Marsalkka kirjoitti:yle teemalta tuli pariin otteeseen muistaakseni ihan joku kuukausi sitten ja jäin sitä katsomaan kun ihan vahingossa satuin istumaan teeveen vieressä ja harrastin kanavasurffausta...olisko ollut ihan vaan eva braun?
Mielenkiintoinen dokumentti oli! Yllättäen tätä puolta Hitleristä ei ole kauheasti hehkutettu.
Harvemmin sitä tosiaan kuulee tulkintoja, että Aatu olisikin ollut kova panomies ja naissankari. Voittajat tietysti kirjoittavat historian ja tekevät propagandaa sitä ennen, joten ei ole ihme, että lähes kaikki minkä tahansa sodan/kriisin hävinneet ihmiset kuvataan usein varsin omituisessa, jopa demonisoivassa valossa.
Ihmisten suurimman osan seksuaaliset edesottamukset ovat kuitenkin yleensä varsin tavanomaisia tai jopa naurettavan tuntuisia, katsoi niitä mistä näkövinkkelistä tahansa. Tällöin paljastuu, että suuri johtaja tai viisas mies onkin samanlainen äheltäjä ja tuhertaja kuin kuka tahansa muu. Tämän takia seksijutuilla on saatu kaadettua monta arvovaltaista politiikkoa.
Uskottavuus menee herkästi, jos poliitikko on vaikkapa itse uskoton (ja tietysti ihan syystäkin, en hyväksy itse uskottomuutta lainkaan), mutta toisaalta nuhteettomat miehet ja naiset voivat olla paljon pahempia.
Otetaan nyt vertailuun vaikka kaksi Yhdysvaltain presidenttiä: Bill Clinton oli hilkulla saada rauhan lähi-itään ja hänen aikanaan Yhdysvaltain talous kasvoi ja velat/alijäämä vähenivät. Bill erehtyi kuitenkin työntämään sikaria avustajatyttönsä jalkoväliin ja sai tämän ottamaan ns. suihin. Yksityiselämän naurettava ja typerä sekoilu peitti alleen muut saavutukset.
Sitten nykyinen presidentti George W. Bush. Ei skandaaleja, täysraittius nykyisin, rukoilee koko ajan ja "keskustelee Jumalan kanssa". Mitkä ovat Bushin saavutukset? Oman maan talous täysin kuralla, vuosia jatkunut sota Irakissa, jolla ei näy loppua, yleisen maailmantasapainon järkyttäminen ja tilanteen kiristäminen. Mutta eipä ole skandaaleja tai seksihurjasteluja.
Pointtini on lähinnä se, että päättäjien yksityiselämän toiminta ja heidän toimensa sekä tehokkuutensa päättävissä viroissa ovat kaksi eri asiaa. Vaimoaan pettävä valehtelija voi olla hyvinvoinnin tae sadoille miljoonille ihmisille, hurskas(telija) voi tuoda lähinnä katastrofeja.
Joillekin esim. Mannerheim voi olla paska jätkä ja lahtariteurastajien kuningas, toisille taas suuri suomalainen supersankari. Totuus voi olla tässä välimaastossa, mutta solvaamalla ja perättömiä huhuja levittämällä ei seuraa kuin kärjistystä ja epäolennaisuuksiin takertumista. Toki kenen tahansa kuolleen maineen saa jälkikäteen mustattua, joten Lillqvistinkään metodissa ei toki ole sinänsä mitään uutta - lähinnä sen lapsellinen, katkera banaalius ja "taiteeseen" verhoaminen saa ihmettelemään apurahojen käytön valvontaa.
vaan tässä tapauksessa kyseeseen tulisi ennemmin todellisuuden pako ja tarve saada itse jotakin aikaiseksi jotta ei päätyisi samaan turmiolliseen lopputulokseen kuin isipappa aikoinaan...
