paljon se, että vaistomaisesti toimii heti kun havaitsee vaaran, ja vasta jälkeen päin miettii, oliko se oikein vai ei.

Kerroin jo aiemmin vähän hauliksen tilannetta pahemmasta, jossa mies katsoi paremmaksi antaa vain vaimon hukkua, jotta hän itse jäisi henkiin pitämään lapsista huolta. Kova uhraus lasten puolesta, kun vaimon elämä. Jos jostakin sattuisi käsiini se vanha lehti, jossa siitä oli juttua, skannaisin sen teidänkin luettavaksi.

Edelleen uppoavan laivan tilanteeseen viitaten, ainakin Titanicilla monet kokivat olevansa paremmassa turvassa isossa, lämpimässä ja valoisassa "uppoamattomassa" laivassa kuin pikkuisessa pelastusveneessä pimeällä merellä (Lisäys nebukadnessarin, tässä varmaan toimi se vaistonvarainen eloonjäämisvietti parhaimmillaan mikä on ihmisen luontainen kykykin?).
Estonialla taisi tulla melko pian selväksi, että kuolee tässä kuitenkin, mutta laivaan jäävät varmemmin ja nopeammin. Ei se kaikkien pelastuneitten kohdalla ollut pelkkää sattumaa, vaan kokemuksen, järjen ja vaistonvaraisen toiminnan yhdistelmää.

Harvempi tosin on harjoitellut kotiin tunkeutuvan murhaajan varalta, niin kuin paljon lautoilla matkustaneet tapaavat tehdä haverin varalta. Tai ehkä sittenkin oli ajateltu, mitä sitten jos joku Jukan uhkailija tulee toteuttamaan uhkaustaan. Pitää mennä heti soittamaan häkeen - sekä järkevä, looginen että vaistomainen toimintamalli. Mutta ei pieniä lapsia ruveta työntämään ulos pimeään ja kylmään vaan pikemminkin sisällä sängyn alle tai komeroon piiloon. Mutta ei sentään päästetä kurkistelemaan 'onkse siellä' sinne, missä murhaaja voi olla riehumassa edelleen.
Ande, oletko lukenut Amandan IHAN ITSE kertomaa tuosta kohtaa? Entäpä kuunnellut häketallenteen ja poiminut sieltä sen kohdan missä Auer selkeästi ilmaisee lapselleen, kurkkaappa, menisitkö katsoon tai jotenkin muutoin suoraan kehottaa lasta mennä katsomaan?

Minä en hyvällä, enkä pahallakaan tahdollani ole tuollaista kohtaa löytänyt, vaan Amandan itsensä kertomana sanoo, että "jokin pakotti (sisäinen ääni), mun oli pakko mennä katsoon mitä siellä tapahtuu".

Tässähän on hulluinta se, että kivikaudesta on pitkä aika ja ihmisen vaistot ovat taantuneet aika paljon noista ajoista, mutta mikä hulluinta, minulle tulee mieleen pakeneva jänis auton valoissa tai kun se jähmettyy liikumattomaksi kun vislaa, mutta varmaan se luontainen selviytymisvaisto sen saa tekeen noin.

Joidenkin hirvieläimenkin kohdalla on, että se jähmettyy liikkumattomaksi valoissa, mene ja tiedä sittn onko se sitä selvitymistä luontaisesti sitten.

On aika turhaa hakea ja verrata ihmistä eläimeen joka joutuu vaistonvaraisia toimintojaan käyttään 24/7 tai näiden varassa elään, kun taas ihminen on nuo vaistonsa unohtanut/menettänyt vuosisatojen saatossa kokonaan.

Aika turhauttavaa hakea syyllisyyttä osoittamaan jokin toiminta miten olisi pitänyt toimia, mitenkä ei, ne kaikki on mielipidekysymyksiä ja aina jotenkin sekoitetaan minä itse-ajatelmakehään, "en minä olisi noin toiminut, minä olisin näin ja näin".

Jos syyllisyyttä osoittavaksi seikaksi pitää hakea jokin toimiminen, ollaan aika heikolla pohjalla, suoraan sanottuna virtaavan veden ensipakkasten jäällä.

Profilointi on aika paljon erilaista eli järkeily siitä miten syyllinen toimii seuraavaksi, mitä se tekee, miten ja millä pakenee, ynm. tällaista

Tällä lyhykäisellä sanomisella yritän sanoa sen, että kukin toimii miten toimii, ei voida asettua toisen kenkiin jollei tiedä tilannetta tai ole itse ollut täysin vastaavassa tilanteessa.

Lisäksi syyllisyyttä tai syyttömyyttä tällainen spekulointi ei osoita suuntaan tai toiseenkaan.
haulinippu
Frank Drebin
Viestit: 387
Liittynyt: Pe Elo 01, 2014 9:03 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja haulinippu »

Tässä olen Nebun kanssa ihan eri mieltä.Ihminen ei ole kadottanut vaistojaan yhtikäs mihinkään,eikä eläimet toimi kokoajan vaistojensa varassa.Jänis pysähtyy vihellyksestä vain,jos ei tiedä vihellyksen aiheuttajaa,esim kotka ja muuttaa sen mukaan selviytymisstrategiaa samoin kuin eläin kirkkaissa valoissa juoksee valojen osoittamaan suuntaan koska ei muualle näe.Ihminen ja eläin toimivat hyvin samalla tavalla vaistojen ja opitun kaavan mukaan koska selviytyminen sitä vaatii.Iltalukemiseksi suosittelen Desmond Morrisin Alaston apina.
Caldera
Axel Foley
Viestit: 2109
Liittynyt: La Heinä 06, 2013 10:33 am

Re: Kenellä meistä on omia lapsia?

Viesti Kirjoittaja Caldera »

kerroush kirjoitti: -snip- roikkui netissä kaiken aikaa. -snip-

JL sen sijaan kävi töissä ja hankki elannon vaimolleen ja lapsilleen. -snip-
Tarkoitat netissä roikkumisella varmaankin sitä, että Anneli perusti ekonomin(?) koulutuksella tyhjästä nettisivuston äideille, ja onnistui vielä sen avulla ansaitsemaan perheelle rahaa.
Viimeksi muokannut Caldera, Ma Helmi 16, 2015 7:30 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin