Viimeinen risteily
Kun jyväskyläläinen mies käveli kahden painavan matkalaukun kanssa risteilylle Viking Linen alukselle, kukaan ei tiennyt, mitä laukuissa oli sisällä. Yöllä hän viskasi laukut tyynesti laidan yli mereen. Jopa kokenutta poliisia kylmäsi, mitä hän oli tehnyt.
”Tämä laiva on kirottu”, laivan kapteeni lausui. Hän ei tuolloin tiennyt, kuinka oikeaan saattoikaan osua.
Jyväskyläläinen mies osti kirpputorilta kaksi suurehkoa matkalaukkua. Kukaan ei voinut aavistaa, mitä hän aikoi laukuilla tehdä.
Pian ne katosivat ikuisiksi ajoiksi meren syvyyksiin, mukanaan nelikymppinen perheenäiti.
Jälkikäteen parkkipaikalta löytynyt selkänikaman pala riitti avaintodisteeksi aviomiehen tekemästä murhasta.
Uudenvuodenyönä 1986 kadonneen 41-vuotiaan jyväskyläläisen perheenäidin julma kohtalo puhuttaa yhä rikosaiheisella Murha.info -keskustelupalstalla. Aikalaiset muistavat, kuinka paikallisradiossa alettiin peräänkuuluttaa Palokan lähiössä asunutta perheenäitiä. Vanhainkodissa työskennellyt nainen oli kadonnut kotoaan jälkiä jättämättä.
Myöhemmin paljastui, että katoamisilmoituksen tehnyt 44-vuotias kauppias oli surmannut vaimonsa tämän työpaikan läheisyydessä.
Henkirikoksen syynä oli miehen sairaalloinen mustasukkaisuus. Katoamisen jälkeen lavastaminen paljastui nopeasti. Noin kolme viikkoa katoamisen jälkeen ilmoittaja pidätettiin epäiltynä henkirikoksesta.
Katoamislavastuksen nopeaa paljastumista auttoi se, että muutama kuukausi ennen henkirikosta uhri oli ottanut yhteyttä poliisipäivystykseen ja pyytänyt poliisia paikalle rauhoittamaan miestään.
Paloittelu parkkipaikalla
Jo murhan tekotapa oli erikoinen ja raaka. Mustasukkainen aviomies oli surmannut vaimonsa auton hinausköydellä kuristamalla. Köyden toinen pää oli sidottu kadun varren valotolppaan ja toinen pää pujoteltu auton sisätilaan takaluukun kautta. Kun vaimo oli istunut etupenkille, oli aviomies kietonut köyden vaimonsa kaulan ympärille ja nostanut kytkimen.
Kun vaimo oli saatu hengiltä, aviomies heitti hänet lumihankeen tienposkessa. Surmaamisen jälkeen hän oli käynyt vaimon työpaikalla vanhainkodissa ja tiedustellut vaimoaan saadakseen alibin. Sen jälkeen hän teki katoamisilmoituksen.
Parin päivän päästä mies päätti kuljettaa vaimonsa ”risteilylle” Turusta Tukholmaan. Turkulaiselta kirpputorilta hän osti kaksi matkalaukkua, joihin hän sulloi raisiolaisella parkkipaikalla paloittelemansa ruumiin.
Laukkujen kanssa hän asteli Viking Sally -risteilylaivalle ja heitti laukut yön pimeydessä takakannelta mereen. Laukkuja ei koskaan löydetty. Rikoksen ainoa löydös oli surmatun vaimon selkänivelen pieni kappale, joka löytyi ruumiin paloittelupaikalta.
”Kirottu laiva”
Rikoskomisario ja Suomen tunnetuin uhrintunnistaja Ismo Kopra, 74, muistelee tapausta tuoreessa Mykkä todistaja -kirjassaan. Tapaus oli yksi hänen ensimmäisistä ja mieleen jäävimmistä tutkinnoistaan. Tapahtuma-aikaan vuonna 1986 Kopra työskenteli Jyväskylän poliisilaitoksella teknisenä rikospaikkatutkijana.
Kun Kopra tunnisti Estonia-laivan turman uhreja vuonna 1994, laiva oli tullut hänelle jo tutuksi. Historiansa aikana sama laiva oli liikennöinyt eri nimillä. M/S Estoniaksi Viking Sally muutti nimensä omistajan vaihduttua vuonna 1993.
Mieleen palasivat laivan kapteenin sanat vuodelta 1986: ”Tämä laiva on kirottu”.
Kun jyväskyläläinen kauppias heitti laivan takakannelta matkalaukkuihin paloittelemansa vaimon meren syvyyksiin talvella 1986, laivan nimi oli vielä Viking Sally. Puoli vuotta myöhemmin kesällä 1986 tunnettu murhamies Reka Hammar tappoi Viking Sallyllä tamperelaisen liikemiehen Antti Eljaalan.
Kesällä 1987 Viking Sallyn helikopterikannella saksalaisnuoret Klaus Schelkle ja Bettina Taxis joutuivat silmittömän väkivallan uhreiksi. 20-vuotias Schelkle kuoli vammoihinsa jo matkalla sairaalaan. Taxis jäi henkiin, mutta hyökkäys jätti häneen ikuiset arvet.
Murhaaja illallisseurana
Mustasukkaisuudesta henkirikoksia oli tehty ennenkin, mutta Jyväskylän murhatragedia vuonna 1986 oli kaikin tavoin erikoinen. Paitsi että kauppias oli surmannut vaimonsa auton perässä köydellä vetämällä, hän oli nähnyt vaivaa ajaakseen ruumiin autollaan Jyväskylästä Turun satamaan: matkaa on yli 300 kilometriä.
Poikkeuksellista oli myös matkalaukkujen ostaminen turkulaiselta kirpputorilta ja ruumiin paloitteleminen raisiolaisella parkkipaikalla.
– Mies oli alusta asti epäiltynä. Hänen tehdessä vaimostaan katoamisilmoitusta rikososaston päivystäjänä toiminut poliisi oli kiinnittänyt heti huomiota miehen kertomiin yksityiskohtiin, jotka olivat epäilyttävän tarkkoja, Kopra kertoo.
Myöhemmin Kopra matkusti tutkijaryhmän kanssa saman reitin yhdessä murhaepäillyn kanssa. Mies kertoi auliisti yksityiskohdat matkastaan. Palanen vaimon selkänikamaa löytyi raisiolaiselta parkkipaikalta, mutta mereen heitettyjä matkalaukkuja ei löytynyt koskaan.
Murhan rekonstruktiomatkaan kuului myös illallinen kapteenin pöydässä. Illalliselle osallistui myös vaimonsa surmannut mies. Kopran hyytävin muisto onkin juuri tuo illallinen. Lievästi järkyttyneenä Kopra katsoi vierestä, kuinka mies sahalaitaisella veitsellä innolla palasteli puolikypsää pihviä.
– Veren roiskuessa mielessä kävi elävästi, että näin hän varmasti teki myös vaimolleen paloitellessaan tämän kahteen matkalaukkuun, Kopra muistelee.
Lavastettu syyntakeettomuus?
Pieni pala selkäniveltä olikin ainoa, mitä surmatusta perheenäidistä jäi jäljelle. Tämä riitti avaintodisteeksi miehen tunnustuksen rinnalla.
– Sitä selkänivelen palaa säilytimme sitten Jyväskylässä jääkaapissa jonkin aikaa muiden eväiden joukossa ennen kuin oikeuslääkäri antoi siitä lausunnon, Kopra kertoo.
Pariskunnan taustoista paljastui riitoja jo ennen murhailtaakin. Ennen katoamistaan vaimo oli pyytänyt poliisia kotiinsa rauhoittamaan miestään.
– Myös rouva tiedettiin äkkipikaiseksi. Jos oli sovittu, että ruoka on pöydässä kello 17, aviomiehen piti olla juuri silloin myös paikalla. Jos mies myöhästyi viisikin minuuttia, ruuat lensivät roskiin. Mies taas oli sairaalloisen mustasukkainen. Ennen murhaa hän vaati vaimoaan tunnustamaan, koska ja kenen kanssa tämä oli käynyt vieraissa. Kun mies ei saanut mieleistä vastausta, hän nosti auton kytkintä vähän reippaammin, Kopra kertoo.
Vitsaili mielentilatutkimuksesta
Lopulta mies vältti vankilatuomion, koska hänet todettiin syyntakeettomaksi mielentilatutkimuksessa. Vankilan sijasta hänet määrättiin pakkohoitoon vankimielisairaalaan.
– Tämäkin oli erikoinen tapaus. Mies kävi naureskelemassa alkuperäisen katoamisilmoituksen vastaanottaneelle päivystäjälle, kuinka helppoa oli huijata mielentilatutkimuksen tehnyttä psykologia tai psykiatria. Hän kertoi laittaneensa lippalakin päähänsä ja kengät jalkaansa nurinpäin ja puhuneensa pehmoisia todistaakseen syyntakeettomuutensa, Kopra kertoo.
Kun jyväskyläläinen kauppias murhasi vaimonsa ja heitti tämän kahteen matkalaukkuun paloiteltuna mereen, DNA-tutkimus oli vuonna 1986 vielä tutkimus- ja kokeiluvaiheessa ulkomailla.
Jyväskylän murhatragedia on jäänyt erityisenä Kopran mieleen myös tämän takia.
– Tapauksen selviäminen todisti, kuinka tarkkaa oikeuslääketiede oli jo vuonna 1986. Oikeuslääkärin kokemuksella ja tietämyksellä pystyttiin yhdestä pienestä selkänivelen palasesta tekemään melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tänä päivänähän DNA-näyte on avaintekijöitä, kun puhutaan uhrintunnistamisesta, Kopra sanoo.
LUE MYÖS
Kuolleet kertojina
Suuren yleisön tietoisuuteen Ismo Kopra tuli tunnistaessaan suuronnettomuuksien uhreja vuoden 1994 Estonian turmassa ja Thaimaan vuoden 2004 tsunamissa.
Uhreja hän oli tunnistamassa myös kolmessa operaatiossa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Bosnian ja Kosovon alueella.
Toisin kuin Estonian ja Tsunamin kaltaisissa luonnonkatastrofeissa, väkivallan kautta tuleva kuolema ei koskaan ole sattumanvaraista. Siksi Kopra kertoo kirjassaan myös työurallaan kohtaamista henkirikoksista.
Kopra sanoo oppineensa työurallaan, että kuolleella uhrilla on paljon kerrottavaa, kun sitä osaa oikeasti kysyä. Siitä juontaa nimensä hänen muistelmiensa nimikin: ”Mykkä todistaja”. Jyväskyläläisestä perheenäidistä mykäksi todistajaksi riitti pala selkäniveltä.
– Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajaa, kun hän haluaa ottaa hengen toiselta pois, Kopra tiivistää.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ad99 ... 61b7923e94
. Tuomion pituutta ei muistanut, mutta sanoi että Ami palasi asumaan yksin Jyvässeudulle ja että työkykyistä hänestä ei enää tullut, vaan että kärsi psyykkisestä oireilusta. Silloin tällöin kuitenkin näki kaupungilla. Tällaista.
