MURHA.INFO

Make_ kirjoitti: Entäs muistamisen manipulointi, moniko tunnustaa muuttaneensa muistikuviaan?

Tätä kuulemma tapahtuu lapsien keskuudessa yllättävän paljon. Sanoisin, että suuri (ei suurin, mutta suuri kuitenkin) osa näistäkin muistoista on ainakin osittain keksittyjä. Pahimpia muistimanipuloijia ovat kuvat, joista on helppo omaksua tilanne, jota ei todellisuudessa ole kokenutkaan.

Minäkin tiedän manipuloineeni muistiani tietoisesti, juuri tuolla mainitsemallasi tavalla, jokseenkin tietoisesti vaihdellut tietoisesti tapahtumien ja henkilöiden paikkaa.

Doctor Lecter kirjoitti:Ensimmäinen muistikuvani oli kun vanhempani puhuivat, että taitaa jäädä Bodomin murhat selvittämättä. Sen käsitin että kyse oli vakavasta asiasta ja se henkiin jäänyt poika oli pahasti loukkaantunut. Toinen muistikuvani on kun 4-vuotiaana juuri lukemaan oppineena tavasin pikkusiskolle Aku Ankkaa.

Heeheehee, tohtori, tuo muistikuvahan selittääkin kaiken
Ilmankos olet niin kiinnostunut "alasta"... selvästi siis geeniperimässä ja äidinmaidossa tullut harrastuneisuus

^No joo, ei ihme että tohtori kokeekin omakseen aihepiirin

Oma ensimmäinen muistoni on se, kun asuimme vielä rivitalossa, josta muutimme pois kun olin ehkä vajaa 3-vuotias. Muistan rivitalon grillipaikan, naapurin pitkäkarvaisen, valkoisen koiran ja sen, että äiti sanoi mulle että istutaan vaan tässä ulkona ja että voisin ihan rauhassa leikkiä sen koiran kanssa jos haluaisin. Seuraaa muisto onkin sitten uudesta talosta, oli jouluaatto ja meidän lastenhuone oli pahvilaatikoita täynnä koska oltiin hiljattain vasta saatu talo rakennettua muuttokuntoon ja joulu oli muuton vuoksi sekainen ja laatikkoinen Silloin soi joku joulukasetti jossa lauloi Kirka ja Kassu Halonen.
-kuitti-

edit: perustavaa laatua oleva asiavirhe oikaistu!

Doctor Lecter kirjoitti:Ensimmäinen muistikuvani oli kun vanhempani puhuivat, että taitaa jäädä Bodomin murhat selvittämättä. Sen käsitin että kyse oli vakavasta asiasta ja se henkiin jäänyt poika oli pahasti loukkaantunut.

Sama muistikuva kuin Nissellä!

(OT: haluaisin lapseni nimeksi Nils Gustaf)

vandt kirjoitti:(OT: haluaisin lapseni nimeksi Nils Gustaf)

Hänen ensimmäinen muistikuvansa lienee sitten, että olenkohan joutunut moottoripyöräonnettomuuteen

Yritin vain olla hauska, mutta minulla on tapana epäonnistua siinä.

Tuli paha mieli albaanisissin puolesta kyllä tuon luettuani. Vaikka en tiedä, ehkä olet sinut asian kanssa (jos se on ylipäänsä mahdollista), mutta tietty turvattomuuden tunne ehkä jää. Onhan sitä muutama kurjempi muisto itselläkin ,muttei ihan tuollaista.

eipä tuosta mitään "traumoja" tms oo jään, eikä oo ees pahimmasta päästä mitä oon mukulana nähny ja kokenu mut uskoisin että tosta on ollu hyötyäki ainaki jonkin verran, ainaki omasta mielestäni oon psyykkiseti helvetin vahva enkä tosiaan pienestä hätkähdä. oon mä alta kouluikäsenä ettiny ukkooki ku oltiin senkas kahden mökillä ja sano kuselle menevänsä eikä kahteen tuntiin näkyny ja etsin mettästä ja eksyin sinne kello oli jotain 11 illalla syksyllä et oli helvetin pimeetä. löysin onneks mummolaan parin kilometrin päähän ja jäin sinne yöks, ukkoo etittiin läpi yön isolla porukalla ja löytymättä jäi, seuraavana päivänä se hoippu mummolaan kyseleen mua krapuloissaan, luuli kuulemma et nukun ja jätti "hetkeks" sen takia ja meni käymään kaverillaan. nykyään en oo ukonkas oikeestaan millään lailla tekemisis nuorempana hakkasin sen pari kertaa kännipäs, mulla mitään muuta oo mut katkera jollain tavalla kai. eniten vituttaa se ku se kännipäis soittelee viäki joskus ja jauhaa kuinka vitun hyvä isä se mulle on ollu ja kaikkensa yrittäny ja väittää et valehtelen ja sekoilen omiani vaikka ihan selvästi muistan kaikki mm miten se asu yhen talven datsunis paikallisen huoltsikan takapihalla ja kävin sitä siä kattomas parikertaa. toinen mikä on ni aina se haukkuu mutsia kuinka se on paska ja on kuulemma jättäny sen vaan siks et sais elatus avut ym aivan järjetöntä juttua ja elatusapuja se ei oo maksanu tähänkää päivään mennes penniäkää. ukko on aika heikolla hapella, maksa prakaa ja sokeritauti ja paskoo verta ja itkien soittelee että tulisin käymään mut en aatellu mennä ees kantaan ku kuolinpaska tärähtää punttiin. ohan mulla siitä hyviäki muistoja, säästi työttömyysrahoistaan yli 5000e että sai aikanaan ostettua mulle mopon (oikeesti ihan uskomaton suoritus ku elää 376e kuus) ja pari autoo antanu ku vanha on hajonnu alle, ehkä tuo kumminki omalla tavallaan välittä aika paljoki ku oon sen aino muksu eikä se oo omien vanhempiensakas ollu vuosiin väleisjnejne ei sillä muutakaa oo mut emmä jaksa enää, niin monta kertaa pettyny sen lupauksiin ja antanu anteeks kaikki paskat mitä on niskaan tullu mut ny on loppu. sori ny ku vähä tuli offtopikkia ja katkeran makusta tilitystä mut elämä on.

niin no eihän niitä traumoja pidä keksimällä keksiä, jos ei niitä oikeasti ole jäänyt ainakaan tuosta nimenomaisesta tapauksesta. Se kuulosti vain ikävälle, mutta tietty ihmisillä on omat heikot kohtansa, itse mun on aika vaikea kestää ihmisten epäluotettavuutta, vaikka se on toisaalta sellainen asia johon ns. tottuu. Eli kun joku on täysin epäluotettava se onkin oikeastaan varsin ennustettava ja siten "luotettava".

Sehän se on jossain mielessä kaikkein kamalinta, että ihmiset harvoin on täysin pahoja. Huonoimmistakin vanhemmista (tai muista läheisistä) on myös jotain hyviä muistoja ja siksi pitää vakuutella itsellleen sekin, että on oikeus olla vihainen. Joskus on hyvä, että on hyviäkin muistoja, vaikka toisaalta ne johtaa harhaan jos unohtaa ne ikävät ja sitten joutuukin taas pettymään. Tää on siis oma tulkintani asioista, joku muu näkee ehkä eri tavalla.

muistiin liittyen: onko ihmisille tuttu sellainen käsite kuin synestesia?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synestesia

kyseessä ei wikipedian artikkelista huolimatta ole sairaus, vaan neurologinen ominaisuus jota esiintyy joillakin ihmisillä. puhutaan myös että sitä esiintyisi kaikilla jonkin verran, mutta erityisen voimakkaana vain noin yhdellä sadasta. itse kuvittelin 18-vuotiaaksi asti että kaikki ihmiset ajattelevat ja assosioivat asioita kuten minä, mutta sitten joku mainitsi etteivät kaikki ihmiset näekään numeroita ja kirjaimia väreinä, etteivät kaikki automaattisesti ala nähdä kuvia kuunnellessaan musiikkia. minulle tästä on ollut paljon hyötyä kouluaikoina, nimenomaan muistamisen kannalta. asia tuli nyt taas mieleen kun katsoin dokumentin googlesta, BBC Horizon - Synaesthesia:
http://video.google.com/googleplayer.sw ... 1326388608

Minulla ensimmäisiä mistikuvia ovat: Vanhempien ero ja äitipuoli. Molemmat siltä iältä jolloin olen n. 3 vuotias.
Minulla on viiime vuodelta n2 viikkoa muistista hukassa, olin vakavasti sairas, muutamia päiviä ennen sitä tehty suuri leikkaus, herätetty nukutuksesta ja kovissa kivuissa. Erittäin pieniä misti kuvia on teho-osastolta ja kuulemma puhuin ym. mutta mitään siitä ajasta en muista.

Joo, ekan kerran luin synestesiasta erään neuvostopsykologin (Lurija? tms) tapauskertomuksissa, jossa kerrottiin "suurmuistajasta" eli miehestä, jolla oli aivan järjettömän, siis aivan naurettavan hyvä muisti. Hänellä oli myös voimakas synestesia, ja mahdollisesti hänenkin tapauksessaan nämä kaksi asiaa olivat yhteydessä.