Ei nyt väitellä tästä, aikuiset ihmiset. Kummitusjutut on jänniä ja mielenkiintoisia, mutta ei niitä kannata tosissaan ottaa.Jaakko Terävä kirjoitti:Spertti ja muut: värähtelyä oli "ilmassa", yksi porukastamme itki värähtelyn vaikutuksesta. Lattiaa en tarkoittanut, vaan herkkien ihmisten aistimaa "tunnelmaa". Samaan aikaan ei kirkossa ollut muita näkyviä ihmsiä kuin mitä seurueessamme oli.
Jotain jännää Turun tuomiokirkossa oli - ja on ilmeisesti yhä.
Suomessa olevia mysteeripaikkoja?
Valvoja: Moderaattorit
-Game Over-
-
Jaakko Terävä
- Harjunpää
- Viestit: 348
- Liittynyt: Ma Joulu 31, 2007 1:16 am
- Paikkakunta: Vantaa
Spertti: ei väitellä, mutta kerron, että myös Kustavissa liikehtii. En tiedä minkälainen mysteeripaikka yksi tietty saari siellä on, mutta aaveen on nähnyt usea järkevä, aikuinen ja työssäkäyvä, ns. normaali ihminen.
Aiemmin mainitussa Turun tuomiokirkossa ei kukaan porukastamme nähnyt aaveita, värähtelyjä tunsi jokainen, yksi meistä vielä vahvemmin kuin muut.
Maybrickilla on hyvä asenne: asiat ovat mahdollisia, vaikka kaikkea ei olisi omalle kohdalle sattunutkaan.
Olkaamme avaria joka suuntaan - tiedämme loppujen lopuksi kaikesta niin vähän, ja aivoistammekin käytämme vain murto-osan.
Aiemmin mainitussa Turun tuomiokirkossa ei kukaan porukastamme nähnyt aaveita, värähtelyjä tunsi jokainen, yksi meistä vielä vahvemmin kuin muut.
Maybrickilla on hyvä asenne: asiat ovat mahdollisia, vaikka kaikkea ei olisi omalle kohdalle sattunutkaan.
Olkaamme avaria joka suuntaan - tiedämme loppujen lopuksi kaikesta niin vähän, ja aivoistammekin käytämme vain murto-osan.
Elämässä on mielenkiintoisia asioita enemmän kuin mitä on aikaa niihin perehtymiseen
-
Jaakko Terävä
- Harjunpää
- Viestit: 348
- Liittynyt: Ma Joulu 31, 2007 1:16 am
- Paikkakunta: Vantaa
Ei kovin kaukana sieltä missä Volter Kilpi kirjoitti klassikon Alastalon salissa. Saarella on muutama rakennus, vanhimmat 1800-luvulta, osa entisöity. Usea ihminen on nähnyt aaveen. Testejä on tehty ilman mittareita - esimerkiksi laitettu vieras tiettyyn paikkaan nukkumaan, ja niin edelleen. Itse olen saanut olla tuolla saarella käypäläinen muutaman kerran.
Elämässä on mielenkiintoisia asioita enemmän kuin mitä on aikaa niihin perehtymiseen
Ensinnäkään missään ei "liikehdi", missään ei ole "voimia" eikä kummituksia ole olemassa ainakaan aikuisten maailmassa. Lapsille voi satuilla joulupukista, hammaskeijusta, möröstä ja ties mistä, mutta ei normaalin aikuisen pitäisi ottaa tosissaan mitään kummitusjuttuja. Kaikennäköisiä legendoja liikkuu, mutta minun mielestä ne ovat jänniä juttuja eivätkä mitään muuta.Jaakko Terävä kirjoitti:Spertti: ei väitellä, mutta kerron, että myös Kustavissa liikehtii. En tiedä minkälainen mysteeripaikka yksi tietty saari siellä on, mutta aaveen on nähnyt usea järkevä, aikuinen ja työssäkäyvä, ns. normaali ihminen.
Aiemmin mainitussa Turun tuomiokirkossa ei kukaan porukastamme nähnyt aaveita, värähtelyjä tunsi jokainen, yksi meistä vielä vahvemmin kuin muut.
Maybrickilla on hyvä asenne: asiat ovat mahdollisia, vaikka kaikkea ei olisi omalle kohdalle sattunutkaan.
Olkaamme avaria joka suuntaan - tiedämme loppujen lopuksi kaikesta niin vähän, ja aivoistammekin käytämme vain murto-osan.
Tosin tässä komppaan Esko Valtaojaa, joka sanoi, että jos hän jotenkin pystyisi todistamaan, että Jumalaa ei ole olemassa, niin hän ei sitä kertoisi.
Eli kuka tahansa pystyisi osoittamaan kaiken huuhaan; huuhaaksi, mutta Suomessa on uskonnonvapaus, eli uskokaa te kummituksiin ja minä luotan taskulaskimeen ja luonnontieteisiin....
-Game Over-
-
Jaakko Terävä
- Harjunpää
- Viestit: 348
- Liittynyt: Ma Joulu 31, 2007 1:16 am
- Paikkakunta: Vantaa
Tiedän tervepäisiä ihmisiä, joille on todellisuutta myösse mitä Spertti ei tunne. Spertti, ns. tieteen ulkopuolella on äärettömän paljon. Ja kuten sanottu: aivoistamme käytämme vain murto-osan. Aivoistamme ( niiden käytöstä ja merkityksestä) tunnemme vain vähän. Aivoissa on oletettavasti vastauksia enemmän kuin mitä ehdimme kysyä.
Tämä kirjoittelu on mielenkiintoista, mutta ehkä hyödytöntä, Spertin tieteellinen maailmankuva on - niin vaikuttaa - kiveen hakattu.
Toivon silti, että Spertti aistisi ja näkisi - edes toisinaan - nykyistä enemmän. Silloin voisivat myös hänen tekstinsä liikehtiä, liekehtiä.
Tämä kirjoittelu on mielenkiintoista, mutta ehkä hyödytöntä, Spertin tieteellinen maailmankuva on - niin vaikuttaa - kiveen hakattu.
Toivon silti, että Spertti aistisi ja näkisi - edes toisinaan - nykyistä enemmän. Silloin voisivat myös hänen tekstinsä liikehtiä, liekehtiä.
Elämässä on mielenkiintoisia asioita enemmän kuin mitä on aikaa niihin perehtymiseen
Sinun olisi kannattanut laittaa tuo tärkeä muotoilu "minun mielestäni" aivan viestisi alkuun, koska et voi oikeasti tietää näistä asioista. Se, että puhutaan kummituksista, on arkipäiväinen tapa nimittää asioita joista ei tiedetä tai joita ei ymmärretä. Kannattaa vähän miettiä, mitä tarkoitusta sanat palvelevat. Ainakaan minä en ole enää niin lähellä omia lastenkamariaikojani, että en ymmärtäisi mitä sana "kummitus" aikuisille merkitsee.Ensinnäkään missään ei "liikehdi", missään ei ole "voimia" eikä kummituksia ole olemassa ainakaan aikuisten maailmassa. Lapsille voi satuilla joulupukista, hammaskeijusta, möröstä ja ties mistä, mutta ei normaalin aikuisen pitäisi ottaa tosissaan mitään kummitusjuttuja. Kaikennäköisiä legendoja liikkuu, mutta minun mielestä ne ovat jänniä juttuja eivätkä mitään muuta.
Nothing is quite what it seems
Niin, onhan tieteen nimissä uskottu mm. että maapallo on litteä tai että maailman kaikkeuden kappaleet kiertävät Maata, eikä päinvastoin. En luettele enempää, mutta näin muistutan Sperttiä taskulaskimineen siitä, miten ihmiskunnan tietämys lisääntyy kaiken aikaa, emmekä tosiaan tiedä nykyisin varmasti murto-osaakaan siitä mitä "pitäisi" tietää.
Ja itse aiheeseen, olen käynyt Turun tuomiokirkossa, mutta en aistinut mitään. Ns. herkkänä ihmisenä olisin voinut jotain huomatakin, mutta ei. En tosin silloin edes tiennyt, että jotain "aistittavaa" olisi, mutta se tietysti kertoo siitä, että olin varmasti puolueeton. Tai sitten tilanne vaikutti, meitä oli isompi porukka ja ajatukset jo ruokapaikan etsinnässä...
Ja itse aiheeseen, olen käynyt Turun tuomiokirkossa, mutta en aistinut mitään. Ns. herkkänä ihmisenä olisin voinut jotain huomatakin, mutta ei. En tosin silloin edes tiennyt, että jotain "aistittavaa" olisi, mutta se tietysti kertoo siitä, että olin varmasti puolueeton. Tai sitten tilanne vaikutti, meitä oli isompi porukka ja ajatukset jo ruokapaikan etsinnässä...
"I think it was sick and weird."
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Satun olemaan juuri nyt Kajaanissa liikenteessä ja vannon, että eilinen ilta oli elämäni pelottavimpia tällä saralla.
Kaverini vei minut Paltaniemelle ja parille muulle kohteelle. Olen sinällänsä aika tottunut "kummittelevissa" ja "pelottavissa" paikoissa kulkija, mutta eilen kyllä kerkesi tapahtumaan harvinaisen realistisia juttuja. Mielikuvituksen ja totuuden raja on häilyvä, mutta ei kyllä ollut mitään siihen suuntaankaan kun päätettiin lähteä käymään niemen nokassa, jonne kuulema oli haudattu ihmisiä sikin sokin ilman kiviä. En tiedä paikan tarkempaa nimeä, mutta joku niemen nokka se oli.
Kuvailtiin siinä, yritettiin saada kuvia käkkyräisistä puista sen alueen keskellä. Aluksi kuulin ihan selkeitä askelia vasemmalta puolelta, aidan toiselta puolelta. Katselin siihen suuntaan useampiakin kertoja, mutta kun kaveri ei niihin reagoinut, niin annoin sitten asian olla. Päästiin suurinpiirtein alueen keskikohdalle, kun alkoi tapahtumaan. Olin juuri ottamassa kuvaa järvelle päin, siluettimaista valokuvaa, kun vasemmalla puolella (edelleen sama puoli kuin mistä ne askeleet kuuluivat) hyökkäsi ihan helvetin iso lauma lintuja ilmaan. Siipien havina ja niiden elikoiden ääni oli kuin suoraan kauhukuvasta. Totta kai siinä hätkähdettiin aika reippaasti jo sitäkin, mutta aika pientähän se oli, kun vertasi siihen mitä sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kun linnut viimein laskeutuivat takaisin puihinsa, jatkettiin kuvaamista. Nostin kameran ja suuntasin sen jälleen järvelle päin. Otin yhden sekunnin valotuksella olevan kuvan, joka tosin heilahti, tietenkin, kun ei ollut jalustaa mukana. Kaverini näkyi kuvassa ja pyysin häntä sitten pysymään paikoillaan vielä toistakin kuvaa varten. Nostin kameran, painoin laukaisinta ottaakseni toisen sekunnin valotuksella olevan kuvan, kun...
Oikealta puolelta metsästä alkoi kuulumaan ryminää. Kajaanilaiset ja muutkin tällä alueella käyneet tietävät varmasti, että ne puut siellä ovat sen verran harvassa, ettei siellä mikään isompi elikko mene ilman että tulee nähdyksi. Ja kun ryminä oli ihan selkeitä askeleita, suurinpiirtein ison ihmisen kokoisia. Ja ne tulivat yllättävän läheltä, semmoisen matkan päästä että todellakin olisin nähnyt jos siellä jotain olisi. Ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, mutta ne askeleet suuntautuivat suoraan minua kohden. Kuvan otto oli vielä kesken, mutta jostain syystä se valotus ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää niin tärkeältä ja marssin melkoista vauhtia sinne järven rantaan, missä kaverini yhä seisoi.
Ja tällä kertaa en ollut ainoa sitä ääntä kuullut. Kaverini oli ottanut juuri videokuvaa samaan aikaan paikallaan ollessaan kun yritin saada sitä kuvaa aikaiseksi ja nauhalla kuuluu semmoinen oksan katkeamisen iso kajahtava ääni hieman ennen kuin kaverin hengitys kiihtyy nollasta tuhanteen niiden äänten myötä ja minun juostuani siihen paikalle.
Aika nätisti kuljettiin jonossa ja taskulamppu kourassa sieltä sitten pois pikamarssia. Autoon, ovet lukkoon ja vasta sen jälkeen tutkimaan kaikkea materiaalia, mitä saatiin kuvattua. Mitään outoa ei ole kuin yhdessä kuvassa, mutta sekin on otettu ns. saatananpalvontamyllyllä, joten ei liittynyt tähän mitenkään.
Harmi, ettei saanut niitä askeleiden ääniä nauhalle, kun ei ihan tuommoisen digikameran mikrofoni semmoiseen kykene.
Pois kävellessä tuntui kuin joku olisi tarrannut nilkkaan kevyesti ja vetänyt taaksepäin, mutta se oli sen verran epämääräinen tunne, että saattoi olla mielikuvitustakin.
Askeleet olivat kuitenkin mitä todellisimpia. Ja vaikka tämä ei nyt ollutkaan mikään semmoinen huippuhyvä kummitustarina ja tällekin saattaa olla joku luonnollinen selitys, niin ihan mukavat fiilikset siitä silti jäi.
Paikka on mukavan kammo ja vaikka siellä ei mtn tapahtuisikaan, niin ainakin historiallisesti se on erikoinen paikka kirkkoineen, joista on osa maalattu piiloon, romahtaneine kirkkoineen, hautausmaineen ilman kiviä ja kauempana olevan saatananpalvontamyllyn ansiosta. 
Kaverini vei minut Paltaniemelle ja parille muulle kohteelle. Olen sinällänsä aika tottunut "kummittelevissa" ja "pelottavissa" paikoissa kulkija, mutta eilen kyllä kerkesi tapahtumaan harvinaisen realistisia juttuja. Mielikuvituksen ja totuuden raja on häilyvä, mutta ei kyllä ollut mitään siihen suuntaankaan kun päätettiin lähteä käymään niemen nokassa, jonne kuulema oli haudattu ihmisiä sikin sokin ilman kiviä. En tiedä paikan tarkempaa nimeä, mutta joku niemen nokka se oli.
Kuvailtiin siinä, yritettiin saada kuvia käkkyräisistä puista sen alueen keskellä. Aluksi kuulin ihan selkeitä askelia vasemmalta puolelta, aidan toiselta puolelta. Katselin siihen suuntaan useampiakin kertoja, mutta kun kaveri ei niihin reagoinut, niin annoin sitten asian olla. Päästiin suurinpiirtein alueen keskikohdalle, kun alkoi tapahtumaan. Olin juuri ottamassa kuvaa järvelle päin, siluettimaista valokuvaa, kun vasemmalla puolella (edelleen sama puoli kuin mistä ne askeleet kuuluivat) hyökkäsi ihan helvetin iso lauma lintuja ilmaan. Siipien havina ja niiden elikoiden ääni oli kuin suoraan kauhukuvasta. Totta kai siinä hätkähdettiin aika reippaasti jo sitäkin, mutta aika pientähän se oli, kun vertasi siihen mitä sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kun linnut viimein laskeutuivat takaisin puihinsa, jatkettiin kuvaamista. Nostin kameran ja suuntasin sen jälleen järvelle päin. Otin yhden sekunnin valotuksella olevan kuvan, joka tosin heilahti, tietenkin, kun ei ollut jalustaa mukana. Kaverini näkyi kuvassa ja pyysin häntä sitten pysymään paikoillaan vielä toistakin kuvaa varten. Nostin kameran, painoin laukaisinta ottaakseni toisen sekunnin valotuksella olevan kuvan, kun...
Oikealta puolelta metsästä alkoi kuulumaan ryminää. Kajaanilaiset ja muutkin tällä alueella käyneet tietävät varmasti, että ne puut siellä ovat sen verran harvassa, ettei siellä mikään isompi elikko mene ilman että tulee nähdyksi. Ja kun ryminä oli ihan selkeitä askeleita, suurinpiirtein ison ihmisen kokoisia. Ja ne tulivat yllättävän läheltä, semmoisen matkan päästä että todellakin olisin nähnyt jos siellä jotain olisi. Ihan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, mutta ne askeleet suuntautuivat suoraan minua kohden. Kuvan otto oli vielä kesken, mutta jostain syystä se valotus ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää niin tärkeältä ja marssin melkoista vauhtia sinne järven rantaan, missä kaverini yhä seisoi.
Ja tällä kertaa en ollut ainoa sitä ääntä kuullut. Kaverini oli ottanut juuri videokuvaa samaan aikaan paikallaan ollessaan kun yritin saada sitä kuvaa aikaiseksi ja nauhalla kuuluu semmoinen oksan katkeamisen iso kajahtava ääni hieman ennen kuin kaverin hengitys kiihtyy nollasta tuhanteen niiden äänten myötä ja minun juostuani siihen paikalle.
Aika nätisti kuljettiin jonossa ja taskulamppu kourassa sieltä sitten pois pikamarssia. Autoon, ovet lukkoon ja vasta sen jälkeen tutkimaan kaikkea materiaalia, mitä saatiin kuvattua. Mitään outoa ei ole kuin yhdessä kuvassa, mutta sekin on otettu ns. saatananpalvontamyllyllä, joten ei liittynyt tähän mitenkään.
Harmi, ettei saanut niitä askeleiden ääniä nauhalle, kun ei ihan tuommoisen digikameran mikrofoni semmoiseen kykene.
Pois kävellessä tuntui kuin joku olisi tarrannut nilkkaan kevyesti ja vetänyt taaksepäin, mutta se oli sen verran epämääräinen tunne, että saattoi olla mielikuvitustakin.
Askeleet olivat kuitenkin mitä todellisimpia. Ja vaikka tämä ei nyt ollutkaan mikään semmoinen huippuhyvä kummitustarina ja tällekin saattaa olla joku luonnollinen selitys, niin ihan mukavat fiilikset siitä silti jäi.
Paikka on mukavan kammo ja vaikka siellä ei mtn tapahtuisikaan, niin ainakin historiallisesti se on erikoinen paikka kirkkoineen, joista on osa maalattu piiloon, romahtaneine kirkkoineen, hautausmaineen ilman kiviä ja kauempana olevan saatananpalvontamyllyn ansiosta. One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Viime kesänä valoisana iltana kävin kuvaamassa Hatanpään kartanon huvilarakennusta ulkoa päin. Se on nykyään tyhjillään.ABC kirjoitti:"Kummittelevia" kartanoita ovat ainakin:
Kytäjän kartano Hyvinkäällä (liittyy myös uudempaan rikoshistoriaan)
Louhisaaren kartano Askaisissa
Haiharan kartano Tampereella
Hatanpään kartano Tampereella
Kolmannen kerroksen ikkunasta näkyi ihan selvästi hehkulampun kaltainen ja muotoinen valo. Ajattelin että kas vaan katosta roikkuu kuvuton lamppu.
Otin useita kuvia rakennuksesta.
Yhdessäkään valokuvassa ei näy palavaa lamppua. Ikkuna on ihan mustana joka kuvassa.
Voi olla ihan luonnollinenkin selitys, mutta aloin miettiä miksi se valo olisi siellä palanut ja ilman lampunkupua.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
[quote="Jaakko Terävä"] aivoistamme käytämme vain murto-osan. Aivoistamme ( niiden käytöstä ja merkityksestä) tunnemme vain vähän. Aivoissa on oletettavasti vastauksia enemmän kuin mitä ehdimme kysyä.
[/code]
Kuinka evoluutio olisi kehittnyt elimen (aivot) josta olisi vain murto-osa käytössä?
Näkisin niin ,että aistit kuormittavat aivoja jatkuvalla informaatio tulvalla josta aivojen on jonkinlaisella esisensuurilla suurin osa jätettävä huomiotta, kaaoksen välttämiseksi, ja osa tallennettava mahdollisesti jonkinlaiseen "alitajuntaan". Varsinaiseen ajatteluun päätyisi se aines, joka voitaisiin liittää aiempiin ajatusgategorioihin tai arvioitaisiin muuten tärkeäksi.
Minkäänlaiseen fyysisen maailman ulko-tai-sisäpuolella olevaan hengen maailmaan en usko joten kummitukset (ja jumalat) ovat vakavasti otettavia vain jos koostuvat alkuaineista, kuten muukin maailma.
[/code]
Kuinka evoluutio olisi kehittnyt elimen (aivot) josta olisi vain murto-osa käytössä?
Näkisin niin ,että aistit kuormittavat aivoja jatkuvalla informaatio tulvalla josta aivojen on jonkinlaisella esisensuurilla suurin osa jätettävä huomiotta, kaaoksen välttämiseksi, ja osa tallennettava mahdollisesti jonkinlaiseen "alitajuntaan". Varsinaiseen ajatteluun päätyisi se aines, joka voitaisiin liittää aiempiin ajatusgategorioihin tai arvioitaisiin muuten tärkeäksi.
Minkäänlaiseen fyysisen maailman ulko-tai-sisäpuolella olevaan hengen maailmaan en usko joten kummitukset (ja jumalat) ovat vakavasti otettavia vain jos koostuvat alkuaineista, kuten muukin maailma.
