Raiskaajan keksimä tarina ei ole mikään peruste tuomion pituutta pohdittaessa, vaan se kuinka törkeä teko itsessään on. Toisekseen maahanmuuttajilla kaiketi on rikoksista ylipäänsä pidemmät tuomiot, ei vain raiskauksista. En ole vielä perehtynyt tuohon tutkimukseen tarkemmin, ja palaan aiheeseen, kun olen saanut kirjan käsiini.
Joutsenlaulu kirjoitti: Joskus ulkomaalaisten raiskaajien keksimät tarinat ovat kuin huonosta satukirjasta
Tässä tapauksessa "uhrin" tarina on kuin huonosta satukirjasta. Menee uutisoinnin perusteella jotakuinkin näin:
Olin ottanut alkoholia mutta en yletöntä määrää. Lähdin viiden miehen ja kaverini kanssa miesten asunnolle, jossa harrastin seksiä yhden miehen kanssa. Suudellessamme hän ujutti suuhuni puolikkaan pillerin, jota en nähnyt, kun se suudellessa suuhuni laitettiin, mutta tiedän sen silti olleen puolikas. Sitten nukahdin. Se ei mitenkään johtunut nauttimastani alkoholista vaan salakavalasti suuhuni ujutetusta pilleristä, jonka nielin, vaikka kukaan ei pakottanut nielemään. Sitten joku toinen mies tuli ja raiskasi tai yritti raiskata minut, en muista, sekin johtuu siitä pilleristä eikä nauttimallani alkoholilla ole osuutta asiaan. Sitten vaikka taju oli lähtenyt välillä, minun voimani kuitenkin riittivät kolmannen miehen torjumiseen ja pois ajamiseen. En nähnyt tämän miehen kasvoja enkä tunnistanut häntä varmuudella asunnossa olleiden miesten joukosta, mutta nauttimallani alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.
Tässä toinen esimerkki tapauksesta, jossa ulkomaalainen mies on tuomittu väitetyn uhrin sekavan, monta kertaa muuttuneen ja ristiriitaisen kertomuksen perusteella. Rikosilmoitus oli tehty paljon tapahtumailtaa myöhemmin. Vastaajan nimi on oikea, muut muutettu.
Vastaaja: Ahmed Shumon, 27v
Asianomistaja: Jonna, 14-v
Todistaja: Nuorisokodin työntekijä Taru
Todistaja: Ahmedin ja Jonnan tuttava Niina
Käräjäoikeuden ratkaisu
Näyttö
Jonna on ensin ilmoittanut, että Ahmed oli vienyt hänet väkisin makuuhuoneeseen ja raiskannut. Myöhemmin Jonna on kertonut, että hän oli ollut makuuhuoneessa puhumassa puhelimeen Ahmedin tullessa sinne. Ahmed oli käynyt vessassa laittamassa kondomin. Makuuhuoneessa Ahmed oli riisunut housunsa pois ja tuolloin paikalla oli ollut myös Niina, joka oli kieltänyt Ahmedia koskemasta Jonnaan. Niinan poistuttua huoneesta oli Ahmed ottanut myös Jonnan housut pois ja ollut tämän kanssa yhdynnässä, vaikka Jonna oli kieltänyt ja yrittänyt potkia Ahmedia pois. Jonna on kertonut Ahmedin tienneen hänen ikänsä jo ennen tätä tapahtumaa. Jonna ei ole osannut kertoa, minä päivänä raiskaus oli tapahtunut. Jonna on kertonut ristiriitaisesti siitä, oliko hän huutanut apua ja kenelle hän oli ensimmäisenä kertonut tapahtumasta sekä siitä, oliko Ahmed käyttänyt väkivaltaa.
Ahmed on kertonut, että hän oli ollut Niinan luona ja paikalla oli ollut myös hänelle entuudestaan tuntematon Jonna. Ahmed on kertonut, ettei hän ollut koskenut Jonnaan.
Todistaja Niina on kertonut, että hän oli ollut makuuhuoneessa puhumassa puhelimeen, kun Jonna oli tullut sinne ja kertonut Ahmedin raiskanneen hänet. Niina oli mennyt kysymään asiasta Ahmedilta, muttei enää muistanut mitä tämä oli vastannut. Niina ei kuitenkaan ollut pitänyt tarpeellisena ilmoittaa asiasta poliisille, koska hän ei ollut varma mitä asunnolla oli todella tapahtunut. Ahmed oli ehdottanut Niinalle seksiä sen jälkeen, kun Jonna oli kertonut tulleensa raiskatuksi ja jotain pientä oli heidän välillään ollutkin.
Todistaja Taru on kertonut, että Jonna oli kertonut hänelle Ahmedin tunkeutuneen Niinan asuntoon ja raiskanneen Jonnan siellä.
Vastaajan näkemys
Shumon Ahmed on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.
Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön väärin. Asianomistajan ylimalkainen ja ristiriitainen kertomus, ojka oli muuttunutkin keskeisiltä osiltaan tutkinnan aikana, ei ollut riittävä näyttö. Asianomistajan väitettä tukevaa lääketieteellistä selvitystä ei ollut ja rikosilmoitus oli tehty suhteellisen pitkän ajan kuluttua tapahtumista. Ahmed oli kaiken aikaa kiistänyt häneen kohdistetut syytökset. Ahmedia ei ollut aikaisemmin tuomittu rikoksista. Joka tapauksessa Ahmedin syyksi luetut teot olivat kokonaisuutena arvioiden sellaisia, että ehdollinen vankeus oli niistä oikeudenmukainen seuraamus.
Hovioikeuden ratkaisu
Syyksi lukeminen
Jonnan väite häneen kohdistuneista seksuaalirikoksista on tullut ilmi, kun Jonna oli hänelle nuorisokodissa määrätyn liikkumiskiellon vuoksi joutunut viettämään iltaa nuorisokodin olohuoneessa. Nuorisokodissa tilapäisesti ohjaajana työskennellyt todistaja Taru on kertonut, että Jonna oli tuolloin saanut useita puheluita mieheltä ja naiselta, ärsyyntynyt puheluista ja pyytänyt Tarua ilmoittamaan soittajille, ettei Jonna p äässyt ulos. Tarun mukaan puhelimessa oli ollut mies, jolle Taru oli ilmoittanut Jonnan liikkumisrajoituksesta. Yhtäkkiä puhelimen oli ottanut nainen, joka oli sanonut, että ”sano tyttärellesi, että opettelee käyttäytymään”. Tarun Jonnalta saatuihin tietoihin perustuneen käsityksen mukaan olivat olleet Ahmed ja todistaja Niina.
Jonna oli puhelun jälkeen kertonut Tarulle, että mies oli pakottanut hänet yhdyntään kielloista huolimatta Jonnan vieraillessa Niinan asunnolla. Taru oli kysynyt tuolloin Jonnalta vain, oliko kondomia käytetty, mihin Jonna oli vastannut myöntävästi. Taru oli jäänyt siihen käsitykseen, että mies oli kantanut Jonnan sängylle, missä raiskaus oli sitten tapahtunut. Taru on välittänyt tiedon edelleen nuorisokodissa.
Jonnaa on kuultu esitutkinnassa kahdesti ja hänen DVD:lle taltioitu kertomuksensa on esitetty asiassa todisteena. Jonnan kuulustelukertomuksesta ilmenee, että rikosilmoitus oli tehty nuorisokodin vaatimuksesta ja että Jonna ei ollut halunnut tekijälle vaikeuksia eikä aluksi ollut poliisikuulustelussa halukas kertomaan tapahtumista. Jonna on ensimmäisessä kuulustelussa 15.6.2011 kertonut, että Niinan asunnolla Ahmed oli mennyt vessaan, ottanut kalunsa esille ja alkanut ahdistella Niinaa, joka oli kuitenkin kieltäytynyt sanomalla ”no, no no”. Jonnan oltua puhumassa puhelimeensa makuuhuoneessa oli Ahmed tullut sinne ja alkanut suusanallisista kielloista ”no, no” huolimatta vetää Jonnan housuja pois jalasta. Jonnan kielloista ja potkimisesta huolimatta Ahmed oli vaan tullut koko ajan päälle. Jonnan mukaan todistaja Niina oli samaan aikaan ollut puhumassa puhelimeensa toisessa huoneessa. Jonna on kieltänyt huutaneensa ja kertonut sen sijaan vain alkaneensa itkeä, kun oli ymmärtänyt, ettei pärjäisi Ahmedille. Jonnan mukaan hän olisi kertonut asiasta todistaja Niinalle vasta myöhemmin.
Kysyttäessä rikosilmoitukseen kirjatusta, että Ahmed olisi väkisin kuljettanut Jonnan makuuhuoneeseen, Jonna on todennut, ettei hän tiedä kummalla tavalla tilanne oli edennyt. Myöhemmässä esitutkintakuulustelussa 29.9.2011 Jonna on kertonut asian edelleen siten, että Ahmed oli tullut makuuhuoneeseen Jonnan puhuessa puhelimeen. Jonnan potkiessa Ahmedia tämä oli Jonnan mukaan tarttunut hänen jaloistaan kiinni. Uusina seikkoina jälkimmäisessä kuulustelussa on tullut esille, että todistaja Niina on ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa, ja jolloin tavalla tullut tapahtumien väliin ja esitellyt Ahmedia. Lisäksi Jonna on aiemmasta kertomuksestaan poiketen kertonut huutaneensa apua. Vastaus on kuitenkin annettu poliisin kysymykseen ”muistaakseni sä sanoit silloin ensimmäises kuulustelus, että sä olisit huutanut apuakin aluksi”. Kysymys on siten ollut virheellisesti muotoiltu.
Jonna on jälkimmäisessä kuulustelussa kuvannut tuntemuksiaan törmättyään Ahmediin myöhemmin kaupungilla ”ku mä olin mun kaveril sillee, et joo lähetään meneen, ku se on tossa” ja ”mut me oltiin Niinan kans stadis, ni sit se vaan tuli aina vastaan ja sit se oli vaan ihan hiljaa. No mua ei kyl vois vähempää kiinnostaakaan kyllä se ihminen”. Jonna on kertonut katkaisseensa Ahmedilta saamansa puhelun ja itkeneensä, kun Ahmed oli puhelimessa ”vaan sillee I want to fuck you”. Poliisin kysymykseen ”Eli siis te ootte nähny siel Niinan asunnollaki vielä sitte sen jälkeen. Kerroksä Jonna mulle nyt ihan kaikkee ku sä äsken sanoit, et te ette oo tavannut, mut” Jonna on vastannut ”Kyl mä kerron kaiken, mut tiätsä se on niinku, me oltiin niinan asunnolla, mä en puhunut, mä en ollu siel, mut Lotta kerto mulle näin, et tiätsä se puristelee, tai Niinakin, että hän puristelee mun kavereitani rinnoista ja kaikista paikkaa”.
Tapahtumien jälkeen Jonna on kertonut poistuneensa asunnosta, mutta joutuneensa jäämään odottamaan Niinaa ja Ahmedia, koska hänellä ei ollut ollut rahaa matkustaa pois. Jonna, Ahmed ja Niina ovat kaikki kertoneet, että kolmikko oli sitten matkustanut keskustaan yhdessä.
Jonnan kertomuksessa on ristiriitoja sen osalta, oliko tapahtuma alkanut olohuoneesta ”kuljettamisella makuuhuoneeseen” vai makuuhuoneesta, jossa Jonna olisi ollut istumassa. Tarun saama käsitys tapahtumien kulusta vastaa rikosilmoitukseen kirjattua. Poissuljettua ei kuitenkaan ole, että Taru ja rikosilmoituksen kirjaaja ovat ymmärtäneet Jonnan väärin tältä osin. Rikosilmoituksen kirjaus tai Jonnan vastaus poliisin kirjausta koskevaan kysymykseen ei siten osoita Jonnan varsinaista kuulustelukertomusta vääräksi. Lisäksi ristiriitaa on sen osalta, onko Jonna huutanut tilanteessa. Ristiriita liittyy kuitenkin poliisin edellä selostetulla tavalla asiasisällöltään virheelliseen kysymykseen, mikä vähentää ristiriidan merkitystä. Kuitenkin jälkimmäisessä kuulustelukertomuksessa on tullut esille joitain uusia yksityiskohtia sekä joitain selittämättömiä ristiriitoja aiempaan kertomukseen tai ainakin todistaja Niinan kertomukseen, jotka voisivat viitata sepittelyyn ja kertomuksen rikastumiseen jälkikäteen.
Tästä kaikesta huolimatta Ahmed Shumon tuomittiin raiskauksesta, vaikka mitään teknistä näyttöä ei ollut ja ainoa "todiste" oli asianomistajan ja paikalla olleen Ahmed Shumonin tyttöystävän/tuttavan (suhteen laadusta ei saatu tutkinnassa täyttä selvyyttä) monia kertoja muuttuneet ja sekavat kertomukset.
