mutta nastaa olla elossa.
Onko elämäntapamotorismi sellasta, että ylipalkattu keskinkertanen jäpikkä ostaa hillittömän hintaiset varusteet sekä pyörän ja päristelee kymmenen kilsan päähän huoltsikalle oikoon ajosta puutuneita toimistourpojäseniään ja kahvittelemaan "muiden samanhenkisten" kanssa höpisten "meistä" ja "meidän asemasta tuolla tienpäällä"?