Nylonköysi kirjoitti:Saisinko reippaasti tutkimusviitteitä tukemaan tätä?
Käänteinen todistustaakka. Todista sinä, että psykoterapia toimii paremmin kuin hyvä ystävä tms. lumehoito. Mutta suosittelen lukemaan vaikkapa kirjan "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa".
Todistustaakka on väitteen esittäjällä.
Tarkemmin sanottuna, todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä.
Se, että psykoterapioilla ei ole tieteellistä pohjaa ei ole sellainen negaatio, mitä ei voi todistaa.
Todista, että psykoterapialla on tieteellinen, uusimpaan neurologiseen tutkimustietoonkin nojautuva pohja.
Ei masennusta pelkillä paperitesteillä diagnosoida.
Hyvin pitkälle se voidaan diagnosoida juurikin niillä.
Sydänkohtaus voidaan diagnosoida sairaalassa. Kuten myös masennus.
Auton vuotava öljysäiliökin voidaan diagnosoida sairaalassa. Mikä on pointtisi? Minun oli, että masennuksen diagnoosin tekeminen on tehtävissä kynällä ja paperillakin hyvin luotettavasti, sydänkohtauksen ei.
Eivät psykologit tai psykiatrit kantele baarissa testipattereita mukanaan.
Mutta EKG:tä kantelevat kardiologit vai?
Ihan helvetisti enemmän.
Citalopram-Ratiopharm 20mg, 100kpl maksaa 7,64€, josta saa vielä Kelasta takaisin rahoja. Tuo pakkaus riittää normaalikäytössä kolmeksi kuukaudeksi. Koko vuoden lääkitys maksaa siis n. 30 euroa. Yksi ainoa psykoterapeutin käynti maksaa enemmän kuin koko vuoden masennuslääkitys. Koko vuoden psykoterapia maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin koko vuoden masennuslääkitys.
Niin, yksilölle. Entä yhteiskunnalle? Paljonko maksaa hoitamattomuus?
MIKÄ VITUN HOITAMATTOMUUS?
Juuri kerroin sinulle, miten masennusta voidaan hoitaa tehokkaasti ja edullisesti lääkityksen avulla. Kymmeniä kertoja edullisemmin kuin huuhaapsykoterapialla. Mitä sinulla on sanottavaa SIIHEN ASIAAN?
Terapian saamattomuudesta on nostettu syntipukki nyt Jokelan tapauksessa. Eli yhteiskunnassa ollaan sitä mieltä, että terapia toimii ja estää tragedioita.
Psykokulttuurin mainospuheita. Masennus- jne. lääkitys olisi estänyt paremmin ja tullut halvemmaksikin.
Koska sinä tunnut olettavan, että minä olen jossain sanonut, että psyyken ongelmia pitäisi hoitaa pelkällä terapialla. En sano näin. Sanon, että ihmisille pitäisi tarjota parasta mahdollista hoitoa, jota on tutkimusten mukaan terapian ja lääkehoidon yhdistelmä.
Ja minä juuri sanoin sinulle, että yhdistelmähoito maksaa helvetisti, lääkityshoito ei. Yhdistelmähoitoa ei voida antaa kaikille tarvitsijoille, koska ammattilaisia ei ole tarpeeksi, lääkityshoitoa voidaan. Tajuatko?
Nyt sinun pitää todistaa väitteesi. Näytä lähteitä, tieteellisiä lähteitä, joiden mukaan paniikkihäiriö paranee itsestään.
Montako vanhusta kärsii paniikkihäiriöstä verrattuna vaikkapa nuoriin? Noniin.
Moni ihminen kärsii eriasteisista masennuksista elämänsä aikana ja siltikin, kas kummaa, vain osa heistä saa mitään hoitoa vaivaansa, siltikin loputkin pääsevät vaivastaan ohitse, eivätkä ole koko elämäänsä masentunueita - hupsista, mitenkäs se on mahdollista?
Näytä nyt se linkki, jonka mukaan ihmiset menevät miltei täysin oireettomiksi psyykenlääkkeillä?
Ihan omakohtaiset kokemukset psyykkisesti sairaiden hoidosta riittänevät.
Ei lääkevaste ole noin yksioikoinen juttu.
On. Toisin kuin psykokulttuurihuuhaa. Jos et usko, niin napsaiseppa vaikka muutama milligramma Temestaa niin kyllä se on aika yksioikoista mikä sillä on seurauksena.
Psyykkisesti sairaiden sairaudentunnottomuudesta sen kummemmin lätisemättä voin todeta, että useat psyykosipotilaat ovat sanoneet minulle, etteivät syö lääkkeitä koska niiden sivuvaikutukset ovat niin hurjat. Nämä potilaat ovat kyllä tiedostaneet tilansa, koska psykiatrit ja psykologit ovat siellä hirveässä psykoterapiassa opettaneet potilaat tunnistamaan oireitaan.
"Sivuvaikutukset" ovat useinmiten sitä, että pitkään sairastunut potilas kokee normaalin toiminnan vieraana. On se kumma olo kun pään sisällä ei enää ääni pulisekkaan tai kukaan ei salakuuntele satelliitista tms. kun siihen on vuosikausia tottunut. Mitään konkreettista selitystä joka sopisi tunnettuihin sivuvaikutuksiin psyykenlääkkeistä en ole kuullut siten, etteikö sivuvaikutus olisi ollut tilapäinen tai siihen pyritty ja yleensä onnistuttukin puuttumaan tehokkaasti esim. annosta pienentämällä tai lääkitystä muuttamalla.
Psykologit ja psykoterapeutit ovat "opettaneet" potilaitaan mm. "tunnistamaan" vääriä muistoja, sepittämään tarinoita ja mm. syyttämään vanhempiaan tai sukulaisiaan perusteettomasti insestistä. Kaikkeen sitä pysty, kun tarpeeksi herkkää ja haavoittuvaista ihmistä suggeroi. Pah.
Juuri kuule tuollaista potilaan tukemista, rohkaisemista, keskustelua jne kuuluu siihen paljon haukkumaasi psykoterapiaankin. Etenkin kroonistuneiden tapausten kanssa.
Et sitten ymmärrä, mitä eroa on ihmisen tilan tutkimisella ja tukemisella ja sillä, että pukee päälle kaavun ja leikkii huuhaapsykoterapiaa? Vinkki: Voin minäkin antaa potilaalle särkylääkettä ja kutsua sitä "jumalan antamaksi ihmeeksi, joka tulee hänen ruumiiseensa Suuren Zeusin käskystä", kun heilutan taikasauvaa ja mumisen loitsuja. Ei se silti ole ihmettä tai jumaluutta, vaan ihan vaan särkylääkettä. Sen kutsuminen jumaluudeksi ja ihmeeksi on kusetusta. Se on vaan särkylääkettä.