Re: Huolestuttavia näkymiä valtiontaloudessa
Lähetetty: Su Maalis 15, 2020 9:36 am
Kinaatteko te täällä enemmän termeistä kuin itse asiasta?
Olen ollut siinä käsityksessä, että termi "syömävelka" nimenomaan tarkoittaa jatkuvien käyttömenojen kattamista velkarahalla ja investointien tekeminen vellalla kattaa ajatuksen, että se on kertaluonteinen ja alkaa tuottaa ensin oman hintansa ja sitten tuloa. Näissä kuitenkaan raja ei ole niin selkeä.
Jos joku käy kuukausittain parturissa velaksi, se olis jatkuva käyttömeno. Jos hän hankkii hiustenleikkuukoneen velaksi ja alkaa leikata hiuksensa itse plus ehkä leikata muillekin, se on investointi ja velka on pian kuoletettu ja kone alkaa tuottaa tuloa. Toisaalta partuissa käyminekin voi olla investointi, jos se parantaa mahdollisuutta saada työpaikka, koska näyttää asiallisemmalta työhaastattelussa.
Samoin yksityisen itselleen itselleen maksama koulutus on investointi velallakin, jos sen ansiosta saa paremmin palkatun työn. Valtiontaloudessa koulutus, terveydenhoito ja vanhustenhoito on jatkuvia käyttömenoja ja niiden rahoittaminen velalla kestämätöntä. Niiden tarvehan on jatkuva, vaikka ne tavallaan ovat investointikin, jos saadaan työkykyisiä kansalaisia töihin ja veronmaksajiksi ynnä pysymään heidät sellaisina mahdollisimman pitkään. Päivähoito mahdollistaa vanhempien töissäkäynnin ja tavallaan vanhustenhoitokin, kun se ei jää yksinomaan perheenjäsenille.
Pienempien tukien nostaminen olisi siinä mielessä hyvä, että köyhimmät ihmiset laittaa rahan usein heti kiertoon paikallisesti; hankkisivat vaatteita, ruokaa, käyttäisivät joukkoliikennettä ym. Se tukisi taloudellista toimeliaisuutta. Lienee turhaa pk-sektorin yrityksiä perustaa, jos kellään ei ole rahaa palveluja käyttää tai tuotteita ostaa.
En näe valtion/kuntien/kaupunkien toimintaa kovinkaan johdonmukaisena tai järkevänä ja haluaisin nähdä tilastot, kuinka paljon rahaa on hassattu tilaamalla kaikenlaisia selvityksiä konsulttitoimistoilta, kuinka paljon kiinteistöjen arvo on laskenut, kun niiden ylläpito on laiminlyöty säästöjen nimissä, minkä verran hyötyä oikeasti on ollut starttirahoista, yrityskursseissta ym. Haluaisin myös tilastot, kuinka paljon rahaa työnnettiin SPR:lle ym toimijoille tämän turvapaikanhakijaprosessin aikana ja yksilöidyt tilastot, kuinka paljon byrokratiahimmeleiden ylläpito maksaa ja paljonko siellä on päällekkäisiä ja täysin turhia toimintoja.
Tilastojakin voitaisiin alkaa pitää hyvin tarkasti myös hallintokoneiston osalta. Luulen,että sieltä voisi löytyä yllättävän paljon säästettävää. Matkakuluissakin on ollut selkeitä väärinkäyttöjä, kulttuuritukia on jaettu miten sattuu useammalta taholta (esim Veijo Baltzar) ja varmaan muutakin löytyy. Sitten päästäisiin vertaamaan niitä vaikka sosiaali- ja terveysmenoihin.
Mitä tarkempi kirjanpito, sen helpompi siitä olisi löytää säästökohteita tai miettiä olisiko joku summa hyödyllisempi sijoittuna toisin.
Pitkän tähtäimen investointeja on kyllä pirun vaikea tehdä kvartaalitaloudessa. Tieverkko mahdollistaa kuljetukset vaikkapa nyt Äänekosken uudelta tehtaalta satamaan. Tai sen, että ihmiset voivat käydä töissä vaikka asuisivatkin syrjemmässä. Uusikaupunkikin ilmeisesti investoi paljonkin infraan päiväkoteihin ym. Nyt autotehtaalla on yt:t ja jos koko pulju siirretään vaikkapa Romaniaan (muistellaanpas Nokiaa), tehdyt investoinnit ovat hyödyttömiä ja mahdolliset velat niistä jäävät tänne. Pikkukunnat ovat saattaneet rakentaa toimitiloja vuokratakseen ne tietylle yritykselle toivoen pitkäaikaisia työpaikkoja ja väkeä kuntaan. Pulju lyö lapun luukulle ja monumentti jää sinne tyhjilleen ja siitä on koko ajan ylläpitokuluja. Mihin minkin tahon ylipäätään kannattaa sijoittaa näinä aikoina? Tämä epävarmuus koskettaa yhtä lailla yksittäisitä ihmisistä asunnonostonsa kanssa kuin yhteiskunnan investointeja.
Olen ollut siinä käsityksessä, että termi "syömävelka" nimenomaan tarkoittaa jatkuvien käyttömenojen kattamista velkarahalla ja investointien tekeminen vellalla kattaa ajatuksen, että se on kertaluonteinen ja alkaa tuottaa ensin oman hintansa ja sitten tuloa. Näissä kuitenkaan raja ei ole niin selkeä.
Jos joku käy kuukausittain parturissa velaksi, se olis jatkuva käyttömeno. Jos hän hankkii hiustenleikkuukoneen velaksi ja alkaa leikata hiuksensa itse plus ehkä leikata muillekin, se on investointi ja velka on pian kuoletettu ja kone alkaa tuottaa tuloa. Toisaalta partuissa käyminekin voi olla investointi, jos se parantaa mahdollisuutta saada työpaikka, koska näyttää asiallisemmalta työhaastattelussa.
Samoin yksityisen itselleen itselleen maksama koulutus on investointi velallakin, jos sen ansiosta saa paremmin palkatun työn. Valtiontaloudessa koulutus, terveydenhoito ja vanhustenhoito on jatkuvia käyttömenoja ja niiden rahoittaminen velalla kestämätöntä. Niiden tarvehan on jatkuva, vaikka ne tavallaan ovat investointikin, jos saadaan työkykyisiä kansalaisia töihin ja veronmaksajiksi ynnä pysymään heidät sellaisina mahdollisimman pitkään. Päivähoito mahdollistaa vanhempien töissäkäynnin ja tavallaan vanhustenhoitokin, kun se ei jää yksinomaan perheenjäsenille.
Pienempien tukien nostaminen olisi siinä mielessä hyvä, että köyhimmät ihmiset laittaa rahan usein heti kiertoon paikallisesti; hankkisivat vaatteita, ruokaa, käyttäisivät joukkoliikennettä ym. Se tukisi taloudellista toimeliaisuutta. Lienee turhaa pk-sektorin yrityksiä perustaa, jos kellään ei ole rahaa palveluja käyttää tai tuotteita ostaa.
En näe valtion/kuntien/kaupunkien toimintaa kovinkaan johdonmukaisena tai järkevänä ja haluaisin nähdä tilastot, kuinka paljon rahaa on hassattu tilaamalla kaikenlaisia selvityksiä konsulttitoimistoilta, kuinka paljon kiinteistöjen arvo on laskenut, kun niiden ylläpito on laiminlyöty säästöjen nimissä, minkä verran hyötyä oikeasti on ollut starttirahoista, yrityskursseissta ym. Haluaisin myös tilastot, kuinka paljon rahaa työnnettiin SPR:lle ym toimijoille tämän turvapaikanhakijaprosessin aikana ja yksilöidyt tilastot, kuinka paljon byrokratiahimmeleiden ylläpito maksaa ja paljonko siellä on päällekkäisiä ja täysin turhia toimintoja.
Tilastojakin voitaisiin alkaa pitää hyvin tarkasti myös hallintokoneiston osalta. Luulen,että sieltä voisi löytyä yllättävän paljon säästettävää. Matkakuluissakin on ollut selkeitä väärinkäyttöjä, kulttuuritukia on jaettu miten sattuu useammalta taholta (esim Veijo Baltzar) ja varmaan muutakin löytyy. Sitten päästäisiin vertaamaan niitä vaikka sosiaali- ja terveysmenoihin.
Mitä tarkempi kirjanpito, sen helpompi siitä olisi löytää säästökohteita tai miettiä olisiko joku summa hyödyllisempi sijoittuna toisin.
Pitkän tähtäimen investointeja on kyllä pirun vaikea tehdä kvartaalitaloudessa. Tieverkko mahdollistaa kuljetukset vaikkapa nyt Äänekosken uudelta tehtaalta satamaan. Tai sen, että ihmiset voivat käydä töissä vaikka asuisivatkin syrjemmässä. Uusikaupunkikin ilmeisesti investoi paljonkin infraan päiväkoteihin ym. Nyt autotehtaalla on yt:t ja jos koko pulju siirretään vaikkapa Romaniaan (muistellaanpas Nokiaa), tehdyt investoinnit ovat hyödyttömiä ja mahdolliset velat niistä jäävät tänne. Pikkukunnat ovat saattaneet rakentaa toimitiloja vuokratakseen ne tietylle yritykselle toivoen pitkäaikaisia työpaikkoja ja väkeä kuntaan. Pulju lyö lapun luukulle ja monumentti jää sinne tyhjilleen ja siitä on koko ajan ylläpitokuluja. Mihin minkin tahon ylipäätään kannattaa sijoittaa näinä aikoina? Tämä epävarmuus koskettaa yhtä lailla yksittäisitä ihmisistä asunnonostonsa kanssa kuin yhteiskunnan investointeja.