MURHA.INFO

Mikko82 kirjoitti:Noh, itse en pystyisi ampumaan elukkaa oli se sitten hirvi tai susi varsinkaan jollei siitä ole todellista uhkaa vaikka siitä olisi uhka liikenteelle niin silloin ihmisen tulisi joustaa. Ei ihminen tätä maailmaa omista? Vaikka hirvien metsästystä tehtäisi vaikka joka syksy niin aina niitä kuitenkin hyppii tiellä...se on vaan suomalaisten tapa.

Eikö ihminen voisi vähentää sitä autoilua ja suosia julkisia busseja tai junia ja vähentää niitä metsästystä? Ihmisillä on vaan helkkarin kiire päästä esim. kesämökilleen?

Enpä minäkään missään vaiheessa ole sanonut, että itse pystyisin eläimen tappamaan (pakkotilanteessa kyllä). Oletko koskaan kuitenkaan miettinyt, kuinka paljon niitä sorkkaeläimiä olisi, jos niitä ei vähennettäisi kerran vuodessa? Ja kuinka usein saa lukea/kuulla kaupunkilaisten olevan paniikissa, kun hirvet/karhut/sudet tulevat asuinalueelle, sitten niitä pitäisi jättää kuitenkin vähentämättä?

Sitten tuohon autoiluun. Edelleenkin kulkisin varmasti julkisilla, jos siihen olisi mahdollisuus. Mutta kun sitä mahdollisuutta ei edelleenkään ole! Paikkakunnalla jossa asun, ei kulje ainuttakaan linja-autoa, korkeintaan silloin kun on läpikulkumatkalla. Ja kylässä jossa asun, melkein päivittäin pomppaa hirvi tai peura auton eteen kun olen matkalla kauppaan tms. - Mielestäni niitä todellakin saa vähentää! Eri asia se on kaupungissa, "herran huomassa", jossa linnunlaulukin on harvinaisuus kaiken muun metelin keskellä.

Mikko82 kirjoitti:

ketsku kirjoitti:Ja vielä siitä kunnioittamisesta. Kuule kun se kunnioitus ei synny pelosta. Sellainen kunnioitus ei ole aitoa. Mä kyllä tottelin (tiettyyn ikään asti) nyrkin pelossa mutta KOSKAAN, MILLOINKAAN en kunnioittanut enkä tule koskaan kunnioittamaan. Mä ainakin haluan, että mun lapseni kunnioittaa mua sydämestään eikä siksi, että tietää saavansa kokea kipua muuten.

Miksi täällä ihan oikeasti kuvitellaan että mä löisin lastani nyrkillä....maailman rauhaa rakastava ja väkivaltaa halveksuva mies, vaikka minulla on luunapista ja tukkapöllystä lasten kasvatuksen osalta eri käsitykset kuin teillä. Kyllä kuri järjestyy ilman väkivaltaa keskustelemalla. Saatan korottaa varmasti ääntäni elikkä "lapsellehan ei saisi sanoa mitään pahaa, jos se on tehnyt tuhmasti".

Siksi kuvittelen, että löisit lastasi koska olet sadistinen ja pakkomielteinen. Tukkapöllystä ja luunapista on lyhyt matka lyömiseen. Jopa minun teki joskus todella aidosti mieli lyödä lastani koska sellaisen 2-3v:n käytös on todella ärsyttävää, raivostuttavaa ja rangaistusten keksiminen vaikeaa. Lasta kun ei kauheasti kiinnostanut monikaan rangaistus. Äänen korottaminen menettää merkityksensä kun sitä tarpeeksi tiuhaan harrastaa. Ja kerro nyt mulle, että missä ja kuka on väittänyt, että ääntä ei saa korottaa?

Keskustelut eivät kuule paljoa auta. Nyt vanhemman lapsen ollessa kyseessä keskusteluilla saattaa saavuttaa jotain mutta pienten lasten kanssa ei keskustella. Jos kerran väkivalta on pois suljettu, keskustella ei voi ja haluat lapsen 100% tottelevan niin jäljelle jää enää se nöyryyttäminen. En suosittele.

Lapsen torumistakaan ei saa siis tehdä, koska se on henkistä väkivaltaa tai sellaiseksi se nykypäivänä luokitellaan. Kotiaresti ja nurkka-aresti esim. 30 minuuttia ja kummatkin nöyryyttävät lasta. Onko se sitten väärin?

Pienillä lapsilla käytetään esim. jäähypenkkiä ja oikein käytettynä sellainen toimii. Esim. siskon 3v:llä on käytössä tällainen. Sen sijaan joku nurkassa seisottaminen asennossa (itse näin kirjoitit aiemmin) ja juoksulenkit ovat nöyryytystä. Ja riippuu lapsen iästäkin mikä on soveliasta ja mikä ei. Itse en kouluikäistä laittaisi mihinkään nurkkaan seisomaan vaikka alle 5 v:lle jäähypenkki voi toimia. Tarkoituksena ei saa olla, että lapsen on tehtävä jotain koska SINÄ MÄÄRÄÄT vaan siksi, että hän on tehnyt jotain väärin ja hänen täytyy miettiä käytöstään. Siinä on se nöyryytyksen ja reilun rankaisemisen iso ero. Esimerkkinä vaikka se, että lapseni ei siivoa huonettaan kun sanon vaan vitkuttelee. Sadistinen vanhempi laittaisi lapsen siivoamaan huoneen katsomalla koko suorituksen ja kommentoimalla ja kertoen kuinka sinähän teet mitä käsken! Ja seisottaisi vielä vähän nurkassa. Itse sanon lapselle, että lasken nyt viiteen ja jos et mene siivoamaan huonetta niin tämän viikon harrastus perutaan. Alan laskea ja hupsis, kohta sitä huonetta siivotaan. Eikä tarvinnut nöyryyttää.

Kotiarestilla taas ei ole mitään tekemistä nöyryyttämisen kanssa.

Eli toisin sanoen vanhemmilla on oikeus lapsiinsa, mutta eivät saa lapsiaan kasvattaa. Sen tekee pojillekin vasta armeija parikymppisinä, jos edes suostuvat sitä käymään. Sellainen tuntuu hieman myöhäiseltä. Siellä armeijassa saa poikia nöyryyttää ja ottaa luulot pois, mutta ei vanhemmat kotona!?

Joo, ei ole vanhempien tehtävä nöyryyttää eikä ottaa luuloja pois. Eikä kenenkään muunkaan mutta kaikkein vähiten vanhempien. Rakastavien vanhempien kanssa elänyt lapsi kyllä kestää aikusenakin simputtajat ja tietää, että ne ovat idiootteja.

Sanotaan, että varusmiespalveluksessa on simputus kielletty, mutta kyllä siellä vaan tänä päivänäkin ryhmänjohtajat simputtavat omia ryhmiä ja muiden ryhmiä. Kyllä mä luotan siihen, että ne pärjäävät parhaiten siellä jotka ovat kotona tottuneet kuriin ja järjestykseen ja ne kaikkein heikoiten, joilla ei ole ollut kotonakaan minkäänlaisia sääntöjä tai tapoja. Jotkut taas ns. pokkuroivat esimiehilleen ja ei he sitä rangaistusta saa vaan se pokkuroivan henkilön rangaistus siirretään muulle porukalle.

Itse ainakin olen puhunut rakastavan ja sallivan kasvatuksen keinoista, ei siitä, että ole mitään sääntöjä ja tapoja.

Geissimummo kirjoitti:Edelleenkin kulkisin varmasti julkisilla, jos siihen olisi mahdollisuus. Mutta kun sitä mahdollisuutta ei edelleenkään ole! Paikkakunnalla jossa asun, ei kulje ainuttakaan linja-autoa, korkeintaan silloin kun on läpikulkumatkalla. Ja kylässä jossa asun, melkein päivittäin pomppaa hirvi tai peura auton eteen kun olen matkalla kauppaan tms. - Mielestäni niitä todellakin saa vähentää! Eri asia se on kaupungissa, "herran huomassa", jossa linnunlaulukin on harvinaisuus kaiken muun metelin keskellä.

Sen vuoksi suosin kaupunkia. Totta kai maaseudulla mukava käydä aina silloin tällöin, mikäli pääsee "kimppakyydillä", mutta ei siellä ole mukava pujokukintojen aikana asua.

Eikö sitä just olla tehty kautta aikojen, että kyläkoulut lakkautetaan ja muu elämä tehdään hankalaksi. Turha sitä on lähteä valittamisen tielle ja teljetä ittensä mökkiinsä kettingillä: "en perkule lähde täältä mihinkään". Noh, sitten käy kaupassa ja muilla asioilla esimerkiksi 15-30km:n päässä.

Onhan se älytöntä että eläkeläiset asuvat jossakin peräkorvessa ja kirkonkylältä on lopetettu kela tai pankkipalvelut aikaa sitten.

Se on sitä nykyaikaa, että esimerkiksi maalaiskylistä joutuu moni muuttamaan kaupunkiin. En minäkään pidä kaikesta, mikä liittyy nykyaikaan kun maalaiskylistäkin kaikki häviää.

Kuten isoäitini aikoinaan sanoi: "tee makkara mieleisekseen".

Entäpä ne nöyryytykset suomalaisilla pojilla, jotka astuvat "armeijan harmaisiin"? Jotkut nimitää ne nöyryytyksiks parikymppisinä, kun pitää juosta parikin metriä tai esimerkiksi kasarmi muutaman kerran ympäri, eikä kukaa saa olla viimeinen muuten juostaan taas tai kiertää 200 metrin päässä jo juokseva ryhmänjohtaja kiinni ja kiertää hänet, eikä kukaan saa olla taaskaan viimeinen. Sitten sä väität ettei vanhemmat saa nöyryyttää lapsia? Kyllä mä toivoisin, että lapsena nöyryytettäis ensimmäisen kerran kuin vasta 18-20 -vuotiaana armeijassa ekaa kertaan. Pullamössöksi sitä vaan vanhemmat kasvattavat poikiaan ja lastensuojeluviranomaiset kieltävät vanhempia kasvattamasta "kelvollisiksi kansalaisiksi".

ketsku kirjoitti:Äänen korottaminen menettää merkityksensä kun sitä tarpeeksi tiuhaan harrastaa. Ja kerro nyt mulle, että missä ja kuka on väittänyt, että ääntä ei saa korottaa?

Ei kukaan ole väittänyt vaan niin on yleensä sanottu.
Nykyaikana nyt ei vanhempana ylipäätänsä tiedä mitä lapselle tulisi tehdä tai sanoa, mikäli lapsi on ollut tuhma. En usko siihen että lapsen kanssa ollaan AINA keskusteltu vaan sitten vasta jälkeen päin kun lapsi on laitettu toistaan häpeämään. Eli yleiset keskustelut aikuisten kesken siitä, että sä nyt teit nyt väärin lastasi kohtaan tai oikein...eli oikea ja väärä ovat siis vain mielipiteitä eli ei ole koskaan oikeata tai väärää tapaa vaan ainoastaan se että väkivalta on kielletty. Jos teki jotakin oikein niin kuitenkin saisi kritiikkiä ja kun tekee väärin niin siitäkin saa kritiikkiä, eikö? Joku sanoo olisit antanut tukkapöllyä ja toinen sanoo (älyttömänä ) minä olisin antanut remmistä. Siinä nyt jokainen tietää että varsinkin remmin käyttö ei varsinkaan ole hyväksyttyä missään nimessä, joka on väkivaltaa.

Jotkut vanhemmat turvautuu väkivaltaan ja jotkut ovat poikansa kanssa kuin parhaat kaverit. Eli olen sitä mieltä tämän "kunnioittamisen" kautta, että ennemmin lapsi isän kanssa parhaat kaverukset kuin pahin vihollinen.

Mitä tehdään saksanpaimenkoiralle, että se uskoo isäntäänsä (otin vain esimerkkinä eli en tarkoita sitä että lapsi koulutetaan koiran tavalla)? Se koulutetaan pienestä asti, että se kunnioittaa isäntäänsä. Eikä siinäkään mitään väkivaltaa käytetä, jotta se on lopulta poliisi- tai sotilaskoira?

---

Sä sanot, että kotona ei vanhemmat saa lastansa nöyryyttää poikaansa, mutta parikymppisenä armeija saa nöyryyttää poikia oikein olan takaa. Ei se mene koskaan simputuksen puolelle, eikä mun nuppiin kyllä että parikymppisenä äijältä otetaan ekaa kertaa luulot pois ja lähtee poraten kotiin. Joillakin ryhmänjohtajilla saattaa tulla ylilyöntejä ja se johtuu siitä millaisen kohtelun he ovat saaneet P-kaudella omilta ryhmänjohtajiltaan. Kaikkein hienointa on laittaa porukka pelamaan suofutista. Eli se ei sinusta enää ole nöyryyttämistä, mitä yhteiskunta tekee vaan se on nöyryyttämistä mitä vanhemmat tekee? Se tässä on just päin persettä. Kun lastensuojeluviranomaiset haastaa vanhempia oikeuteen nöyryyttämisistä ja simputuksista, niin miksei koskaan haasteta Puolustusvoimia oikeuteen.

Selkä suorana jäpittäen jakkaralla? Ei saanut kuin korkeintaan silmämunat liikkua. Se oli sitä aikakautta, kun simputtaminen oli jo kielletty.

Ei ole oikein tainnut nuo "jäähypenkitkään" auttaa, kun kaduilla kuulee sitä vitun hokemista, mutta en tiedä sitten onko heidän vanhemmilla ollut minkäänlaista kuria tai "jäähypenkkiä".

Jos lapsesi on jäänyt jälki-istuntoon niin kai sä korottaisit pikkaisen ääntäsi? Lyönyt välitunnilla toista turpaan tai kiusannut jne. Siirrätkö hänet jäähyaitioon vielä kotona vai silitätkö pojan päätä, että voi voi mitä olet tehnyt?

Kyllä mä toivoisin, että lapsena nöyryytettäis ensimmäisen kerran kuin vasta 18-20 -vuotiaana armeijassa ekaa kertaan.

Minä en toivoisi. Luulen kuitenkin, että 18-20 -vuotias kestää paremmin mahdolliset nöyryytykset ja simputuksenkin kuin pieni lapsi, jolla ei ole mitään välineitä ymmärtää ja käsittää, miksi isä pistää hänet polvilleen pienestäkin syystä, ja sitten (isälle) parempana päivänä on niin hyvällä tuulella ja kaikkien pitää silloin myötäillä hänen mieltään, vaikka selvittämättä jääneet nöyryytykset vielä kirvelevät mielessä.

pete-79 kirjoitti:Sinuunhan tämä sopii tässä ketjussa kaikken parhaiten, sähän täällä osaat päätellä, miten kukin muksunsa kasvattaa ja millaisia niistä tulee.

Ensin kävi mielessä, että "Pullamössöä".

Maybrick kirjoitti:Minä en toivoisi. Luulen kuitenkin, että 18-20 -vuotias kuitenkin kestää paremmin nöyryytykset ja simputuksenkin kuin pieni lapsi, jolla ei ole mitään välineitä ymmärtää ja käsittää, miksi isä pistää hänet polvilleen pienestäkin syystä, ja sitten (isälle) parempana päivänä on niin hyvällä tuulella ja kaikkien pitää silloin myötäillä hänen mieltään, vaikka selvittämättä jääneet nöyryytykset vielä kirvelevät mielessä.

Luulen kuule täysin muuta. Milloin suoritit varusmiespalveluksesi?

Minä tunnen monta varusmiespalveluksen suorittanutta, jotka ovat suhtautuneet siihen suurella huumorilla ja pitäneet sitä mukavana 'leirinä'. Itseasiassa suurin osa, ellei jopa kaikki, tuntemistani miehistä muistelee armeija-aikoja vain positiivisesti.
Mutta syynä voi toki olla se, että terveellä ja vahvalla itsetunnolla tuollaisesta 'joukkonöyryytyksestä' selviää varmasti ihan ehjin nahoin.

Mutta toki armeija voi olla nöyryyttävä kokemus, jos sen ottaa siltä kannalta.

Sääli, ettei Mikko itse näe tätä kommenttiani

Mikko82 kirjoitti:

Maybrick kirjoitti:Minä en toivoisi. Luulen kuitenkin, että 18-20 -vuotias kuitenkin kestää paremmin nöyryytykset ja simputuksenkin kuin pieni lapsi, jolla ei ole mitään välineitä ymmärtää ja käsittää, miksi isä pistää hänet polvilleen pienestäkin syystä, ja sitten (isälle) parempana päivänä on niin hyvällä tuulella ja kaikkien pitää silloin myötäillä hänen mieltään, vaikka selvittämättä jääneet nöyryytykset vielä kirvelevät mielessä.

Luulen kuule täysin muuta. Milloin suoritit varusmiespalveluksesi?

En ole Maybrick mutta omalta kohdaltani voin vastata että minua ei ole nöyryytetty lapsena, armeijasta en itkien tullut kotiin eikä käynyt edes mielessä sellaset. Nyt kun luulosi ovat täysin muuta niin miten tämä on mahdollista? Lähinnä positiiviset muistikuvat siitä ajasta. Kävin -03 (voit aloittaa nyt sen "toista se oli minun aikaan"-mantran).

Mikko82

Luulen kuule täysin muuta. Milloin suoritit varusmiespalveluksesi?

En ole suorittanut varusmiespalvelusta enkä mm. markjan mielipahaksi aio suorittaakaan. Poikani tosin menee ensi heinäkuussa väkeen, ja tiedän että ei tule sieltä maitojunalla takaisin eikä pidä koko juttua muuna kuin ylipitkänä partioleirinä. Ei ole pullamössöllä kasvatettu vaikkei ole hakattu eikä nöyryytetty, eikä nurkassa seisotettu.

MissHolmes kirjoitti:Minä tunnen monta varusmiespalveluksen suorittanutta, jotka ovat suhtautuneet siihen suurella huumorilla ja pitäneet sitä mukavana 'leirinä'. Itseasiassa suurin osa, ellei jopa kaikki, tuntemistani miehistä muistelee armeija-aikoja vain positiivisesti.
Mutta syynä voi toki olla se, että terveellä ja vahvalla itsetunnolla tuollaisesta 'joukkonöyryytyksestä' selviää varmasti ihan ehjin nahoin.

Mutta toki armeija voi olla nöyryyttävä kokemus, jos sen ottaa siltä kannalta.

Sääli, ettei Mikko itse näe tätä kommenttiani

Unohdin laittaa sinut "karanteeniin" tai "jäähypenkkiin". Se on minulle täysin sama mitä sä minusta ajattelet. Ei minun tarvitse lukea sinun kotkotuksia. Onkohan sulla jotkut pahimmat "menopaussit" menossa? Käyhän terveyskeskuksessa?

Kyllähän sun pitäisi tietää, että kortsut hajovat ja e-pillerit on ehkäisynä meillä, joten älä huoli...en ole valmis isäksi, koska taloudellinen tilanteeni ei ole vielä ok. Mutta jos on tullakseen niin tulkoot.

---

Se on eri asia kun sitä varusmiespalvelusta suoritetaan suhteessa siihen kun sen on suorittanut, jolloin vasta pelkää nauraa. Mitenkä mahtaisi käydä josset pääsikään viikonloppulomille, jollet pyyhi sitä hymyäsi perseesees ja ryhmänjohtaja huutaa edessäsi pää punasena. Sanotko silloinkin sille että menehän hoitoon?

Mutta kaikille se varusmiespalvelus ei vain sovi ja huomasin ryhmänjohtajana, että sieltä lähti porukka kun "nöyryytettiin" ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti eli se ei koskenut enää koko ryhmää tai puolijoukkuetta. Niin kyl ne heikommat sieltä ensimmäisten joukossa lähti, joilla ei ole mitään käsitystä armeijasta ja pitävät sitä "olokotinaan".

Orca kirjoitti:En ole Maybrick mutta omalta kohdaltani voin vastata että minua ei ole nöyryytetty lapsena, armeijasta en itkien tullut kotiin eikä käynyt edes mielessä sellaset. Nyt kun luulosi ovat täysin muuta niin miten tämä on mahdollista? Lähinnä positiiviset muistikuvat siitä ajasta. Kävin -03 (voit aloittaa nyt sen "toista se oli minun aikaan"-mantran).

Kävin itte 2000 vapaaehtoisena Gyltössä varusmiespalvelukseni (=Korppoo)...nykyisin Gyltö on hiljaisempi? Jälkeen olen kerran joutunut menemään kertaamaan eri aselajiin Säkylään Porin Prikaatiin res. alikkina (ylennys kers. seuraavana itsenäisyyspäivänä) jo v. 2001 ja välittömästi ois pitänyt v. 2005 opintojen jälkeen lähteä kertauksiin TAAS, jolle sanoin että "ei kiinnosta" kun miehistökään ei tarvita kertauksiin. Sanoin silloin "ädjö" Puolustusvoimille...mua ei kiinnosta moiset enää ja menin täydennyspalvelukseen. En enää keräile sotilasarvoja...se peli on minun kohdaltani jo ohi. Siinä touhussa ei vaan ole mitään järkeä, kunnei miehistöäkään kiinnosta korpaalin arvot Marskin syntymäpäivänä tai itsenäisyyspäivänä niin ei muakaan kiinnosta enää yleneminen reservin aliupseerina! Se on ihan hulluksi mennyt koko armeijan touhu nykyisin. Siellä ei pelata enää muuta kuin ylennyksin?

---

Sitten aiheeseesi:

Miten voi olla käsitykseni muuta, jos kerran porukka laitetaan armeijaan opettelemaan kuria ja järjestystä ekaa kertaan ja sitten kun joku sanoo ensimmäisen kerran jotakin pahasti, mikä kuuluu ryhmänjohtajan perustehtäviin niin jotkut tuntevat ittensä nöyryytetyksi ja lähtevät kotionsa.

Oletko ollut siis ryhmänjohtajana harmaissa harjoittelemassa tuota nöyryyttämistä?

Jessus. nyt tähän vedetään jo inttikin mukaan, huoh Meillä oli yksi v-mäinen ryhmänjohtaja, Mikon hengenheimolaisia, mutta kaveri nieli vidduiluhalunsa samalla kun etuhampaansakin
Oikeasti, ehkä se aikuinen kestää sitä nöyryytystä hieman paremmin, kuin pikkulapsi. Vaikka kaiken maailman sadistiset psykopaatit eivät sitä tajuakaan...
Tilanteeseen sopiva biisi: http://www.youtube.com/watch?v=qxDTiub2dTY

hohhoijaa.