Totta, joskin ehkä jotain samansuuntaista on aikoinaankin pohdittu, kun yhtenä vaihtoehtona on tarjottu "johtajatyyppiä" kuten oheisessa Ratonkin jutussa tuodaan esille.Peräkylän Maigret kirjoitti: Suomessa oli rekisteröitynä vuonna 1969 henkilöautoja 638 760 kpl eli noin neljäs osa nykyisestä. Kts. linkki alla: http://194.157.221.15/markkinointijarje ... 422&kieli=
Ford Zephyr lienee ollut keskitasoa parempi merkki tuolloin joten aivan pers'aukisilla ei ole ollut siihen varaa. Auton omistaja saattoi kuitenkin olla vaikkapa ammattirikollinen joten pelkästään tämän seikan perusteella ei tuon yhden tietyn auton omistajasta voida kovin pitkälle meneviä sosio-ekonomisia johtopäätöksiä tehdä.
Alkoholismi tuossa yllämainitussakin tuodaan esille, samoin se, että kuollessaan Leilalla oli veressään huomattavasti alkoholia. Toisaalta hänen kaunista ja ilmeisesti jopa huoliteltuakin ulkonäköään korostetaan myös, joten kovin syvälle menneestä alkoholismista ei oikein näyttäisi olevan kyse, tai sitten hänen elämäntilanteensa oli muuttunut vasta vähän ennen kuolemaa, eikä uuden elämänmuodon jäljet olleet vielä ehtineet vaikuttaa.Peksujeffin valokuva saattaa olla useita vuosia vanha. Ja naamataulun perusteella ei voida vielä kertoa mitään alkoholiriippuvuudesta ainakaan tuon sairauden alkuvaiheissa. Alkoholismin näkee vain tarkkailemalla henkilön juomatapoja.
Niin, etenkin kuolleilta kysellessä kannattaa varmaan olla varovainen, varsinkin jos ne vielä vastaavatkin...En edes usko Peksujeffin olleen prostituoitu sanan aidossa merkityksessä. Sitäkään ei voi päätellä naamataulusta Asian laidan saa helpoimmin sitä suoraan kysymällä,mutta kehoitan varovaisuuteen tässä asiassa...
Niinpä, tuskin paljon uutta auringon alla tässäkään suhteessa...Elämänhallinta on kuitenkin takellellut, koskapa työtä tai asuntoa ei ollut. Jotain oli pielessä ?
Avainkysymys onkin nyt, että millaiseen seuraan Peksujeff oli ajautunut viime aikoina ? Jossainhan hänen on täytynyt elää kevään aikana ja jollain elää. Tosiasia on että tuollaisen nuoren blondin ei ole tarvinnut kuitenkaan olla taivasalla Helsingin kokoisessa kaupungissa vaan avuliaita, mutta ei niin pyyteettömiä kavaljeereja oli tarjolla.
Tosin tuossa jutussahan mainitaan, että hänen viimeisiltä elinpäiviltään olisi havaintoja mm. Kalliosta, Sörkasta ja Kaisaniemern puistosta, kaikki paikkoja, joissa niin tuolloin kuin myöhemminkin on viihtynyt myös elämässään vähemmän menestyneitä henkilöitä.Poliisihan ilmoittaa että sillä ei ole tietoa uhrin viime aikojen liikkeistä tai olinpaikoista. Tuskinpa sillä on tietoa tänäkään päivänä asiasta. Jos tämä tieto saataisiin selville, niin Ford Zephyrin mysteerikin selviäisi.
Sinänsä kiinnostava tuo jutun loppupuolella mainittu pikku haastattelutuokio varsin aidon kuuloisine keskusteluineen, mutta onko sillä sitten ollut mitään tekoa itse asian kanssa, niin taitaa jäädä yhtä avoimeksi niin tuolloin kuin tänäänkin...
Ai niin, tasan kuukauden päästä eli 27. huhtikuuta tulee muuten kuluneeksi pyöreät 40 vuotta Leilan ruumiin löytymisestä. Saapa nähdä huomaako Alibi tai joku muu julkaisu nostaa asian esille...