Ärsyttää Murha.infossa->

[aniko]

Mutta nyt kuitenkin Skorpioni ilmeisesti olet hengissä sen kiusaamisen jälkeen, olisitko siis silti mieluummin kuollut vai mitä tarkoitit..?

[Sunshine]

Damienille ja Anikolle kerroinkin vain oman vaatimattoman mielipiteeni en toki ole itse koskaan kokenut seksuaalista väkivaltaa mutta 9vuotta olin koulukiusattu nämä eivät ole tietenkään vertailukelpoisia asioita mutta jos saisin nyt valita ollakko kuollut vai 9vuotta koulukiusattu en kauaa miettisi,ja toki eri ihmiset selviävät eritavalla kokemistaan pahoistateoista mutta rohkenen väittää että kukaan ei parane täysin omaan ruumiiseensa kohdistuvasta rikoksesta.

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen tuntenut erään henkilön joka oli lapsena seksuaalisestihyväksikäytetty tutun henkilön toimesta. Hän ei ollut kertonut asiasta kuin vasta, kun teini-ikään tullessa. Asiaa ei pystytty oikeudessa enään todistamaan (muistaakseni), joten herraa ei koskaan tuomittu asiasta. Tyttö itse oli hyvin itsetuhoinen, viilteli todella usein itseään, laitoksessa ollessaan säästeli lääkkeitä, jotta olisi ne joku viikonloppu sitten ottanut viinan kanssa, puhui kaikkea todella outoa kuolemaan liittyen ja inhosi erästä miestä vain siksi, että hän muistutti hyväksikäyttäjäänsä. Kysytte kumpi olisi parempi vaihtoehto; kuolla vaiko elää ison trauman kanssa niin kyllä minä ainakin valitsisin kuoleman.

Ihmisen täytyy olla todella vahva, että pystyy toipumaan seksuaalisestahyväksikäytöstä/raiskauksesta. Minä kyllä veikkaan, että hyvin harva siitä selviää täysin. Moni sulkee asian pois mielestään ja tavallaan unohtaa, mutta sitten joku kaunis päivä asia palaa astialle jotain ihan muuta kautta ja ihminen saattaa romahtaa täysin.

[INES 7]

Seksuaalirikoksen uhri harvoin toipuu,

Mutua vai tietoa?

Tietoa. Kaikki "kansanryhmät", yhteisöt ja kulttuurit ovat muuten uhreina ja tekijöinä aika tasaisesti. Joissakin pienemmissä piireissä ja suljetuimmissa yhteisöissä teot vain jatkuvat pitempään useammin, muttei aina. Uskonto on vahva yhdistävä tekijä niille.

En voi kommentoida "tietolähdettäni" enempää.

Nimimerkki Sunshinen kertoma esimerkki on kuvaava. Mutta siis seksuaalirikoksen uhri voi toipua asteikolla nollasta-sataan ihan kuinka vaan, murhattu ei edes ykköseen. Toisaalta seksirikollinen voi suorittaa viivästetyn ja avustetun itsemurhan tai yrityksen.

[rosamarine]

Kysytte kumpi olisi parempi vaihtoehto; kuolla vaiko elää ison trauman kanssa niin kyllä minä ainakin valitsisin kuoleman.

Ihmisen täytyy olla todella vahva, että pystyy toipumaan seksuaalisestahyväksikäytöstä/raiskauksesta. Minä kyllä veikkaan, että hyvin harva siitä selviää täysin. Moni sulkee asian pois mielestään ja tavallaan unohtaa, mutta sitten joku kaunis päivä asia palaa astialle jotain ihan muuta kautta ja ihminen saattaa romahtaa täysin.

Harmillista, että ajatusmaailma on tällä tasolla. Mielestäni kenenkään ei tarvitsisi yksin kantaa taakkaa esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai koulukiusaamisesta. Se on varmaan aika yleistä, varsinkin koulukiusatun kohdalla, että haluaa unohtaa kokemuksen, eikä palata uudelleen tapahtuneeseen. Siltikin kaikkien traumojen kohdalla asioiden käsittely olisi erittäin tärkeää jo tulevaisuuden ja elämän jatkuvuuden kannalta. Kuolema ja sen ajatteleminen on luovuttamista, antaen kiusaajille/hyväksikäyttäjille voiton. Ainahan traumat voi yrittää kääntää vahvuudeksi ajatellen, että voisi kenties auttaa muita samaan tilanteeseen joutuneita.

Kuoleman toivominen/toteuttaminen ei ole sekään yksiselitteistä. Minkälaisen trauman siinä jättää läheisilleen? Mielestäni omaehtoinen kuolema on itsekäs teko, ongelmansiirtoa eteenpäin ja katkeraa puuhaa. Se on pakenemista. Mutta elämä on valintoja, jos kuolema tuntuu helpolta tavalta ratkaista ongelmia, niin mikäs siinä sitten. Siltikään elämää ei tarvitse jatkaa trauman kanssa, vaan pyrkiä käsittelemään trauma pois. Ei yksin, vaan ammatti-ihmisten avulla, ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä.

Vertaistuki on myös yksi avainsana eheytymiseen. Maailmassa on paljon vääryyttä ja pahoja asioita. Me ei olla täällä kuitenkaan yksin.

Tässä on yhden nuoren ihmisen tarina blogin muodossa, suosittelen

http://unhoitettu.blogspot.com/

Mun ei pidä puhua sanoa elää tehdä mitään kaikki kääntyy mua vastaan aina jotenkin. Mun pitäisi vain ottaa ja tappaa itseni olla pyytämättä apua olla olematta avoin. Minä en edes tiedä miksi pyysin tai pyydän apua kun oikeasti haluan kuolla pois, mun on niin uskomattoman paha olla,mä oon niin väsynyt tähän kiertoon kehään tähän syömisvammaani, tähän elämään ja itseeni loputtomaan upottavaan suohon josta ainoaksi ulospääsy tieksi näyttäisi päätyvän se että mä tapan itseni.

Mä olen se yksi jostakin syömisvammasesta joka kuoli pois. mä olen toivoton tapaus joka lopulta tappoi itsensä. Mä haluan apua mä haluan tästä paremman elämän ja olon mutta mulla ei ole enää keinoja taistella vastaan saati voimia mä olen loppuun palanut. Eikä mua kukaan muukaan enää voi auttaa.

[Doctor Lecter]

^ ja ^^ ja ^^^ ja niin edelleen ja niin edelleen...

Ärsyttää kun nämä sijaistraumatisoituneet ovat perustaneet tänne jonkun vitun vertaustukiryhmän eivätkä keskity siihen mitä on osion otsikko: Ärsyttää murha.infossa.

[rosamarine]

^ ja ^^ ja ^^^ ja niin edelleen ja niin edelleen...

Ärsyttää kun nämä sijaistraumatisoituneet ovat perustaneet tänne jonkun vitun vertaustukiryhmän eivätkä keskity siihen mitä on osion otsikko: Ärsyttää murha.infossa.

Harmittaa, ärsyttää, olla eri mieltä, vituttaa, riepoa, risoa, ottaa nuppiin. Ainako tämä ketju pitää aloittaa sanoilla Ärsyttää? Hah.

Ja kaikki tuotettu teksti, mitä tänne kenenkin toimesta suolletaan, lienee Murha.infossa? Turhaan sä siinä keuhkoat, ota pöryt astmapiipusta ja laajenna vaikkapa keuhkojasi, jos tajunta on suppee.

[INES 7]

^ ja ^^ ja ^^^ ja niin edelleen ja niin edelleen...

Ärsyttää kun nämä sijaistraumatisoituneet ovat perustaneet tänne jonkun vitun vertaustukiryhmän eivätkä keskity siihen mitä on osion otsikko: Ärsyttää murha.infossa.

Minä tämän jaarittelun aloitin omasta ärtymyksestäni. Ärsyttää kun pitäisi vain aina keskittyä jonkun murhaajan tuomioon ja rikosoikeudelliseen asemaan tuomionimikkeineen. Uhrin asema on olla vain kuvaamassa puukoniskujen määrää ja tuikkaussuuntaa.

[Skorpioni]

Kuinka selitämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme mitä kiusaaminen on?
Eräs opettaja New Yorkissa teki seuraavasti luokalleen. Hän pyysi heitä tekemään seuraavan harjoituksen: Lapset saivat kukin oman paperiarkkinsa. Sitten heitä pyydettiin rypistämään se mytyksi, polkemaan ja lyömään sitä, mutta ei kuitenkaan repimään paloiksi. Sen jälkeen hän pyysi lapsia oikaisemaan paperin ja katsomaan, kuinka likainen ja täynnä jälkiä ja taitteita paperiarkki oli.
Sitten – lapset käskettiin pyytämään anteeksi paperilta. ”Nuo jäljet eivät milloinkaan häviä, vaikka kuinka yrität poistaa niitä. Se on samaa, mitä kiusaaja tekee muille. Vaikka hän pyytää anteeksi jälkikäteen, arvet eivät ikinä häviä.”
Ja tämä on mielestäni paras kirjoitus jota olen kiusaamisesta koskaan nähnyt ja anikolle sanotaanko vaikka niin että jos nyt saisin päättää syntyisinkö vai kokisinko sen kiusaamisen jättäisin syntymättä.

[aniko]

En voi kommentoida "tietolähdettäni" enempää.

Sitten et varmaan pahastu, jos pidän omia tietolähteitäni luotettavampina (ihan hatusta heitän, että nyt ovat varmaankin vastakkain käytännön havainnointi esim. työn kautta ja tieteelliset julkaisut). Omat tietolähteeni kertovat, että paljon merkitystä on sillä, kuinka paljon traumoja kokonaisuudessaan elämän aikana kertyy. Jossain vaiheessa menee kaikilla se raja, että psyyken sietokyky lakkaa. Mutta traumasta selviytyminen, tapahtui se sitten omin avuin tai ammattiavun kautta, muuttuu aina lopulta voimavaraksi. Seksuualinen trauma on luonteeltaan voimakas, mutta ei mitenkään automaattisesti sellainen, että juuri siitä ei voisi selvitä. Toki on ongelma, että juuri seksuaaliset traumat ovat niin suuri tabu, että niihin on vaikea hakea apua, ja trauma pahenee, kun se jää käsittelemättä. Mutta edelleen, kuollut ei voi käsitellä traumaa, ei saada siitä voimavaraa, eikä rakentaa elämäänsä uudelleen.

[INES 7]

^No en pahastu.

Mutta käsittääkseni omat tietoni ja päätelmäni kertoivat ihan samaa ja ilmeisen yhtäluotettavaisella tavallakin...

Ja kyllä se tuska, kun joku on ikuisesti poissa, on kova. Kun sanotaan, ettei raiskattu toivu ikinä, niin tulee muistaa, että vaikka se todennäköisesti on yksi suurimmista vaikuttimista (raiskaus) uhrin loppuelämän kokemiseen, on elämä aina sattumaa. Eli elämä jatkuu koko ajan, kunnes päättyy. Se miten se menee, ei ikinä johdu yhdestä, kahdesta tai seitsemästä miljardista tapahtumasta, vaan kaikista äärettömän monista. Kuollut vain lakkaa kokemasta mitään.

[Sunshine]

Kun Aniko sanot, että traumasta pystyy selviytymään ammattilaisen avustuksella, mutta ei se ole niin yksiselitteistä. Traumaattisen ihmisen täytyy itse myös haluta sitä, haluta kertoa asiasta ja päästää joku sille kipeimmälle alueelle. Monille asia on niin intiimi, että siitä on lähes mahdoton jutella. Sekin, että terapiat ovat hyvin kalliita eikä niihin pääse välttämättä kelan korvaamana.

[aniko]

Niin en siis halua vähätellä psyykkisiä traumoja, mutta kuolema, johon tässä nyt koko ajan on verrattu muita kokemuksia, on kuitenkin sellainen fyysinen trauma, että siihen ei auta mikään määrä halua tai rahaa. Jos jatketaan tuolla Skorpionin paperiesimerkillä, niin sen mytätyn paperin voi vielä suoristaa ja sille voi kirjoittaa, mutta paperin silppuaminen, jota siis ei saanut tehdä, vastaa sitten kuolemaa - paperista tulee varmasti lopullisesti käyttökelvoton.

[Spekultantti]

Jos ihminen pystyy siirtämään pahan itsensä ulkopuolelle, luulisin, että siitä voi toipua. Jos pystyy uskomaan oikeasti, että seksuaalinen tai muu väkivalta tai koulukiusaaminen ei johdu itsestä, ei ole omaa syytä, niin sen voi sulkea lopulta pois. Voi ymmärtää, että ongelma on enemmän tekijällä. Ja sitten pitää ymmärtää, että pahoistakin asioista pystyy toipumaan. Vaikka olisi saanut haavoja ruumiiseen tai sieluun, niin ne eivät ole mikään ikuinen häpeä ja kohtalo, vaan kun ne parantuvat, niin ne ovat ohi ja poissa.

[rosamarine]

Jos jatketaan tuolla Skorpionin paperiesimerkillä, niin sen mytätyn paperin voi vielä suoristaa ja sille voi kirjoittaa, mutta paperin silppuaminen, jota siis ei saanut tehdä, vastaa sitten kuolemaa - paperista tulee varmasti lopullisesti käyttökelvoton.

Ja tämä paperiesimerkkihän on kiertänyt maapallon facebookit varmaan jo ties kuinka monetta tuhannetta kertaa... Anikon sovellus on hyvä ja kuvaava.
Ärrrrsyttää murha.infossa tyypit, jotka lukee aina tätä ärrrrsytttääää murha.infossa ketjua kieli pitkällä ja jos ärrrsytys ei tyydytä angsteja, ne ärrrsyyntyy liian laimeasta ja rakentavasta koktailista Toooosi ärrrrrsyttävää.

ps. Onko olemassa ihmisiä, kenen elämä on kuin ruusun terälehdillä tanssimista? Eikö meillä kaikilla ole omat ristimme kannettavanamme.

[rapier]

Nuo ärrät on ihania.
Rosamarine on on ihqu!
Mä tykkään!