Se oli 2010 kun jo laskin ettei Auerilla ole aikaa surmata miestään. Puhuinkin seitsemän sekunnin murhaajasta, maailman nopeimmasta sellaisesta.
Aika surmaamiseen ei riitä
Hätäpuhelu on tärkein todiste syyttömyydestä.
Jo se syyttäjien (ja tutkinnan v2009) väite, että Auer olisi kyennyt surmaamaan miehensä lukuisin astalon iskuin 55 sekunnissa on väitteenä hurja ja vailla realismia;
halkaisemaan hänen kallonsa, suunsa. Riisumaan sen jälkeen surmatyössä käyttämänsä vaatteet, kengät... Pukemalla toisen asun päällensä kiirehtiessään takaisin puhelimeen. ’Jaloissa pyöri’ vielä lapsi jonka katseilta salassa kaikki tämä on pitänyt tehdä. Väitteen mukaan pesullakin on pitänyt käydä, sillä sen näköisestä teurastuksesta ei ilman verijäämiä selviä. Osa löydetyistä verijäljistäkin on pakko olla lavastettu hätäpuhelun kuluessa tai sen jälkeen. Kaiken surmatyössä käyttämänsä vereentyneen esineistön Auerin on täytynyt hävittää surmaamisen jälkeen.
Väitteen kohokohta saavutetaan kun kerrotaan Auerin lopuksi puukottaneen itse itseään.
Mutta miksi sitten hätäpuhelu on tärkein osoitus syyttömyydestä?
Se on sitä siksi, koska siitä voi paikantaa milloin Auer on ollut puhelimen lähellä sinä alle minuutin aikana, kun hän oli poissa pitelemästä sen luuria.
Alla oleva esitys pohjaa litterointiin joka on tehty ajanjaksolta kun Auerin lapsi tulee puhelimeen, aina sinne asti kun kyseinen lapsi lähtee puhelimesta.
Sekunti sekunnilta seurataan tapahtumia tässä esityksessä. Litteroinnin on tehnyt henkilö joka pätevimmin osaa tulkita mitä mm. Auer missäkin kohtaa hätäpuhelussa replikoi ja tekee (joku itäsuomalainen ei välttämättä osaa oikein tulkita hätäpuhelun sanomaa, turun murre kun on ’oma kielensä’.
Litterointi ei kuitenkaan ole tuossa se pääasia, vaan se milloin Auer on ollut puhelimen lähellä/vieressä.
Kun ollaan puhelimen seutuvilla, ei voida olla surmaamassa takkahuoneessa. Ja kun oletetaan oltavan matkalla sinne tai sieltä pois, silloinkaan ei olla surmaamassa takkahuoneessa.
Vaikka talon mitat ovat rajallisia, niin aina kestää sekunteja siirtyä paikasta paikkaan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää sitä kun rekonstruktiossa ’poliisitäti’ juoksi terasssinoven seutuvilta talon toisen puolen etuovelle noin neljässä sekunnissa.
Tähän esitykseen olen siirtymisajaksi laittanut minimin, 5 sekuntia (puhelimen luota Lahden viereen, tai päinvastoin), Oikeastihan Auerilla on täytynyt olla vielä takkahuoneen ’lasimeri’ ylitettävänään, ja jyrkkä käännös sen lisänä.
Esityksessä ei ole otettu huomioon niitä haittaavia tekijöitä joista Auerin olisi lisäksi pitänyt selviytyä: Pimeys, lasinpalat lattialla, surma-astalon hakuja/poislaittoja, varomista ettei verijälkiä siirry muuaalle huoneistoon, varomista ettei lapsi(lapset) näe jne jne.
Esityksessä on tarkasteltu vain puhelimen lähellä muodostettuja ääniä, ja ehtimistä ennen niitä ääniä ja ehtimistä äänien jälkeen.
Olennaisia ovat vihreillä palluroilla merkityt ajanjaksot, tällöin Auer on ollut puhelimen lähellä/vieressä:
1:47 A poistuu puhelimen vierestä.
1:58 – 2:00 A tullut puhelimen viereen ja replikoi ihan vieressä ”Nyyh” - ”Tuleeksielt kettää”
2:14 A Lähtee kohti olohuonetta.
2:25 – 2:36 Juoksuaskelia puhelimen lähellä.
2:41 A onkin jo saapunut puhelimeen.
Olennaisia ovat myös vihreät avonaiset 'alibi-nuolet’ häkeaikojen päällä. Ne kuvaavat mainitsemaani viittä sekuntia jolloin Auerin olisi pitänyt olla matkalla joko puhelimen lähelle, tai pois puhelimen läheltä.
Ainoaksi mahdolliseksi surma-ajaksi jää viiden sekunnin aika, joka esitykseen on merkitty punaisella pystypalkilla.
Huomioitava että yllä olevan litteroinin alskeläänien eroavaisuus Niemen litterointiin, on vain askeläänissä 2:14. Eli vaikka tähän ottaisi pohjaksi Niemen litteroinnin, niin ajanjaksoon 2:15-2:19 tulisi vain 4 sekunnin punapalkki....
Niemen lausunto 2009: 'Askeläänet muodostettu lähellä puhelinta'.
(eipähän sieltä kauempaa voi kuuluakkaan...)