MURHA.INFO

Onhan se helppo toivoa sellaista jonka tietää varmasti että ei tule tapahtumaan.

Mulle on kaikkein tärkeintä se että Madelein löytyy - joko elävänä tai kuolleena. Se on tässä unohdettu kun tapellaan siitä kuka on oikeassa ja väärässä

Madeleine on kuollut. Häntä ei varmastikaan enää löydetä, siitä on aika ja luonto pitänyt huolen. Toivon vain että syylliset saavat rangaistuksensa tavalla tai toisella, nämä asiat yleensä järjestyvät ajan mittaan luonnostaan, rangaistus tulee tavalla tai toisella.

HarrietM kirjoitti:


Britaniassa pidetään marraskuun alkupuolella (useimmiten kylläkin miehet) tälläistä punaista kukkaa eli unikkoa, kyseessä jokavuotinn traditio, sotaveteraanien muistoksi eli veteraanien päivä (Remembrance day) on 11 marraskuuta

http://en.wikipedia.org/wiki/Remembrance_Day

t.

Ihan OTna kun asiasta oli puhetta aikaisemmin ketjussa kun joku kyseli miksi Katella ja Gerrylla oli punainen unikko rinnuksissa, eli viime viikonloppuna oli Britanniassa Remembrance_Day - paraateja ja tilaisuuksia veteraanien kunniaksi

http://www.dailymail.co.uk/news/article ... erans.html

modestyblaise kirjoitti:Madeleine on kuollut. Häntä ei varmastikaan enää löydetä, siitä on aika ja luonto pitänyt huolen. Toivon vain että syylliset saavat rangaistuksensa tavalla tai toisella, nämä asiat yleensä järjestyvät ajan mittaan luonnostaan, rangaistus tulee tavalla tai toisella.

Yhdyn molempiin

Madeleine kohdallakin pelaa tuo kukka ihan hyvin: Remembrance day

Mietin, että tajusivatko vanhemmat viestivänsä enemmän kuin paljon?

Olen saanut virallisen varoituksen Madeleine-ketjusta, jotta alkaa olla taas lähtö lähellä, heh. Mutta kaikille oikein hyvää jatkoa ja pohdintoja, jos ei kuulla...

Sirpa kirjoitti:Olen saanut virallisen varoituksen Madeleine-ketjusta, jotta alkaa olla taas lähtö lähellä, heh. Mutta kaikille oikein hyvää jatkoa ja pohdintoja, jos ei kuulla...

Kiitos tiedosta. Mikä mahtaa olla syynä? Madeleine-ketjussa kirjoitetaan paljon,ja laidasta laitaan, mutta Sirpan kommentit, linkit yms. ovat kyllä vieneet ketjua eteenpäin 'tuulessa ja tuiskussa aallonmurtajienkin yli'. No, palaa kuitenkin taas..

"McCanns use psychologist to help tell twins about Madeleine Mail on Sunday

By MAIL ON SUNDAY REPORTER
Last updated at 1:10 AM on 08th November 2009

The parents of Madeleine McCann have revealed how a child psychologist is helping them to tell their two other children about her disappearance.

Kate and Gerry McCann said they would be 'frank and open' with their four-year-old twinsSean and Amelie when they ask why their sister is still missing."

Kate ja Gerry aikovat psykologien neuvoja noudattaen olla suoria ja avoimia kertoessaan kaksosille, miksi sisar Madeleine on vielä kateissa. Se kuulostaa hyvältä ja rakentavalta tavalta kohdata tilanne. Ehkä se tapahtuu, kuten Sandran haastattelussa. Gerry: "Ask the dogs, Sandra."

Hienoa, että vihdoin kaksosillekin aletaan kertoa totuutta.

Ehkäpä pikku-koululaiset saavat nyt vihdoin tietää, ettei Madeleine palaakkaan jouluksi kotiin ja niitä lahjoja ei enää kasata avaamattomina Madeleinen huoneeseen.

__________________________

Mitenköhän se on?
Otetaan kuvitteellinen esimerkki: jos alle kolmevuotias kokee sisarensa kuoleman vieressä ja yrittää ehkä auttaakin, herätellä. Niin katoaako se muisto, jos kerrotaan muuta tarinaa vuosikausia? Haihtuuko tuo traumaatttinen kokemus ja jääkö muistijäljeksi tilalle sepitetty tarina vaikkapa ulkomaille muutosta?
Vai muistaako ihminen aina jossain sielunsa sopukoissa sen totuuden?

Eilen Prismassa kerrottiin ranskalaisesta tutkimuksesta, jota tehdään vielä kuitenkin rotilla, jolla traumaattiset muistot voidaan poistaa aivoista. Siinä käytettävä aine on kuitenkin ihmiselle myrkyllinen eikä sitä voida suun kautta nauttia. Ehkä tämä tietyn tarinan toistaminen yhdistettynä perinteiseen lahjonta- ja kiristyspohjaiseen aivopesuun on kuitenkin tehokkain tapa saada unohdus asioille.

Mitenköhän se on?
Otetaan kuvitteellinen esimerkki: jos alle kolmevuotias kokee sisarensa kuoleman vieressä ja yrittää ehkä auttaakin, herätellä. Niin katoaako se muisto, jos kerrotaan muuta tarinaa vuosikausia? Haihtuuko tuo traumaatttinen kokemus ja jääkö muistijäljeksi tilalle sepitetty tarina vaikkapa ulkomaille muutosta?
Vai muistaako ihminen aina jossain sielunsa sopukoissa sen totuuden?[/quote]

mun nuorin poika oli 4v kun erosimme hänen isänsä kanssa. Joskus ollaan puhuttu niistä ajoista vanhemman veljen kanssa eikä asiaa ole traumatisoitu mutta tuo nykyään 8v poika ei tosiaan muista aikaa jolloin koko perhe on asunu yhdessä ja vanhempikin eron aikaan 8v ei muista kuin ihan pieniä juttuja ja niitäkin vain koska toisinaan niistä kyselen, että sellasta...

Varmaan noin pienillä luonto vielä hoitaa osittain nämä muistot, mutta niistä voi myöhemmin alkaa pongahdella mielikuvia. Varsinkin eräissä kehitysvaiheissa, joissa alkaa pohtia erilaisia asioita, joita on itselle ja perheelle tapahtunut. Isosiskon menetys on kuitenkin aika iso juttu. Tuskin sitä voi kokonaan sivuttaa missään vaiheessa. Kaipa tämä McCannien tapa pitää Madeleinea koko ajan kaksosten mielessä ja puheissa on eräs keino hallita niitä mielikuvia, joita kaksosille on asiasta kehittynyt. McCanneille on varmasti tärkeää pitää asia tarkassa kontrollissa, ettei lasten ajatukset vain pääse liusumaan sivupoluille.

Vähän sama juttu kuin Cicerolla. Tyttäreni, eron aikaan ''varttia vaille neljä'', ei muista mitään elämästämme isänsä kanssa. Mutta taas toisaalta hyvinkin tarkkaan erään noihin aikoihin sattuneen pikku onnettomuuden.
Nuo ovat mielenkiintoisia asioita. Uskoisin kuitenkin, että mieltä on mahdollista ''puhdistaa''. Jos esim. tyttärelleni olisi aina kerrottu jotain muuta tuon vertakin vaatineen itselleen sattuneen onnettomuuden tilalle, voisi olla, ettei hän sitäkään muistaisi.

Onhan tuota aivopesuakin, joka voidaan mieltää vaikka mielen puhdistamisena, tutkittu jossain tutkimuksissa. Ainakin julkisuuteen annettujen tietojen mukaan sillä keinoin voidaan mielestä tyhjentää muistoja joksikin aikaa, mutta ne saattavat palata myöhemmin. Asioiden kertominen uudelleen ja uudelleen tietyllä tavalla voi olla eräänlaista aivopesuakin joskus. Varmaan ihminen alkaa silloin mieltää, että asiat ovat tapahtuneet juuri kerrotulla tavalla. Myöhemmin, kun kerronta lakkaa ja jää aikaa ajatella asioita, voivat muistot palata mieleen. Kaksoset olivat vain niin pieniä, että todennäköisesti he eivät kykene enää myöhemmin kertomaan, mitä todella tapahtui. Jos joku poliisin asiantuntija olisi päässyt juttelemaan kaksosten kanssa pian tapahtumien jälkeen, hän olisi voinut saada tietoon yksityiskohtia, jotka saattaisivat valottaa hieman asioita.

Kaikki tämä julkinen uutisointi, tv-ohjelmat, spekulointi netin foorumeilla tapahtumien pohjalta säilyy kuitenkin, ja isompina kaksoset tulevat sen näkemään. Kun he tajuavat,että vanhempien itsekkyys on edesauttanut isonsiskon katoamisen/tapaturmaisen kuoleman, tulee se varmasti olemaan jonkinlainen kolaus. Eri asia ehkä sitten, jos vanhemmat suoraan tunnustavat osasyyllisyytensä lapsille ja myöntävät reilusti toimineensa väärin.. ehkä sellainen on helpompi antaa anteeksi kuin kulissien ylläpito.. No, spekulointia edelleenkin.