OIKEUSMURHA69 kirjoitti: La Elo 16, 2025 9:58 am
Lastensuojelulla todellakin tehdään bisnestä.
Näissä kauhutarinoissa olisi tärkeintä saada jonkinlainen käsitys siitä, että millä tavalla onnistumiset ja epäonnistumiset jakautuvat lukumääräisesti. Olisi kiva nähdä tilasto siitä, että 1) miten suuria tarpeita sijoituksille on tai miten suuria ongelmia niiden taustalla on, 2) miten hyvin ne tarpeet kyetään täyttämään, 3) miten suuri osa sijoituksista ja huostaanotoista on kauhukertomuksia, ja 4) minkälaisiin lapsiin tai minkälaisiin sijoituspaikkoihin nämä epäonnistumiset ja väärinkäytökset keskittyvät.
Varmasti yhden onnistumisen löytää ihan mistä vaan. Varmasti myös yhden karmean epäonnistumisen. Olisi hyvä saada käsitys siitä, että onko lastensuojelun asiakkaaksi joutuminen venäläistä rulettia? Vai voidaanko ihmisille kertoa, että minkälaisessa tilanteessa tai minkälaista apua tarvittaessa se ehdottomasti kannattaa, tai ehdottomasti ei kannata?
Jos on kaksi puolta, jotka sanovat, että "virkamies on aina oikeassa" ja "virkamies on vähä-älyinen pienen ihmisen vallasta päihtynyt ilkiö", niin siitä ei varsinaisesti voi kukaan oppia mitään. Tai yleensä ne, jotka ovat ajatelleet, vaikka siksi, ettei asia ole heitä koskenut eikä kiinnostanut, että "virkamies on aina oikeassa", saattavat vähän hämmentyä kun kuulevat tilanteista, joissa virkamies on ollut vallasta päihtynyt ilkiö. Jos taas henkilö ajattelee lähtökohtaisesti, että kaikki virkamiehet ovat mätiä, niin vaatii paljon aikaa ja informaatiota saada hänet sille kannalle, että siellä on niitäkin, jotka tekevät voitavansa, vaikka eivät ihmeisiin kykenekään.
Mutta tämä nimenomaan edellyttäisi tietoa siitä, että minkälainen on oikeasti lastensuojelun toimintaympäristö. Siinä mukana tulisi tieto siitä, että miten paljon lastensuojelun työntekijät oikeasti yrittävät, ja miten paljon joukkoon mahtuu sekä vilpittömiä epäonnistumisia että puhtaasti mätiä toimijoita. Siis vaikka niin, että asiakas kärsii siksi, että virkamies haluaa päästä helpolla.
Sitten joku saattaa sanoa, että "yksikin on tragedia". Mutta tämä toimii molempiin suuntiin. Yksikin välinpitämättömän pikkusieluisen vallankäytön seurauksena tuhottu lapsi tai perhe on liikaa. Ja yksikin vanhempiensa hajalle tai hengiltä kiduttama lapsi on liikaa. Joten taas ollaan jumissa tilanteessa, josta kukaan ei voi oppia mitään.
Anekdootti tai tragediasta kirjoitettu bestselleri, vaikka pysyisi täysin tosiasioissa, todistaa vain sen, että jokin tietty lopputulos tai tapahtumien kulku on yleensä ottaen mahdollinen tai on tapahtunut ainakin kerran.
Neonataali kirjoitti: La Elo 16, 2025 1:47 pm
Miksi tähän diskurssiin ei kuulu huolipuhe siitä, että mummeleilla tehdään bisnestä?
Varmaan siksi, ettei Karfin perheessä ole pakosalla yhtään mummelia.
dead_calm kirjoitti: La Elo 16, 2025 1:45 pm
Hitusen naurattaa, että olet vaahdonnut täällä sivukaupalla sosiaalityöntekijöiden tekemistä laittomuuksista ja nickisi viittaa oikeuslaitoksen suorittamiin vääryyksiin, mutta sitten suhtaudut näin jyrkän kieltävästi
poliisin mahdolliseen aivan lailliseen pakkokeinojen käyttöön.
Nyt käsitit aivan väärin, ja luultavasti aivan tahallisesti. Hän suhtautuu jyrkän kielteisesti poliisin mahdolliseen pakkokeinojen käyttöön tapauksessa, jossa se ei ole aivan laillista. Tai jossa poliisi alkaa turhautua siihen, ettei asia edisty mihinkään, ja päättää kokeilla ylittää valtuuksiaan, vaikka ihan vähäsen.
Koska emme elä amerikkalaisessa rikossarjassa, jossa sellainen kuuluisi juoneen, tai Aku Ankan taskukirjassa, jossa kaikki on aina kirjaimellista, niin se ei luultavasti edes tule heille mitenkään kostautumaan.
Vasikkahattu kirjoitti: To Elo 14, 2025 1:27 am
silloin kun tulee Miloja ja Vilja Eerikoita,
Niin silloin myös jokainen on debaateissa vastuussa mieluiten vain omista sanoistaan.
Jollain tavalla tässä keskustelussa vieroksutaan sitä ajatusta, että voidakseen toimia yleensä ollenkaan tai mitenkään, yhteiskunta on riippuvainen siitä, että jotkut toimijat sen sisällä tekevät hyviä henkilökohtaisia tulkintoja tilanteista. Paljon mieluummin ajatellaan, että siellä jossain on virka, asema tai titteli, joka tulkinnat ja päätökset tekee. Ihannoidaan ajattelua, jossa yksittäiset ihmiset saavat olla miten vain korruptoituneita, moraalittomia, hillittömiä ja kieroutuneita, tyhmiä tai laiskoja, mutta se ei haittaa, koska systeemiin on rakennettu sisään se, että sen tulkinnat, toimet ja päätökset ovat aina oikeita.
Maailma täyttyy paskoista ihmisistä. Tämä johtuu siitä, että "tee paremmin" on vain näsäviisas ja ylimielinen kuittaus, joka kohdistetaan julkisesti epäonnistuneeseen. Ei mitään, mihin jokaisen pitäisi periaatteessa aina pyrkiä. Tai se kuitataan sillä, että jokainenhan meistä on oikeutettu siihen, että ajattelee itseään luonnostaan hyvänä. Paitsi jos jää kiinni vauvahylkeiden nuijimisesta kuoliaaksi tai jostain vastaavasta. Siinä vaiheessa muuttuu virallisesti ja peruuttamattomasti pahaksi ihmiseksi. Sosiaalinen media on täynnä joutilaita, joista ei ole muuhun kuin kostamaan milloin minkäkin vauvahylkeen puolesta. Ihmisillä vaan on eri käsityksiä siitä, että kuka lasketaan vauvahylkeeksi.
Toinen ajattelutapa on, että lastensuojelu on kone, jossa on yksi ainoa kaasuvipu. Jos laitetaan liikaa kaasua, niin takavarikoidaan lapsia turhaan. Jos laitetaan liian vähän kaasua, niin lapsia jää kelvottomien vanhempien kidutettavaksi ja tapettavaksi. Minä uskon, että tehdyissä päätöksissä on vähän enemmän elementtejä ja ulottuvuuksia, jotka on mahdollista tietää ja ottaa huomioon, ja joita kritisoida. Tuskin tässä, niin kuin ei missään muussakaan tapauksessa, kukaan on asiaa niin yksinkertaisesti esittänyt, että lastensuojelun toiminta olisi ainoastaan liian "tiukkaa" tai "löysää".
Luultavasti lastensuojelua tarvitaan jollain tasolla joka tapauksessa. Luultavasti myös, vaikka sitä tekemässä olisi kyvykkäimmät ja lahjakkaimmat mahdolliset henkilöt, arviointivirheitä tapahtuisi silti. Se taas, että yhdessä tapauksessa on useampi tekijä, ei automaattisesti takaa, että he varmistaisivat toistensa tekemiä tulkintoja tai päätöksiä. Ensimmäinen syy on se, että harva haluaa vapaaehtoisesti olla lähtökohtaisesti epäluuloinen työtovereitaan kohtaan. Joillain toisilla aloilla kyllä. Toinen on se, että kuka haluaa tehdä jonkun muun jo tekemän työn toiseen kertaan, vaikka vain varmistaakseen sen oikeellisuuden, jos se on aina aikaisemmin ollut riittävän oikein?
Oikea kysymys ei ole, että onko meillä täydellinen lastensuojelu. Oikea kysymys on, että onko se niin hyvä kuin se voi realistisesti olla. Tähän etäisesti liittyen jos leikitään hetki, että se on perheitä vihaavien lesbojen valtakunta, niin varmasti siihen on joku syy. Ehkä sinne ei voi mitään tarhatätejä laittaa, koska heillä ei kantti ja psyyke kestä olla tekemisissä vaikeimpien ja tarvitsevimpien asiakkaiden kanssa, eikä varsinkaan heidän vanhempiensa kanssa. Yksi ehdotus olisi jakaa lastensuojelu kahtia siten, että toisella puolella tarhatädit hoitaisivat kilttien ihmisten elämänhallinnan ongelmia, ja toisella puolella olisivat kaikki väkivaltaa, huumeita ja vankiloita sivuavat tapaukset.
Heidän kuunteluun nyt ei kyllä mikään oikeuslaitos olis lupaa myöntänyt( paitsi sossujen avulla HAO:sta??? Täällä kun hirtteishuumori välillä loistaa ja sossujen huostabonus 500 eur per huosta oli huumoria. Ketä sit nauratti ehkä useimpaa itketti noin ala-arvoinen sairas huumori)