Huppumies

[TiiaStiina]

Lapsen pelottomuus voisi olla suora seuraus Annelin pelottomuudesta jos Anneli todella tiesi ettei hänellä ja lapsilla ollut syytä pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Lapsi voi ”nui vaan” napata äitinsä tunnetilan - niin hyvässä kuin huonossa.

Annelin pelottomuus voisi liittyä siihen, että hän tietäisi tasan tarkkaan miksi tappaja oli tullut. Syynä voisi olla jokin Annelin itsensä tekemä temppu jonka tekijäksi kostaja olisi luullut Jukkaa ja Anneli olisi oivaltanut "tilaisuutensa tulleen" ja antanut kaiken tapahtua viivyttämällä tarkoituksella häkeen soittoa.

Kostajan pelottomuus selittyisi hänen kokemallaan suunnattomalla raivolla.

Itse tilanteessa Anneli olisi ehkä antanut kostajalle hiljaisen hyväksyntänsä. Annelin kertomukset pakoonjuoksuista yms. olisivat kaikki vain hämäystä jolla hän yrittäisi häivyttää omaa osasyyllisyyttään. Kaikki hämäystarkoituksessa sepitetty kääntyisi Annelia vastaan, koska se olisi mahdollista osoittaa perättömäksi. Tyttären kanssa olisi ehkä myös sovittu jokin tarina jossa tytär kuitenkin hieman sekoaa sanoissaan tavalla, joka viime kädessä saa ulkopuolisen tuntumaan mahdottomalta.

Miksi Jukan perässä tultaisiin sisälle taloon rikkomalla kovaäänisesti ikkuna kun samaan lopputulokseen voisi ulkona päästä pienemmillä riskeillä ja vähemmällä huomiolla?

Ikkunan rikkomisen voisi kuvitella jos tekijä oli äkillisen tunnekuohun vallassa eikä hän olisi lainkaan suunnitellut asiaa vaan toimisi täysin tunnepohjalta tilanteessa jossa kosto ei voi odottaa hetkeäkään. Tappaminen ei olisi ehkä edes etukäteen suunnitelmissa.

Mutta eihän Anneli tietenkään olisi voinut edeltävästi tehdä jollekulle ulkopuoliselle (esim. lapselle) mitään sellaista, mikä olisi voinut saada henkilön (esim. tämän vieraan lapsen isän) menettämään malttinsa sillä tavalla - eihän? Eikä varsinkaan mitään sellaista, mitä joku voisi erehtyä pitämään miespuolisen henkilön tekosina - eihän?

Toinen versio edelliselle olisi se, että Anneli on jonkun ulkopuolisen mieshenkilön kanssa tehnyt vieraalle lapselle jotain, mikä on tultu kostamaan Annelin miehelle, mutta vahingossa Annelin aviomiehelle, vaikka todellinen kohde olisi ollut Annelin rikoskumppani. Tekijä olisi voinut etsiä Annelin miehen kuvan käsiinsä vaikka netistä tajuamatta että Annelin rikoskumppani ja Annelin aviomies ovat eri henkilöitä, ja sen jälkeen jäljittää Jukan.

Jos Annelin ennen Jukan surmaa rikoskumppaninsa kanssa tekemä rikollinen teko olisi tapahtunut Turussa, Jukan käynti Turussa tuona päivänä olisi voinut nostattaa vihan pintaan uudelleen. Ikkunasta kostaja olisi ehkä vielä onnistunut näkemään, kuinka Jukka kotona kanniskeli pikkulasta sänkyyn ja pois sängystä. Viha sen kuin kasvaisi.

Ja miksi Anneli ei paljastaisi tekijää voisi liittyä siihen ettei hänkään tarkalleen tietäisi tämän henkilöllisyyttä vaan ainoa mitä hän halutessaan pystyisi kertomaan olisi hänen oma rikollinen osuutensa. Miksi paljastaa osuutensa, jos ei voi paljastaa tekijää kun ei itsekään tiedä?

Tekijän henkilöllisyyttä hän ei tietäisi esim. siksi että hänellä on voinut vuosien mittaan olla useitakin vieraita lapsiuhreja eikä hän tietäisi kehen näistä kosto liittyi. Jos kyse on ollut hyvin pienistä lapsista, nämä tuskin osaavat kertoa kenellekään, mutta joku olisi ehkä osannut kertoa kotonaan juuri sen verran, että teko olisi osattu yhdistää Anneliin ja tämän seurassa olleeseen mieheen.

Kunniamurhat eivät kai ole kovin tyypillisiä suomalaisille mutta osataan sitä Suomessakin. Asiaa ei ajatella kirjaimellisesti kunniakysymyksenä, mutta omaan perheenjäseneen kohdistuva loukkaus saatetaan kokea hyvinkin henkilökohtaisena. Joka tapauksessa omat lapset ovat monille vielä paljon arempi aihe kuin oma persoona.

Tämä ei ole ensisijainen arvaukseni, kunhan tässä taas kehittelin.

[kuolema]

Kostajan pelottomuus selittyisi hänen kokemallaan suunnattomalla raivolla.

Tämä on seikka, mikä minua on askarruttanut. Raivo. Mutta kuitenkin kaikessa siinä silmittömän raivon vallassa ei puhu mitään - ei päästä ääntäkään. Kuuntelee hiljaisuudessa kun Anneli soittaa häke-puhelua ja katselee takan katveesta kun Jukka välillä vaikertaa ja huutelee apua. Minuutti tolkulla. Vaikka lapsi ja Anneli tulevat pörräämään jossain vaiheessa paikanpäälle, tuo raivoa tihkuva murhaaja ei lähde perään, ei tee mitään ääniä - ehkä korkeintaan uhkaavan eleen, koska Annelin juoksuäänet kuuluvat puhelun taustalta. Odottelee raivopäissään mutta silti ihan kaikessa rauhassa - vaikka ei tiedä yhtään, missä poliisi on jo tulossa. Sitten klapilla henki pois Jukalta ja hyppy äänettömästi ikkunasta ulos.

Mulle ei vaan jotenkin mene päähän se, että miten (siis jäljestäkin päätellen) henkilökohtaisen motiivin ja silmittömän raivon vallassa voi pysyä kuitenkin niin viilipyttynä, ettei pihahdustakaan kuulu ja odottelee kaikessa rauhassa katsellen uhrin kärsimyksiä, vaikka selkeästi on suunnitellut asian niin, ettei halua jäädä rysän päältä kiinni...

[TiiaStiina]

Kiitos vastauksesta. Eipä minullakaan mene päähän, mutta joka teoriassa on jotain mikä ei mene.

Minulle henkilökohtaisesti puhumattomuus on lähes suurin mahdollinen vaaran merkki silloin jos on epäiltävissä, että toisella on rikollisia aikeita. Ei tietenkään puhumattomuus yksinään vaan se yhdistettynä tiettyihin muihin asioihin. Yhdistän sen mielessäni siihen, että toinen sulkeutuu omaan todellisuuteensa tunnustellakseen tuntemuksiaan ja harkitakseen vielä viimeistä iskuaan. Hiljaisuus ennen lopullista päätöstä.

Esim. pimeällä metsätiellä naisen seuraan lyöttäytyvä tuntematon joka ei kommunikoi normaalitavalla tai puhuu ehkä aluksi mutta heittäytyy sitten mykäksi ja etäiseksi on kokemukseni mukaan joku jolla on pahat mielessä. Se, että puhuu, mutta vaikuttaa jotenkin estoiselta, on aika lailla sama juttu. En tietenkään tarkoita että ujoja pitäisi pelätä, tarkoitan ihan eri ilmiötä. Kyllä sen erottaa, milloin vähäpuheisuus liittyy henkilön persoonaan.

[Tara]

Huppu tuli kuitenkin sisälle melkoisella ryminällä. Oli jo silloin päästänyt raivonsa valloilleen. Mikään tuskin olisi pidättänyt häntä toteuttamasta aiettaan, vaan raivotila jatkui siihen asti kunnes huppu poistui ikkunasta. Kiirettä piti saada nuo jäljet Jukkaan, voimaa oli käytetty pidäkkeettä.

Miten on mahdollista, että tarvittavan voiman ja nopeuden aikaan saamiseksi ei hupun tarvinnut vetää henkeä vastaavaan tahtiin? Ei ainuttakaan pihausta, ei huokauksen huokausta kuulunut.

Tuollainen raivotila on kokonaisvaltainen fyysinen tila, jolloin hengityksen tahtia sen paremmin kuin adrenaliinin ym stressihormoonien eritystä ei tahdon voimalla voisi kukaan säädellä: sydämen lyönnit kiihtyvät, hengitys kiihtyy jne. Jo pelkkä voimankäyttö aiheuttaa nuo fysiologiset aineenvaihdunnalliset reaktiot, vaikka olisikin niin että 'se toimi kuin kone' (Joutsenlahden ehdotus jonka tarjosi Auerille).

Miten on mahdollista, että minkäänlaista henkäystäkään ei kuulunut? Keuhkot ovat tarvinneet ilmaa äärimmilleen kiihtyneen muun fyysisen toiminnan ylläpitämiseksi. Ei mene läpi. Jopa Annelin henkäys ja öhinä kuuluu takkahuoneesta asti, mutta hupun ei. Mahdoton yhtälö. Ainoa joka takkahuoneessa puhkui raivoaan, oli Anneli.

[TiiaStiina]

Entä jos pahin raivo olisi jo purettu ennen puhelua ja hengitys olisi jo ehtinyt tasaantua? Viimeiseen iskuun ei ehkä tarvittu enää suurta fyysistä voimaa, vain päätös. Jospa kiinnijääminenkään ei pelottanut ja pakoonpääsy oli vain tuuria. Koirakaan ei edes tiennyt mitä etsiä.

Annelin puhkuminen kertoo kyllä sekin jotain.

[Tara]

En oikein pysty uskomaan, että raivotila noin vain laantuisi, hengitys tasaantuisi, adrenaliinin vaikutus laantuisi jne. Hieman sitäkin kyllä ihmettelen miten Annelin raivoisuus vaimeni niin nopeaan, ettei hän puhelun loppua kohti enää vaikuttanut erityisen kiihtyneeltä.

Alkuun kyllä kuulee että palattuaan hänen puheessaan kuuluu huohotusta, eli Anneli vetää keuhkoihin ilmaa suht tiheään. Ehkäpä juuri hän pusersi loputkin raivostaan siinä 59 sekunnin aikana, se oli että ö-öh sitten enää vain. (Nysse on loppu sitten, helpotus. Tehty mikä tehty. Mitään hengitysvaikeuksia ei kuulostanut olleen).

Mutta: Kuitenkin, jokin puuskahdus 'oiheih-aut' kuuluu selvästi metallisen kolahduksen perään juuri ennen kuin Anneli tarttuu luuriin oieih-aut ..2:42 Epäilty: Onksielt tulos joku?.

Tuota puuskahdusääntä ei ole merkitty litterointiin, mutta siinä se kyllä on, kohdassa 2:42 miinus joku sekunnin murto-osa.

[jarmo.janis]

En ala lainailemaan ettei tule vaikealukuinen suttu, mutta

Vespa Velutinalle 8.9.2012 viestiin.
Jukan käytöksen ainakin häkepuhelun aikana on hyvin suurelta osalta vaikuttanut hänellä jo siinä vaiheesa ollut aivoruhje numero 1, joka on näkemykseni mukaan voinut aiheuttaa nyrkkeilijälle tyypillisen (joitakin nyrkkeilijöitä kuollut ) sekavuusongelman. Siinä mitä nyt sanon voin olla väärässä, mutta. Ruhje 1 & ruhje 2 aikaero on kai voitu todistaa lääketieteellisesti.

TiiaStiinalle 9.9.2012
Ihan uskottavaa.
Varsinkin kun huomioidaan, että Annelin ongelmien on jo niin monta kertaa aiemmin sanottu alkaneen vuoden 2004 tietämissä. Pelkäsikö Anneli, mahdollisesti sitä, että Jukka sai turussa jotain selville ?

Toistan sen mitä olen jo kerran sanonut, mutta.
Murhasta syylliseksi epäiltynä, toisin kuin todistajana, ollessaan Annelilla ei ole totuudessapysymisvelvoitetta, ja hän voi puhua mitä vaan ja muutella kertomuksia vaikka maailman tappiin asti. On ollut toisia tapauksia, joissa tekijä on kerta toisensa jälkeen sorvannut uuden kertomuksen, poliisin osoittaesa edelisen kertomuksen aukot. Huomioitava juttujen arvioinnissa on myös että kaikki perheen suhteita koskeva (lasten rankaiseminen kolttosistaan esim sanottuna), mitä on ollut julkisuudessa, on suurimalta osin Annelin kertomaa, muiden juttua ei juurikaan ole ollut.

[Vespa velutina]

Minua taas ihmetyttää se, kuuluisiko jonkun hengitys, vaikka kiihtynytkin, lankapuhelimen taustalta? Jos soitat lankapuhelimella keittiössä ja joku huohottaa samaan aikaan makkarissa, niin kuuluuko tämä puhelun toiselle osapuolelle? (Kysyn ihan vilpittömästi, en väitä mitään.)
Annelin "öh"-äännähdykset ovat todennäköisesti olleet melko äänekkäitä kun ne kerran kuuluvat häkeen asti ja ovat voineet johtua myös ilmarinnasta. Ovathan kolme nuorinta lastakin olleet omassa huoneessaan ja varmaan keskustelleetkin kauhuissaan keskenään, mutta heidän ääntään ei häkeen kuulu. Siksi minua vähän ihmetyttää myös tuo Annelin spontaani "kuole"-huokaus Jukan astaloinnin yhteydessä. Miten se on voinut tallentua puheluun jos se kerran on tyyliin "kuiskaus"?
Huppumies (jos on ollut olemassa) on selvästi tullut tappamaan Jukkaa. Olisi tietysti saattanut tappaa Annelinkin, jos aikaa olisi ollut tarpeeksi, mutta kun Anneli kerran soitti häkeen, hänen listimisensä olisi lisännyt riskiä jäädä saapuvan poliisin haaviin. Lapsia taas ei kovin moni paatunutkaan rikollinen halua tappaa, ellei ole ihan pakko. Jukka on todennäköisesti tuntenut hupun, ainakin ulkonäöltä tai äänestä, josta syystä huppumiestä tuskin olisi päästetty sisään, jos hän olisi ovikelloa soitellut. Kuinka moni muutenkaan avaa oven, jos joku pimpottaa kelloa puoli kolmen aikaan yöllä? Sitä paitsi hyökkäys perustui suurelta osin yllätysmomenttiin, joka olisi menetetty, jos ovikelloa soitellaan isäntäväen herättämiseksi ennen sisään tunkeutumista.
Annelin ei ole pakko epäiltynä puhua totta, tämä on selvä, mutta oikeusvaltion keskeisiä periaatteita on se, että näyttöä syyllisyydestä löytyy muutenkin, jos epäilty kerran on syyllinen ja jos muuta (kiistatonta) näyttöä kuin epäillyn horinat ei löydy, on täysin perusteltua olettaa, ettei epäilty olekaan syyllinen.

[ulkosuomalainen]

Vespa velutina kirjoitti
Sitä paitsi hyökkäys perustui suurelta osin yllätysmomenttiin, joka olisi menetetty, jos ovikelloa soitellaan isäntäväen herättämiseksi ennen sisään tunkeutumista.

Kolminkertaisen lampolasin rikkomista ja pienesta ikkunasta sisaan ankeamista ei mun mielesta voi pitaa yllatysmomenttiin perustuvana hyokkayksena. Lapsi esim. ehti herata, kayda ihmettelemassa "ukkosen" aiheuttajaa ja viela sen jalkeen viela palata huoneeseensa, ennenkuin ikkunan paukuttelija tuli sisalle.

Yllatysmomenttiin perustuva hyokkays olisi ollut odottaa Jukkaa ulkona pimeassa ja kolkata tama kun mies astui autosta.

Nain niinkuin yleismaailmallisesti. Satakunnassa/Pirkanmaalla saattaa tietenkin olla yllatysmomentilla ihka oma maaritelmansa.

jarmo. janis kirjoitti
Jukan käytöksen ainakin häkepuhelun aikana on hyvin suurelta osalta vaikuttanut hänellä jo siinä vaiheesa ollut aivoruhje numero 1, joka on näkemykseni mukaan voinut aiheuttaa nyrkkeilijälle tyypillisen (joitakin nyrkkeilijöitä kuollut ) sekavuusongelman. Siinä mitä nyt sanon voin olla väärässä, mutta. Ruhje 1 & ruhje 2 aikaero on kai voitu todistaa lääketieteellisesti.

Sinulla on nyt jotain tietoa, jota ei ole kellaan muulla keskustelijoista. Eika minun kasittaakseni kummallakaan oikeusasteella. Mihinkaan aivoruhjeisiin 1 ja 2, saati sellaisiin, jotka olisi voitu todeta eriaikaisiksi, ei ole missaan tuomiolauselmissa viitattu.

Sen sijaan verenvuodosta/kivusta aiheutunut shokkitila on kylla saattanut aiheuttaa melkoisen sekavuuden.

[kuolema]

Minua taas ihmetyttää se, kuuluisiko jonkun hengitys, vaikka kiihtynytkin, lankapuhelimen taustalta? Jos soitat lankapuhelimella keittiössä ja joku huohottaa samaan aikaan makkarissa, niin kuuluuko tämä puhelun toiselle osapuolelle? (Kysyn ihan vilpittömästi, en väitä mitään.)
Annelin "öh"-äännähdykset ovat todennäköisesti olleet melko äänekkäitä kun ne kerran kuuluvat häkeen asti ja ovat voineet johtua myös ilmarinnasta.

Meinasin jo TiiaStiinan aiempaan viestiin vastata, että todennäköisesti juuri niin homman olisi pitänyt mennä (eli huppiksen rauhoittua erittäin nopeasti noiden veitsellä tikkausten jälkeen, koska hänestä ei mitään kuulu). Olisi jäänyt onelineriksi, joten vastataan tässä nyt samalla

Vespalle:
Lankapuhelinhan on siitä paskamainen laite, että siinä ei ole mitään taustakohinan suodatuksia, kuten kännyköissä ja se "mikrofoni" ottaa hyvin laajasti ja pitkältä äänet. Kännykällä soitettaessa Jukan voihkimisetkin olisi hyvin isolla todennäköisyydellä suodattuneet pois. Mitä tulee kuitenkin hengitysäänten kuulumiseen olkkarista, niin en usko, että sellaisia olisi itsessään nauhalle tarttunut - siis puhtaita hengitysääniä. Sen sijaan pienikin puhina ja ääntely kyllä vaikuttaisi tarttunen tuonne häke-tallenteelle, kuten tuo Annelin ähkäisy ja kaikki vaimeat askeläänet. Eli tuollainen hengenveto voisi päätyä taustakohinaksi, mutta pienikin äännähdys kyllä olisi kuultavissa oman näkemykseni ja kuuntelukokemukseni mukaan...

[Tara]

vespa:

Siksi minua vähän ihmetyttää myös tuo Annelin spontaani "kuole"-huokaus Jukan astaloinnin yhteydessä.

Kukaan ei muistaakseni ole sanonut että kuole kuulostaisi kuiskaukselta tai huokaukselta. Kyllä se on käskevään ja toteavaan sävyyn lausuttu ja selväällä, voimakkaalla äänellä, voimakkaammalla kuin tavallinen puhe, äänensävy on alussa korkeampi ja paino ensimmäisellä tavulla, ja ääni laskee loppua kohti hieman.

Se kuuluu selvästi kovempaa kuin Jukan samanaikainen älä, älä-älä, - ensimmäinen kirjain k ei ehkä kuulu niin selvästi joittenkin mielestä. Mutta kyllä se k siinä on. Toteamuksen edellä en kyllä kuule mitään 'ei kai se vaan nyt..' tms

[jarmo.janis]

Kostajan pelottomuus selittyisi hänen kokemallaan suunnattomalla raivolla.

Tämä on seikka, mikä minua on askarruttanut. Raivo. Mutta kuitenkin kaikessa siinä silmittömän raivon vallassa ei puhu mitään - ei päästä ääntäkään. Kuuntelee hiljaisuudessa kun Anneli soittaa häke-puhelua ja katselee takan katveesta kun Jukka välillä vaikertaa ja huutelee apua. Minuutti tolkulla. Vaikka lapsi ja Anneli tulevat pörräämään jossain vaiheessa paikanpäälle, tuo raivoa tihkuva murhaaja ei lähde perään, ei tee mitään ääniä - ehkä korkeintaan uhkaavan eleen, koska Annelin juoksuäänet kuuluvat puhelun taustalta. Odottelee raivopäissään mutta silti ihan kaikessa rauhassa - vaikka ei tiedä yhtään, missä poliisi on jo tulossa. Sitten klapilla henki pois Jukalta ja hyppy äänettömästi ikkunasta ulos.

Mulle ei vaan jotenkin mene päähän se, että miten (siis jäljestäkin päätellen) henkilökohtaisen motiivin ja silmittömän raivon vallassa voi pysyä kuitenkin niin viilipyttynä, ettei pihahdustakaan kuulu ja odottelee kaikessa rauhassa katsellen uhrin kärsimyksiä, vaikka selkeästi on suunnitellut asian niin, ettei halua jäädä rysän päältä kiinni...

Mä tiedän että kohta mulle lätkäistään itseäni toistavan papukaijan maine, mutta edelleenkään en voi lakata ihmettelemästä sitä, että.
Jos asialla oli Annelin teoista suuttunut, ja Jukkaa virheelisesti rikoskumppanina pitänyt uhrista erehtynyt, huppis joka tuli itselleen entuudestaan tuntemattomaan taloon. Miten on selitettävissä se että muu tuho, asunnossa joka tapahtumahetkellä oli pimeänä (Annelin version mukaan), loistaa lähes täydellisesti poissaolollaan. Olis luulut että Juka puolustaa itseään heittämällä ja repimällä irti kaiken minkä vaan käsiinsä saa.

Lisäksi Jukkaa virheellisesti tekonsa kohteena pitäneen olisi pitänyt tarkkailla taloa sen verran, että tiesi Jukan olevan sinä iltana muualla, ja hänen kotiintulon tarjoavan vähemän riskejä sisältävän toteutustavan Jukan noustessa autosta pois. Jos Tekijä tiesi tai kuvitteli, että Anneli oli hänen lapsilleen tapahtuneen pahan takana ja uskoi Jukan olevan rikoskumppani, miksi hän siten Annelia pääsyyllisenä pitäessään olisi jättänyt Annelin lähes koskemattomaksi. Luuliko tekijä Annelia, itselleen tilanteesta väärän mielikuvan muodostettuaan, Jukan teoista, jotka oli Jukan tekoja vain kostajan omassa mielikuvituksessa, tietämättömäksi. Jos oletettu huppis olisi todellakin kostanut lastensa puolesta, miksi hän valitsi paikan ja ajan joka aiheutti sen, että lapsia joutui tuon kauhun näkijöiksi.

Mä en usko että vieraalta paikkakunnalta tulee tekijä tappamaan uhriaan ilman että ekana tarkkailee kohdettaan. Tarkkailu tässä tapauksessa väistämättä olisi paljastanut tekijälle ettei uhri ei ole kotona ja että hän joutuu odottamaan. Jos kerran odotti ja näki Jukan kotiintulon, miksi ei iskenyt silloin ulkona. Kuinka uskottava on se että juuri sinä iltana kun Jukka pitää lasta sylissään ikkunan ohi sattuu kulkemaan tappamiseen sopivissa kamppeissa oleva joka hetken mielijohteesta päättää toimia.
Nyt mun ajatukset rupee jo sekoamaan, mutta pääpointti on se, että hyvin hatarilla kantimilla on samana päivänä suunnitellun ja toteutetun teon teoria ulkopuolisen tekemänä.

[TiiaStiina]

Jos tunteet ja ennakkoluulot ohjaavat, kyse ei olekaan valinnasta. Ei hyödytä miettiä oliko järkeä. Lisäksi viha saattaa joillakin henkilöillä kohdistua vain yhteen sukupuoleen. Ratkaiseva tekijä voi tietysti olla mikä tahansa ominaisuus, ei välttämättä juuri sukupuoli. Joku jolla on taipumusta ennakkoluuloihin saattaa olla taipuvainen inhoamaan esim. kaikkia vierasmaalaisia tai vierasmaalaisen näköisiä miehiä ja joku toinen taas esim. vaaleatukkaisia naisia ja tämä pätee niin kauan kuin toista ei tunne. Vihantunteeseen voi sekoittua mitä tahansa täysin irrationaalista. Tässä tosin vaikuttaa olleen kyse hyvin henkilökohtaisesta vihasta, mutta siihen on voinut silti sekoittua jotain johonkin henkilöryhmään kohdistuvaa.

Ulkona ei ehkä ole voinut iskeä siksi, että naapureissa on vielä valvottu. Ei se ollut teoriassani mitenkään välttämätöntä että joku olisi ensin nähnyt Jukan ikkunasta. Oleellista oli vain se, että tunkeutuja olisi niin kiihtyneessä mielentilassa että hän ei välitä riskeistä. Hän on voinut kytätä sopivaa tilaisuutta jo aikaisemminkin, mutta kun sopivaa tilaisuutta ei ole tullut, hän on päättänyt vain iskeä. Sama koskee Annelia, jos Anneli oli tekijä, mikä tuntuukin todennäköisemmältä.

Kostaja (siis jos oli ulkopuolinen) voisi olla vaikka joku, joka kärsi myös unettomuudesta. Mielen kummitukset iskevät hänellä ehkä vain yöaikaan. Koska Jukka ei varmaankaan liikkunut ulkona myöhään yöllä, kostajalla ei ehkä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä Jukan luo, jos hänen ajatuksensa pörräsivät vain yöaikaan. Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo.

Miten on selitettävissä se että muu tuho, asunnossa joka tapahtumahetkellä oli pimeänä (Annelin version mukaan), loistaa lähes täydellisesti poissaolollaan. Olis luulut että Juka puolustaa itseään heittämällä ja repimällä irti kaiken minkä vaan käsiinsä saa.

No jos vaikka joutui heti kipushokkiin. Ajattelitko että Annelin käsissä hän ei olisi yrittänytkään puolustautua?

On kyllä erikoista, ettei riehuja olisi saanut mitään muuta tuhoa aikaan ahtaassa asunnossa. Uhkasiko Anneli häntä puukolla (”Et sitten koske mihinkään muuhun kuin Jukkaan!”)?

[Vespa velutina]

Olisihan tietysti kannattanut hyökätä pimeällä kujalla ja puukottaa siellä. Myös Annelin olisi kannattanut tappaa Jukka vaikka siellä Teneriffalla kun lapset nukkuu hotellissa ja lähdetään illalla "yhdessä romanttiselle kuutamouinnille".
Kuitenkin tilaisuuksia tappaa (ilman että siitä jää heti kiinni) on arkielämässä melko vähän. Kotona tappaminen on siitä "kätevää", että useimmat työssäkäyvät ihmiset ovat arkiöinä kotonaan ja ainakin jos auto on pihassa yöaikaan, voi päätellä että uhrikin on. Jos huppumies ei tiennyt mihin aikaan Jukka tulee kotiin. Ei jaksanut odotella joulukuisessa yössä (silloin on jo viiden aikaan iltapäivällä pimeää kuin säkissä, varsinkin jos ei ole lunta) tuntitolkulla, varsinkin jos tuli kylmä. Ajatteli että aamuyöstä se siellä kuitenkin on.
Kierteli taloa ja koputteli ikkunoihin. Huomasi kuinka valot syttyivät takkahuoneessa ja havaitsi Jukan siluetin, sinne siis! Sorkkaraudalla ikkuna mäsäksi ja sisään. Tällaista mielipuolista sisääntunkeutumista puoltaa lisäksi se, että kukaan ei usko, että joku olisi niin hullu että tekisi noin, jolloin murhan lisäksi leimautuu sopivasti mielikuvitushahmoksi, vaikka jättäisi jälkeensä minkälaista kurajälkeä/DNA:ta.

[ulkosuomalainen]

^

Kierteli taloa ja koputteli ikkunoihin. Huomasi kuinka valot syttyivät takkahuoneessa ja havaitsi Jukan siluetin, sinne siis! Sorkkaraudalla ikkuna mäsäksi ja sisään.

Kuten sanoin, paikallinen kasitys yllatysmomentista.

Tällaista mielipuolista sisääntunkeutumista puoltaa lisäksi se, että kukaan ei usko, että joku olisi niin hullu että tekisi noin, jolloin murhan lisäksi leimautuu sopivasti mielikuvitushahmoksi, vaikka jättäisi jälkeensä minkälaista kurajälkeä/DNA:ta.

Jos olisikin. Kuraa ja DNA:ta oli molempia Tahtisentiella sen verran niukasti, etta molemmat olisi voinut jattaa kuka vaan ja koska vain.