Ande kirjoitti:haulinippu kirjoitti: Tästä olen kyllä erimieltä.
En usko että se on sukupuolikysymys vaan riippuu enemmän yksilöstä.Lähdin kerran lasteni kanssa soutelemaa ja hyppäsin veneeseen viimeisenä,jolloin vene alkoi keikkua.Hyppäsin suoraan veteen jottei vene kaatuisi.Tein sen aivan vaistonvaraisesti.Uskon että lähes kaikki suojelevat lapsiaan vaistomaisesti ajattelematta mitään muuta.
Nimenomaan
vaistomaisesti, ja käsittääkseni vaisto toimii silloinkin, kun järki on järkytyksen, säikähdyksen tai yllättävän tilanteen vuoksi poissa pelistä. Tai sitten ei toimi edes vaistot, esimerkkinä uppoavasta laivasta poistuminen. Osa joutuu paniikkiin, osa lamaantuu. Vain vahvimmat ja nopeimmat selviävät ja siihen vaikuttaa aika paljon se, että vaistomaisesti toimii heti kun havaitsee vaaran, ja vasta jälkeen päin miettii, oliko se oikein vai ei.
Kerroin jo aiemmin vähän hauliksen tilannetta pahemmasta, jossa mies katsoi paremmaksi antaa
vain vaimon hukkua, jotta hän itse jäisi henkiin pitämään lapsista huolta. Kova uhraus lasten puolesta, kun vaimon elämä. Jos jostakin sattuisi käsiini se vanha lehti, jossa siitä oli juttua, skannaisin sen teidänkin luettavaksi.
Edelleen uppoavan laivan tilanteeseen viitaten, ainakin Titanicilla monet kokivat olevansa paremmassa turvassa isossa, lämpimässä ja valoisassa "uppoamattomassa" laivassa kuin pikkuisessa pelastusveneessä pimeällä merellä (
Lisäys nebukadnessarin, tässä varmaan toimi se vaistonvarainen eloonjäämisvietti parhaimmillaan mikä on ihmisen luontainen kykykin?).
Estonialla taisi tulla melko pian selväksi, että kuolee tässä kuitenkin, mutta laivaan jäävät varmemmin ja nopeammin. Ei se kaikkien pelastuneitten kohdalla ollut pelkkää sattumaa, vaan kokemuksen, järjen ja vaistonvaraisen toiminnan yhdistelmää.
Harvempi tosin on harjoitellut kotiin tunkeutuvan murhaajan varalta, niin kuin paljon lautoilla matkustaneet tapaavat tehdä haverin varalta. Tai ehkä sittenkin oli ajateltu, mitä sitten jos joku Jukan uhkailija tulee toteuttamaan uhkaustaan. Pitää mennä heti soittamaan häkeen - sekä järkevä, looginen että vaistomainen toimintamalli. Mutta ei pieniä lapsia ruveta työntämään ulos pimeään ja kylmään vaan pikemminkin sisällä sängyn alle tai komeroon piiloon. Mutta ei sentään päästetä kurkistelemaan 'onkse siellä' sinne, missä murhaaja voi olla riehumassa edelleen.
Ande, oletko lukenut Amandan IHAN ITSE kertomaa tuosta kohtaa? Entäpä kuunnellut häketallenteen ja poiminut sieltä sen kohdan missä Auer selkeästi ilmaisee lapselleen, kurkkaappa, menisitkö katsoon tai jotenkin muutoin suoraan kehottaa lasta mennä katsomaan?
Minä en hyvällä, enkä pahallakaan tahdollani ole tuollaista kohtaa löytänyt, vaan Amandan itsensä kertomana sanoo, että "jokin pakotti (sisäinen ääni), mun oli pakko mennä katsoon mitä siellä tapahtuu".
Tässähän on hulluinta se, että kivikaudesta on pitkä aika ja ihmisen vaistot ovat taantuneet aika paljon noista ajoista, mutta mikä hulluinta, minulle tulee mieleen pakeneva jänis auton valoissa tai kun se jähmettyy liikumattomaksi kun vislaa, mutta varmaan se luontainen selviytymisvaisto sen saa tekeen noin.
Joidenkin hirvieläimenkin kohdalla on, että se jähmettyy liikkumattomaksi valoissa, mene ja tiedä sittn onko se sitä selvitymistä luontaisesti sitten.
On aika turhaa hakea ja verrata ihmistä eläimeen joka joutuu vaistonvaraisia toimintojaan käyttään 24/7 tai näiden varassa elään, kun taas ihminen on nuo vaistonsa unohtanut/menettänyt vuosisatojen saatossa kokonaan.
Aika turhauttavaa hakea syyllisyyttä osoittamaan jokin toiminta miten olisi pitänyt toimia, mitenkä ei, ne kaikki on mielipidekysymyksiä ja aina jotenkin sekoitetaan minä itse-ajatelmakehään, "en minä olisi noin toiminut, minä olisin näin ja näin".
Jos syyllisyyttä osoittavaksi seikaksi pitää hakea jokin toimiminen, ollaan aika heikolla pohjalla, suoraan sanottuna virtaavan veden ensipakkasten jäällä.
Profilointi on aika paljon erilaista eli järkeily siitä miten syyllinen toimii seuraavaksi, mitä se tekee, miten ja millä pakenee, ynm. tällaista
Tällä lyhykäisellä sanomisella yritän sanoa sen, että kukin toimii miten toimii, ei voida asettua toisen kenkiin jollei tiedä tilannetta tai ole itse ollut täysin vastaavassa tilanteessa.
Lisäksi syyllisyyttä tai syyttömyyttä tällainen spekulointi ei osoita suuntaan tai toiseenkaan.