Rhietala kirjoitti: Ti Loka 08, 2024 10:47 am
Nämä pedofiilit viestittelevät lasten kanssa ja Iskuryhmä tulee tähän väliin, kun asiasta tiedon saa.
En usko, että iskuryhmä saa asiasta tietoa setämieheltä. Siis jos setä kokee vaikka yllättäen, että nyt on tullut tehtyä jotain väärin. "Nyt menee liian pitkälle. Nyt lähestytään vaarallista aluetta. Nyt täytyy löytää joku varma uloskäynti tästä. Taidanpa ottaa yhteyttä iskuryhmään, että saan henkistä tukea tästä teinien metsästämisestä irtautumiseen. Tarvitsen sitä, että vapaaottelijat ja entiset vankilakundit sanovat minulle isän äänellä, että tää ei nyt oo oikein, tää ei oo miehen arvolle sopivaa. Tästä on joskus viety ukkoja saunan taa. Tästä voi sattua leukaan jos ei kurssi ala kääntyä, mieluiten hyvin äkkiä."
Enkä usko, että iskuryhmä saa asiasta tietoa teiniltä. Teini vaikka kokee, että setä puhui ja puhui siitä, miten teini on niin ihana. Lupasi kuunkin taivaalta ja ylisti häntä niin paljon ikäistään viisaammaksi. Mutta se onkin vaan joku tyhmä tavallinen ukkeli, joka ei tarkoittanut sillä yhtään mitään. Nyt hän tuntee itsensä huijatuksi. Mutta jollain kummallisella logiikalla hän silti haluaa saada jutun toimimaan ja päättää käyttää iskuryhmää parisuhdeterapeuttina. Ehkä he saavat sedän antamaan jotain katetta sanoilleen. Ja olisi se kuu taivaaltakin ihan kiva.
Sen sijaan näyttää olevan selvä juttu, että tieto iskuryhmälle tulee teinin vanhemmilta. Siis henkilöiltä, joiden vastuulla olisi ollut koko ongelman estäminen alkuunsa. Kun lähden asiaa hahmottelemaan, niin planeettojen täytyy osua melko tarkalleen linjaan, jotta tapauksesta saadaan iskuryhmän puuhiin sopivan tyyppinen.
Yksi on se, että vanhempien pitää välittää tarpeeksi teinistään, jotta teini lopulta jää kiinni vieraan sedän kanssa juttelemisesta. Mutta vanhemmat eivät saa välittää niin paljoa teinistään, että olisivat antaneet teinille tarpeeksi tietoa etukäteen. Ei pelkästään tästä nimenomaisesta vaarasta, että chatissa saattaa olla joku setä. Vaan yleensä kykyä ymmärtää, minkälaiset ihmiset haluavat mitäkin, minkälaisilla ihmisillä on hyvä syy olla tekemisissä keskenään, ja mitkä syyt eivät ole hyviä, tai ovat väkisin jotain muuta tarkoitusta varten keksittyjä. Ynnä sedän pitää olla sitä laatua, että tulee teinin vanhempien tietoon suhteen kehittelemisen vaiheessa, tai jopa nimenomaan ensitapaamisen kohdalla.
On koko kulttuurin ja yhteiskunnan kokoinen ongelma, että meillä on vaikka ylityöllistetyt ja alipalkatut vanhemmat, joilla ei mene hyvin työssä eikä rakkauselämässä. He tahtoisivat, että lapsista olisi heille mahdollisimman vähän vaivaa, eivätkä he joutuisi haastamaan itseään vanhempina, tai kamppailemaan minkään vaikeiden moraalin kysymysten kanssa. Siksi on vanhempien etu, että lapset kasvatetaan kiristämällä ja lahjomalla ja koulun vastuulle ja oman onnensa nojaan jättämällä. "Jos annan sulle karkkia, niin kasvatakko ihan itte ittes? Ku äiti ei ny jaksa."
Lapsia tämä vaurioittaa niin, että heille ei kasva kykyä tietoisesti arvioida ensin vanhempiensa, sitten omia, siinä sivussa tovereidensa ja lopulta Internetissä saalistavien setien motiiveja. Sen sijaan he punnitsevat asioita vain kuin eläimet, tunteiden varassa, että paljonko ne pelottavat tai houkuttelevat. Tai kaupankäyntinä ja vastavuoroisuutena. He osaavat laittaa vastakkain "sen, mitä minä haluan" ja "sen, mitä setä haluaa". Ja punnita, että kumpi on enemmän tai vähemmän. Mutta eivät osaa miettiä sitä, että "mitä setä oikeasti haluaa" tai "kuuluisiko sedän haluta sitä", vielä vähemmän että "haluanko oikeasti sitä asiaa, johon koen houkutusta sedän puheissa" tai "onko minun oikein haluta sitä".
Ilmiön ymmärtämistä vaikeuttaa sellainen juttu kuin käänteinen tilasto. Se, että jotkut sedät ovat houkutelleet jonkun teinin tapaamaan itsensä jossain yksityisessä tai syrjäisessä paikassa, synnyttää takaperin käännettynä päätelmän, että jokainen maailman setä houkuttelisi jokaista maailman teiniä. Siis jos ei poliisi tai iskuryhmä tai joku muu nimetty asia olisi hillitsemässä.
Yksi hassujen oletusten lähde on siinä, että tätä ilmiötä voisi helposti ymmärtää versiona baarista löytyville yhden illan suhteille, jossa naisen ikä vaan on alle sallitun. Koska periaatteessa jokainen mies haluaa seksiä, niin siltä pohjalta päätellään kaikki loput. Uskon kuitenkin, että tähän kuvioon tarvitaan tietynlainen teini, jolla on tietynlaiset vanhemmat, joka kohtaa Internetissä aivan tietynlaisen sedän. Lisäksi niin teinejä, vanhempia kuin setiä on muutamaa eri tyyppiä.
Jotkut sedät tahtovat yksinkertaisesti houkutella teinin johonkin ja raiskata kerran. Jotkut sedät tahtovat luoda teiniin sellaisen suhteen kuin kyseessä olisi aikuinen panokaveri tai salarakas. Jotkut sedät tahtovat käyttää teiniä prostituoituna. Siis antavat tupakkaa, viinaa, huumeita tai rahaa vastineeksi seksuaalisista teoista. Joillekin teini on vahvojen psyykkisten fantasioiden kohde, jossa seksuaaliset teot ja teemat ovat lähinnä sivuosassa, vähän kuin sipuli kalakeitossa. Joskus sitä ei ole, joskus sitä tulee vastaan paloina, joskus se on läsnä koko ajan.
Toinen ja viimeinen näistä muistuttavat vähän lahkoon liittymistä. Siinä on tyypillistä, että lahko, tai sedän tapaaminen, näyttäytyy uutena, outona ja tuntemattomana maailmana, jossa pätevät ihan omat säännöt, mutta johon vetää sisään joku epämääräinen lupaus jostain paremmasta tai enemmästä kuin elämä kuplan ulkopulella. Sinua ymmärretään, sinua on odotettu, sinut on valittu, sinulle on luvassa jotain enemmän kuin muille, sinä pääset osalliseksi jostain salaisesta. Olet löytänyt jotain, mikä kohtelee sinua täytenä ihmisenä ja omana itsenäsi.
Teinille aiheutuva vahinko on useimmiten psyykkistä. Tai siis se, miten ilmiselvä kertaluontoinen raiskaus jossain pimeällä kujalla vaikuttaa, fyysisesti ja psyykkisesti, on ehkä selkeä vertailukohta. Henkilölle tapahtuu jotain jonkun toisen toimesta ja kerran. Sitten hän toipuu siitä. Asioita monimutkaistaa aina uhrin oma rooli uhriksi tulemisessaan. Tai myös se, miten hänet on saatu ohjailtua toimimaan.
Yksi esimerkki tästä on vaikkapa teini, jonka joku kolmannen maailman ostarijengi houkutteli johonkin ja potkustarttasi suhteen, jossa teini saa päihteitä vastineeksi seksuaalisesta kontaktista. Teinillä on alun jälkeen oma rooli tai osuus, joka saa hänet kokemaan pientä hallintaa tilanteessaan, jolla taas on pieni traumalta suojeleva vaikutus. Tai siis lähinnä traumaa lieventävä.
Teini, joka tulee kerran vain raiskatuksi, ymmärtää hyvin, että hänellä ei ollut tilanteen alettua, ilmeisestä fyysisestä uhasta johtuen, mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sen etenemiseen. Tai hänet saadaan kohtuullisen terapian jälkeen tämä ymmärtämään. Kun taas teini, joka tulee vietellyksi ja manipuloiduksi suhteeseen, joka muistuttaa absurdia ja tasapainotonta parisuhdetta, saattaa kärsiä paljon syvemmällä tasolla. Tämä johtuu siitä, että teinillä ei välttämättä ole mallia siitä, millä tavalla parisuhde tai läheinen kiintymys vastakkaiseen sukupuoleen toimii. Setämies luo teinin mieleen vääristyneen mallin. Sitä on vaikeaa oikaista myöhemmillä kokemuksilla ihan vain siksi, että se saattoi olla ensimmäinen. Ja koska se oli ensimmäinen, se oli voimakkain, ja toimii vertailukohtana kaikille myöhemmille. Teinin mieli kokee, että setä ei ole versio oman ikäisistä poikaystävistä, vaan kaikki oman ikäiset poikaystävät ovat versioita setämiehestä.
Tällä asialla on kaksi puolta. Sitä ei pidä pelkästään lukea niin, että teini tulee olemaan lopun ikäänsä kyyninen ja epäluuloinen miehiä kohtaan. Eikä niin, että tulee olemaan lopun ikäänsä alistuva, passiivinen ja manipuloitavissa. Vaikka molemmat näistä ovatkin mahdollisia. Vaan myös niin, että tulee lopun ikäänsä odottamaan, että miehet vain lahjovat ja ylistävät häntä, ja hänen ainoa vastuunsa suhteessa on olla olemassa.
Asiasta ei kuitenkaan puhuta sillä tavalla, että sedän toiminta jollain tavalla turmeli teinin kyvyn olla myöhemmin sopiva tyttöystävä, puoliso tai äiti. Nykyaikana pidetään ehdottomasti kiinni siitä, että jokaisen teinin pitää saada turmella itse itsensä. Lopputuloksella ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä on, että sinne on päädytty omien, eikä kenenkään muun tekojen seurauksena. Laiminlyöntejä ei lasketa. Ei voida laskea.
Ei ole mitenkään selvää, eikä kukaan halua lähteä siihen tuomariksi, mitä vanhempien tai opettajien olisi teinille pitänyt kertoa, ja miten teinin olisi se pitänyt ottaa vastaan. Muuten saattaisi käydä niin, että auktoriteettien ja kulttuurin tehtävä sittenkin olisi kontrolloida naisen seksuaalisuutta. Ja teinien kapinointi alettaisi nähdä teinin tai vanhempien moraalisena epäonnistumisena, eikä teinin autenttisena, vilpittömänä ja aina oikeutettuna epäluottamuksena aikuisia tai systeemiä kohtaan.
Kun kaikki tämä huomioidaan, niin puskaraiskaus pimeällä kujalla on poliittisesti ajatellen kaikkein turvallisin seksuaalirikos. Siksi on houkuttelevaa nähdä tämä "setämiehet vastaan teinitytöt" myös siitä lähtökohdasta tai versiona siitä. Rikottuna asiana nähdään teinin autonomia, joten teko voidaan nähdä puhtaasti fyysisenä ja seksuaalisena väkivaltana.
Näihin ilmiöihin liittyvä psyykkinen väkivalta, siis painostus, henkinen kiristys ja manipulointi, yleensä nähdään vain jonkinlaisena juonena tai esivalmisteluna sille, että fyysinen ja seksuaalinen väkivalta voisi toteutua. Vähän kuin setä käyttäisi jotain taikuutta saadakseen teinin valtaansa. Oletus on, että jos tätä ei tapahtuisi, niin teini kasvaisi aivan automaattisesti ja itsestään täysin terveeksi ja ehjäksi aikuiseksi.
En pidä groomingista käsitteenä. Sitä on helppo käyttää sellaisten, jotka eivät asiasta mitään tiedä. Sillä tavalla he vahvistavat sitä kuvaa, että se on jotain noituutta. Jos se on, niin sitä voi käyttää kehen tahansa teiniin, joka väistämättä, pelkästään sen taikavoiman vaikutuksesta, "groomautuu". Mutta jos se on vuorovaikutusta sedän ja teinin välillä, niin heti pätee kolme asiaa: Sen toimivuus riippuu sedän taidoista. Sen toimivuus riippuu teinin haavoittuvuudesta, joka taas riippuu teinin ja hänen kotinsa, koulunsa ja ystäviensä laadusta. Ja sen toimivuus riippuu, ei pelkästään siitä, että teini pelkäisi kokevansa jotain pahaa sedän taholta, vaan myös menettävänsä jotain hyvää.
Vielä kun sanon, että onnistuminen riippuu sedän taidoista, niin keskimäärin tällaiset sedät eivät ole mitään tekniikkansa huippuunsa hioneita velhoja. Sellainen on oikeastaan äärimmäisen harvinaista. Grooming on toisaalta hakuammuntaa. Setä kokeilee erilaisia naruja mistä vetää, eikä välttämättä tee sitä edes mitenkään tietoisesti. Sitten hän havaitsee, jollain tarkkuudella, mikä taktiikka näyttää toimivan. Jokainen uhri on erilainen, joten onnistuminen saattaa olla pelkkää sattumaa. Taito koostuu siitä, että sattumalta tai kokemuksesta tietää, mitä kannattaa luvata tai pyytää, ja miten nopeasti. Mutta asia on poliittisesti helpompi jos sedät nähdään jonain groomauksen kommandoina, joiden taktiikka on aina suorastaan ylivoimainen, eikä teini voi muuta kuin langeta siihen. Ja samaan aikaan niin hirveinä luusereina ja klonkkuina, että julkinen teloitus olisi liian pieni rangaistus.
Jos länsimainen kulttuuri olisi sellainen, että setien ja teinien välinen groomaus olisi yleinen instituutio, jota opetettaisi kotona tai peruskoulussa, niin kumpikin osapuoli tietäisi, millä tavalla prosessin eri vaiheissa pitää toimia ja vastata. Mutta kun tilanne on molemmille täysin tuntematon, kunnes setä hankkii kokemusta useammasta uhrista—tai tietynlainen teini tajuaa, että monilta sediltä saa rahaa ja päihteitä kun noudattaa vain tiettyä kaavaa—niin jokainen siirto groomauksen aikana on sekä ehdotus että uhkapeli. Teini saattaa tehdä sen, mitä setä ehdottaa—ei siksi, että kokee olevansa siihen houkuteltu tai painostettu—vaan siksi, että on niin uudessa ja tuntemattomassa tilanteessa, että on oikeastaan kiva, kun toinen kertoo, mitä pitää tehdä.
Se, että epävarma tukeutuu itsevarmaan, ei ole automaattisesti hyvä eikä huono asia. Paitsi tänä yksilön autonomiaa korostavana aikana sitä pidetään autonomian vastaisena ja siten huonona. Eihän nainen saa tarvita miestä, lapsi vanhempaa, oppilas opettajaa tai alainen esimiestä. Teinin ja sedän välillä se on tietenkin huono asia. Mutta jos auktoriteettiin luottaminen on kulttuurissa hirmuinen tabu, josta halveksitaan ja katsotaan alaspäin, ja sitten yllättäen se tuntuukin tosi hyvältä, niin ei ihme jos lipeää toiseen ääripäähän.
Tai sitten teini kamppailee asian kanssa koko matkan, että onko setä enemmän luotettava vai epäilyttävä. Keskeistä kuitenkin se, että luottaminen itsessään—ja se, että valitsee luottaa—tuntuu hyvältä. Ja on yksinkertaisesti hyvä asia silloin, jos siihen on aihetta. Mutta sen tietäminen taas vaatii hyvää käsitystä siitä, mitä luottamisella tavoitellaan.
