Pääpiirteittäin olen samaa mieltä, mutta heittelen pari:Kuolemannaakka kirjoitti: ↑Ti Touko 21, 2024 11:54 am "Teoksen vahvuus ja heikkous on sen populaari ja podcastmainen lähestymistapa, sillä teksti on helppolukuista ja eteenpäin vievää, mutta samalla se etenee paikoittain ehkä liiankin suurella vauhdilla ilman sen syvempää analyyttistä otetta. Kirjan tapahtumista pysyy tosin kärryillä ilman sen suurempia taustatietoja tapauksesta, ja Niemi myös muistuttaa vähän väliä kirjan luvuista, joissa joko on käsitellyt tarkemmin tiettyä aihetta tai jos tulee palaamaan aiheeseen myöhemmin. Nopeasti etenevä tyyli lienee markkinoinnin kannalta oikea ratkaisu, sillä suuri osa lukijoista on "taviksia" eikä tapauksen analysoinnista mikroskooppisella tasolla kiinnostuneita keskustelupalstojen aktiiveja."
Luki arvostelussa, ja vähän aikaa sitten julkaistun toisen true crime -kirjan arvostelussa toimittaja myöskin kiitteli, että "teosta lukee kuin dekkaria" koska siinä ei ole vaikeaa lakimieskieltä ja lisäksi siinä on vain 200 sivua, niin sekin on positiivista. Vähän semmoinen "aikamme kuva" tämä ilmiö siis.
Minusta true crime -kirjojen ei pitäisi olla dekkareita, vaan tutkimuksia. Eihän true crimen ole tarkoitus olla mielikuvitusta. Menneisyys ei ole mielikuvitusta, tulevaisuus on. Menneisyys on tiedettä, ja vain yhdellä tavalla tapahtunut. Kirjoittajalla ei ole mitään valtaa menneisyyden tapahtumiin, koska menneisyys tapahtui jo. Kirjoittaja ei siis voi keksiä vaihtoehtoja. Menneisyys ei ole tapahtunut, kuten kirjailija haluaa tai kuvittelee tai pitää uskottavana. Se on tapahtunut sillä tavalla, mikä kaikkien mahdottomien tapahtumankulkujen jälkeen jää jäljelle. Vain sillä, eikä yhdelläkään muulla tavalla. Ongelma on se, ettei useinkaan ole tarpeeksi faktatietoja, että tuo oikea tapahtumakulku voitaisiin todistaa.
Mutta mielestäni pitäisi yrittää. Tapahtumakulkuja ei todisteta arvailemalla syyllistä ja heittelemällä sopivien ihmisten nimiä ja pohtimalla kenellä olisi ollut motiivi ja kuka on sanonut mitäkin. Ensin pitäisi aina selvittää MITÄ on tapahtunut. Pitäisi lähteä aina uhrien vammoista, ne pitäisi kuvata "millimetrin tarkasti", eikä niinkuin dekkareissa. Vammoistahan näkee tapahtumat.
Pitäisi malttaa olla ottamatta kantaa syylliseen niin kauan kuin tapahtumat eivät ole tiedossa.
Onko tässä Kirkkonummi-kirjassakaan kerrottu esim uhrien vammoista yhtään mitään? Onko kerrottu surma-aseet? Onko kerrottu taloon jääneistä jäljistä tarkasti? Miten tämmöisestä jutusta voisi kirjoittaa kirjan, jos ei tiedetä edes mitä tapahtunut, eikä loppujen lopuksi ole mitään muuta faktaa olemassa kuin että 3 ihmistä kuoli jollain tavalla joskus yhdessä talossa? Kyllä siitä dekkareita saa toki kirjoitettua, muttei true crimea. "Tapauksen analysoinnista mikroskooppisella tasolla kiinnostunut keskustelupalstojen aktiivi": eikö kirjan, joka pyrkii esittelemään teorioita jostain surmasta, pitäisi mennä sinne mikroskooppitasolle, mikäli jutun selvittäminen ja tiedon lisääminen on tarkoituksena? Sieltähän kaikki kuitenkin lähtee.
Mutta varmaan sitä tavista sitten vaan kiinnostaa nimien heittely, ja paljonhan sitä voidaan heitellä, jos tapahtumia ei edes tiedetä. Mitä vähemmän tutkitaan, sitä enemmän voi käyttää mielikuvitusta ja sitä enemmän on vaihtoehtoja. Siitä syntyy se viihde, ja jokainen voi luoda oman historian, välittämättä siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.
1) "Tapahtumakulkuja ei todisteta arvailemalla syyllistä ja heittelemällä sopivien ihmisten nimiä ja pohtimalla kenellä olisi ollut motiivi ja kuka on sanonut mitäkin"
(Valitettavasti) Korkeimmassakin oikeudessa pohditaan kenellä olisi ollut motiivi ja kuka on sanonut mitäkin. Yllättävän usein esim. talousrikosasioissa päätelmiä tehdään pohjaten ne yleiseen elämänkokemukseen avaamatta sen tarkemmin perusteita.
2) "Onko tässä Kirkkonummi-kirjassakaan kerrottu esim uhrien vammoista yhtään mitään? Onko kerrottu surma-aseet? Onko kerrottu taloon jääneistä jäljistä tarkasti? Miten tämmöisestä jutusta voisi kirjoittaa kirjan, jos ei tiedetä edes mitä tapahtunut, eikä loppujen lopuksi ole mitään muuta faktaa olemassa kuin että 3 ihmistä kuoli jollain tavalla joskus yhdessä talossa?"
Niemen on oletettavasti vaikea kertoa asioista, joita ei ole kuin poliisin tiedossa. Juttu ei ole edennyt oikeuteen asti, joten lähes kaikki yksityiskohdat on tuntemattomia suuren yleisön silmissä. Poliisi nyt ei ihan ymmärrettävästi kerro yksityiskohtia suurelle yleisölle, jotta jutun mahdollisesti saisi joskus päätökseen tunnustuksen kautta.