mr58 kirjoitti: ↑Ke Joulu 28, 2022 3:12 am
Se on totta että muutos on tapahtunut jo pidemmällä aikavälillä mutta tarkoitin lähinnä sitä mikä sen kiihtymisvauhti on ollut viimeiset 20 vuotta. Tänä vuonna kirkosta on eronnut jo yli 65,000 ihmistä. Tosin loppuvuonna eroaalto kasvaa. Alkuvuodesta se hieman laantuu mutta ei tarpeeksi pelastaakseen tilannetta. Monilla seurakunnilla menee jo nyt työntekijöiden palkkoihin yli 65 % kokonaisbudjetista. Siinä ei jää paljoakaan ylimääräiseen toimintaan. Siihen mikä on ollut kirkon kivijalka iät ja ajat. Evankeliumin perus sanoman levittämisen lisäksi ihmisten auttaminen monin eri tavoin. Kirkon oma toiminta alkaa tai on jo alkanut kärsiä kun vähentyvällä henkilökunnalla voidaan tehdä vain määrätyt toimitukset. Jalkautuminen ihmisten pariin on jäänyt puheen asteelle. Työ tehdään pääosin seinien sisällä ja se ei palvele ketään. Tai palvelee niitä 20 aktiiviseurakuntalaista jotka tulevat paikalle kaikesta huolimatta. Heidän varaansa ei paljon rakenneta.
Juttelin erään Helsinkiläisen kappalaisen kanssa. Hän sanoi että monissa seurakunnissa siellä on kirkkoon kuuluvien osuus alle 50 %. Heitä kutsutaan messuihin ym tekstiviesteillä, facebookryhmillä jne. Lehti-ilmoituksista ei ole enää mitään hyötyä. Maalla tilanne on vähän parempi mutta huonompaan suuntaan menossa vuosi vuodelta. Niinkuin sanoin, oli hyvä hetki jäädä eläkkeelle koska jatkuvassa 5 vuotis strategia suunnittelu ympäristössä on ahdistavaa yrittää tehdä töitä.
Näinhän se on. Samalla ajattelu "huonompaan suuntaan menossa" edustaa kirkon omaa, sen sisältä päin kumpuavaa näkökulmaa ja lähtökohtaa, että ev. lut. kirkko olisi instituutio jolla olisi ikään kuin itseisarvollisesti paikkansa Suomessa. Kuitenkin isossa, objektiivisessa kuvassa valtiokirkon alasajo ja purkautuminen voivat tehdä hyvää monin tavoin. Pelkät historialliset syyt ovat kantamaton perustelu sille, että yhdellä uskonnollisella toimijalla olisi yksinoikeus kerätä kansalaisilta verotuloja, joiden keräämisen ja kirjaamisen tekee vieläpä valtio, kirkon puolesta. Absurdia nykymaailmassa.
Ydinsanoma jatkuu tavalla ja toisella kyllä, sen sijaan kirkon hyväntekeväisyys- ja auttajatoimijuudella on vähentyessään yhteiskunnallinen menetys. Samalla kirkon aseman vääristyneisyyttä nyky-yhteiskunnassa kuvaakin se, että sen merkitys on viime vuosikymmeninä korostunut juuri konkreettisena auttamistoimijana. Sen sijaan ydinsanoman levittäminen on ollut melkein henkitoreissaan, kuten osuvasti kuvaat 20 aktiivin jumalanpalveluksia olosuhteissa, joita kehystävät resurssit on mitoitettu ja mahdollistaisivat valtavan paljon suuremman ja "tehokkaamman" sanomanlevittämisen.