zem kirjoitti:Ohessa artikkeli vuodelta 2013, missä uv-valolaitteen mahdolllisuuksiin suhtaudutaan
varsin optimistisesti:
JULKAISTU 16.10.2013 16:43 (PÄIVITETTY 16.10.2013 19:41)
Valolaite paljastaa pahoinpideltyjen lasten parantuneetkin vammat
Terveysviranomaisille tulee rikostekniikan tutkimusvälineitä lasten kaltoinkohtelun selvittämiseksi.
Toisena Suomessa Turun yliopistosairaala on saanut kirkasvalo- ja ultraviolettilampun, jonka avulla voidaan kuvata näkymättömiä iho- ja kudosvaurioita.
Kokenut lastenlääkäri iloitsee Obelux-nimisestä laitteesta, joka lisää tutkimusvarmuutta ja nopeuttaa tutkimuksia.
Tähän asti keskussairaala on lainannut poliisin uv-tutkimusvalaisinta etsiessään pienistä potilaista jo näkymättömiin parantuneita merkkejä väkivaltaisesta kohtelusta. Oma
lamppu tulee tarpeeseen.
– Meille tulee epäiltyjä seksuaalisia kaltoinkohtelutapauksia keskimäärin kerran viikossa ja noin 50 tapausta vuodessa. Fyysisiä epäiltyjä pahoinpitelytapauksia on keskimäärin muutama viikossa eli vuosittain noin sata tapausta, kertoo professori, ylilääkäri Jussi Mertsola Tyks lasten ja nuorten klinikalta.
Poliisille valotutkimus on ollut arkea jo parikymmentä vuotta. Rikospaikkatutkimuksessa kirkasvaloa käytetään yleisimmin, ultraviolettia esimerkiksi kuolemansyytä selvitettäessä.
Jokainen sairaalakäyttöön saatava tutkimuslamppu huojentaa poliisin taakkaa ja edistää esitutkintaa.
– Obeluxin saaminen Tyksiin nopeuttaa varmasti asioiden selvittämistä ja tutkimista, kiittelee rikosylikonstaapeli Jyri Juti Varsinais-Suomen poliisilaitoksen rikosteknisestä yksiköstä.
Lastenlääkärille valotutkimus on yksi uusi väline monimutkaisessa ja herkässä viranomaistyössä.
– On tärkeää, että kaikki tapaukset tutkitaan kunnolla eli selvitetään lapsen ja perheen oikeusturvaa, mutta myös epäillyn oikeusturvaa eli voidaan todeta epäily syyttömäksi, jos mitään pahaa ei ole tapahtunut.
UV-valo tai vaihtoehtoisen valonlähteiden käyttö parantaisi oikeusturvaa molemmin puolin, jos menetelmä olisi sellainen, että se antaisi mahdollisuuden tehdä diagnoosi, parantaa tai tarkentaa diagnoosia.
Yllä oleva artikkeli kuitenkin kertoo sen, että näitä tutkimuksia on tehty ja on tehty jo ennen vuotta 2013, jolloin laite siis saatiin Turkuun. Muistikuvani mukaan Auerin lasten tutkimukset tehtiin myös lainalaitteella, joka oli lainattu poliisilta.
Tutkin tätä Minna Joki-Erkkilä tekemää väitöskirjaa lisää, selvittääkseni mitä hän oikeastaan tällä UV-valolla tutki. Törmäsin melko mielenkiintoiseen yksityiskohtaan.
Sivulla 51 kerrotaan yhdessä kappaleessa lyhennellen seuraavaa:
"Submucosal hemorrhages were documented under white light in 6.8% (6/88) of cases, and 14.9% (13/87) under UV-light (Fig. 4). Seven out of thirteen (53.8%) submucosal hemorrhages would have been missed without the UV-light (p = 0.016). .......
No bruises, ecchymosis or deep lacerations in the genital area, nor acute or residual injuries in the anal area were documented."
Tämä käsite submucosal hemorrhage tarkoittaa limakalvon alaista verenvuotoa tässä
yhteydessä. Lääkärit saattavat käyttää käsitteestä mustelma eri nimityksiä, mutta anglosaksisessa kirjallisuudessa tämä vammamekanismi yhdistetään käsitteeseen "bruise" tai "bruising."
"The anogenital injuries detected were categorized into submucosal hemorrhages, petechiaes, ecchymosis, bruises, abrasions, fissures, lacerations, and scars."
Väitöskirjassa on tehty jako erilaisiin vammoihin, joista esim. myös nämä petekkiat ovat vammamekanismiltaan hyvin samankaltaisia kuin ovat mustelmat. Nyt kuitenkin todetaan pääasiallisena löydöksenä tässä väitöskirjassa UV-valon osalta, että löydösten määrä lisääntyy selvästi suhteessa valkoiseen valoon nimenomaan tämän käsitteen limakalvonalainen verenvuoto kohdalla (submucosal hemorrhage), mutta sitten on erikseen mustelmat ("no bruises", joita siis tutkimuksessa ei olisi laisinkaan löydetty?
Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että tämä varsinainen tutkimusalue onkin itse asiassa jokin toinen kuin käsite "scars" ja itse asiassa siitä vielä eteenpäin ajatellen todellisuudessa koko vammamekanismi ja sen kuvaus, nimittäin alueeseen "bruise" liittyen, jolloin ei ole mitään erillistä "bruise" ja "submucosal hemorrhage". Kyseessä on vereen ja sen koostumuksen vaihteluun liittyvät ominaisuudet versus tutkimusmenetelmä, joka reagoi vereen joko absorption (alue tummenee) tai sitten fluoresoinnin kautta. Sinällään väitöskirjassa ei myöskään näitä käsitteitä ole selvennetty. Näin oli myös tutkimuksessa, jossa käsivarteen aiheutettiin mustelma. Tämä oli yksi kritiikin pointti. On hyvinkin mahdollista, että tämä "bruise" tai "bruising" ei ollut selventynyt tässä väitöskirjassa riittävästi. Tätä voisi kuvata sanoin, että motiivi, eli se mitä kuvataan, ei ollut mahdollisesti väitöskirjassa täysin selvä eikä myöskään menetelmä siltä osin, että liittyikö se valon yhteen vai toiseen ominaisuuteen?
Kuitenkin väitöskirjassa pyritään hakemaan sitä "reaalista totuutta", jota nimitetään käytännössä sanalla "forensic evidence".
Väitöskirjassa on mielestäni 168 osumaa sanaan "evidence", joka yhdistetään sitten hyvin usein sanan "forensic" kanssa, syntyy sana forensic evidence, eli syntyy vaikutelma siitä, että on uskottu hyvin vahvasti siihen, että tavallaan rikosoikeudellinen näyttö on pätevä, jos se on tehty lääkärin toimesta.
Samalla tätä kuvantamisen keinoa ja sen merkitystä on jopa korostettu useissa kohdissa:
"Photographic documentation is essential for the corroboration of findings and archiving must be ensured by strict protocols of evidence preservation (Laitinen et al. 2013) because it’s part of the legal documentation used as evidence (Ernst 2009)."
Yllä olevan nimimerkki Zemin lainauksen perusteella on hyvin todennäköistä, että vuonna 2013 tähän menetelmään on uskottu vankasti Suomessa ja nyt näyttää siltä, että myös muualla maailmassa näitä tutkimuksia on tehty UV-valolla käytännössä vamman diagnosointiin.