HÄKE 'nauha'

[Ankkalinna]

Sen takiahan mina muotoilin oman viestini aloittaen suomenkielen sanalla "jos", joka ainakin silloin kun itse viela Suomessa asuin oli epavarmuuden ilmaus.

On se edelleen Pahoittelen väärinymmärrystä.

Ihan ilman sarvia ja hampaita ihmettelin, voisiko kielitieteilija (?) todella lukea Annelin Hake-nauhan litteroinnin ja saada siita sen kuvan, etta a) aiti tai b) lapsi on ollut kuolemanpelossa.

Minä puhuin asiasta ihan yleisellä tasolla. En halua tehdä häke-nauhan litteroinnin perusteella yhtään mitään päätelmiä suuntaan tai toiseen. Itse asiassa [yleinen pohdiskelu alkaa] en ole ollenkaan varma, voiko todellinen kuolemanpelko koskaan näkyä missään tekstissä. Jotenkin maalaisjärjellä ajatellen se ei ole mikään verbaalinen olotila. [yleinen pohdiskelu päättyy]

Ja viela pikakommentti ikkunalasin rikkomisesta ja vaistosta. --- Tarinan moraali: selkaranka ei tee eroa lasinsirujen ja sapelihammastiikerin valilla.

Totta kuin kirkon rotta. Selkäranka ei ehkä osaa pelätä rikkoutuvaa lasia, mutta yllättävää, kovaa ääntä oletettavasti osaa.

TOSIN [yleinen pohdiskelu alkaa] elinympäristömme on nykyään täynnä kovia ääniä, jollaiset varmasti olisivat saaneet kivikautiset esi-isämme ja -äitimme kuolemaan silkasta kauhusta. Lisäksi monet ihmiset altistavat tahallaan itsensä melulle, vaikka se on todistetusti vaarallista. Tänä aamuna bussin perällä istui teini, joka kuunteli musiikkia mp3-soittimestaan. Minä istuin bussin etuosassa, mutta kuulin helposti sen jumputuksen. Voin vain kuvitella, miten höpöä poppi teki nuoren ihmisen tärykalvoille

Olen joskus miettinyt, että kun elinympäristömme on nykyään kohtuullisen turvallinen (eli primitiivisille "taistele tai pakene" -reaktioille ei juurikaan ole tarvetta), ajaako se ihmiset altistamaan itseään sellaisille ärsykkeille, jotka lisäävät adrenaliinin tuotantoa. Voiko ihmisessä olla sisäänrakennettuna sellainen systeemi, että jos vaaratilanteita ei luontaisesti ole riittävästi, niin elimistö "pakottaa" ihmisen hakeutumaan "vaaratilaan" keinotekoisesti? Näin elimistö pitäisi huolen siitä, että hälytysjärjestelmä pysyy kunnossa eikä käytön puutteessa menetä toimintavalmiuttaan. Tämä selittäisi sen, miksi ihmiset tahallaan tuottavat esim. kovia ääniä. Tai harrastavat laskuvarjohyppäämistä. Tai muuta outoa ja potentiaalisesti vaarallista.

Toinen esimerkki: naapurissamme on rakennustyömaa. Aloittivat, perkeleet, tässä eräänä aamuna räjäytystyöt klo 7.03. Mitään ennakkotietoa siitä ei ollut kerrottu. Olin hädin tuskin hereillä, kun vieressä kajahti niin että talo pomppasi. Mitä tein minä? Heittäydyinkö lattialle suojaamaan päätäni, roudasinko lapset turvaan? Joo en. Seisoin hoomoilasena keskellä eteisen lattiaa ja ihmettelin, että mikähän se tuokin pamahdus oli. Jos kyseessä olisi ollut oikea vaaratilanne, esimerkiksi pommi tai maanjäristys, minut olisi varmaan saanut kaivaa raunioista.

Eli tiukka tiivistys: ehkä länsimainen nykyihminen on sen verran turtunut koviin ääniin, että ei enää automaattisesti reagoi niihin "selkärangallaan"? [yleinen pohdiskelu päättyy]

En usko, etta normaalivaistoilla/alylla varustettu pariskunta vetaa peittoa korviin, jos pikkutunneilla rupeaa lampoikkuna sarkymaan metrin paassa. Aikaa reagoida/ajatella on useita kymmenia sekunteja.

Olen ymmärtänyt, että peitolla suojauduttiin lasinsiruilta. Se kuulostaa aika selkärankalähtöiseltä toiminnalta.

[ulkosuomalainen]

Olen joskus miettinyt, että kun elinympäristömme on nykyään kohtuullisen turvallinen (eli primitiivisille "taistele tai pakene" -reaktioille ei juurikaan ole tarvetta), ajaako se ihmiset altistamaan itseään sellaisille ärsykkeille, jotka lisäävät adrenaliinin tuotantoa.

Oletan, etta nain on. Vrt. extreme sports, kuten sanoit, ynna videopelit ja vaikka slasher movies. Tai sodat: monet Irakissa olleet sotilaat listautuvat uudelleen ja uudelleen koska siviilielama on liian blaah. Vakivallan/jannnityksen tasoon myos ilmeisesti tottuu niin, etta saman adrenaline high:n saavuttamiseen tarvitaan enemman hirvioita/verta/vakivaltaa/rapaa.

Samantyyppinen ilmio on myos astmassa ja allergioissa: elimiston puolustusmekanismeilla ei ole tarpeeksi tekemista, joten ne ylireagoivat pieniin arsykkeisiin. Lapsena kannetut loiset (varsinkin madot) ovat kuulemma hyvia allergioiden estajia...

Re: peitto korviin/lattialla seisominen kun tyomaalla pamahtaa. Vaisto toimii millisekunneissa. Sain auton hallintaan ennenkuin se edes pahasti heilahti. Jos ensireaktio on suojautuminen, alle sekunnissa ainakin itsellani jo jarki toimi taas. Rakennustyomaan pamahdus on todennakoisesti liian kaukana etta aiheuttaisi saman reaktion: jos katosta olisi putoillut kivenmurikoita, en usko etta olisit seisonut siina edelleen.

[pohtiijamiettii]

Menee nyt ihan OT tosta häkenauhasta, mutta kun on ollut puhetta ihmisten tavasta reagoida, niin kyllä se vaan on kaikilla erilainen.

Vuosia sitten olin silloisen poikaystäväni kanssa nukkumassa, kun yhtäkkiä eteiseen kiinnitetty seinähylly petti ja kaikki kamat tulivat rytisten alas. Eli eteisessä iso rytinä. Ja meidän reaktiot: minä piiloon peiton alle ja painauduin seinää vasten mahdollisimman kauas makkarin ovesta, poikaystävä taas oli nyrkit tanassa eteisessä ennen kuin kaikki kamat olivat edes pudonneet. Molemmat luulimme että joku murtautui ovesta sisään, se oli eka aatos, vaikka jälkeenpäin asiaa mietittyämme molemmat naureskelimme sille, että eihän se ääni kuulostanut yhtään murtautumiselta vaan juuri siltä mitä se olikin: hylly tavaroineen tipahti lattialle. Samaa luulimme, ja reaktiot täysin päinvastaiset. Ja vaikka olisi sitten selvinnyt, että sieltä ovesta tosiaan tuli joku sisälle, olisin edelleen tekeytynyt peittoni alle mahdollisimman pieneksi, en todellakaan olisi lähtenyt rähjäämään tunkeutujalle ja kysymään mitä hittoa se oikein kuvittelee tekevänsä. En mä oo niin rohkea.

[joey]

^ Noista reaktioista vielä: kyse on nimenomaan täysin primitiivisestä ja tiedostamattomasta toiminnasta, minkä takia arvelisinkin, että pienen lapsen äiti reagoi täysin toisin kuin esimerkiksi kaksin poikaystävänsä kanssa asuva nuori nainen. Äidin reaktio ei koostu pelkästään siitä huolesta, mikä on omasta itsestään. Tässä tapauksessa lapsia oli vieläpä useampia, yksi huonosti liikkuvassa iässä ja kaikki lapsista toisella puolen taloa. Haen tällä siis takaa sitä, että kaiken järjen mukaan Auerin olisi pitänyt reagoida tilanteessa (jossa mielikuvitusmurhaaja tulee yön pimeydessä ikkunan läpi) täysin toisin.

[Ankkalinna]

^ Noista reaktioista vielä: kyse on nimenomaan täysin primitiivisestä ja tiedostamattomasta toiminnasta, minkä takia arvelisinkin, että pienen lapsen äiti reagoi täysin toisin kuin esimerkiksi kaksin poikaystävänsä kanssa asuva nuori nainen. Äidin reaktio ei koostu pelkästään siitä huolesta, mikä on omasta itsestään. Tässä tapauksessa lapsia oli vieläpä useampia, yksi huonosti liikkuvassa iässä ja kaikki lapsista toisella puolen taloa. Haen tällä siis takaa sitä, että kaiken järjen mukaan Auerin olisi pitänyt reagoida tilanteessa (jossa mielikuvitusmurhaaja tulee yön pimeydessä ikkunan läpi) täysin toisin.

Primitiivireaktio suojaa omaa henkeä. Vasta sitten, kun on jo hiukan järkeä mukana, tulee huoli lapsista. Mutta kuten ulkosuomalainen tuossa aikaisemmin sanoi, primitiivireaktio kestää vain pienen hetken ja sen jälkeen toiminta on ainakin jossain määrin tietoista ja toivottavasti tarkoituksenmukaista.

Oletetaan, että on ulkopuolinen huppumies hakkaamassa ikkunaa säpäleiksi. Missä vaiheessa Auer ja Lahti ylipäänsä ymmärsivät, mitä tapahtuu? He kuulivat meteliä, taisivat nähdä valoakin, ja lasia satoi päälle, mutta ei heille varmaan ensimmäisenä tullut mieleen, että hullu murhamies tulee nyt sieltä sisään.

Täällä on ihmetelty sitä, miksi Auer (tai Lahti) ei heti metelin alkaessa soittanut häkeen. Ei minulla ainakaan ole tapana soitella häkeen heti, jos lähelläni tapahtuu jotain outoa. Soitan vasta sitten, jos kyseessä on oikeasti vaaratilanne. Totta kai on pelottavaa, jos ikkuna menee rikki yöllä, mutta ei ikkunan rikkoutuminen automaattisesti ole poliisiasia. Ikkunan rikkoutuminen ei myöskään välittömästi uhkaa lapsia, jotka nukkuvat toisella puolella taloa.

[Teleksi]

meillä on ulko-ovi makuuhuoneen vieressä. Jos heräisin yöllä siihen, että ovelta kuuluu kummallisia ääniä, niin ihan ensimmäiseksi minä aukaisisin sälekaihtimet ja katsoisin mitä ulkona tapahtuu. Ja se, että KUMPIKAAN ei tehnyt näin on minusta kovin kummallista. "Joku räjäyttelee pommeja meidän pihalla, mutta en tullut katsoneeksi ikkunasta, että mitä siellä oikeasti tapahtuu".

[joey]

Primitiivireaktio suojaa omaa henkeä. Vasta sitten, kun on jo hiukan järkeä mukana, tulee huoli lapsista. Mutta kuten ulkosuomalainen tuossa aikaisemmin sanoi, primitiivireaktio kestää vain pienen hetken ja sen jälkeen toiminta on ainakin jossain määrin tietoista ja toivottavasti tarkoituksenmukaista.

Tässä takerrutaan nyt puolin ja toisin termeihin, mutta se ihmisen ensireaktio (säpsähdys, syöksähdys, kiljaisu, hetkellinen lamaantuminen) on kyllä yhtä alkukantaista eli primitiivistä kuin sekin, mitä siitä seuraa. Sitä seuraavassa toiminnassa on hyvin vähän järkeä mukana, ja sekin vähä mikä on, käytetään vanhempien kohdalla usein siihen, että huolehditaan jälkikasvu turvaan. Oman lajin jatkuvuuden turvaaminen on ihmisen primitiivisimpiä tarpeita ja se tarve korostuu nimenomaan ihmisillä siksi, että ihmisten korkealle kehittynyt ajattelu ja siten kehittyneet tunteet ovat vääristäneet kokemuksemme luonnonvalinnasta. Susi voisi paetessaan jättää pahasti vahingoittuneen pennun jälkeensä, mutta me ihmiset raahaamme ne vahingoittuneetkin pennut mukanamme.

Tästä syystä ihmisen reagointia hätätilanteessa on mahdotonta ennustaa ja vielä vaikeampaa suunnitella etukäteen. Siksi esimerkiksi aloilla, joilla saatetaan joutua työskentelemään vaaratilanteessa, pyritään käymään koulutustasolla konkreettisesti läpi kaikki mahdolliset paniikkitilanteet ja niissä suositeltavat toimintatavat.

Joka tapauksessa pointtini on se - ja tämä keskustelu käydään kyllä täysin väärässä ketjussa - että tarkastellaan Auerin tarinaa sitten miltä kantilta tahansa, on hänen väitetty reagointinsa tilanteessa ollut primitiivisessä mielessä ajatellen aivan uskomatonta siksikin, että hänellä on ollut itsensä lisäksi neljä lasta suojeltavanaan ja vähintään 20 sekuntia aikaa ennen kuin mielikuvitusmurhaaja on edes ollut talon sisällä. Lisäksi hänen ei ole tarvinnut käyttää aikaa äänen lähteen pohtimiseen, vaan hän on tajunnut heti "herättyään", että ikkunalasista ollaan tulossa läpi.

edit:

Jatkan vielä: jos tukeudutaan Auerin tarinaan, voimme varovaisenkin arvion mukaan laskea, että ensimmäisistä lasinsirpaleista hätäkeskuspuhelun aloittamiseen olisi vähintään kolme, todennäköisemmin viitisen minuuttia. Eikä Auer tässä ajassa edes käy lastenhuoneissa, saati sitten että keräisi lapset yhteen paikkaan tai käskyttäisi vanhimman, heränneen lapsen viemään muut penskat äkkiä pihalle? Tai edes vessaan piiloon? Tai edes käskyttäisi sen heränneen penskan vessaan piiloon?

[Ankkalinna]

Tässä takerrutaan nyt puolin ja toisin termeihin,

Tästä saisi helposti muhevan juupas-eipäs -väittelyn, mutta ehkä jätämme sen väliin? Voimmeko olla edes suunnilleen yksimielisiä siitä, että ihmisen käyttäytymistä kriisitilanteessa on vaikea ennustaa tai myöhemmin määrittää, mikä oli normaalia ja mikä ei? Samaa asiaahan jauhettiin oikeudenkäynnissäkin, eikä sieltäkään saatu yksiselitteistä asiantuntijalausuntoa puoleen eikä toiseen.

Kaikkeahan saa ihmetellä ja mielessään kuvitella, miten olisi itse vastaavassa tilanteessa toiminut. Toivottavasti kukaan meistä ei koskaan joudu testaamaan omaa toimintaansa käytännössä.

Minä tyydyn toteamaan, että lukemani perusteella en ole löytänyt Auerin käytöksestä surmayönä mitään sellaista, mitä mielestäni ei voisi selittää shokilla.

[surfergirl]

Saako kysyä, että millaista käytöstä mielestäsi ei voitaisi selittää sokilla? Tai millaiselle käytökselle jokin muu, esimerkiksi syyllisyys tai se että tarina on valetta, voisi olla osuvampi selitys kuin sokki?

[Tara]

Otan vain kantaa tuohon, että primitiivinen reagointitapa puolustusmekanismina ('pakene tai hyökkää) stressiin, vaikka säikähdykseen, on 'modernin' ajan ihmisellä yhä tallessa ja toimii myös eikä se ole edelleenkkään millään tavalla 'tahdonalainen toimintatapa'. Mm professori Liisa Keltikangas-Järvinen on mm korostanut tätä seikkaa, että me vaan yhä reagoimme samalla tavalla kuin muinaisuudessa, jolloin tämä reagointitapa oli useammin todellisen uhan sanelemaa kuin nykyisin. Ei sitä pidä säikähtää, ei se ole 'kiellettyä', mutta kannattaa ehkä odottaa hetkinen ennen kuin hyökkää, koska ei sillä voi selittää välivaltaisuttaan eikä saada sitä anteeksi..Se on eräänlainen psyykkisen taantumisen hetki myös (lapset ja nuoret saattavat myös reagoida tällä tavoin ja toiminta on sitten sen mukaista eli suhteetonta todellisuuteen nähden, mutta lapsella vielä 'normaalia'..lapsi ei pysty 'murhaamaan', aikuinen taantuneessa mielentilassa kyllä pystyy tietenkin). OT: ihan vaan yleisellä tasolla: Olisikohan tässä yksi syy meidän 'metsäsuomalaisten' korkeisiin väkivaltatilastoihin? Joskus se primitiivireaktio vain jää päälle... eikä järki toimi ollenkaan.

[Ankkalinna]

Saako kysyä, että millaista käytöstä mielestäsi ei voitaisi selittää sokilla? Tai millaiselle käytökselle jokin muu, esimerkiksi syyllisyys tai se että tarina on valetta, voisi olla osuvampi selitys kuin sokki?

Saat toki kysyä. Ihan hyvä kysymys.

Pitäisin tässä Ulvila-tapauksessa epäilyttävänä kovin määrätietoista ja "järkevää" käytöstä. Shokissa oleva ihminen voi toki käyttäytyä järkevästi (jopa ilman, että myöhemmin muistaa siitä myöhemmin mitään), mutta ymmärtääkseni se edellyttää sitä, että ihmisellä on olemassa tieto siitä, miten kyseisessä tilanteessa kannattaa toimia.

Jos olisin itse hakannut mieheni hengiltä ja yrittäisin lavastaa sen ulkopuolisen tekemäksi, niin luultavasti pelaisin ainakin Hyvä äiti -kortin ihan tappiin asti. Sillähän voi selittää melkein kaiken; en tiedä, en muista, olin niin huolissani lapsista. Melko varmasti hyödyntäisin myös omaa haavoittumaistani, olenhan itsekin järkyttävän veriteon uhri. Sen avulla (höysteenä itkua ja näkyvää järkytystä) voi pitkittää poliisikuulustelujen alkamista ja miettiä rauhassa peitetarinaa päivän-pari. Tietenkin sillä edellytyksellä, että en ole etukäteen suunnitellut tekoa tarkkaan, jolloin mitään miettimistä ei enää ole.

Valehtelua on sellainen puhe, joka ei käy yksiin todellisuuden kanssa. Toisaalta kaikki ei-tosi puhe ei välttämättä ole valehtelua, koska järkyttävässä tilanteessa muistikuvat saattavat vääristyä.

En osaa tähän nyt ihan yksiselitteistä vastausta antaa, mutta toivottavasti tämä selvensi edes vähän?

[hellämustapääfinnilä]

Täällä on ihmetelty sitä, miksi Auer (tai Lahti) ei heti metelin alkaessa soittanut häkeen. Ei minulla ainakaan ole tapana soitella häkeen heti, jos lähelläni tapahtuu jotain outoa. Soitan vasta sitten, jos kyseessä on oikeasti vaaratilanne. Totta kai on pelottavaa, jos ikkuna menee rikki yöllä, mutta ei ikkunan rikkoutuminen automaattisesti ole poliisiasia. Ikkunan rikkoutuminen ei myöskään välittömästi uhkaa lapsia, jotka nukkuvat toisella puolella taloa.

Tunnustaudun yhdeksi noista ihmettelijöistä.

Minäkään en tapaa soittaa poliisia heti paikalle jos tapahtuu jotain outoa. Jos outo olisi sitä, että joku alkaisi rikkomaan talomme ikkunaa, ottaisin toivon mukaan kännykkäni ja soittaisin heti 112:n, mikäli en jähmettyisi kauhusta toimintakyvyttömäksi. Luultavasti en menisi edes katsomaan (ikkunasta), kuka siellä mahdollisesti on sisään pyrkimässä. Soittaisin apua, koska en voi tietää mitä sisääntunkeutuja aikoo tehdä sisälle päästyään. En naisihmisenä luottaisi edes siihen, että ikkunan kautta väkisin sisään tunkeutuva tuttukaan olisi tuollaisessa tilanteessa ystävällismielinen, vaan olettaisin, että on päihteissä ja siksi arvaamaton. Kenelläkään tuntemallani ihmisellä ei ole tapana muuten vain tulla kylään ikkunan kautta, se rikkomalla, ja keskellä yötä.

Jos ajattelee, ettei ikkunan rikkomistilannetta ole tulkittu henkeä välittömästi uhkaavaksi vaaratilanteeksi Auerin ja Lahden taholta, niin sitä suuremmalla syyllä luulisi toiminnan olevan rationaalista. Järkiperäinen toiminta olisi mielestäni mennyt tässä Ulvilan surmatapauksessa niin, että jompikumpi olisi mennyt soittamaan apua, mahdollisesti sen jälkeen, kun pariskunta olisi tarkistanut ikkunasta katsomalla sen, että joku tuntematon pyrkii astaloa käyttäen sisälle, taskulampun valossa. Toinen olisi hakenut jotain kättä pidempää ja jäänyt vastaanottamaan sisään tunkeutujaa. Pariskunta olisi myös voinut kerätä lapset mukaansa ja lähteä pakoon, mutta en tiedä miten järkevä vaihtoehto tämä olisi, sillä hehän eivät voineet tietää, onko tunkeutuja paikalla yksin, vai onko autossa tien puolella rikostoveri odottamassa.

Nythän Auer ja Lahti, mielestäni järjenvastaisesti, toimivat niin, että eivät ehkä? tulkinneet tilannetta vaaralliseksi, vaikka näkivät valonvälähdyksiä ja kuulivat ikkunan hakkaamisen ääniä. Herättyään kesken uniensa he jäivät ihmettelemään mitä tapahtuu. Auer kertoi miettineensä, onko ilotulitus ehkä meneillään. Kun lasia alkoi tulla sisään, jäi Auer sänkyynsä, suojautuen peiton taakse, ja Lahti meni takkahuoneen lattialle odottelemaan sisääntunkeutujan tuloa. Meni noin puoli minuuttia siihen, että ikkuna oli kokonaan rikki, minkä jälkeen murhaaja saattoi ottaa puutarhatuolin ja kavuta ikkuna-aukosta sisälle.

Puolustuksen oikeuteen kutsuma jutun entinen tekninen päätutkijakaan ei kiistä sitä, etteikö aikaa olisi mennyt ikkunan rikkomiseen pitkään, sillä hän kertoo IS:n mukaan:

- Sitä on hakattu pitkään ja hartaasti jollain terävällä ja kovalla esineellä. Siitä ei pääse läpi ihan tönäisemällä, koska kaikki lasit ovat kiinni silikonilla.

En tiedä miksi Auer on toiminut kertomallaan tavalla. Olen olettanut (ulkopuolinen paikalla-selityksessäni) syyksi sen, että hän olisi jähmettynyt kauhusta jo lasin särkemisen alkumetreillä, ja siksi jäänyt sänkyynsä.

[kalmusto]

Rekonstruktiossa onnettomalla kirveennysällä ikkuna rikkoitui nopeimmillaan 30 sekunnissa. Retkikirves on optimoitu mobiliteettia silmälläpitäen mahdollisimman kevyeksi. Auerin sairaalakuulusteluissa hän kertoi, että aluksi ihmetelitiin, mistä räiskähtely tulee, mikä on pimeässä huoneessa ymmärrettävää, kun ikkuna on tuon varsin tiiviin verhovirityksen takana.

Jos Hans Huppumann käytti jotain tehokkaampaa rikkosmisvälinettä, kuten sorkkarautaa ja oletetaan että hommaan meni silloin 20 sek. Tässä aikataulu:

0:00 - 0:05 Herääminen
0:05 - 0:10 Ihmettely
0:10 - 0:15 Auerin peiton alle suojautuminen. Lahden ylösnousu.
0:15 - 0:20 Auerin nousu seisomaan sängylle. Lahden valon sytyttäminen/tilanteen analysointi

[v-a-45]

Jos Hans Huppumann käytti jotain tehokkaampaa rikkosmisvälinettä, kuten sorkkarautaa ja oletetaan että hommaan meni silloin 20 sek. Tässä aikataulu:

Ja jos Hans Huppumann olisi vääntänyt sillä sorkkaraudalla oven auki olisi siihen mennyt ainoastaan 5-10 sekunttia, eli tuo Hans oli kaiken muun lisäksi vielä tyhmäkin

[Teleksi]

Ei mene viittä sekuntia heräämiseen, sori vaan. Jos joku pamauttaa lasiin kun olet nukkumassa, niin ihminen herää välittömästi ja on välittömästi valmis toimimaan adrenaliinin takia. Kokemuksesta. Kaikki osapuolet tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että lasia on rikottu pitkään ja hartaasti, joten on vähän keinotekoista vähentää aika 20 sekuntiin.

Kertomuksen mukaan Anneli toimi siis:

1. oli sängyssä sen aikaa kun ikkunaa rikottiin
2. tönäisi murhaajaa kun tämä jo oli jukan kimpussa (ja sai puukosta9
3. loikkasi arkun kautta olohuoneeseen
4. avasi ulko-oven ja käski lapsia ulos
5. meni puhelimeen
6. kävi pari kertaa katsomassa mitä tapahtuu, havaintonsa
- jukka kummallakin kerralla makaa maassa
- kummallakin kertaa hyökkääjä hätistää hänet pois uhkaavasti lähestymällä.

mihin minä haluaisin vastauksia.
- missä vaiheessa lapsi kävi 1., 2. ja 3. kerran.
- miksi jukan jalkapohjissa ei ollut haavoja
- miksi annelin jalkapohjissa ei ollut merkittäviä haavoja siitä kun hän pakeni
- miksi lapset eivät muista Annelin käskeneen heitä pakoon.
- miksi hän tai lapsi ei nähnyt jukkaa sängyllä
- miksi lapsi ei nähnyt murhaajaa toisella kerralla käydessään
- miksi murhaaja ei sanonut mitään
- miksi jukka ei yrittänyt puhua murhaajalle
- mistä tuli jukalle lasihaavat, jos taistelu käytiin takkahuoneen kauimmaisessa nurkassa
- jos anneli meni häke-puhelun aikana takkahuoneen ovelle ja murhaaja otti askeleen kohti, niin mitä Anneli teki sen lopun ajan kun ei ollut puhelimessa
- miten selittyy se, että ei löydetty kuin yhdenlaisia vieraita kuituja
- miksi huoneessa ei tavarat ole sekaisin taistelun jäljiltä - sänky kaatunut tai edes poissa paikaltaan, lipasto kaatunut jne.. pienessä tilassa kun kaksi miestä painii, niin miten tämä on mahdollista?
- jne