”Kunpa joku muu olisi saanut selville sen mitä minä sain”
Nina, 20, istui keittiössä ja silmäili työhuoneesta löytämäänsä paperia. Käsiala oli äidin. Lehden reunaan oli kirjattu päivämääriä ja merkintöjä eri pitoisuuksista.
Epätodellista. Voisiko kyse olla metanolin annostelusta?
Nina ymmärsi olevansa äitinsä lisäksi ainoa, joka tiesi. Oli toimittava harkiten. Hän valokuvasi muistiinpanot ja palautti ne huolellisesti paikoilleen.
Hän oli tullut lapsuudenkotiinsa hakemaan selitystä, miksi isä oli menehtynyt yllättäen metanolimyrkytykseen. Mistä aine oli peräisin? Miksi isä oli juonut sitä?
Nina oli janonnut selityksiä, mutta ei ollut osannut epäillä äitiään.
– Lähtiessäni menin samalla kylällä asuvan ystäväni äidin luo. Oli pakko saada jutella jonkun kanssa. Saada joku todiste siitä, että olin oikeasti tässä tilanteessa. Saada vakuutettua itselleni, että tämä kaikki ei tapahtunut vain omassa päässäni.
Ystävän äiti halasi isäänsä surrutta Ninaa. Elämää järisyttäneestä löydöstään Nina vaikeni.
Kysymyksiä ilman vastauksia
Juhannuksena 2015 isä ja äiti mökkeilivät Urjalassa, mutta avioliitto rakoili pahoin. Yllättäen isä sairastui ja joutui sairaalaan Hämeenlinnaan. Kolme päivää myöhemmin aivokuollut isä irrotettiin elämää ylläpitäneistä koneista.
Kuolinsyyksi kirjattiin tapaturma. Kuoleman aiheutti metanolimyrkytys. Elimistöstä löytyi metanolia niin suuri määrä, että myrkytysoireiden oli pitänyt jatkua jo pitkään.
Miksi kymmeniä ihmisiä työllistävä sporttinen yrittäjä ja kahden lapsen isä olisi juonut jotain metanolia sisältävää?
Nina kuvitteli, että poliisi tutki, kuinka aine oli päätynyt isän elimistöön.
Suruun ja epätietoisuuteen sekoittui huoli äidin käytöksestä.
Täydellisyyteen pyrkinyt opettajaäiti oli tosin muuttunut jo ennen miehensä kuolemaa. Isä oli talvella jäänyt kiinni sivusuhteesta ja äiti pannut eron vireille. Äidin maailma tuntui murenevan.
– Sen tiesin, että ero tulisi olemaan raskas ja siitä tulisi kauhea sota.
Isän sairaalahoidon aikana äiti hoiti toissijaiselta tuntuvia asioita kuten tyhjennytti mökin ja kodin likakaivot. Isän kuoltua äidin elämään ilmestyi nopeasti muita miehiä, hän halusi realisoida omaisuutta sekä myydä isän yrityksen ja kodin. Ninaa äiti yritti manipuloida ja uhkailla, jotta tämä suostuisi omaisuuden realisoimiseen.
Vieraille äiti kertoi oudosti miehensä kuolemasta: milloin syynä oli Viron viina, milloin rotanmyrkky.
Poliisin mielenkiinto herää
Äiti ja pikkuveli olivat ulkomailla, kun Nina loppukesällä 2015 meni lapsuudenkotiinsa etsimään jotain, mikä selittäisi isän metanolimyrkytyksen. Hän oli olettanut, että poliisi tutkii asiaa ja oli turhautunut odottamaan yhteydenottoa.
– En silti osannut aavistaa, että löytäisin jotain, mikä antaisi syyn ottaa itse yhteyttä poliisiin.
Muistiinpanojen lisäksi hän löysi isänsä puhelimen, josta oli isän kuoleman jälkeen lähetetty inhottavia viestejä isän tuntemille naisille. Ne hämmensivät ja pelottivat. Hän kuvasi nekin ja otti kaikista kuvista valokopiot.
Ninan yhteydenotot poliisiin eivät olleet ensin johtaa mihinkään. Ei kuulemma ollut mitään tutkittavaa. Toisella soitolla sanoma oli: Tutkinta lopetettu eikä ole resursseja tutkia, mistä alkoholisti oli korvikealkoholinsa saanut.
Sanat alkoholisti ja korvikealkoholi jäytivät mieltä.
Nina soitti vielä kerran. Soiton seurauksena tutkija pyysi hänet käymään.
Poliisin luona hän laski kopiot muovitaskussa pöydälle. Selvisi, että sairaalassa äiti oli kertonut poliisille miehensä olevan korvikealkoholia juova alkoholisti. Forssassa väite ei olisi mennyt läpi, koska kaikki tiesivät Jari Nikkilän.
Nina sai surun ja järkytyksen rinnalle kantaakseen raskaan salaisuuden: poliisi alkoi tutkia isän kuolemaa. Ninan piti salata se ja oman turvallisuutensa vuoksi välttää olemasta kaksin äitinsä kanssa.
– Tunsin oksettavaa oloa siitä, että löysin paperit ja ymmärsin, mitä siitä käynnistyi. Olin rakastanut äitiä ehdoitta, mutta yhtäkkiä äiti toivoi minulle pahaa. Kunpa joku muu olisi saanut selville sen mitä minä sain.
Tutkinnan käynnistyminen ja pahimpien aavistusten muuttuminen todeksi tuntui epätodelliselta ja pahalta. Hän ei kuitenkaan voinut jatkaa elämäänsä sivuuttaen löytönsä.
– Toivon yhä, että kaikki olisi osoittautunut suureksi väärinymmärrykseksi.
Hylkäämisiä
Olet uuden elämäni tiellä. Et ole enää tyttäreni etkä ole enää olemassa minulle.
Äidin sanat satuttivat tytärtä, joka oli rakastanut ehdoitta.
Syksyllä Nina oli isänsä yrityksessä samaan aikaan äidin ja yrityksen arvoa arvioivan tahon kanssa. Nina teki selväksi, että ei jakamattoman kuolinpesän osakkaana antaisi siunaustaan yrityksen myymiseen.
Jouluna Nina kuitenkin sai äidiltään Leviltä hyvän joulun toivotukset.
Tammikuussa poliisi pidätti äidin miehensä murhasta epäiltynä. Helmikuun 5. päivänä äiti surmasi itsensä sellissä.
Alle kahdeksassa kuukaudessa Nina oli menettänyt molemmat vanhempansa, kohdannut äitinsä osallisuuden isän kuolemaan ja joutunut kuukausien ajan salaamaan musertavat epäilykset. Oloa ei auttanut se, että huhumylly pyöri ja menestyvän perheen tragedia oli otsikoissa.
– Syvimmät traumani eivät tulleet vanhempien kuolemasta, vaan hylkäämisestä. Ihmisistä, joita olin rakastanut ja luottanut elämäni, tulikin uhka, joka saattoi jopa haluta satuttaa minua ja raivata pois tieltä.
Nina sai kuulla, ettei lapsi saisi koskaan nousta äitiään vastaan. Hänen olisi siksi pitänyt anella Jumalalta anteeksiantoa.
– Minkälainen ihminen olisi voinut jatkaa elämää niillä tiedoilla kertomatta niistä kenellekään?
Tuskaa lisäsi se, että äiti oli käynyt vanhempiensa kanssa Ninaa koskevaa kirjeenvaihtoa. Poliisi pyysi häneltä lupaa saada hävittää kirjeet.
– Poliisi kertoi, ettei olisi vastaavassa tilanteessa halunnut lastensa joutuvan näkemään sellaista. Kirjeissä oli jotain, mikä sai hänet sanomaan, ettei minun olisi turvallista ehkä koskaan tavata isovanhempiani.
Hän arvelee, että hänestä oli yritetty leipoa syyllistä isän kuolemaan.
– Toimiessani rakkaudesta ja halusta selvittää isäni kuolema, sain selville jotain niin kamalaa ja absurdia, että se sai minut kyseenalaistamaan mielenterveyteni. Lisäksi jouduin kohtaamaan suunnatonta pelkoa, syyllistämistä ja hylkäämistä. Sellainen jätti syvät arvet.
Oli helppo antaa lupa kirjeenvaihdon tuhoamiseen. Sisältö ei olisi tuonut vanhempia takaisin. Sen sijaan se olisi saattanut vain lisätä tuskaa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4572 ... 2574c8fe14
Mitä jos vaimon kuolema sittenkin oli vahinko ja todellinen kuolinsyy vaikkapa poliisin laiminlyönti? Pitäisikö todella alkaa tutkimaan tarkemmin vankilan vankien oloja?