Surullista huomata miten asosiaalien, syrjäytyneiden henkilöiden tekemät väkivaltarikokset yhteiskunnassamme lisääntyvät jatkuvasti. Ihminen on aina psykofyysinen kokonaisuus ja kasvuympäristöllä on suuri merkitys onnistuneseen lopputulokseen. Kuitenkin kriminaalibiologinen näkökulmakin tulisi muistaa: olosuhteista riippumatta osalla ihmisistä on toisia suurempi todennäköisyys syyllistyä väkivaltarikokseen ja tähän tietysti voidaan löytää lukuisia lääketieteellisiä syitä: aivojen välittäjäaineiden kemian häiriöt (serotoniini), ADHD ym. käyttäytymishäiriöt, addiktoituva persoonallisuustyyppi (uhkapelit, päihteet) sekä matala yleinen älykkyys ja heikot kognitiiviset kyvyt. Näiden lisäksi (ja usein yhdessä edellämainittujen kanssa) esiintyy osittaista tai täydellistä kliinistä psykopatiaa.
Tällainen ihminen on todellinen susi kanssaihmisilleen, ihmispeto vailla moraali ja omaatuntoa. Kenties kykeneväinen piilottamaan taipumuksensa mutta ennemmin tai myöhemmin sortuu narsismiinsa ja tällaiset otsikot kehystävät jälleen yhden tapauksen lisää.
Mutta mitä tehdä tälle ongelmalle? Ehdotuksia otetaan vastaan ja mieluiten vakavaa, pohtivaa keskustelua eikä heittoja lyijyhoidosta tai hirttäjäisistä kirkonmäellä
.