MURHA.INFO

Pidän erityisesti Sirpa Tabetin dekkareista. Olen viimeaikoina lukenut todella vähän mutta eilen illalla sain aikaiseksi kaivaa hyllystä Tabetin kirjan "Syyttäjä, poliisi ja tuomari", jonka olen lukenut kyllä aiemminkin. Tabetin tyylissä kirjoittaa pidän erityisesti siitä, että tarinat ovat varsin realistisia. Ja siitä, että kirjoissa "alkaa tapahtua" jo niiden alkupuolella. Johtuuko sitten minun kärsimättömästä luonteestani, mutta en vain jaksa keskittyä kirjoihin, joissa ensimmäiset sata sivua juonta vasta kehitellään...

Stephen King
C.S.Lewis
H.P.Lovecraft
Douglas Adams
Torey Hayden

Tällaiseen on niin vaikea vastata. Mutta kotimaisista nykykirjailijoista osaan kyllä valita mieluisimman: Monika Fagerholm.

Ekana tulis mieleen:

Stephen King
Dean Koontz
Kathy Reichs
Jonathan Kellerman
Michael Connelly
John Irving
John Douglas

^Ei sit Stieg Larsson?

Itselläni ei ole varsinaista mielitiettyä kirjailijaa. Enemmälti luen vain kotimaista dekkaria, koska juuri muu ei kiinnosta syventyä. Elokuvina ne on mukavampia, kun turha maalailu on karsittu pois. Sellainen kikkailu katkaisee toiminnan ja juoni karkaa päästä. Tästä johtuu se, lähes kaikkien tavisten, hokema miten kirja on parempi kuin leffa samasta stoorista. Päähenkilökin erimittainen ja ruma.

Suomalaisessa kiehtoo se, että hyvin usein tapahtumapaikat ovat joko suoraan tuttuja tai ainakin on helppo luoda kuva ja tunnelma kokemusten kautta. Amerikkalainen kirjallisuus tulee toisena, mutta siinä on minulleusein hieman liikaa sitä amerikkalaisuutta, jota en koe niin omakseni; mutapiirakkaa, sypressipensaikkoa, pelikaaneja, keittäviä autoja, wiskiä iltapäivisin, CIA/DEA/NSA/:ta, kummituksia siirtomaatyylisissä, pitkiä takkeja, piirikuntia, puutarhakutsuja...

No ei sit Stieg Larsson. Ihan hyviä kirjoja olivat, mutta jotenki en kyllä Larssonia lempparikseni laske, vaikka nimimerkkini sikamaisesti hänen kirjoistaan varastinkin..

Edit. Niin, enkä muutenkaan pidä juuri yhtään pohjoismaisista dekkareista.. Poikkeuksia toki löytyy.

Edit. Niin, enkä muutenkaan pidä juuri yhtään pohjoismaisista dekkareista.. Poikkeuksia toki löytyy.

Minusta yhteiskuntakriittisyys ei kuulu dekkariin, ja se häiritsee itseäni pohjoismaisissa dekkareissa. Olenkin lakannut lukemasta niitä, mutta jos tosiaan joku poikkeus löytyy, siis oikea dekkari Pohjolasta jossa ei kuvata mitään yhteiskunnallisia epäkohtia eikä slummeja, niin voisinpa taas yrittää. Lempikirjailijani tosin on ruotsalainen, mutta ei ole yrittänyt vielä dekkaria kirjoittaa, vaikka kirjat jännittäviä ovatkin

^Sitten kannattaa lukea esimerkiksi oman lempikirjailijani, Mika Waltarin, kirjoittamia Komisario Palmuja Palmut ovat oikeaoppisia dekkareita, mutta kerronta on kepeää ja niistä puuttuu nykydekkareille tyypillinen synkkämielisyys. Myöskään yhteiskuntakritiikkiä ei niissä ole.

^Jep. Palmut kuuluvat kesälukemistooni, ja olen hankkinut ne kesämökin kirjahyllyyn. Ne voi lukea aina uudelleen. Pidän myös niistä eka filmeistä, joissa Helsinki näyttäytyy niin viehättävässä valossa... En tullut ajatelleksi Waltaria pohjoismaisena dekkarikirjailijana, mutta miksei!

Minä taas pidän erityisesti pohjoismaisista dekkareista. Saa olla synkkää. Arnaldur menee synkkyydessä ehkä pisimmälle. Ihmiset on just niin inhottavia kuin ne on. Jenkkidekkareissa vain pahikset on pahoja, muut on hyviä, ei jaksa lukea. Takaa-ajokohtaus lopussa pilaa helposti hyvänkin dekkarin, kaikista ei kuitenkaan tehdä leffaa ja leffantekijä voi laittaa sen takaa-ajon sinne, vaikka kirjassa ei olisikaan, jos se nyt niin välttämätön on.

^Jep. Saa minustakin olla synkkää, mutta toisinaan on kaiken ympäröivän kakkelin ja minfottelun vastainoksi mukava lukea jotain kepeämpää tai katsoa hyvänmielen elokuva, joka ei kuitenkaan ole suoranaista hömppää.

mrs Nutcase kirjoitti:Minä taas pidän erityisesti pohjoismaisista dekkareista. Saa olla synkkää. Arnaldur menee synkkyydessä ehkä pisimmälle. Ihmiset on just niin inhottavia kuin ne on. Jenkkidekkareissa vain pahikset on pahoja, muut on hyviä, ei jaksa lukea.

Juu! Amerikkalaiset sarjamurhaajat kuvataan usein myös arvuuttajiksi, jotka lähettävät vihjeitä itsestään. Myöskään pohjoismainen dekkaribuumi ei innosta, viimeisen sivun luettuaan ajattelee vain turhautuneena, että maksoiko vaivan.
Sen sijaan ruotsissa kirjoitetaan mielenkiintoista historiantutkimusta ja esseitä, esim. Peter Englund, Sven Lindqvist ja Per Olov Enqvist.

Joku aika sitten kolahti Wallis, Velma Kaksi vanhaa naista. Skandinaaviset dekkarit kolahtaa. Työn takia luin How to read a church.

Ulkomaalaisista J.R.R. Tolkien, kotimaisista Väinö Linna.

^^ Wallisilta kantsii lukea myös Lintutyttö ja mies joka.... (en muista mitä , seurasi aurinkoa ehkä). Nuo vanhat naiset on parempi, muttei tämä pahasti jää jälkeen.

Omia lemppareita on helvetisti, laitanpa muutaman; John Steinbeck, Marianne Fredriksson, Peter Hoeg, Tolkien, Tove Jansson (novellit), Pat Conroy ( ).. Paljon luen jenkkiläisiä miehiä ja pohjoismaalaisia naisia, lisäksi paljon elämänkertoja.