Romanikulttuurissa on paljon sääntöjä, jotka voivat tuntua käsittämättömiltä – Siksi Mertsi Ärling haluaa puhua niistä
Jos on puoliksi romani, onko väärin, jos ei elä sisällä kulttuurissa? Kasvatetaanko romaniperheissä tyttöjä ja poikia tiettyihin rooleihin? Voiko romani ottaa ulkomaalaisen puolison?
Muun muassa näihin kysymyksiin Romano Mission toiminnanjohtaja Mertsi Ärling vastasi Seinäjoella tilaisuudessa, jossa syvennyttiin romanikulttuuriin sääntöineen ja tapoineen. Ärling kehotti yleisöä kysymään ihan mitä vaan, sellaistakin, mitä kukaan ei ole aiemmin kehdannut kysyä. Kysymykset lähetettiin netin kautta nimettömästi.
Pääteemana tapahtumassa oli yhdenvertaisuus, se, kuinka monin tavoin romanit kokevat syrjintää. Tilaisuudessa kuultiin esimerkiksi tarina siitä, kuinka vaikeaa on asunnon hankkiminen, niin vuokra- kuin omistusasunnonkin.
Vaikka tarinan tapauksessa rahoitus oli kunnossa, talokauppa Kauhajoella oli kaatunut naapureiden vastustukseen. Vuokramarkkinoilla romanit taas törmäävät siihen, että yksityiset eivät vuokraa asuntojaan romaneille.
Etunimen vaihtaminen auttoi
Asunnon saamisen hankaluuden lisäksi toinen iso ongelma on työllistyminen. Ärlingin mukaan työikäisistä romaneista jopa 60 prosenttia on vailla töitä. Työnhaku tyssää usein nimeen.
– Nimi vaikuttaa niin, että usein ei tule kutsua työhaastatteluun, vaikka paperit olisivat kunnossa. Tämä koskettaa joka kerta, ja näitä tarinoita on paljon.
Ärling tietää mistä puhuu. Hänenkin elämässään oli nuorempana jakso, jolloin hän ei sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta saanut töitä, eikä edes kutsuja haastatteluihin. Kun hän sitten vaihtoi etunimekseen Mikael, alkoi tapahtua.
– Haastattelussa näin kuitenkin vastapuolen ilmeestä heti, että tänne en tule pääsemään. Eräs katsoi kerran papereitani ja odotin hänen kysyvän, mistä olen paperit ostanut. Sen sijaan haastattelija kysyikin, että mitenkäs teillä on ne verikostot, hän kertoo.
Ärlingin mielestä on nurinkurista, että työllisyyden ja koulutuksen mallimaassa kompastutaan ihmisen nimeen. Hän kertoo ongelmien alkavan jo varhain, kun nuoret hakevat harjoittelupaikkoja.
– Minulta on kysytty, mitä järkeä on opiskella, kun ei pääse edes työharjoitteluun. Jo kasiluokkalaiset törmäävät tet-paikkoja hakiessaan tähän, Ärling jatkaa.
Vaatetus koetaan ongelmaksi
Ärling kertoo yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksestä, jonka mukaan romanit ovat somaliväestön kanssa kaikkein syrjityin vähemmistö työmarkkinoilla. Eteenpäin on kuitenkin menty: romanien koulutustaso on parantunut reippaasti 40–50 vuoden aikana.
– Vielä kun ihmiset saisivat koulutustaan vastaavaa työtä.
Ärling arvioi, että monet työnantajat näkevät romanikulttuurin ja erityisesti naisten vaatetuksen työnsaannin esteenä.
– Joissakin työpaikoissa on tietynlainen työvaatetus, kuten monissa sote-alan tehtävissä. Silloin työnhakijan täytyy ymmärtää se. On kuitenkin paljon töitä, joissa ihmiset ovat omissa vaatteissaan. Esimerkiksi kirjastoissa työskentelevät. Tällaisessa työssä myös romaninaisen pitäisi pystyä työskentelemään omissa vaatteissaan, niin kuin muutkin.
Romanikulttuurissa on Ärlingin mukaan paljon sellaista, mistä on hyötyä työelämässä. Esimerkkinä hän mainitsee, että romanit eivät juuri koskaan ole myöhässä.
– Moni saattaa ajatella, että romanit ovat laiskoja. Meillä taas on vanha sanonta, että Jumala ei laiskoja elätä. Moni romani tekee työtään hyvin yrittäjämäisesti, eli antavat kaikkensa ja haluavat pitää kiinni työpaikoistaan.
Ärling sanoo, että jatkuvan ongelmakeskeisyyden sijaan olisi hedelmällisempää keskittyä siihen, mikä on hyvin ja mihin voisi panostaa.
– Luettelemissani ominaisuuksissa olisi valtavasti hyödynnettävää työelämää ajatellen.
Tavat ja säännöt kaikkien tietoon
Ärling haluaa puhua romanikulttuurista sen tapoineen ja sääntöineen, jotta tietämys lisääntyisi. Hän toivoo, että ihmiset eri viroissa ja palveluissa ymmärtäisivät paremmin syitä ja seurauksia romanien kanssa toimiessaan.
– Jos tiettyjä tapoja ja sääntöjä ajattelee irrotettuna kontekstista, voi syntyä nopeasti ajatus, että mistä Marsista me olemme. Moni voi myös ajatella, että ovatpa romanit vaikeita, kun mikään ei onnistu.
Ärling kertoo asumiseen liittyvistä kulttuurin ohjeistuksista, jotka vaikuttavat siihen, minne romanit voivat muuttaa. Esimerkiksi kerrostaloasuminen voi tuottaa yhteisössä hankaluuksia.
– Vaikka kerrostalon kerrosten välissä on betonia, nuoremmat romanit eivät voi nousta vanhempien yläpuolelle. Tämä on symbolista kunnioittamista. Se on niin suuri kunnian häpäisy vanhukselle, että sitä ei voi tehdä, vaikka kyseessä olisi kerrostalon viimeinen asunto.
Kerrostaloasumisessa hyvä käytäntö on Ärlingin mukaan myös se, että romaneita ei sijoiteta asumaan samaan rappuun. Samassa talossa voi asua, mutta ei samassa rapussa.
Asumisessa voi olla myös symboliseen puhtauteen liittyviä tekijöitä. Romanikulttuurissa ajatellaan, että kaikki mikä on mamilaaritason alapuolella, on ikään kuin likaista. Kerrostalossa se tarkoittaa sitä, että jos nuori pariskunta on asunut kerrostalon kuudennessa kerroksessa, sen alapuolella olevat asunnot ovat symbolisesti likaisia.
– Romanikulttuurin mukaan iäkkäät romanit tai ehkä nuoremmatkaan eivät voi muuttaa asumaan kyseisen asunnon alapuolelle.
– Kulttuurin ulkopuolisten on ehkä vaikea ymmärtää tätä, mutta kyse on toisen ihmisen kunnioittamiseen liittyvästä symbolisesta puhtaudesta. Tämä sama puhtauskäsite näkyy esimerkiksi siinä, etteivät romanit laske ruokatarvikkeita tai -astioita penkeille tai lattioille. Lisäksi kädet pestään aina keittiöön tullessa, vaikka olisit juuri tullut saunasta, Ärling jatkaa.
Väistämisvelvollisuus oma lukunsa
Väistämisvelvollisuus on Ärlingin mukaan iso kokonaisuus ja todellinen haaste. Se pohjaa siihen, että romaniyhteisö on pieni ja kaikki tuntevat toisensa ainakin suvuittain. Tietyt suvut eivät välttämättä sovi samalle kadulle, samaan kaupunginosaan saati kaupunkiin, mikä tuo haasteita asumiseen.
Ongelmia voi olla sukupolvien takaa, yleisesti taustalla on henkirikos. Ajatus väistämisessä on, että uhrin perhettä tai sukua halutaan kunnioittaa ja tälle suvulle vältetään tuottamasta mielipahaa.
– Tekijän suku välttelee uhrin sukua. Kunnioittamisen tarve on niin suuri, että nämä asiat on huomioitava asumisessa. Viranhaltijoilla on hyvä olla romanitaustainen henkilö mukana miettimässä näitä asioita, Ärling neuvoo.
Ärlingin mukaan väistäminen on romaniyhteisössä sen vuoksi niin voimallinen sääntö, koska romaniyhteisössä sukukäsite on laaja ja siteet sukulaisiin ovat vahvat.
– Romaneille pikkuserkutkin saattavat tuntua veljiltä.
Väistämisvelvollisuudessa ei ole olemassa kiveen kirjoitettua aikaa, kuinka pitkään se jatkuu.
– Sitä ei voi tietää, montako sukupolvea se jatkuu. Toive tietysti on, että eri sukujen välillä vallitsevia väistämisvelvollisuuksia purkautuu uusien sukupolvien myötä.
Voivatko väistämissäännöt heikentää yhdenvertaisuutta, jos esimerkiksi romaninuori haluaa opiskella tiettyä alaa tietyssä kaupungissa, mutta esteeksi tulevat väistämissäännöt?
– Rehellisesti sanottuna kyllä. Tällaisessa tapauksessa riippuu paljon siitä, millainen suhde nuorella on rikoksen tekijään ja mitä toinen suku yhteisössä ajattelee. Selvää sabluunaa ei ole ja yleensä yritetään sovitella. Olen itsekin ollut mukana tällaisissa sovitteluissa.
Tärkeintä Ärlingin mukaan on, että kunnioitus ja hyvä käytös säilyvät.
– Tätä voi verrata esimeriksi siihen, että kun tilanne joskus Ukrainassa rauhoittuu, kuinka helppo ukrainalaisten on kohdata venäläisiä. Se voi olla aika haastavaa, Ärling vertaa.
Mies on perheen pää
Romanikulttuurissa mies on perheen pää, mutta naisella on vahva asema. Monissa suvuissa on Ärlingin mukaan vanha nainen, joka toimii suunnannäyttäjänä koko suvulle.
Perheissä näkyy ajatus siitä, että pojasta tulee aikuistuessaan perheen pää ja tytöstä kodin hengetär. Lapset oppivat rooleihin pienestä pitäen. Tytöt esimerkiksi oppivat kodinhoitoa ja ruoanlaittoa.
Vaikka roolit vahvat, romanikulttuurissa ei ajatella sen heikentävän sukupuolten välistä tasa-arvoa.
– Miehen kunnia on hoitaa perheelle elanto ja nainen hoitaa kodin ja lapset. Miksi näitä rooleja pitäisi hälventää? Onko se itseisarvo vai saavatko ihmiset olla sellaisia kuin ovat? Romaniyhteisössä lopulta kaikki ovat tasa-arvoisia. Kaikki tulevat ovesta sisään, eikä kukaan tule ikkunasta, Ärling naurahtaa.
Perusajatuksesta huolimatta perinteiset roolit ovat murroksessa myös romaniyhteisössä. Vähemmistöt kuitenkin tulevat yhteiskunnallisissa muutoksissa muiden perässä.
– Naiset käyvät yhä enemmän töissä ja kouluttautuvat. Sikäli perinteinen rooli on murroksessa suuressa osassa perheitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että romaniperheet eivät ole homogeeninen joukko, vaan perheet ovat hyvin erilaisia.
Pukeutuminen määrittää paljon
Moni romaninuori muuttaa aikaisin omilleen. Tämä johtuu Ärlingin mukaan siitä, että nuorella voi olla murrosiässä haasteita toteuttaa kulttuurin vaatimuksia.
– Nuoren on kunnioitettava perhettään. Sen vuoksi nuoret haluavat usein muuttaa omilleen, että voivat elää vapaammin.
Murrosiässä nuoret ryhtyvät muutenkin miettimään, haluavatko elää kulttuurin mukaan vai eivät. Esimerkiksi pukeutuminen kulttuurin mukaiseen asuun tulee ajankohtaiseksi. Jos romaninainen 15–20-vuoden iässä päättää pukeutua perinteiseen romaniasuun, hänestä tulee aikuinen ja hän ryhtyy elämään yhteisön sääntöjen mukaan.
– Nainen käyttää aina romaniasua. Ei tietenkään lenkkeillessään tai nukkuessaan, mutta arkena, työssä ja juhlissa.
Pukeutuminen määrittää paljon sitä, kuinka tiiviisti elää sisällä romaniyhteisössä. Farkut jalassa pääväestön elämää elävä romani ei välttämättä pääse niin hyvin sisälle romaniyhteisöön. Silti sekin tapa on ihan yhtä sallittu kuin yhteisön sääntöjen mukaan eläminen.
– Meillä ei lasketa, onko kokonainen vai puolikas, viidesosa vai mitä. Romani on romani. Meillä on tiiviisti yhteisössä eläviä, sitten on laitamilla eläviä ja kaikkea siltä väliltä, Ärling kertoo.
Puolisonsa jokainen valitsee itse. Ärling kuitenkin sanoo, että valehtelisi, jos väittäisi, etteivät vanhemmat ollenkaan pyrkisi vaikuttamaan asiaan.
– Romanivanhemmat saattavat pohtia hyviä sukuja ja ihmisiä, niin kuin muissakin perheissä tehdään etnisyydestä riippumatta. Loppujen lopuksi jokainen kuitenkin valitsee puolisonsa itse. Eikä puolison tarvitse olla romani. Romanit voivat avioitua esimerkiksi ulkomaalaisten kanssa, mutta toki se on harvinaista.
Kuka?
Mertsi Ärling on työskennellyt Romano Mission toiminnanjohtajana 1,5 vuoden ajan.
Työskennellyt aiemmin muun muassa TKI-asiantuntijatyössä Diak-ammattikorkeakoulussa, jossa perehdytti projektipäälliköitä ja asiantuntijoita sekä toimi lehtorina.
Koulutukseltaan ensihoitaja-sairaanhoitaja, diakonissa yamk. Suorittanut lisäksi opettajan pedagogiset ammattiopinnot sekä teologian kandidaatin ja johtamisen tutkinnon.
Juuret Härmässä ja kasvanut Kristiinankaupungissa adoptioperheessä. Muutti murrosikäisenä Varsinais-Suomeen ja nykyään asuu Porvoossa.
5.4.2025 klo 7.07
