PPK 2013
Kirvesmurha
Keuruu sijaitsee keskellä kauneinta Keski-Suomea, tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä länteen.
Keuruu on pieni paikkakunta, jossa ihmiset tuntevat ja tietävät toisensa.
Poliisille monet osoitteet ja asiakkaat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrelta.
Asiaa voidaan katsoa myös toisinpäin: asiakkaat tuntevat oman paikkakuntansa poliisit.
Loppukesäisenä tiistaipäivänä, 10. elokuuta 2010 puolenpäivän jälkeen kuulimme hälytyskeskuksen antaman kiireellisen tehtävän
kenttäpartiolle.
Tutusta osoitteesta, läheltä Keuruun keskustaa oli löydetty kuollut mies.
Partion mentyä paikalle soitin partionjohtajalle ja kysyin lyhyesti: - Itsemurha vai henkirikos?
Sain vastauksen yhtä lyhyenä:
- Selvä henkirikos.
Tämä tieto riitti siihen, että valmistauduimme heti työvuoron venymiseen pitkäksi.
Paikalla, omassa kotitalossaan, oli saanut surmansa poliisille entuudestaan tuttu Esa.
Työpaikalla meitä oli sillä hetkellä yhteensä kolme tutkijaa, joista kaksi lähti tapahtumapaikalle ja minä jäin selvittelemään
tietokoneelta taustoja, josko jotain selviäisi sitä kautta.
Kenttäpartio tilasi paikalle tekniikan väkeä Keski-Suomen rikosteknisestä yksiköstä Jyväskylästä.
- Murhatalo Keuruulla.jpg (222.77 KiB) Katsottu 2628 kertaa
Järkyttävä löytö
Ennen kuin ehdin alkaa selata poliisin tietojärjestelmiä, luokseni tuotiin surmansa saaneen miehen vanhemmat,
jotka olivat löytäneet poikansa tapettuna.
Puhutin heitä alustavasti ja sen perusteella saimme rajatuksi tekoajan edellisillan ja löytymisajan väliin.
Vanhemmat kertoivat menneensä hakemaan poikaansa puutalkoisiin, mistä oli sovittu edellispäivänä.
Mentyään hakemaan Esaa tämän kotoa heitä kohtasi järkyttävä näky. Oma poika löytyi tapettuna kodistaan.
Alustavan puhuttamisen jälkeen vanhemmat ohjattiin terveyskeskukseen apua saamaan.
Olin yllättynyt heidän rauhallisuudestaan tilanteessa.
Miten vanhemmat pystyivät toimimaan ja ajat telemaan niin selkeästi, kun olivat löytäneet oman poikansa julmasti tapettuna?
Tapahtuma tuntui sitäkin raskaammalta, koska vanhempien mukana oli ollut Esan ala-asteikäinen tyttö löytämässä isäänsä.
Tyttö oli kuukautta aiemmin menettänyt äitinsä. Nyt häneltä vietiin isä.
Kiinniotot
Kun tekijäehdokkaita Esan tappoon alettiin miettiä, mieleen tulivat väistämättä vuoden takaiset tapahtumat samassa osoitteessa.
Tuolloin Jouni-niminen mies oli viettänyt aikaa Esan luona alkoholin huuruisissa merkeissä.
Ilta oli edennyt siten, että Jouni oli yrittänyt raiskata Esan vaimon. Tästä oli syntynyt riita, jonka yhteydessä oli tartuttu kirveeseen.
Tapahtumia tutkittiin tuolloin tapon yrityksenä.
Siitä saamaansa tuomiota Jouni nyt istui sovittamassa.
Tätä taustaa vasten poliisin katsoin tietojärjestelmistä, mitä Jounille tällä hetkellä kuului.
Pian kävi ilmi, että Jouni on jäänyt palaamatta vankilaan lomaltaan eikä hänen olinpaikastaan ollut tietoa.
Samalla hetkellä Jounista tuli mahdollinen tekijäehdokas numero 1.
Mitä enemmän asiaa selvittelimme, sitä enemmän saimme eri tietolähteistä vinkkejä, jotka vahvistivat epäilyjämme siitä,
että Jouni olisi teon takana.
Saimme myös tietää, että Jouni oli liikkunut Hannen kanssa teon aikaan.
Myös Hanne oli poliisille tuttu henkilö ja oli aiemmin kuulunut Esankin tuttavapiiriin.
Jouni ja Hanne oli löydettävä mahdollisimman pian.
Seuraavana päivänä Jouni ja Hanne saatiin kiinni Jyväskylän lähistöltä.
He olivat liikkeellä lainaamallaan naapurin autolla.
Selvisi että he olivat olleet vuokramökissä Jyväskylän ja Keuruun puolivälissä Petäjävedellä,
josta matkaa surmapaikalle on noin 30 kilometriä.
Ensimmäisissä kuulusteluissaan Jouni ja Hanne kiistivät tietävänsä mitään tapahtuneesta ja käyneensäkään Keuruulla teon aikaan.
Jostain piti löytää näyttöä heidän sitomiseensa juttuun tai heidät jouduttaisiin vapauttamaan kolmen vuorokauden kuluttua
pidättämiseen edellyttämän ajan umpeutuessa.
Teletunnistetietojen perusteella selvisi, että Hanne tai ainakin hänen puhelimensa oli kytkeytyneenä Keuruulle teon aikaan.
Koska Hanne kuitenkin kiisti edes käyneensä Keuruulla, tunteemme siitä, että tekijät ovat tässä, vahvistui vahvistumistaan.
Silti oli pitkä matka siihen, että saisimme näyttöä riittävästi pidempään vangitsemiseen.
Kuulustelut jatkuivat samaa rataa, täydellä kiistolla molempien osalta.
Onneksi kuitenkin tuo Hannen puhelimen kytkeytyminen tekoaikaan Keuruulle riitti käräjäoikeudessa viikon vangitsemiseen.
Se antoi pientä helpotusta niin kovin kiireiseen aikatauluun.
Kuulustelut etenivät siltä osin, että Jouni ja Hanne myönsivät olleensa Keuruulla, koska jotenkin puhelimen kytkeytyminen
Keuruulle oli selitettävä.
He ilmoittivat käyneensä tapaamassa erästä tuttuaan, jonka nimeä ei kuitenkaan aluksi saatettu poliisin tietoon.
Vaikka olimme saaneet Hannen ja Jounin nyt myöntämään heidän olleen samalla paikkakunnalla, jossa teko oli tapahtunut,
oli pitkä matka siihen, että saisimme heidät sidotuiksi Keuruulla tekopaikalle, juuri tuohon kyseiseen taloon
ja vieläpä tekijöiksi raakaan surmatyöhön.
Tutkinta etenee
Teknisistä näytteistä alkoi tulla tietoa pikkuhiljaa.
Jounin ja Hannen käytössä olleesta autosta, heidän vaatteistaan ja majapaikoistaan otettiin kymmeniä teknisiä näytteitä,
jotka lähetettiin laboratorioon tutkittaviksi.
Näyte toisensa jälkeen tuotti kuitenkin pettymyksen: meillä ei ollut teknistä näyttöä,
jolla olisimme saaneet sidotuiksi tekijäehdokkaat itse tekoon.
Esan dna:ta löytyi kyllä Esan kotoa, Jounin ja Hannen dna:ta löytyi heidän käyttämästään autosta sekä vaatteista,
mutta kaipaamme ristikkäistä näyttöä dna-näytteiden osalta ei vain tuntunut löytyvän.
Jatkoimme kuulustelua päivittäin, vaikka kertomishaluja ei vastapuolella pöytää istuneilla juuri ollut.
Jouni ja Hanne olivat kertoneet käyneensä Keuruulla erään toisen henkilön luona tekoa edeltäneenä iltana.
Meille heräsi epäilys siitä, että tämäkin henkilö, Arto, liittyisi jotenkin surmatyöhön.
Arto otettiin kiinni ja alettiin selvittää hänen mahdollista osallisuuttaan surmatyöhön.
Arto tunsi Esan, mutta heidän välinsä eivät olleet lämpimimmästä päästä.
Artoa emme saaneet kytketyksi surmatyöhön, joten hänet vapautettiin lyhyen vangitsemisajan jälkeen.
Artolle suoritetussa kotietsinnässä saatiin kuitenkin todistusaineistoa, joka vahvisti Hannen ja Jounin osuutta surmatyöhön.
Hannen ja Jounin lyhyen vangitsemisen takaraja alkoi lähestyä, ja tarvittava näyttö vangitsemisen jatkamiseksi
tuntui olevan käsiemme ulottumattomissa.
Kuitenkin vain hetkeä ennen toista vangitsemisoikeudenkäyntiä rikosteknisen yksikön tutkija teki tärkeääkin tärkeämmän löydön.
Hannen kamerassa oli kuva Jounista aurinkolasit päässään. Samalta paikalta, samasta huoneesta,
josta Esa löydettiin tapettuna, löytyi juuri samanlaiset aurinkolasit kuin Jounilla oli kuvassa päässään.
Aurinkolasit eivät olleet yksilöitävissä, mutta eivät toisaalta olleet aivan tavalliset "huoltoasema-aurinkolasitkaan”.
Tämä kuva löytö oli jutun kannalta mielestäni kaikkein tärkein saavutus.
Se riitti vangitsemaan Jounin ja Hannen todennäköisin syin epäiltyinä tekoon.
Helpotuksen saattoi aistia kaikista jutun parissa painineista tutkijoista.
Aikatauluun tuli suuri helpotus, vaikkakin työtä oli vielä rutkasti edessäpäin.
Julma pahoinpitely
Kuulusteluissa päästiin vihdoin edistymään, kun Jouni myönsi olleensa paikalla surmatalossa.
Hanne kiisti edelleen asian, myönsi vain käyneensä Keuruulla toisen henkilön, Arton luona.
Kuulusteluissa päästiin kuitenkin pikkuhiljaa edistymään molempien osalta, kunnes Hanne alkoi kertoa tapahtumista entistä tarkemmin
ja lopulta myönsi osallisuutensa myös tapahtumiin, jotka johtivat Esan kuolemaan.
Hanne ja Jouni kertoivat lähteneensä Petäjäveden vuokramökiltä "kuulustelemaan” Esaa niistä tapahtumista,
jotka olivat johtaneet Jounin vankilatuomioon sekä Hannen katkeroitumiseen Esaa kohtaan.
Mukaansa he ottivat kirveen vuokramökin liiteristä, omien sanojensa mukaan turvaksi väkivallan uhalta heitä itseään kohtaan.
Keuruulle tultua oli auto jätetty jäähallin parkkipaikalle, usean sadan metrin päähän Esan talosta.
Esan talolle oli kävelty pururataa pitkin, joka kulki aivan Esan talon takana.
Esan talolle päästyään Hanne ja Jouni olivat menneet lukitsemattomasta ovesta sisälle asuntoon ja herättäneet nukkumassa olleen Esan.
Tämän jälkeen oli alkanut pahoinpitely, jota kesti arviolta tunnin verran.
Pahoinpitelyyn käytettiin myös mukaan otettua kirvestä, jolla lyötiin sekä hamara- että teräpuolella.
Jouni ja Hanne olivat välillä jopa riidelleet keskenään, kumpi saisi lyödä Esaa.
Pahoinpitelyn aikana Esa oli anonut armoa ja oli ollut valmis myymään talonsa maksaakseen siitä, että pahoinpitely lopetettaisiin.
Tämä ei riittänyt Hannelle eikä Jounille.
Pahoinpitely päättyi Esan surmaamiseen kirveellä.
Hanne myönsi lyöneensä viimeisen lyönnin.
Todisteiden hävittämistä
Kuulustelussaan Jouni kertoi tekovälineenä käytetyn kirveen hävittämisestä.
Tekovälinettä alettiin etsiä Jounin osoittamasta paikasta järvestä vuokramökin lähistöltä.
Puolustusvoimilta saatiin virka-apua tekovälineen etsimiseksi, mutta lopulta kaikista käytetyistä etsintätunneista ja
työstä huolimatta tekoväline jäi käteisiin.
Tosin etsintöjen yhteydessä järvestä nostettiin rannalle yhtä ja toista, jonka päätymistä järveen täytyi
vain ihmetellä.
Mainittakoon niistä yhtenä vanha aurinkotuoli.
Mökille johtavan tien varresta usean sadan metrin matkalta löytyi maastoon heitettynä useita vaatekappaleita ja muuta irtainta, joiden oli syytä epäillä liittyvän tekoon.
Vaatteet osoittautuivat Hannen ja Jounin päällä tekohetkellä olleiksi vaatteiksi.
Muu irtain sisälsi kaikenlaisia pieniä esineitä Esan kotoa.
Kuulusteluissa selvisi, että Hanne ja Jouni olivat ottaneet mukaansa asunnosta kaikki esineet,
joihin olivat koskeneet ja mahdollisesti jättäneet sormenjälkiään.
Tuomio
Tutkinnassa saatiin näyttöä siitä, että Jouni oli lähettänyt uhkauskirjeitä Esalle jo useaan kertaan
vankilassa ollessaan.
Hanne ja Jouni kertoivat lopulta tapahtumista yhdenmukaisesti.
Ainoastaan siitä oli erimielisyyttä, oliko Jounin osuus Esan kuolemaan yhtä vahva kuin Hannen.
Hanne myönsi lyöneensä viimeiset, Esan hengen vaatineet lyönnit, mutta hänen mielestään tekoa oltiin tekemässä yhdessä Jounin kanssa.
Jouni katsoi, että Hanne aiheutti Esan kuoleman eikä hänen osuutensa ollut kuin surmatyötä edeltäneeseen pahoinpitelyyn liittyvä.
Käräjäoikeus katsoi molempien, niin Hannen kuin Jounin olevan yhtä lailla osallisia Esan tappamiseen.
Käräjäoikeus tuomitsi
Hanne Maarit Parkkilan ja
Jouni Juhani Manninen murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Käräjäoikeus piti tekoa erityisen julmasti tehtynä. Murhalle ominaisesta suunnitelmallisuudesta ei päätöksessä ollut erityisemmin mainintaa.
Hanne ja Jouni valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus käsitteli jutun pitäen käräjäoikeuden antaman tuomion ennallaan: elinkautinen murhasta molemmille.
Tässä teossa oli kyse kostosta siitä, mitä uhri oli puhunut oikeudessa toisen tekemisistä.
Vaikka kyse oli rikollisten keskinäisestä välienselvittelystä, ei voida olla miettimättä, mihin suuntaan asiat ovat menossa suuremmassa mittakaavassa.
Samoihin aikoihin Suomessa tuli ilmi useita muitakin tapauksia, joissa kostetaan ”vasikoinnista” tai uhataan oikeudessa
todistamaan joutuvia tai jo siellä todistaneita.
Suuntaus on huolestuttava.
