Clawdeen kirjoitti:Sain kahden viikon bannin, ja aivan aiheesta, pahoittelut siitä.
Väkisin vaan tuppaan hermostumaan annelistien kirjoituksista. Ei pitäisi, mutta kun...Jaksan ihmetellä, miksi jotkut ovat joutuneet täysin hurmioon Annelista. En ymmärrä. Miksi Annelia puolustetaan joka asiassa, ja jokainen annelisti on yhtä tosissaan? Minä en ymmärrä enkä pysty samaistumaan mihinkään Annelin tekemiseen. No ehkä olen yhtä siisti...toisinaan.
Annelin ja Jukan tarinan alku on jo aika erikoinen. Annelin ex-mies on valmis pitämään toisen lasta omanaan, lasta, joka on saanut alkunsa kahden omia puolisojaan pettävän ihmisen suhteessa.
Annelin teoille löytyy selityksiä, esim. lapsen pahoinpitely on monen mielestä hyväksyttävää. Anneli sanoo, että on lyönyt lasta kasvoihin, koska tämä oli rikkomassa lasia. Kun puhutaan lasista ja sen rikkomisesta, tarkoitetaan yleensä juomalasia. Paitsi kun puhutaan Annelista, jolloin kyseessä onkin valtava ikkuna, ja lapsi olisi voinut kuolla, jollei Anneli olisi hakannut naamaa mustelmille. Tai vähintään yksinhuoltajan talous kaatua!? Ainoa, mitä annelisti myöntää tässä tapauksessa, on se, että Anneli hieman liioitteli voiman käyttöä.
On puhetta revitystä hiustukosta ja lattialta löytyneestä hiuskiinnikkeestä. Selvästi siis kiskaistu tukasta, mutta se ei kelpaa annelistille. Paitsi jos se ei olisikaan peräisin Annelista, vaan tuntemattomasta ihmisestä...Silloin se olisi aivan selvästi ja varmasti revitty päästä.
Anneli on sanonut, että Jens Kukka on kunnon mies, joka ei ole millään tavalla kohdellut väärin Annelin lapsia tai muita. Kuitenkin Kukka sai 10 (!!) vuoden tuomion Annelin lapsista sekä tuomion omien lastensa pahoinpitelystä, ja lisäksi ex-puoliso kertoo pahoinpitelyistä. Mukava mies siis! Minä en tunne ketään, jolla olisi tuomio pahoinpitelystä. En pidä pahoinpitelemistä ja toisen satuttamista mitenkään normaalina.
Annelistit luottavat suuresti tytön näköhavaintoon poistuvasta hupparista. Mitenkään ei voi olla mahdollista, että tyttö uskoo nähneensä, vaikkei nähnytkään. Uskon, että Anneli on pelotellut lapsia etukäteen murhaajasta, joka uhkailee isän henkeä ja tulee tappamaan tämän. Samalla tavalla kuin lapsia on varoiteltu tontuista ja joulupukista ennen joulua iät ja ajat. Ja usko pukkiin on niin vahva, että kun lahjat ilmestyy, niin ei ole edes vaihtoehtoa sille, kuka ne toi. Ja jos vierestä uskoa vahvistetaan koko ajan, niin johan pukki jossain vilahtikin. Jossain välissä yötä tyttö tajuaa, että nyt se toteutuu, mistä äiti on puhunut. Huppari tuli ja tappoi isän, ja mielikuvitus sai aikaan sen, että tyttö jopa näki hupparin häipyvän.
Sen apina-efektin vai mikä se nyt olikaan, annelistit kyllä hyväksyivät. Miten se eroaa huppiksen näkemisestä, vaikkei näekkään? Huppis on huoneessa, mutta tyttö ei tätä näe?!
Toisaalta, kuka sanoo, ettei tyttö valehtele tarkoituksella? Muita perheen lapsia syytetään valehtelusta aina, kun on kyse Annelille epäedullisesta asiasta. Pelkkää valetta tai jonkun muun lasten mieliin istuttamaa mielikuvaa. Ei haittaa, vaikka kolmen lapsen puheita pidetään asiantuntijoiden puolesta johdonmukaisina ja toisiaan tukevina. Kun taas tytön kertomus on vaihdellut, eikä sitä ole vahvistamassa kuin äidin, siis syytetyn, sana. Täysin mahdotonta, että Anneli olisi mitenkään vaikuttanut yhden, lempilapsensa, tarinaan mitenkään.
Eräänlaista hämärryttämistä annelistien puolelta on se, että hyväksytään ja vouhotetaan omia ajatuksia ja uskomuksia vahvistavista asioista, mutta syyllisyyttä tukevia, samankaltaisia asioita vähätellään ja jätetään huomioimatta.
Jos Annelin ja Jukan suhde olisi niin hyvä kuin Anneli väittää, niin luulisi Annelin syöksyneen Jukan luo huppiksen lähdettyä. Muka kokeilee pulssia oven raosta, johon ei edes jää jälkeä. Jos lattialla oleva lasi niin häiritsi, kengät olisi voinut vetää jalkaan ja mennä suoraan Jukan luo. Ai niin, mutta Annelihan tiesi heti, että tappamisesta on kyse. Turha huolehtia toisen voinnista, kun lopputulos on selvä.
Eniten epäilyä minulla Annelin syyllisyydestä aiheutti Annelin oma haava. Mutta kuten Ulvilan häkepuhelussa kuullaan, Anneli varmisti, että ambulanssikin on tulossa. Ilmeisesti ei ole mitenkään erikoista, että harhautukseksi haavoitetaan itseä. Kuten Severin A:n esimerkissä, jossa myyjä tappoi työkaverinsa. Mutta sillähän nyt ei ole mitään yhtäläisyyttä Ulvilan tapauksen kanssa. Sisotalo jaksaa verrata Annelin tapausta Ruotsin tapaukseen, jossa murhat tunnustanut niitä kuitenkaan tekemätön sai tuomion. Vaikea nähdä näissä tapauksissa mitään yhteistä. Ennemminkin se tapaus Amerikassa, jossa nainen soitti häkepuhelun tapettuaan lapsensa ja haavoitettuaan itseään, on vertailukelpoinen. Siitä oli täälläkin puhetta jossain vaiheessa. Silläkin naisella löytyy puolustajia.
Annelistit vaativat teonkuvausta Annelin syyllisyyteen uskovilta. Väitetään, ettei Anneli olisi ehtinyt murhaa tekemään. Vain Anneli tietää, miten kaikki kävi, mutta ei kukaan saa tuomiota teosta, joka ei ole mahdollinen. Eihän annelistit itsekään pysty sanomaan, miten yö kaikkiaan hupparinkaan kanssa olisi mennyt. Sen verran vaihtelevia ovat lausunnot olleet, missä esim. Anneli oli ikkunan hajotessa.
En ole uskovainen enkä ateisti, en viranomainen vaan tavallinen, lainkuuliainen, perheellinen, työssä käyvä aikuinen nainen. Luotan suomalaiseen oikeuskäytäntöön ainakin siinä suhteessa, että kovan tuomion saanut on sen saanut syystä. Useimmiten tuntuu tavallisen ihmisen oikeustajun vastaiselta, kun hovioikeus vähentää tuomiota tai vapauttaa kokonaan. Mutta se on vain hyväksyttävä, että aina näyttö ei riitä ja tuomio voi tuntua väärältä tavallisen tallaajan silmin. Mutta uskon todella, että Suomessa on hyvä ja oikeudenmukainen oikeuslaitos. Annelin tapauksessa lsh ja murha ovat kaksi erillistä asiaa, jotka käsitellään erillisinä niin kuin oikein on. Tuomio toisesta ei ole mikään varmistustuomio.
Olen katsonut sairaalavideon ja kuunnellut häkenauhan. Pidän niitä molempia syyllisyyttä vahvistavina. Olen myös lukenut Annelin perhekerhokirjoituksia, ja pidän niitä hyvin pinnallisina ja kioskikirjallisuuden tasoisina. Luulen, että Annelilla on mielikuvitus laukannut ja koska hän on viettänyt aikaansa yksin ja lasten kanssa, ajatukset ovat jääneet pyörimään päähän. Jos hän olisi ollut työelämässä mukana tai muuten tavannut ihmisiä, ajatukset olisivat peilaantuneet todellisuutta vasten ja lopputulos olisi ollut erilainen.
Kiitos Taralle, Rantakoskelle, Kaljalootalle, Mikaelkille ja monelle muulle, jotka jaksatte fiksusti oikoa annelistien hämärryttämistä. Kirjoittelu annelistien puolelta on mennyt niin överiksi, että alan päästä eroon tarpeesta käydä päivittäin lukemassa, mitä täällä kirjoitetaan.
