...... - THE POJAT
Jokunen vuosi myöhemmin, "aikuistuttuaan", näiden meno jotenkin lässähti. No, ainakin mun mielestä.
Re: Nyt soimassa... ( ketju 3 )
Lähetetty: Su Touko 24, 2026 1:54 am
Kirjoittaja m1ckey
Re: Nyt soimassa... ( ketju 3 )
Lähetetty: Su Touko 24, 2026 2:02 am
Kirjoittaja Yrjö Yrjönpoika
Bird kirjoitti: To Touko 21, 2026 4:53 pmLisää naisenergiaa:
Terveisiä...
...about '60-luvulta (Yhdysvalloista, tod näk):
...musiikki tosin jostain '70-luvun loppupäästä.
**
Re: Nyt soimassa... ( ketju 3 )
Lähetetty: Su Touko 24, 2026 2:22 am
Kirjoittaja m1ckey
Harvemmin kuultua Pelle Miljoonaa
Tämän biisin säveltäjä Stefan Piesnack oli myös Hanoi Rocksin perustajajäsen.
Vähän sama kuin, että Ile Kallio oli Hurriganesin alkuperäinen kitaristi.
Re: Nyt soimassa... ( ketju 3 )
Lähetetty: Su Touko 24, 2026 2:35 am
Kirjoittaja Yrjö Yrjönpoika
***** - "Mitään en oo ottanu.!!"
**
Re: Nyt soimassa... ( ketju 3 )
Lähetetty: Su Touko 24, 2026 6:46 am
Kirjoittaja m1ckey
Kukaan ei ikinä usko, kun kerron 1977 - 1983 kauden suosikki Pelle Miljoona - levyni olevan Radio Kebab...
m1ckey kirjoitti: Su Touko 24, 2026 2:22 am
Tämän biisin säveltäjä Stefan Piesnack oli myös Hanoi Rocksin perustajajäsen.
Vähän sama kuin, että Ile Kallio oli Hurriganesin alkuperäinen kitaristi.
Ganesin ruletti pyöri Ilen ja Albertin ympärillä eikä jäänyt yhteen kertaan.
Andy ja Stefu pyörivät jonkin aikaa samoissa kuvioissa yhdessä ja erikseen.
Stefu erotettiin Pellen kuvioista vakavien päihdeongelmien takia ja tilalle otettiin Andy. Vähän ironista kyllä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta Antti oli siihen aikaan vielä hyvässä kuosissa.
Kun Stefu sai kenkää Hanoista niin se palasi takaisin Pellen helmoihin kitaravahvistinta köyhempänä
Minä olen Pellen suhteen hyvin konservatiivinen ja minulle rakkaita albumeja on vain kaksi.
Toinen on Pelko ja Viha....
Nissen vihaiset kitaravyörytykset iskevät vieläkin todella kipeästi luihin ja ytimiin.
Ja toinen edelleenkin hyvin rakas albumi on on Viimeinen Syksy.
Syksy on jo paljon kevyempää kamaa kun Pelko, mutta hieno levy sekin kuten on myös albumin jatsahtava nimikkobiisi.
Seuraava missä oli kaksi tulevaa Hanoita mukana oli jo vähän liian kevyttä (teini)poppia minun makuun, mutta onhan silläkin hetkensä.
Nimikkobiisi on ihan syystä klassikko, mutta on siellä muitakin helmiä.
Tässä on yksi niistä...
Toimii todella hyvin aina kun haluaa kirkastaa haalistuneita muistoja levottomasta nuoruudesta. Kovin usein sitä ei kannata tehdä, mutta joskus sellaiseenkin itsetutkiskeluun on tarvetta.
