Re: Mustalaiset
Lähetetty: Su Helmi 08, 2026 6:55 pm
" Angelan kutsu
Hätääntynyt mies paukkasi pubin ovista sisään. Oli kylmä talvipäivä, mutta tulijalla ei ollut edes takkia yllään.
Oli kulunut yli vuosi siitä, kun Manu likipitäen katosi perheeltään. Vanhemmat eivät tienneet, minne heidän aikuinen lapsensa oli joutunut.
Nyt Manu oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei äiti ollut tunnistaa omaa poikaansa.
Nelikymppinen mies oli riutunut langanlaihaksi. Silmänympärykset olivat mustelmilla ja näivettyneet kasvot ruhjeilla. Jaloissa oli koiran puremien ja kynsien jälkiä.
Mitä hänelle oli tapahtunut?
Manu pyysi pubissa puhelinta. Hän soitti vanhemmilleen ja purskahti itkuun. Hän pyysi äitiä ja isää hakemaan hänet turvaan.
Vanhemmat eivät olleet pitkiin aikoihin tietäneet, mitä Manulle oikeastaan kuului. Hän oli soittanut vain pyytääkseen rahaa. Jos vanhemmat olisivat tienneet totuuden, he eivät olisi antaneet senttiäkään.
Ystävälliset sivulliset olivat Manun kanssa pubin edustalla siihen asti, että vanhemmat saapuivat.
– Nyt kovaa kotiin, äiti muisteli poikansa pyytäneen auton takapenkillä.
Manu oli yksinäinen mies. Sosiaalista elämää hänellä ei pahemmin ollut, ja työelämäkin oli jäänyt taakse jo vuosia sitten. Parisuhde oli hänen suuri haaveensa.
Sitten kesällä 2022 deittisovelluksessa tuli vastaan Angela.
Tampereella Manu päätyi asumaan paitsi Angelan, koko nimeltään Angela Elisabeth Lehtosen, myös tämän ”serkuksi” esitellyn Melisa Angelica Desiree Lindemanin kanssa. Yhteiseloa kesti yli vuoden, ja sen todellinen laatu kävi nopeasti ilmi.
Naiset olivat ”ihan sairaita ihmisiä”, Manu kuvaili heitä myöhemmin poliisille.
Siitä, mitä naiset Manulle tekivät, saatiin lukea myöhemmin oikeuden asiakirjoista.
Häntä pahoinpideltiin rajusti ja käytettiin taloudellisesti hyväksi, vaikka Manu oli varsin vähävarainen. Manua oli hakattu nyrkillä, puhelimella ja vaatekaapin putkella, joskus jopa niin että suusta roiskui verta. Kaupungilla liikkuessaan mies oli pitänyt aurinkolaseja, etteivät muut näkisi mustia silmiä.
Hän oli nukkunut lattialla ja herännyt lähes joka aamu potkaisuihin. Koiraa oli usutettu hänen kimppuunsa, eikä verta vuotavia haavoja hoidettu.
Väkivalta oli rangaistus tottelemattomuudesta tai väärin tekemisestä, mies kertoi myöhemmin poliisin kuulusteluissa. Lyömiset ja potkimiset olivat vain jäävuoren huippu alentavasta kohtelusta, jonka alla Manu oli yli vuoden päivät elänyt.
Manun mukaan hän eli jatkuvasti valvovan silmän alla. Hän ei esimerkiksi saanut käydä kaupassa tai ajaa autolla yksin.
Nukkumista varten Manulla oli 23-neliöisen asunnon lattialla ohut petauspatja, välillä ei sitäkään. Hän joutui istumaan lattialla, koska naisten mielestä hänestä olisi tarttunut sohvaan hajuja. Häntä kiellettiin jopa käyttämästä samaa vessaa naisten kanssa, joten hän joutui käymään talon kellarin saunatilojen vessassa.
Asunnossa vessan lukitus oli oven toisella puolella niin, että Manu saatettiin lukita sinne. Tätä tapahtui miehen mukaan muutaman kerran ja lukitseminen kesti jopa vuorokauden.
Manun mukaan hänet oli myös käsketty kerjäämään ohikulkijoilta kadulla sekä näpistämään kaupasta.
Kaikki tämä sai Manun jopa toivomaan, ettei hän enää aamulla heräisi.
Myös naisten luona vierailulla käynyt todistaja kertoi Manun rujosta kohtelusta. Hänen mukaansa Manua seisotettiin huoneennurkassa pitkiä aikoja ja käskettiin tuijottaa seinää tai kaappia.
Kun muut söivät, Manu ei välttämättä saanut muruakaan. Mutta sitten kun sai, määrät saattoivat olla epäinhimillisen suuria.
Oikeudessa todistusaineistoon lukeutui nöyryyttäviä videoita, joissa Manu söi valtavia ruoka-annoksia kädet täristen. Videoilla kuului, kuinka naiset taivastelivat ivalliseen sävyyn Manun syömistä, joka ajoittain näytti todella hitaalta ja tuskaiselta.
Naapuritkaan eivät voineet olla huomaamatta ”reppanan” Manun kyykyttämistä. Lehtonen ja Lindeman puhuivat töykeästi ja tekivät kiusaa esimerkiksi juoksuttamalla miestä auton perässä.
Manu nähtiin ulkoiluttamassa koiraa, viemässä roskia, kantamassa tavaroita ja kuskaamassa naisia. Miehen huolimaton pukeutuminen ja ulkonäkö saivat miettimään, oliko kaikki kunnossa. Eräs naapuri huomasi, että Manu jätti kenkänsä rappukäytävään, kun seurassa ollut nainen vei omansa sisälle.
Nainen oli selvästi se, joka ”sanoo missä kaappi seisoo”, hän totesi oikeudessa.
Manun tahto murennettiin niin, ettei hänellä ollut voimaa yrittää paeta edes tilanteissa, joissa se olisi ollut mahdollista. Luultavasti taustalla vaikutti myös syvä pettymys ja häpeä, oikeus arvioi.
Lopulta haave karkaamisesta muuttui aikeeksi. Vasta tammikuussa 2024 hän viimein uskalsi yrittää.
Alistettu mies näki tilaisuutensa tulleen, kun hänet eräänä päivänä lähetettiin siirtämään autoa toiselle parkkipaikalle. Silloin Manu juoksi lähimpään pubiin hakemaan apua.
Fyysisten vammojensa lisäksi Manu kärsi vapautumisensa jälkeen univaikeuksista ja pelkotiloista. Naiset olivat uhkailleet häntä ”liivijätkillä”, jos hän karkaisi.
Manu ei ollut julman naiskaksikon ensimmäinen uhri. Jo vuonna 2021 heidän kynsiinsä joutui Kari, johon kohdistuneita rikoksia käsiteltiin oikeudessa samassa yhteydessä.
Kaava oli samanlainen. Viisikymppinen Kari tutustui naisiin deittisovelluksessa ja päätyi lopulta ”panttivangiksi”.
Myös hän oli yksinäinen, haavoittuvassa asemassa ollut mies. Kari oli elänyt ikänsä äitinsä kanssa ja jäänyt tämän kuoleman jälkeen yksin pikkupaikkakunnalle. Hänelläkin oli vaikeuksia taloudenpidossa, ja koti oli päässyt siivottomaan kuntoon.
Karin helvetti kesti reilut pari kuukautta eli vähemmän aikaa kuin Manun. Jälki oli silti hänenkin tapauksessaan karmeaa.
Kun sivullinen kesällä 2021 hälytti poliisin Lehtosen asunnolle, viranomaiset löysivät Karin vaatekomerosta. Sivullisen mukaan Kari oli tepastellut hätääntyneenä parvekkeella ja asunnosta kuului naisen huutoa. Ulosteiden tahrima mies oli puettu jätesäkkiin.
Sairaalassa paljastuivat jäljet, jotka olivat seurausta pahoinpitelystä nyrkeillä, potkuilla, kepillä, piiskalla ja tupakantumpeilla polttamalla. Kari oli nähnyt nälkää ja laihtunut ”luurangoksi”. Anemian vuoksi hän tarvitsi verensiirron. Miehen korvat olivat ”muussia” eikä hampaitakaan ollut enää montaa jäljellä, järkyttynyt läheinen muisteli oikeudessa.
Lehtonen ja Lindeman olivat vieneet Karin rahat perintöä myöten ja pistäneet hänet lainailemaan lisää milloin keneltäkin. He olivat pelotelleet Karia valehtelemalla, että poliisi epäili tätä vakavista rikoksista ja laittaneet hänet ”tunnustamaan” tekonsa videolle.
Karin vapautumisen jälkeen naiset istuivat tutkintavankeudessa heinäkuun puoliväliin asti. Kului noin vuosi, ja he löysivät uuden uhrin, Manun.
Karin ja Manun kohtalot alkoivat kuin rakkaushuijaus, mutta ne etenivät poikkeuksellisen julmalle tasolle.
Molemmat miehet pitivät Lehtosta ja Lindemania ensin miellyttävinä ihmisinä. Naiset loivat yksinäiselle miehelle illuusion, että luvassa olisi jopa romanttinen suhde.
Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi naiset joulukuussa 2025 seitsemän vuoden vankeuteen muun muassa kahdesta törkeästä ihmiskaupasta. Karille ja Manulle maksettavaksi määrätyt kärsimyskorvaukset kohosivat yhteensä 50 000 euroon.
Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, sillä naiset ovat valittaneet siitä.
Tuomioasiakirjojen perusteella naiset eivät katuneet tekojaan. Pikemminkin he pyrkivät selittämään kaikki uhriensa kauhukertomukset itselleen parhain päin. Lindeman sanoi pitäneensä Manun rikosilmoitusta järkyttävänä, koska ”he eivät olleet tehneet mitään”.
Kun Manu viimein pakeni riistäjiään, Lindeman lähetti hänelle anelevan ja itkuisen ääniviestin, jossa hän kutsui miestä ”rakkaaksi”. Jopa oikeus pani merkille, kuinka ”teennäiseltä” ääniviesti kuulosti."
Mies oli niin myyty, että jo lokakuussa hän päätti muuttaa naisen perässä Tampereelle. Vasta siellä kävi ilmi, mitä naisella oli oikeasti mielessä.
Manu oli henkilökohtaisten ja terveydellisten syiden vuoksi tavallista alttiimpi hyväksikäytölle. Vanhempien mukaan Manu oli helposti vietävissä eikä hahmottanut raha-asioita. Erityisyys ei voinut jäädä ulkopuoliseltakaan huomaamatta, katsoi myöhemmin käräjäoikeuskin."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011724979.html
Hätääntynyt mies paukkasi pubin ovista sisään. Oli kylmä talvipäivä, mutta tulijalla ei ollut edes takkia yllään.
Oli kulunut yli vuosi siitä, kun Manu likipitäen katosi perheeltään. Vanhemmat eivät tienneet, minne heidän aikuinen lapsensa oli joutunut.
Nyt Manu oli niin järkyttävässä kunnossa, ettei äiti ollut tunnistaa omaa poikaansa.
Nelikymppinen mies oli riutunut langanlaihaksi. Silmänympärykset olivat mustelmilla ja näivettyneet kasvot ruhjeilla. Jaloissa oli koiran puremien ja kynsien jälkiä.
Mitä hänelle oli tapahtunut?
Manu pyysi pubissa puhelinta. Hän soitti vanhemmilleen ja purskahti itkuun. Hän pyysi äitiä ja isää hakemaan hänet turvaan.
Vanhemmat eivät olleet pitkiin aikoihin tietäneet, mitä Manulle oikeastaan kuului. Hän oli soittanut vain pyytääkseen rahaa. Jos vanhemmat olisivat tienneet totuuden, he eivät olisi antaneet senttiäkään.
Ystävälliset sivulliset olivat Manun kanssa pubin edustalla siihen asti, että vanhemmat saapuivat.
– Nyt kovaa kotiin, äiti muisteli poikansa pyytäneen auton takapenkillä.
Manu oli yksinäinen mies. Sosiaalista elämää hänellä ei pahemmin ollut, ja työelämäkin oli jäänyt taakse jo vuosia sitten. Parisuhde oli hänen suuri haaveensa.
Sitten kesällä 2022 deittisovelluksessa tuli vastaan Angela.
Tampereella Manu päätyi asumaan paitsi Angelan, koko nimeltään Angela Elisabeth Lehtosen, myös tämän ”serkuksi” esitellyn Melisa Angelica Desiree Lindemanin kanssa. Yhteiseloa kesti yli vuoden, ja sen todellinen laatu kävi nopeasti ilmi.
Naiset olivat ”ihan sairaita ihmisiä”, Manu kuvaili heitä myöhemmin poliisille.
Siitä, mitä naiset Manulle tekivät, saatiin lukea myöhemmin oikeuden asiakirjoista.
Häntä pahoinpideltiin rajusti ja käytettiin taloudellisesti hyväksi, vaikka Manu oli varsin vähävarainen. Manua oli hakattu nyrkillä, puhelimella ja vaatekaapin putkella, joskus jopa niin että suusta roiskui verta. Kaupungilla liikkuessaan mies oli pitänyt aurinkolaseja, etteivät muut näkisi mustia silmiä.
Hän oli nukkunut lattialla ja herännyt lähes joka aamu potkaisuihin. Koiraa oli usutettu hänen kimppuunsa, eikä verta vuotavia haavoja hoidettu.
Väkivalta oli rangaistus tottelemattomuudesta tai väärin tekemisestä, mies kertoi myöhemmin poliisin kuulusteluissa. Lyömiset ja potkimiset olivat vain jäävuoren huippu alentavasta kohtelusta, jonka alla Manu oli yli vuoden päivät elänyt.
Manun mukaan hän eli jatkuvasti valvovan silmän alla. Hän ei esimerkiksi saanut käydä kaupassa tai ajaa autolla yksin.
Nukkumista varten Manulla oli 23-neliöisen asunnon lattialla ohut petauspatja, välillä ei sitäkään. Hän joutui istumaan lattialla, koska naisten mielestä hänestä olisi tarttunut sohvaan hajuja. Häntä kiellettiin jopa käyttämästä samaa vessaa naisten kanssa, joten hän joutui käymään talon kellarin saunatilojen vessassa.
Asunnossa vessan lukitus oli oven toisella puolella niin, että Manu saatettiin lukita sinne. Tätä tapahtui miehen mukaan muutaman kerran ja lukitseminen kesti jopa vuorokauden.
Manun mukaan hänet oli myös käsketty kerjäämään ohikulkijoilta kadulla sekä näpistämään kaupasta.
Kaikki tämä sai Manun jopa toivomaan, ettei hän enää aamulla heräisi.
Myös naisten luona vierailulla käynyt todistaja kertoi Manun rujosta kohtelusta. Hänen mukaansa Manua seisotettiin huoneennurkassa pitkiä aikoja ja käskettiin tuijottaa seinää tai kaappia.
Kun muut söivät, Manu ei välttämättä saanut muruakaan. Mutta sitten kun sai, määrät saattoivat olla epäinhimillisen suuria.
Oikeudessa todistusaineistoon lukeutui nöyryyttäviä videoita, joissa Manu söi valtavia ruoka-annoksia kädet täristen. Videoilla kuului, kuinka naiset taivastelivat ivalliseen sävyyn Manun syömistä, joka ajoittain näytti todella hitaalta ja tuskaiselta.
Naapuritkaan eivät voineet olla huomaamatta ”reppanan” Manun kyykyttämistä. Lehtonen ja Lindeman puhuivat töykeästi ja tekivät kiusaa esimerkiksi juoksuttamalla miestä auton perässä.
Manu nähtiin ulkoiluttamassa koiraa, viemässä roskia, kantamassa tavaroita ja kuskaamassa naisia. Miehen huolimaton pukeutuminen ja ulkonäkö saivat miettimään, oliko kaikki kunnossa. Eräs naapuri huomasi, että Manu jätti kenkänsä rappukäytävään, kun seurassa ollut nainen vei omansa sisälle.
Nainen oli selvästi se, joka ”sanoo missä kaappi seisoo”, hän totesi oikeudessa.
Manun tahto murennettiin niin, ettei hänellä ollut voimaa yrittää paeta edes tilanteissa, joissa se olisi ollut mahdollista. Luultavasti taustalla vaikutti myös syvä pettymys ja häpeä, oikeus arvioi.
Lopulta haave karkaamisesta muuttui aikeeksi. Vasta tammikuussa 2024 hän viimein uskalsi yrittää.
Alistettu mies näki tilaisuutensa tulleen, kun hänet eräänä päivänä lähetettiin siirtämään autoa toiselle parkkipaikalle. Silloin Manu juoksi lähimpään pubiin hakemaan apua.
Fyysisten vammojensa lisäksi Manu kärsi vapautumisensa jälkeen univaikeuksista ja pelkotiloista. Naiset olivat uhkailleet häntä ”liivijätkillä”, jos hän karkaisi.
Manu ei ollut julman naiskaksikon ensimmäinen uhri. Jo vuonna 2021 heidän kynsiinsä joutui Kari, johon kohdistuneita rikoksia käsiteltiin oikeudessa samassa yhteydessä.
Kaava oli samanlainen. Viisikymppinen Kari tutustui naisiin deittisovelluksessa ja päätyi lopulta ”panttivangiksi”.
Myös hän oli yksinäinen, haavoittuvassa asemassa ollut mies. Kari oli elänyt ikänsä äitinsä kanssa ja jäänyt tämän kuoleman jälkeen yksin pikkupaikkakunnalle. Hänelläkin oli vaikeuksia taloudenpidossa, ja koti oli päässyt siivottomaan kuntoon.
Karin helvetti kesti reilut pari kuukautta eli vähemmän aikaa kuin Manun. Jälki oli silti hänenkin tapauksessaan karmeaa.
Kun sivullinen kesällä 2021 hälytti poliisin Lehtosen asunnolle, viranomaiset löysivät Karin vaatekomerosta. Sivullisen mukaan Kari oli tepastellut hätääntyneenä parvekkeella ja asunnosta kuului naisen huutoa. Ulosteiden tahrima mies oli puettu jätesäkkiin.
Sairaalassa paljastuivat jäljet, jotka olivat seurausta pahoinpitelystä nyrkeillä, potkuilla, kepillä, piiskalla ja tupakantumpeilla polttamalla. Kari oli nähnyt nälkää ja laihtunut ”luurangoksi”. Anemian vuoksi hän tarvitsi verensiirron. Miehen korvat olivat ”muussia” eikä hampaitakaan ollut enää montaa jäljellä, järkyttynyt läheinen muisteli oikeudessa.
Lehtonen ja Lindeman olivat vieneet Karin rahat perintöä myöten ja pistäneet hänet lainailemaan lisää milloin keneltäkin. He olivat pelotelleet Karia valehtelemalla, että poliisi epäili tätä vakavista rikoksista ja laittaneet hänet ”tunnustamaan” tekonsa videolle.
Karin vapautumisen jälkeen naiset istuivat tutkintavankeudessa heinäkuun puoliväliin asti. Kului noin vuosi, ja he löysivät uuden uhrin, Manun.
Karin ja Manun kohtalot alkoivat kuin rakkaushuijaus, mutta ne etenivät poikkeuksellisen julmalle tasolle.
Molemmat miehet pitivät Lehtosta ja Lindemania ensin miellyttävinä ihmisinä. Naiset loivat yksinäiselle miehelle illuusion, että luvassa olisi jopa romanttinen suhde.
Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi naiset joulukuussa 2025 seitsemän vuoden vankeuteen muun muassa kahdesta törkeästä ihmiskaupasta. Karille ja Manulle maksettavaksi määrätyt kärsimyskorvaukset kohosivat yhteensä 50 000 euroon.
Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, sillä naiset ovat valittaneet siitä.
Tuomioasiakirjojen perusteella naiset eivät katuneet tekojaan. Pikemminkin he pyrkivät selittämään kaikki uhriensa kauhukertomukset itselleen parhain päin. Lindeman sanoi pitäneensä Manun rikosilmoitusta järkyttävänä, koska ”he eivät olleet tehneet mitään”.
Kun Manu viimein pakeni riistäjiään, Lindeman lähetti hänelle anelevan ja itkuisen ääniviestin, jossa hän kutsui miestä ”rakkaaksi”. Jopa oikeus pani merkille, kuinka ”teennäiseltä” ääniviesti kuulosti."
Mies oli niin myyty, että jo lokakuussa hän päätti muuttaa naisen perässä Tampereelle. Vasta siellä kävi ilmi, mitä naisella oli oikeasti mielessä.
Manu oli henkilökohtaisten ja terveydellisten syiden vuoksi tavallista alttiimpi hyväksikäytölle. Vanhempien mukaan Manu oli helposti vietävissä eikä hahmottanut raha-asioita. Erityisyys ei voinut jäädä ulkopuoliseltakaan huomaamatta, katsoi myöhemmin käräjäoikeuskin."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011724979.html
