MURHA.INFO

Huhhuh, on nää nykyajan vanhemmat kyl kummia natseja, ei tollon 10-15v sitte ko ite pelailin ketää pakotettu rajottaan peliaikojaan sen kummemmin paitti nukkuun piti mennä ajois että kouluun kerkes. Taidettu nykyään liikaa lukee iltalehdistä kuinka videopelit tekee koulumurhaajaks.

Jos muksu huolehtii kouluhommista (numerot hyvät, tekee läksynsä jne.) sekä muista tärkeistä asioista (siivoaa joskus kämppänsä jne.), niin so fucking what? Olisiko parempi jos olisi kaupungilla hengailemassa, tupakkaa polttelemassa, myymälävarkauksia tekemässä ja kaljaa lipittämässä ynnä sukupuolitauteja levittämässä?

Ihme hysteriaa.

Selkeä päivärytmi vaan kehiin jos on jotain kuviteltujakin ongelmia muka ilmenee:
1) Kun tulee koulusta kotiin, tekee läksyt tai syö.
2) Kun tehnyt toisen noista, tekee toisen noista sitten.
3) Vasta kun nuo on tehty, eikä muuta olennaista ja tärkeää ohjelmaa ole, voi ryhtyä pelaamaan.
4) Pelaamista voi jatkaa kunnes kello on X. Kello X koneesta lähtee virrat. Tasan kello X. Täysin riippumatta mistään asiasta tai selityksestä. Jos pelit menee paskaksi, paskempi juttu, kakara osaa varmasti ensi kerralla lopettaa paremmin ennen kello X:ää.
5) 1 päivä viikossa, jolloin ei saa pelata koneella, jotta ryhtyy keksimään muutakin touhua ja voi siivota huonettaa tms. jne. Ei kavereidensakaan kanssa siis voi pelata. Ei missään. Pitää keksiä muuta puuhaa. Selittelyt eivät kelpaa. Ei, ei mitkään selitykset.
6) Kaikesta em. on hyvä jutella myös kavereiden vanhempien kanssa, jotta pelisäännöt ovat heilläkin joko samat tai ainakin että he ymmärtävät noudattaa noita pelisääntöjä sinun muksusi kanssa.

Jos on ongelmia em. kanssa, pelisysteemit takavarikkoon päiväksi, sitten viikoksi, sitten kuukaudeksi.

Tuntuu että meillä koko lapsuusaika on ollut rajojen hakemista , testaamista ja venyttämistä, ihan tuolta alle 3-4 vuotiaasta tuonne 12 ikävuoteen saakko, nyt on selvillä jo miten pitkälle asiat voi viedä ja kuka viimekädessä käskee ja tekee päätökset, vaikka ne kyseenalaistettaisiinkin, niin silti niistä ei tarvitse enään riidellä. Katon että tuo vanhemman roolin selvittäminen lapselle kestää koko lapsuusiän ja luo turvalliset raamit, lapsellakin on parempi olla kun tietää pelisäännöt , velvollisuudet ja oikeudet, joihin tukeutua ja joista ei tarvitse jatkuvasti riidellä. Jos 10 vuotiaalle lapselle ei ole vieläkään selvillä miten perhe toimii , kuka on "pomo" ja millaiset pelisäännöt, niin sitä vaikemapaa elä tulee olemaan mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa.

YBJ kirjoitti:Huhhuh, on nää nykyajan vanhemmat kyl kummia natseja, ei tollon 10-15v sitte ko ite pelailin ketää pakotettu rajottaan peliaikojaan sen kummemmin paitti nukkuun piti mennä ajois että kouluun kerkes. Taidettu nykyään liikaa lukee iltalehdistä kuinka videopelit tekee koulumurhaajaks.

Itse ajattelen ihan muuta kuin koulumurhaajaksi kasvamista tässä asiassa. Kyse on siitä, että jos kaikki aika menee sisällä pelaamiseen, niin muut asiat kärsivät:

- lapsi tarvitsee raitista ilmaa
- lapsi tarvitsee sosiaalista vuorovaikutusta, jota pelaaminen ei riittävästi suo, vaikka pelattaisiin kavereiden kanssa
- lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa
- lapsi tarvitsee myös aikaa rauhoittumiseen niin, ettei hän ole koko aikaa vastaanottamassa erilaisia ärsykkeitä

Juliet Jones kirjoitti:Itse ajattelen ihan muuta kuin koulumurhaajaksi kasvamista tässä asiassa. Kyse on siitä, että jos kaikki aika menee sisällä pelaamiseen, niin muut asiat kärsivät:

- lapsi tarvitsee raitista ilmaa
- lapsi tarvitsee sosiaalista vuorovaikutusta, jota pelaaminen ei riittävästi suo, vaikka pelattaisiin kavereiden kanssa
- lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa
- lapsi tarvitsee myös aikaa rauhoittumiseen niin, ettei hän ole koko aikaa vastaanottamassa erilaisia ärsykkeitä

^voisiko tuota enää lyhyemmin ja ytimekkäämin kertoa. Samaa mieltä.

Toistan hieman itseäni ja joitakin muitakin, mutta lyhyesti: muiden mielenkiintojen katoaminen, pelaamisen hallitsevuus kaiken muun kustannuksella (myös se, että tekee kaikki ne kotihommat vain sen vuoksi että pääsee taas pelaamaan), voimakas ahdistuminen ja hallitsematon käyttäytyminen pelaamisen ollessa uhattuna, kaupankäynti ja uhkailu ovat hyvin huolestuttavia seikkoja.

Ei kuulosta siltä, että kyse olisi nyt pelkästään rajojen asettelusta, mikä mielikuva täällä joissain kommenteissa lyö läpi, vaan kyseessä on lapsesi hyvinvointi. Riippuvuudet eivät ole pelkästään tapoja ja tottumuksia.

YBJ kirjoitti:Huhhuh, on nää nykyajan vanhemmat kyl kummia natseja, ei tollon 10-15v sitte ko ite pelailin ketää pakotettu rajottaan peliaikojaan sen kummemmin paitti nukkuun piti mennä ajois että kouluun kerkes. Taidettu nykyään liikaa lukee iltalehdistä kuinka videopelit tekee koulumurhaajaks.

Olihan noita pulpetissa nuokkujia silloinkin. Suurimmalla osalla oli kuitenkin säännöt samaan tapaan kuin markjan ehdotus yllä.

Pelaaminen on vain harrastus muiden joukossa. Enemmän olisin huolissani tästä uudesta kaverityylisestä vanhemmuudesta, jossa jo ihan pikkulapset pyörittävät lapsellisia vanhempiaan.

Lupu kirjoitti:Seitsemältä Mika tuli kotiin ja katsoi tv:tä sekä pelasi melkein yhdeksään, jolloin aloin käymään hänen kanssaan päivän kouluaiheita läpi. Niiden parissa vierähti kolme varttia eli 21.45 saakka, jolloin oikeastaan Mikan pitäisi jo olla sängyssä. Hän kuitenkin aneli vielä lisäpeliaikaa 22.15 asti ja käytyämme raastavan keskustelun odottavasta aamuväsymyksestä annoin periksi. Klo 22.15 hän ilmoitti pelaavansa vielä kohdan loppuun, että voi tallettaa pelin. 10 minuutin päästä hän marisi, ettei pystykään vielä tallettamaan, vaan joutuu pelaamaan vielä seuraavan kentän, muuten menee kahden tunnin pelaaminen hukkaan. Pakotin panemaan pelin kiinni, vaikka joutuisi kuinka pelaamaan samat kentät uudestaan, koska senikäisen olisi ihan oikeasti kuulunut olla jo ajat sitten sängyssä. Suurten vastalauseiden saattelemana hän meni sänkyyn ja nukahti saman tien. (Ruokailut tietenkin olivat välillä, ken niitä jäi kaipaamaan).

Lupu kirjoitti:Tietenkin vanhemman kuuluu asettaa rajoja ja toimia niiden vartijana, mutta miksei se riitä, että rajat ja säännöt koskisivat todella tärkeitä ja perusteltuja asioita elämässä, kuten vaikka hampaiden pesua (ettei tule reikiä) ja nukkumaanmenoa ajoissa (ettei aamulla väsytä) pienemmillä lapsilla...

Sikäli kuin tapausta hahmotan, jos siinä on ongelma, se on tuossa yllä. Toteat, että nukkumaanmenoaika on "tärkeä ja perusteltu asia", mutta kuitenkin sälytät 10-vuotiaalle vastuuta tässäkin. Olen kanssasi samaa mieltä, että vastuunottoa on hyvä opettaa ja neuvotella lapsen kanssa, mutta komppaan markjaa kaikessa, mitä hän edellä kirjoitti. Etenkin:

markja kirjoitti:4) Pelaamista voi jatkaa kunnes kello on X. Kello X koneesta lähtee virrat. Tasan kello X. Täysin riippumatta mistään asiasta tai selityksestä. Jos pelit menee paskaksi, paskempi juttu, kakara osaa varmasti ensi kerralla lopettaa paremmin ennen kello X:ää.

Maailmassa on olemassa rajat ja lapsen on opittava MYÖS sopeutumaan. (Kaikkeen ei pidä sopeutua.) "Sinä tiedät, että nukkumaanmenoaika on kello X. Olisit tallettanut aiemmin."

Maailmassa löytyy selityksiä vaikka mille. Etenkin nukkumaanmenoajan venyttämiselle. Mikään ei ole varmaa ja pysyvää. Tällainen asia pelottaa aikuistakin ihmistä, saati sitten, että lapsi "joutuisi elämään sen kanssa", mikä tapahtuu, jos missään ei näy selkeitä rajoja. Mielestäni tällaisten rajojen tuoma turva on lapselle tärkeämpää kuin se, ettei äiti aina tunnu olevan täysin perustellun oikeassa kaikissa päätöksissään. Ne harvat tapaukset, jotka tiedän, joissa lapsi on "kieltänyt äitinsä", ovat kyllä johtuneet hurjemmista asioista kuin leikkimisen rajoittamisesta.

Vaikutat yleisesti mukavan fiksulta ihmiseltä kasvattamaan lasta, mutta tee itsellesi selväksi, että osaat valita, milloin olet jyrkkä ja milloin neuvotteleva. Älä pelkää tekeväsi satunnaisia virheitä tällaisissa asioissa päättämisessä - ne eivät ole korvaamattomia virheitä, mutta tämän laiminlyönti voi olla.

ABC kirjoitti:

Lupu kirjoitti:
Kyllä läksyt tulevat tehtyä aina, sillä pelaamista ei saa aloittaa ennenkuin tehtävät on tehty. Mistä sait päinvastaisen käsityksen?

Ehkä siitä, kun kirjoitat ensimmäisessä viestissäsi, että läksyt tehtiin 10 aikaan illalla vasta pelaamisen jälkeen...

No, kun en kirjoittanut. Lue huolellisemmin.

Muihin kohtiin ei sitten olekaan mitään sanottavaa, kun eivät ne meihin mitenkään liity.

*****
Monta todella hyvää kirjoitusta on tässä ketjussa ollut ja kaikki neuvot on tarkoin luettu ja soveltuvin kohdin käyttöön otettu. Uudet tuulet puhaltavat ensi viikosta alkaen ja voin jossain vaiheessa täällä kommentoida kuinka sujuu, jos ketään kiinnostaa.

Lupu kirjoitti:

ABC kirjoitti:

Lupu kirjoitti:
Kyllä läksyt tulevat tehtyä aina, sillä pelaamista ei saa aloittaa ennenkuin tehtävät on tehty. Mistä sait päinvastaisen käsityksen?

Ehkä siitä, kun kirjoitat ensimmäisessä viestissäsi, että läksyt tehtiin 10 aikaan illalla vasta pelaamisen jälkeen...

No, kun en kirjoittanut. Lue huolellisemmin.

Ai, anteeksi. Luin tosiaan vähän huolimattomasti. Kirjoitit näin:

Seitsemältä Mika tuli kotiin ja katsoi tv:tä sekä pelasi melkein yhdeksään, jolloin aloin käymään hänen kanssaan päivän kouluaiheita läpi. Niiden parissa vierähti kolme varttia eli 21.45 saakka, jolloin oikeastaan Mikan pitäisi jo olla sängyssä.

Muihin kohtiin ei sitten olekaan mitään sanottavaa, kun eivät ne meihin mitenkään liity.

No, hyvä sinulle jos eivät liity. Kirjoituksiesi perusteella vain saa kuvan, että olet nimenomaan näitä lastensa kanssa kusessa olevia ns. kaverivanhempia.

ABC kirjoitti:

Lupu kirjoitti:

ABC kirjoitti: Ehkä siitä, kun kirjoitat ensimmäisessä viestissäsi, että läksyt tehtiin 10 aikaan illalla vasta pelaamisen jälkeen...

No, kun en kirjoittanut. Lue huolellisemmin.

Ai, anteeksi. Luin tosiaan vähän huolimattomasti. Kirjoitit näin:

Seitsemältä Mika tuli kotiin ja katsoi tv:tä sekä pelasi melkein yhdeksään, jolloin aloin käymään hänen kanssaan päivän kouluaiheita läpi. Niiden parissa vierähti kolme varttia eli 21.45 saakka, jolloin oikeastaan Mikan pitäisi jo olla sängyssä.

Tuossa ei puhuta läksyistä mitään. Niistä kirjoitin näin: Mika tuli koulusta klo 12 kaverin kanssa ja tekivät yhdessä läksyjä noin puoli tuntia.

Kuulun tähän kirjoittajien koulukuntaan, jonka mielestä on hyvä pistää rajat pelaamiselle. Perusteluja on monia, joista monta on jo esitetty. Lähtökohta on, että peliaika kannattaa rajoittaa vaikka siihen kahteen tuntiin josta ei neuvotella, jos kerran riippuvuus on tätä luokkaa.

Se ongelma, mikä Lupun kirjoituksista näkyy jo, ja tulee olemaan vakava juttu aikuisena on, että harrasteet loppuvat kun asiat käyvät vähän vaikeammiksi. Eli tietty lyhytjänteisyys ja herkkä periksiantaminen. 10-vuotiaalle koulu on lähtökohtaisesti asiasisällöltään vielä melko helppoa ja yksi tärkeä pointti on sosiaalisten taitojen oppiminen.

Entäs sitten kun koulu alkaa käydä vähän vaikeammaksi? Pelaaminen ehkä vähenee tai loppuu murrosiässä, mutta tuo ongelma jää melko varmasti. Sitten, kun koulu onkin vaikeaa ja työtä vaativampaa, eikä jaksa yrittää, eikä sitä yrittämistä palkita heti jotenkin, eikä juuri nyt ihan juuri tällä hetkellä opetettava asia nappaa -- mitäs sitten? Jääkö koulu kesken vai aletaanko neuvotella opettajien kanssa asioista, joista ei enää voida joustaa? Esimerkkinä poissaolot tai koearvosanat. Mieti tätä ja mitä tästä voi seurata.

Pitäisin myös tärkeänä että lapsella olisi jatkuvasti jotain fyysistä harrastetta menossa, jotta tottuisi liikkumaan ja hikoilemaan. Peruskuntoa on aikuisempana vaikeampi kehittää, varsinkin jos pitää opetella liikkumaan vasta silloin. Ja tässä on se terveysaspektikin. Jos luonnossa liikkuminen kiinnostaa, niin sitten partio voisi olla todella, todella hyvä harrastus, etenkin jos kyseessä on kunnan partio, eikä uskonnollinen viritelmä.

Lisäksi ihmettelin, että kylläpä teillä menee myöhään, jos kymmenen aikoihin tarkastetaan vielä läksyjä tai puhutaan koulujutuista. Itelläni toimi kersana aina nukkumaanmeno urheiluruudun jälkeen. Tuli tavaksi eikä tarvinnut käskeä, mutta varmasti olisi pian käsketty jos ei olisi tullut.

Rajoittaminen pelaamisessa pitää aloittaa ajoissa ja siitä tulee pitää kiinni aina ilman poikkeuksia. Jos rajoittaminen ei jostain syystä toimi tai se on aloitettu liian myöhään, miten olisi jokin "vika" laitteissa.

Tuosta viasta tulikin mieleeni... Minut voi palkata vaikkapa muovipussillisella säilykkeitä "laajentamaan" pelikonetta... Osaan tehdä sinne mielenkiintoisia "laajennuksia", jotka lastasi varmasti kiinnostavat.

Eli käytännössä kerrot pojallesi koneen menevän huoltoon, jonka jälkeen siinä toimii esim jonkun toisenkin konsolin pelit tai näkyy kaikenmaalaiset dvd leffat tai muuta vastaavaa hienoa... Mä voin kiikutella pelikoneen nurkan taakse, avata koneen, juotella muutamat piirilevyt yhteen ja ongelma on ratkaistu. Säästyt itse kiroamiselta ja vaivalta. Et saa syyttelyitä lapseltasi niskaan.

Toinen vaihtoehto on "ikävä onnettomuus". Mikä "onnettomuus" vain kelpaa. Tulin käymään kylässä ja "vahingossa" astuin pelikoneen päälle. vaihtoehtoisesti voisin "vahingossa" törmätä siihen isolla takapuolellani ja kone putoaisi lattialle ja taijanomaisesti särkyi tuhanneksi palaseksi.

Voin myös tulla "asuntomurrolle" Tässä murrossa joko ovea kolkutetaan ja kommandopipoinen mies vie aseella (nallipyssy!) uhaten perheestä pelikonsolin. Osaan olla erittäin uskottava ryöstäjä.
Toinen vaihtoehto on, että käyn päivän aikana ryöstämässä pelikonsolin. Pientä lisäpalkkiota (uudet sukat, vanhat alkavat jo hajoamaan jalkoihin!) vastaan voin tehdä muuta extraa, jolla "asuntomurto" näyttää uskottavalta. Voin penkoa kaappeja, murtaa ulko-oven sorkkaraudalla, rikkoa eteisen peilin tai muuta pientä.

Minuun voi ottaa yhteyttä luottamuksellisesti ja poikasi ei saa koskaan tietää mikä hänen pelikoneeseen iski. Oliko kyseessä epäammattimainen nörtti, huolimaton isoäiti vaiko paha ja vaarallinen "asuntovaras." Minulla on takana monta tyytyväistä asiakasta ja "onnettomuuksia" jo vuodesta 1980... (Olin pieni tuholainen jo syntyessäni!)