MURHA.INFO

Anthony Beevor - Berliini 1945. Joku vuosi sit luin viimeksi ja nyt aattelin lukasta uudestaan kun kaksiosainen dokkari joka tuli yleltä oli aika huono kirjaan verrattuna..

Olen tänä vuonna lukenut Beevoirin: "Taistelu Espanjasta" ja "Pariisi vapautumisen jälkeen", Täytyypä toi Berliinikin lukea! Varsinaisten rintamakuvausten, kuten Stalingrad ja Normandia ( joita en ole lukenut) , ongelma on että pitäisi olla alati kartta edessä, muuten voi mennä automaattilukemiseksi ,jolloin tunnelma korvaa ajattelun.

Karin Mäkelä: Valkea voima - Huumeäidin tarina.

Rehellinen kertomus äidistä, joka rakastaa lapsiaan mutta ei voi lopettaa huumeidenkäyttöä.

Nuori pariskunta kuulee iloisen uutisen perheenlisäyksestä ja varaa ajan neuvolaan. Sydänäänet ovat vahvat, mutta yhtäkkiä lääkäri ilmoittaa varaavansa ajan aborttiin. Syy on selvä: tulevat vanhemmat ovat huumeriippuvaisia. Tyrmistynyt pari ei suostu ehdotukseen – he päättävät unohtaa huumeet ja pitää lapsen.

Karin Mäkelän omakohtainen kertomus huumeista ja äitiydestä alkaa raskausuutisesta ja päättyy 16 vuotta myöhemmin esikoisen itsemurhaan. Alussa nuorten vanhempien elämä sujuu normaalisti, mutta pikku hiljaa huumeriippuvuus ja rikokset palaavat ja sekoittavat lapsiperheen arjen. Sukulaisperhe tulee yllätysvisiitille, kun olohuoneessa sahataan haulikkoa lapsen leikkiessä lattialla. Kun esikoinen ja alle vuoden ikäinen pikkusisko otetaan huostaan, vanhemmat suistuvat huumekierteeseen. Kolmannen lapsen syntymä katkaisee käytön hetkeksi, mutta kun tämäkin otetaan huostaan, vuodet kuluvat piikki käsivarressa, vieroituksessa ja vankilassa. Vasta kun esikoispojan itsetuhoinen käytös herättää äidin huolen, oma huumeidenkäyttö jää taka-alalle.

Mitä tehdä, kun riippuvuus pakottaa äidin piikittämään? Miten pitää yhteyttä rakkaisiin lapsiin näyttämättä heille huonoa esimerkkiä? Kuinka voittaa lasten luottamus takaisin tyhjien lupausten jälkeen? Mäkelä kuvaa huumeriippuvuuttaan ja suhdetta lapsiinsa riipaisevan rehellisesti. Kaunistelematon kertomus kuvaa tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan nurjaa puolta ja avaa lukijalle huumeita käyttävän äidin nurinkurisen ajatusmaailman – narkomaanin on helppo uskotella itselleen, että lapset eivät kärsi äidin huumeriippuvuudesta.

Olen vasta aloittanut kirjan lukemisen, eli en osaa kommentoida sitä tämän enempää. Luultavasti kuitenkin ihan mielenkiintoinen tositarina.

^ Tuon kirjan tiimoilta kys. äiti antoi paljonkin haastatteluja naisten lehdissä. Vaikutti joo ihan mielenkiintoiselta, mitä artikkeleita luin.

Hector Clark (with David Johnston): Fear The Stranger

Kertomus Britannian suurimmasta lapsien sarjamurhaajan etsinnästä jutun päätutkijan kertomana.

http://www.squidoo.com/Fear-the-Stranger

Tällä hetkellä luennassa on Ison Arskan elämänkerta(melkein lopussa). Kirja kertoo Arnoldin koko elämästä lapsuudesta näihin päiviin. Arnold on loistava bisnesmies ja markkinamies. Kannattaa lukea. Seuraava kirja jo odottaa ja se on nimeltään Vaiettu Sota. Kertoo Venäläisten partisaanien tekemistä surmista yms raja-alueen kylissä vuosina 1941-1944. Tätä kirjaa minulle suositteli sota-veteraani, jota jututin äskettäin.

Tällä hetkellä luen Julius Caesarin kirjaa Gallian sota.

Geissimummo kirjoitti:Karin Mäkelä: Valkea voima - Huumeäidin tarina.

Rehellinen kertomus äidistä, joka rakastaa lapsiaan mutta ei voi lopettaa huumeidenkäyttöä.

Nuori pariskunta kuulee iloisen uutisen perheenlisäyksestä ja varaa ajan neuvolaan. Sydänäänet ovat vahvat, mutta yhtäkkiä lääkäri ilmoittaa varaavansa ajan aborttiin. Syy on selvä: tulevat vanhemmat ovat huumeriippuvaisia. Tyrmistynyt pari ei suostu ehdotukseen – he päättävät unohtaa huumeet ja pitää lapsen.

Karin Mäkelän omakohtainen kertomus huumeista ja äitiydestä alkaa raskausuutisesta ja päättyy 16 vuotta myöhemmin esikoisen itsemurhaan. Alussa nuorten vanhempien elämä sujuu normaalisti, mutta pikku hiljaa huumeriippuvuus ja rikokset palaavat ja sekoittavat lapsiperheen arjen. Sukulaisperhe tulee yllätysvisiitille, kun olohuoneessa sahataan haulikkoa lapsen leikkiessä lattialla. Kun esikoinen ja alle vuoden ikäinen pikkusisko otetaan huostaan, vanhemmat suistuvat huumekierteeseen. Kolmannen lapsen syntymä katkaisee käytön hetkeksi, mutta kun tämäkin otetaan huostaan, vuodet kuluvat piikki käsivarressa, vieroituksessa ja vankilassa. Vasta kun esikoispojan itsetuhoinen käytös herättää äidin huolen, oma huumeidenkäyttö jää taka-alalle.

Mitä tehdä, kun riippuvuus pakottaa äidin piikittämään? Miten pitää yhteyttä rakkaisiin lapsiin näyttämättä heille huonoa esimerkkiä? Kuinka voittaa lasten luottamus takaisin tyhjien lupausten jälkeen? Mäkelä kuvaa huumeriippuvuuttaan ja suhdetta lapsiinsa riipaisevan rehellisesti. Kaunistelematon kertomus kuvaa tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan nurjaa puolta ja avaa lukijalle huumeita käyttävän äidin nurinkurisen ajatusmaailman – narkomaanin on helppo uskotella itselleen, että lapset eivät kärsi äidin huumeriippuvuudesta.

Olen vasta aloittanut kirjan lukemisen, eli en osaa kommentoida sitä tämän enempää. Luultavasti kuitenkin ihan mielenkiintoinen tositarina.

Oliko tämä kirjailija vastikään jossain keskustelu-ohjelmassa vieraana? On niin tutun kuuloinen tarina ja ohjelman perusteella olisi varmaan mielenkiintoinen kirja...

Lehtityyppinen julkaisu vaan mutta sangen mielenkiintoinen sellainen:

A Sunday World True Crime Publication: Niamh O´Connor: Blood Sisters.
The untold story of Charlotte and Linda Mulhall -and Ireland´s most brutal killing.

http://en.wikipedia.org/wiki/Scissor_Si ... killers%29

http://www.sundayworld.com/columnists/i ... p?aid=1606

Everton True:n kirjoittamia kirjoja, joista toinen on Ramones-historiikki/elämäkerta ja toinen Nirvana-historiikki/elämäkerta.

Todella mielenkiintoisia kirjoja, joita varauksetta suosittelen kyseisten bändien faneille tai sellaisille, joita kiinnostaa, kuinka nämä suuret bändit kasvoi valtaviin mittoihinsa ja kuinka kivinen oli tie huipulle.

Everton True on hengannut molempien bändien kanssa ihan kaveripohjalta ja hän esim. tutustutti Courtney Loven ja Kurt Cobainin. Hänellä on ensikäden tietoa asioista ja ennenkaikkea ASENNETTA...

Michael Faber - The Crimson Petal and the White - Veripunainen, lumivalkoinen -

- Nykyaikana kirjoitettujen historiallisten romaanien rikkaus on niiden raaka peittelemättömyys. Ihmiset paskoivat, panivat ja elivät synnissä, niin kuin me kaikki tiedämme ja teemme.
- Veripunainen, lumivalkoinen kertoo huorasta nimeltä Sugar, joka on kuuluisa Lontoon kaduilla. Sugarin elämää seurataan bordellista kurtisaaniksi ja kurtisaanista niin sanottuihin laillisiin töihin.

Yksi hienoimmista ja mielenkiintoisimmista kirjoista mitä ite olen koskaan lukenut.
Erittäin pitkä! Kirja painaa ihan tajuttoman paljon, ja sivuja on 817, eli jonkun verran saa lukia.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ve ... valkoinen/

Oon vähä sellanen, että ahmin liikaa kirjoja, ja tiedän että en kerkiä niitä kuitenkaan kaikkia samaan aikaan lukemaan.

Mayojen Testamentti on menossa tossa kanssa. Helppoa ilta luettavaa .
http://kirjamieli.blogspot.com/2010/10/ ... entti.html

Just päätin Oskar Reposen "Hypnoosimurhaajan". Oli kyllä miehen huonoin tuotos. Koko homma oli kyhätty kokoon jonkinlaisen idean ja kiihkon aikana sen kummemmin miettimättä. Pohjana tuo vanha hypnoosin avulla tehty pankkiryöstö ja tuplamurha Kööpenhaminassa joskus 50/60 -luvulla. Teoksena yllättävän raakile. Hieman sympaattiset paranormaalit dekkarit sentään vielä hymähtäen luki, mutta tämä on kyllä miehen uran pohjanoteeraus. Kannattaa ihan senkin takia lukaista

EuroJR:n edelliseen liittyen:
Mulla on nyt viikon ollut yöpöydällä Oskar Reposen Kirottu talo. En vaan pääse etenemään millään lukuisista yrityksistäni huolimatta. Kirja on niin puisevaa luettavaa, että juuri kun pääsee vähänkään vauhtiin, tulee taas jarrua. Taidan luovuttaa!

Ann Rule: Green river running red

Kertoo Green river killeristä, eli Gary Ridgwaysta.
Paljon juttua uhreista ja heidän elämästään, joka on mielestäni hyvä koska useimmiten nuo uhrit kuitataan vaan prostituoituina.

http://www.annrules.com/prod25.htm

Pacific- tyynenmeren taistelu toverit

On ihan sika raskasta luettavaa ja kirja ei todellakaan edisty niinko yleensä. Pitää lukea muitakin kirjoja välissä