MURHA.INFO

Ja mitä pahaa siinä kasvatuksellisesti on?
Lapsi ei opi, jos ei koko ajan näe nälkää ja kärsi?

Minun taloudellinen tilanteeni tässä iässä on sen verran vakaa, etten näe mitään syytä miksen voisi lapsiani avustaa tuolla muutaman kympin vakituisella kk-summalla.
Ostan heille myös spesiaaliherkkuja kotiin viemisiksi, kun tuevat käymään. Sellaisia, mitä ei opiskelijabudjetilla hankita.
Annan autoani lainaksi, järjestän lomareissuja jne jne.

Ihan tosi

Luin tän ketjun parissa päivässä, enkä meinannut uskoa silmiäni. Ei tuo Mikko82 VOI olla tosissaan! Kylläpä on mielenkiintoista "keskustelua" kun yksi haukkuu ihan tuntemattomia ihmisiä huonoiksi kasvattajiksi ja toisten lapsia prostituoiduiksi.

Ja antakaa nyt joku Mikolle sitä uunipaistia, kun siitäkin tuntuu jonkinlainen trauma olevan

Mitäs se puhe on kun lapset eivät nykyisin ymmärrä mennä pehkuihinsa tarpeeksi ajoissa ja ne annetaan valvoa yöhön asti, vaikka aamulla ois koulua? Jotakin vikaa täytyy olla nyt aivan muussa kuin minussa? Sitä on esiintynyt ihan julkisuudessakin!

Niinpä Suomi on kännykkälandia!? Lapsille annetaan kännykkä, jolla voidaan pelastaa monet lapset namusetien kynsistä tai kenties kaivosta ja lapset kasvatetaan totaalitäärisesti kunnioittamaan kännykkäänsä eikä vanhempiaan...heh heh. Uusintana jos sallit: heh!! Ei ole ihme että lapsille ei koskaan kehity itsesuojeluvaistoa tms.

Otat miten otat, mutta jonakin päivänä ymmärrät ja hyväksyt että olin osittain ihan oikeassa!

MissHolmes kirjoitti:Ja mitä pahaa siinä kasvatuksellisesti on?
Lapsi ei opi, jos ei koko ajan näe nälkää ja kärsi?

Minun taloudellinen tilanteeni tässä iässä on sen verran vakaa, etten näe mitään syytä miksen voisi lapsiani avustaa tuolla muutaman kympin vakituisella kk-summalla.
Ostan heille myös spesiaaliherkkuja kotiin viemisiksi, kun tuevat käymään. Sellaisia, mitä ei opiskelijabudjetilla hankita.
Annan autoani lainaksi, järjestän lomareissuja jne jne.

Jätän sinut tästä alkaen toiseen arvoon. En ymmärrä sua!

Eikö se ollut Mikko itse, joka totesi, ettei se, että täyttää 18 tarkoita sitä, että olisi aikuinen?
Olen kanssasi samaa mieltä.

Ei minusta vastuu hankitusta lapsesta pääty siihen, kun lapsi täyttää vaikka sen 18v tai muuttaa opiskelujensa vuoksi toiselle paikkakunnalle.

Enkä edes ole tuon sinun ''kärsi ja karaistu'' -kasvatuslinjasi kannattaja.

Tuletko tulevaisuudessa nauramaan vierestä, kun lapsesi vetää tonnikalaa ja kaurapuuroa koko opiskeluajan? Kasvattaako se?

Mun lapseni ratsastaa ja pyöräilee tallille monta kertaa viikossa. Edellytän, että kännykkä on hänellä aina mukana. Yleensä emme sovi mitään kotiintuloaikaa vaan soittelemme sitten jos ei likkaa näy 19 aikaan vielä. Soittelen myös muutoin hänelle välillä kysyäkseni missä mennään. Kesällä kun huuheltaa ympäri kyliä soittelen ja kyselen missä on. On käynyt myös niin, että tyttö on jäänyt bussista ja seuraavan tuloon on todella pitkä aika. Kotiin ei SAA kävellä 3km matkaa johtuen äärimmäisen vaarallisesta tiestä jossa ei ole jalkakäytävää. Tällöin olen käynyt hakemassa tytön. Hän sai kännykän ekaluokkalaisena ja meillä on sääntönä, että kännykkän on oltava mukana ja siihen on vastattava aina kun tyttö ei ole kotona. Koulussa se on äänettömällä eikä sillä soitella koko koulupäivän aikana. Koulun jälkeen tyttö soittaa useastikin esim. saako mennä kaverille tai kaveri tulla meille. Koko perheen kännykät on hyötykäyttöä varten. Kukaan ei tee siitä sen isompaa juttua eikä se muuta meidän kasvatusperiaatteitamme mitenkään mihinkään suuntaan. Se ei estä minkäänlaista urheilua tai liikuntaa tapahtumasta eikä aiheuta mitään riippuvuusoireita.

Mikko82 kirjoitti: Kyl sunkin ipanas sen tajuaa, kuten säkin tajusit tai ainakin minäkin että juokse (ainiin eihän sun poikas saanut juosta liikuntatunneillakaan)?

Siis mitä? Mun poika ei saanut siis mitä? Juosta liikuntatunneillakaan? Mistä tällaista shittua keksit? Mitä sä luulet tietäväsi mun ipanoista? LOL

Mikko82 kirjoitti:Nykyisinhän vanhemmat maksavat muksujensa kännykkälaskut...voi voi...eikä varmasti lopu siihen ....kun muksut vonkuvat opiskelemaan mennessä, että "isukki maksa kämppäni vuokra". Koska siis muksu oppii tulemaan toimeen omillaan, jos vanhemmat ovat aina maksamassa kaiken ja työntämässä jokaiseen asiaan nokkaansa!

Juu, maksan molempien kännykkälaskut+ netit. Lisäksi molemmilla on omissa huoneissaan omat läppärit/internet, pojalla pleikka2 ja pleikka3, guitar hero, singstar ja tytöllä pleikka2 ja wii sekä siihen lisäosat wiiFit. Molemmilla on myös PSP:t ja nintendo DS:t. Mainitsinko jo IPodit?

Ja Mikko. Meillä ei pelata 24/7, ei edes joka päivä. Se, jos lapsella on tavaroita tai muuta, (känny) ei tee siitä sen huonompaa kansalaista kuin sellaisista, jotka ostaa ekan kännykkänsä opintotuella 2000 luvun puolella

Pakko puuttua tähän asiaan, nyt kun kerran itseäkin koskevaan aiheeseen päästiin.

Asun siis omillani, saman katon alla poikaystäväni kanssa. Maksamme kaikki laskumme, plus vuokrat itse. Välillä vaan tulee tilanteita, jolloin on pakko soittaa vanhemmille, ja pyytää rahaa johonkin sellaiseen äkilliseen menoon, johon ei ole itsellä varaa.

Omassa kasvatuksessani ei ole ollut minkäänlaista moitteen sijaa mielestäni, vaikkakin on niin etten pelkää pyytää sitä pariakymppiä äidiltä ilman kamalia tunnontuskia. En ole uusavuton, käyn töissä ja opiskelen.

Eli en ymmärrä tätä haloota, minkä Mikko82 nostaa siitä, jos vanhempi kantaa huolta lapsestaan ja auttaa häntä tiukan paikan tullen, vaikka kyseesäs olisi kuinka täysi-ikäinen ihminen. Meillä sitä ainakin kutsutaan välittämiseksi.

Mä oon myös asunut jo vuosia omillani, mutta vanhemmat tukevat taloudellisesti jos tarvetta ja joskus "ihan muuten vaan". Opiskelen, käyn töissä ja uskon, että jos löisin kaiken lekkeriksi niin vanhemmat vaatisivat selitystä. Ei se raha mikään itsestäänselvyys ole, ei todellakaan. Mun silmiin tää on tällainen kahden kauppa; rakennan koko ajan omaa elämääni, mutta opiskeluvaihe on vielä epävarmaa aikaa joten vanhemmat auttavat mielellään. Tukevat ja motivoivat jotta pääsisin tavoitteeseeni - eli täysin omilleni. Eikä se välittäminen silloinkaan lopu, tuetaan toisiamme puolin toisin loppuun asti. Niin mä sen näen, ei perhesuhteissa pitäisi olla mitään ehtoja.. yritetään vaan olla samassa veneessä jotta elämä olis edes vähän helpompaa.

Mikko82 kirjoitti:

pikku-my kirjoitti:suurennos minun. Miten ihmeessä sä olet saanut opintotukea 16- vuotiaana,kun sitä muille ei makseta ennen kuin ovat täyttäneet 17- vuotta ja lapsilisän saanti loppuu?

Ehkä se on muuttunut? Kyllä opintotukea sai vuonna v. 1999.

ei muuten saanut vuonna 1997,eikä saa kelan sivujen mukaan vieläkään alle 17-vuotiaat.

Mikko82 pesee suutaan pari viikkoa saippualla, jäämme odottamaan siihen saakka vastauksia

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=9748

^ Aika hyvin istuva tuomio tuo "pesee pari vk. suutaan saippualla" Kyöpeli taitaa olla myös huumormiehiä...

OT: Ja osoitus myös siitä, että ylläpito 'tutkii, ennen kuin hutkii'. En usko, että tuo ilmaisu voisi olla sattumaa...

Siirtykäämme uusille vesille!

Vaikka kuinka pyrkisi kasvattamaan lapsensa oikeaoppisesti ja hyvin niin jokin voi silti mennä vikaan. Lapsista kasvaa itsenäisiä olentoja ja jossakin vaiheessa rupeavat tekemään omia ratkaisuja, hyviä ja huonoja. Juuri se oma lapsi saattaa tehdä rikoksen, yksittäisen ja harmittoman sellaisen tai jonkin suuremman, massiivisemman. Oma lapsi voi hyvinkin ajatua väärään seuraan ja joutua ikävään kierteeseen. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää, arvon minfolaiset? Ajatusleikkiin voi heittäytyä vaikka ei todellisuudessa olisi vielä omia lapsia (kuten minun tapauksessani).

Missä menee raja ja voiko sellaista edes vetää jos on kyse omasta lapsesta? Varkaudet ja omaisuusvahingot ovat oma juttunsa, mutta entäpä jos puhutaan henkilövahingoista? Rakastaisitteko lastanne loppuun asti, vaikka hän paljastuisi raiskaajaksi, paloittelusurmaajaksi, pedofiiliksi, terroristiksi tms? Löytyykö sitä vikaa kuitenkin aina vähän kasvatuksen puolelta vai voiko lapsesta kasvaa paatunut rikollinen, vaikka olisi kuinka rakastettu?

Florence86 kirjoitti:Siirtykäämme uusille vesille!

Vaikka kuinka pyrkisi kasvattamaan lapsensa oikeaoppisesti ja hyvin niin jokin voi silti mennä vikaan. Lapsista kasvaa itsenäisiä olentoja ja jossakin vaiheessa rupeavat tekemään omia ratkaisuja, hyviä ja huonoja. Juuri se oma lapsi saattaa tehdä rikoksen, yksittäisen ja harmittoman sellaisen tai jonkin suuremman, massiivisemman. Oma lapsi voi hyvinkin ajatua väärään seuraan ja joutua ikävään kierteeseen. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää, arvon minfolaiset? Ajatusleikkiin voi heittäytyä vaikka ei todellisuudessa olisi vielä omia lapsia (kuten minun tapauksessani).

Missä menee raja ja voiko sellaista edes vetää jos on kyse omasta lapsesta? Varkaudet ja omaisuusvahingot ovat oma juttunsa, mutta entäpä jos puhutaan henkilövahingoista? Rakastaisitteko lastanne loppuun asti, vaikka hän paljastuisi raiskaajaksi, paloittelusurmaajaksi, pedofiiliksi, terroristiksi tms? Löytyykö sitä vikaa kuitenkin aina vähän kasvatuksen puolelta vai voiko lapsesta kasvaa paatunut rikollinen, vaikka olisi kuinka rakastettu?

Itse uskon vakaasti siihen, että hyvällä kodilla jossa lasta arvostetaan, tuetaan ja rakastetaan ehkäistään se, että lapsesta tulisi kovin sairas mieleltään. Toki on mahdollisuus, että lapsi kuitekin hakeutuu tai joutuu huonoon seuraan ja alkaa käyttää vaikka huumeita ja sen kautta syyllistyy rötöstelyihin ja jopa tappoon mutta vähemmän kai tätä tapahtuu hyvässä kodissa kasvaneille. Pidän lapsuuden merkitystä ihmiselle erittäin tärkeänä mutta ihan yksioikoisesti ei voi ajatella ihmisten ongelmien johtuvan aina lapsuudesta. Mua aina kiinnostaa kovasti millainen tausta kenelläkin murhaajalla on. Yllättävän usein sieltä paljastuu tiettyjä samoja piirteitä.