Yle Areenasta näkee vielä vajaa 2 kuukauden ja 3 viikon ajan dokumentin
The Mystery of DB Cooper!
Katsoin sitä Areenan suorista lähetyksistä ja kokosin ylös suunnilleen, mitä siinä sanottiin ja laitanpa nyt epäiltyjen kuvatkin. Tässä kerrottaneen näistä epäillyistä enemmän kuin tähän mennessä tässä ketjuissa on tullut ilmi.
Epäilty 1: Duane Weber
Dokumentissa haastateltiin mummoa, joka meni hänen kanssaan naimisiin 70-luvulla ja Duane Weber kuoli munuaissairauteen 1995. Kolme päivää ennen kuolemaansa hän suostui ensin dialyysihoitoon, mutta irrotti sitten itsensä koneesta.
Tuolloin sairaalassa hän kertoi tälle vaimolleen haudanneensa jonnekin ämpärin, jota ei ollut sitten enää löytänyt.
Kun vaimo oli viemässä Duane Weberiä hoivakotiin, hän kysyi tämän polvesta. Mies sanoi loukanneensa polvensa hypätessään lentokoneesta. Tässä vaiheessa vaimo ei ottanut väitettä vakavasti.
Sairaalan kuolinvuoteella mies oli sanonut vaimolleen, että heidän täytyy puhua. “Hän yritti kertoa, kuka hän oli. Hän halusi puhua lentokoneesta hyppäämisestä”, mummo kertoo. Vieläkään hän ei ottanut tätä todesta, jolloin mies huusi äkäisesti, että “V*ttu menköön kanssani hautaan [salaisuus]”. Mummon mukaan mies sanoi vielä juuri ennen kuolemaansa suoraan: “Olen Dan Cooper.”
Leskeytynyt mummo löysi miesvainaansa lompakon, jossa oli väärennetty ajokortti, jossa oli Duane Weberin kuva ja nimen kohdalla luki John C. Collins. Myöhemmin ilmeni, että tällä nimellä mies oli myös joskus istunut vankilassa. Mummo löysi myös avaimen tallelokeroon, jossa oli lehti, jossa oli artikkeli D.B. Cooperista.
Kerran he olivat reissussa, jossa edesmennyt Duane Weber osoitti metsää ja sanoi, että “Tuolla Cooper tuli ulos metsästä”. Mummo ei silloin vielä tiennyt, kuka Cooper oli.
Reissun aikana hän sanoi kerran käyvänsä asioilla ja tuli aamu-7:ltä takaisin. Hänen vaatteensa olivat likaiset, hän oli kaivanut maata jossain. Mummo halusi ottaa miehestään valokuvan, jolloin mies elehti kuin olisi hypännyt, huutaen “Geronimo!”
Miehellä oli pussi, jossa hän sanoi olevan vain roskia. Sitten hän vietti jonkin aikaa katsellen joelle kummallisesti. Sitten hän heitti pussin jokeen. Vaimonsa pöyristymisestä huolimatta mies ei perustellut sen enempää, miksi heitti roskapussin veteen. Jokin aika tämän tapahtuman jälkeen 8-vuotias poika löysi rahoja, jotka sarjanumeron perusteella tunnistettiin D.B. Cooperille annetuiksi.
Mummon ystävä näyttää karttaa, johon hän on vetänyt viivoja vesien virtauksen suuntien mukaisesti. Hänestä se osoittaa aukottomasti, miten pussi veden mukana virrannut heittopaikasta sinne, josta lapsi repaleiset setelit löysi.
Mummolla ei ole pienintäkään, vähäisintäkään epäilystä siitä, että Duane Weber oli D.B. Cooper.
Epäilty 2: Robert Dayton, joka vaihtoi sukupuolta -69 ja hänestä tuli Barbara Dayton.
Dokumentissa haastateltiin vanhaa pariskuntaa, jonka mies harjoitteli lentämistä saadakseen lentolupakirjan ja pariskunta vietti paljon aikaa lentokentällä, jossa myös Barbara oli usein - erittäin taitava lentäjä, he sanovat. He menivät kerran juttelemaan yksinäiseltä näyttäneen Barbaran kanssa ja heistä tuli kavereita. He alkoivat tavata viikoittain. Vuoden tuntemisen jälkeen hän kertoi olleensa ennen mies, mistä naiselle olikin tullut etiäinen.
Pariskunnan mukaan D.B. Cooper oli erittäin suosittu puheenaihe lentäjien, lentämistä harrastavien keskuudessa. Aina kun lehdessä oli juttua, että D.B. Cooper oli tavallinen, typerys, Barbara oikein raivostui. Hän suhtautui tähän puolustelevasti. Tämä mies sanoi, enemmän tai vähemmän tosissaan, että Barbara on Cooper ja siitä Barbara suuttui ja kielsi sanomasta enää niin. Pari viikkoa myöhemmin Barbara tuli taas käymään ja pöydällä lehti oli avoinna kohdasta, jossa oli kuuluisa silminnäkijähavaintoihin perustuva poliisin piirros D.B. Cooperista. Pariskunnan mies keksi kammata vieraan tukan samalla tavalla kuin piirroksen tyypillä ja laittaa tälle aurinkolasit. Mies otti kuvan pikakameralla ja vertasi sitä lehden kuvaan. Kovasti oli samaa näköä! Läsnä oli vielä pari muutakin kyläilijää ja koko konkkaronkka vain tuijotti Barbaraa ja mietti, voisiko hän olla Cooper. “Hyvä on. Minä olen D.B. Cooper”, Barbara murjaisi. Yksi kyläilijöistä sai siitä elämänsä järkytyksen ja repi pikakameralla otetun kuvan ja meni kotiin. Vanha pariskuntakin säikähti vähän.
Vanha nainen ei halunnut uskoa asian olevan todella niin, mutta hänestä alkoi vaikuttaa yhä enemmän, että se olisi totuus. Myöhemmin Barbara alkoi kertoa yksityiskohtia asiasta, kuten että hyppäsi 3000 metrin korkeudesta ja avasi laskuvarjon 300 metrin korkeudessa, sitoi rahavyön vyötärölleen siten, että voisi käyttäää sitä syvyysluotaimena ja kertoi myös dynamiitista. “Oliko dynamiitti oikeaa?” mies kysyi. “Minulla kaikki on oikeaa!” tiuskaisi Barbara äkeissään. Hän kertoi laskeutuneensa Woorburnin kentälle, vaihtaneensa vaatteet ja laittaneensa peruukin.
Robertin/Barbaran tytär kertoo, että hänen setänsä uskoo veljensä olleen D.B. Cooper. Tyttären serkku oli sanonut: “Tiesitkö, että isäsi on D.B. Cooper?” “En, kuka on D.B. Cooper?” tytär oli silloin vastannut.
Kun serkun isä eli Robertin/Barbaran veli oli lukenut lehteä, jossa oli D.B. Cooperin kuva, hän oli pelästynyt ja sanonut “Tuo on on Bobby” (Robertin lempinimi). Setä ei kuulemma halunnut juurikaan puhua, eikä käsitellä Cooperin asiaa sen enempää kuin sukupuolenvaihdosta.
Tytär sanoo, että he eivät tiedä, missä isä oli, kun D.B. Cooper kaappasi koneen. Isä sanoi, ettei tulisi kiitospäiväksi kotiin, muttei kertonut, missä sen viettäisi. (Konekaappaus tapahtui kiitospäivän aattona.) Tytär sanoo isoäitinsä pitäneen päiväkirjaa joka vuodesta, mutta että “Vuoden 1971 kohdalla ei lue juuri mitään”, vain lyhyt kuvaus kiitospäivän valmisteluista kalkkunantuomisineen. Tytär tulkitsee tämän merkiksi siitä, että isovanhemmat tiesivät, missä puuhissa heidän poikansa silloin oli. Tytär uskoo ehdottomasti isänsä olleen D.B. Cooper. Samoin vanha pariskunta on aivan varmoja asiasta.
(Oma ajatukseni tähän väliin: muut päiväkirjamerkinnät eivät näytä sen pidemmiltä kuin vuoden -71.)
Epäilty 3: L.D. Cooper
Marla Cooper -niminen nainen on varma ja vakuuttunut siitä, että hänen setänsä on D.B. Cooper. Kun hän oli 8, he olivat mummolassa, jossa oli myös kaksi setää paikalla. Kerran sedät puhuivat jostain suunnitelmasta ja pikku-Marla kyseli, että mitä te meinaatte, muttei saanut kunnollista vastausta.
Seuraavana aamuna sedät kaarsivat pihalle autolla, jossa L.D.-setä oli kyydissä puolitajuttomana, valkoinen t-paita veressä. Marla huuteli isäänsä paikalle, joka tuli juoksujalkaa. Toinen sedistä sanoi: “Se onnistui. Kaappasimme lentokoneen. Rahahuolet on ohi.”
Isä sanoi Marlalle, että asiasta ei saa puhua kenellekään ja se on elämän ja kuoleman kysymys.
Marla näki L.D.-setänsä viimeisen kerran vuosi kaappauksen jälkeen, jolloin vanhemmat veivät tämän lentokentälle. Sen jälkeen kellään sukulaisista ei ole mitään havaintoa hänestä, kukaan ei tiedä, mitä hänelle sitten kävi.
Marlan muistiin palautui keskustelu, jonka hän oli käynyt isänsä kanssa jouluna -95. Hän oli kysynyt, onko setä elossa.
“Varmasti, mutta piileskelee.”
“Keneltä?”
“CIA:lta, FBI:lta.”
“Miksi setä piileskelisi FBI:lta?”
“Etkö muista, että hän kaappasi sen lentokoneen?”
Marlasta tuntui, että silloin aukesi hänen mielensä salainen laatikko, jonka hän oli unohtanut.
Vähän ennen kuolemaansa isä oli soittanut Marlalle monta kertaa ja sanonut, tämä tulisi vielä joskus muistamaan, mitä silloin tapahtui. “En ottanut isän sanoja kauhean vakavasti vielä silloin, mutta vähitellen muistot palasivat.”
(Oma ajatukseni tähän väliin: Julia Korkmanilla ja Hannu Lauermalla voisi olla sanasensa sanottavanaan ihmisen muistin luotettavuudesta, googlatkaa vaikka.)
Epäilty 4: Richard Floyd MCoy
Dokumentissa ääneen pääsee mies, joka oli Richard Floyd McCoyn kanssa huonetoveri kansalliskaartissa, jossa hän oli erikoisjoukoissa ja McCoy pioneereissa. “Hän lensi usein meidän kanssamme”, huonetoveri kertoo.
McCoy oli kuulemma hyvin seikkailunhaluinen, mormoni, aikoinaan ryhmänjohtaja Vietnamissa. D.B. Cooper tuntui kiehtovan häntä kovasti ja hän puhui todella paljon lentokoneiden kaappaamisesta.
Koska huonetoveri oli erikoisjoukkojen upseeri, hän oli tottunut puhumaan hyökkäyksistä ja väijytyksistä. Kun he puhuivat lentokonekaappauksista McCoyn kanssa, huonetoveri vitsillä, he menivät vähän pidemmälle, pallottelivat vaihtoehtoja ja ideoita, puhuivat valepukujen käytöstä.
5 kuukautta Cooperin katoamisen jälkeen Richard MCoy kaappasi lentokoneen. FBI:n tyyppi sanoo, että niin tehdessään hän antoi samanlaiset ohjeet kuin Cooper ja hänen toimissaan oli sama kaava kuin Cooperilla oli ollut. Koneessa ollessaan hän tiesi, miten peräportaat toimivat, Cooper oli tarvinnut siinä apua.
Huonetoverin vaimo mietti, voisiko McCoy olla Cooper. Huonetoveri soitti FBI:lle ja kertoi tämän ajatuksen. FBI meni McCoyn taloon ja löysi tämän ullakolta kahtakymppiä vaille puoli miljoonaa dollaria. Sen 20:n setelin McCoy oli ottanut lounasta varten.
Puheenvuoron saa myös viranomainen, joka oli kuulustellut McCoyta vanhassa vankilassa. McCoy väitti kivenkovaa olleensa kotona Utahissa, kun D.B. Cooper kaappasi koneen. Ei varmasti ollut, sanoo viranomainen, koska siitä on todisteet, että hän soitti huoltoasemalta Las Vegasissa vaimolleen olevansa tulossa kotiin. Sitten hän oli mennyt kasinolle pesemään rahaa.
Kuulustelupöydällä oli kuva D.B. Cooperista. Viranomaisen mukaan McCoy reagoi kuvaan “yhdessä kohtaa tunteellisesti”, käänsi päänsä pois ja vältteli kuvaa. Jossain kohtaa hän kuitenkin katsoi kuvaa ja oli utelias sitä kohtaan, muttei ottanut kuvaa käteen.
Jos McCoy teki tämän kuuluisan kaappauksen, miksi hän olisi vain 5 kuukautta myöhemmin kaapannut toisen lennon? Viranomainen sanoo, että siksi, koska hän kadotti rahat silloin. D.B. Cooperille oli annettu Seattlen toimistosta merimiessäkki, jossa ei ollut kädensijoja, eikä vetoketjuja, niin että rahat putoaisivat helposti kassista hypyn aikana. ‘
Viranomaisen mielestä todisteet siitä, että McCoy oli Cooper, ovat pitävät.
Niin tai näin, McCoy on kiistatta aika toiminnan mies. Tästä myöhemmästä kaappauksesta, josta McCoy jäi verekseltään kiinni, hän sai 45 vuotta linnaa. Hän karkasi vankilasta, joutui varmemmin vartioidumpaan vankilaan ja karkasi sieltäkin. FBI ampui hänet tulitaistelussa.
Muuta yleisesti dokkarissa ilmi tullutta:
- Tässä oli siis aika monta tyyppiä, jotka mielestään tietävät, kuka D.B. Cooper oli, vaikka ovat eri mieltä. Heidän lisäksi tuhansilla muillakin on siitä oma käsityksensä, FBI on saanut valtavasti vihjeitä, joista osa aivan vainoharhaisia.
- Tuolloin lentokoneissa ei ollut turvatarkastuksia. Koneen perämies kertoo, että siihen aikaan kaappauksia tapahtui paljon. Kaapparit olivat yleensä kuubalaisia, jotka halusivat takaisin kotimaahansa (amerikkalaiskoneet eivät normaalisti lentäneet Kuubaan), jolloin kaikki matkustajat saivat rommipullon ja pari sikaria. Kaapparit eivät siis olleet sinällään vaarallisia, eikä kaappauksia pidetty ollenkaan vakavana asiana. D.B. Cooper oli tietysti eri asia, sillä hän halusi rahaa.
- Tässä on ukko, joka on samoillut 31 vuotta metsissä, käyden läpi suuria metsäalueita raskaassa maastossa, etsimässä D.B. Cooperin laskuvarjoa. Ja hän aikoo jatkaa etsimistä. Hän sanoo, että D.B. Cooper ei olisi voinut selviytyä hengissä yöstä, jona hyppäsi.
- On ilmeistä, että tapaus koskettaa yhä syvästi kaapatun koneen henkilökuntaa.
- FBI kadotti tupakantumpit, joten niistä ei voi nyt ottaa DNA-näytteitä. Missä tupakantumpit ovat? “Hyvä kysymys. En tiedä”, vastaa FBI:n tyyppi. “Niitä on varmasti etsitty 40 vuoden aikana monesti, mutta en tosiaan tiedä.” Hän ei liioin tiedä, kuinka monet sormenjäljet otettiin. “Se oli yhtä hullunmyllyä.”
Tapauksesta kirjan kirjoittaneen tyypin - jonka nimeä en nyt osaa sanoa - mukaan FBI munasi tutkinnan täysin. FBI:n tyyppi sanoo, että he toimivat parhaan sen hetkisen saatavissa olevan tiedon perusteella; ehkä virheitä tehtiin, mutta se ei ole rikostutkinnassa tavatonta.