Mielialalääkkeet

[apollo]

Eikös Ritalin ja Concerta ole sama lääke eri nimillä. Näitä vaan tilalle

[Yökiitäjä]

Eikös Ritalin ja Concerta ole sama lääke eri nimillä. Näitä vaan tilalle

Niissä on sama vaikuttava aine, metyylifenidaatti. Concerta on depot-tabletti, eli hitaasti liukeneva kapseli. Ritalin taas tavanomaisessa tablettimuodossa. Sen vuoksi nuo eivät ole keskenään vaihtokelpoisia lääkkeitä. Ei se varmaan iso asia ole vaihtaa toiseen valmisteeseen, mutta annosta joutuu kokeilemaan ja säätämään jonkun verran aluksi.

Aika hassua muuten että netti on pullollaan linkkejä missä väitetään että metyylifenidaatti on amfetamiini, mitä se EI ole. Se ei ole edes amfetamiinijohdannainen. Se on kylläkin piriste. Johdannaisuudella tarkoitetaan että aineen molekyylirakenteessa on mukana tuo kyseinen aine. Eli jonkun yhdisteen "runkona" on vaikkapa amfetamiini-niminen aine.

Amfetamiinit ja metyylifenidaatti kuuluvat samaan aineryhmään nimeltä fenyyliamiinit. Samaan ryhmään kuuluu mm. efedriinit ja muutamat käytöstä poistuneet laihdutuslääkkeet. Amfetamiini nimenäkin on lyhenne. Se koko nimi nimi on alfametyylifenyylietyyliamiini.

Toinen asia mikä ihmetyttää on se miksi amfetamiinia pidetään joko hirveän vaarallisena aineena, tai sitten aineena joka on kuin pahuutta täynnä. Todellisuudessa amfetamiineja on eri muodossaan ollut käytössä niin pitkään, että aineen vaikutukset ja haitat tunnetaan todella hyvin. Samaa ei voi sanoa nykyisistä depressiolääkkeistä, niiden yllättäviä pitkäaikaisvaikutuksia ilmenee vasta käytön myötä. Senpä vuoksi ADHD-lapsien hoitoon halutaan käyttää lääkettä joka tiedetään turvalliseksi kunhan käyttö on kontrolloitua. Depressiolääkkeitä määrätään lapselle todella harvoin, koska niiden vaikutukset saattavat olla aika arvaamattomat.

Jenkeissä on saatavilla nykyisin myös metamfetamiinia lääkinnälliseen käyttöön, kauppanimellä Desoxyn. Sen on todettu olevan joissain tapauksissa parempi vaihtoehto ADHD-lapselle, kuin metyylifenidaatti. Metamfetamiini käytetään myös yhä useammin liikalihavuuden hoitoon. Muutama lihavuuslääkehän on jouduttu vetämään pois markkinoilta niiden vaarallisuuden vuoksi, aiheuttivat jotain sydänvikoja pitkäaikaiskäytössä.

[Yökiitäjä]

Tässä kyllä selkeästi huomaa iäkin merkityksen. Vanhemmat ihmiset usein eivät todellakaan tajua mistä on kysymys, vaan elävät niiden harhaluulojensa ympärillä.

Tuli mieleen eräs tapaus joka sattui tuttavapiirissäni jokin aika sitten.

Viiskymppinen mies sairastui vakavaan depressioon, ilman että siihen oli osoitettavissa mitään ympäristöstä johtuvaa syytä. Hän oli luonteeltaan energinen, aktiivinen ja määrätietoinen kaveri. Hän oli aina inhonnut ihmisessä esiintyviä heikkouden piirteitä. Depressio paheni ja hän ei enää selvinnyt päivätyöstään maatilallaan.

Vaimo pakotti hänet käymään lääkärissä. Lääkäri määräsi mielialalääkkeet ja varattiin aika uusi aika parin päivän päähän missä ongelmaa oli tarkoitus tutkia laajemmin. Vaimo haki lääkkeet apteekista mutta mies ilmoitti painokkaasti "Minä en mitään pillereitä ala syömään!". Seuraavana päivänä mies teki itsemurhan hirvikiväärillä...

[apollo]

Eikös Ritalin ja Concerta ole sama lääke eri nimillä. Näitä vaan tilalle

Niissä on sama vaikuttava aine, metyylifenidaatti. Concerta on depot-tabletti, eli hitaasti liukeneva kapseli. Ritalin taas tavanomaisessa tablettimuodossa. Sen vuoksi nuo eivät ole keskenään vaihtokelpoisia lääkkeitä. Ei se varmaan iso asia ole vaihtaa toiseen valmisteeseen, mutta annosta joutuu kokeilemaan ja säätämään jonkun verran aluksi.

Eiköhän tuo onnistu, eikös depottikin liukene nopeammin kun pillerin puraisee. Tosin silloinhan lääkettä käytetään "väärin", mutta hätä keinot keksii. Tuskin ketään jätetään ilman mitään lääkitystä, maalaisjärkeä!

Toinen asia mikä ihmetyttää on se miksi amfetamiinia pidetään joko hirveän vaarallisena aineena, tai sitten aineena joka on kuin pahuutta täynnä.

Siksi koska sitä oikeasti käytetään niin paljon väärin. Nämä piikkihimoiset pirinistit ovat aiheuttaneet aineelle huonon maineen. Sen takia sen terveysvaikutuksia vähennellään ja ainetta ei käytetä juuri lääkehoidossa tai muussaakaan hoidossa.

[cicero]

siihen mitä aineita käytetään sairaanhoidossa ei kyllä sanele se että millaisen maineen piikkihemmot ovat aineelle antaneet vaan kyllä ne pohjautuvat ihan vakaviin tutkimuksiin...

en kyllä allekirjoittaisi tuota että vanhemmilla ihmisillä on ennekkoluuloja näitä juttuja kohtaan, ehkä joillain yksilöillä mutta ei ei tosiaankan edes valtaosalla. Ennen on totuttu ajattelemaan että pillereillä kaikki selviää...ja on käytetty aika pitkälle meneviä menetelmiä ihmisten mielten paranemiseksi

oma jo edesmennyt isoäitini (joka oli muuten valtavan ihana ihminen) sairastui paranoidiseen skitsofreniaan noin kolmekymppisenä...silloin vielä saatettiin kyseistä sairautta potevaa "parantaa" lobotomialla mutta onneksi isoäiti sai vain insuliinia kun sukulaiset eivät suostuneet mihinkään aivojen leikkelyyn. Jälkeenpäin eräs häntä hoitanut lääkäri sanoi että kyseessä on luultavasti ollut alunperin vain syvä masennus joka oikealla hoidolla olisi saatu taltutettua (neljän lapsen yksinhuoltajaäiti joka oli juuri heittänyt pihalle pettävän yrittäjämiehensä...tuohon aikaan maailmaa eronnut nainen oli huono nainen...)

nykyään voidaan jo yrittää selvittää masentuneisuuden taustoja ja auttaa muutenkin kuin lykkäämällä lääkkeet suoraan suoneen tai pillereinä kurkusta alas..joskus tuo lääkitys nimittäin masentaa entistä enemmän sen sijaan että auttaisi. esim. juuri pienten lasten äidit ovat usein masentuneita mutta resurssien puutteessa vaikka tiedettäisiin että esim. terapia yksistään jo auttaisi niin sen sijaan lykätään pillerit käteen...

toki joitakin lääkitys auttaa. Ei se huono juttu ole kun kyseessä on tilanteeseen perehtynyt lääkäri...

[Kuusikonmies]

Mielialalääkkeet

Eikös mielialojen pidäkkin vaihdella, mitä hittoa niitä estämään lääkkeillä ?

Tiedän ihmisen joka otti pillerin kun pääsi pieru, otti pillerin kun lähti postilaatikolle ja lopulta hän kuoli lääkkeisiin.

[Mariella]

Mielialalääkkeet

Eikös mielialojen pidäkkin vaihdella, mitä hittoa niitä estämään lääkkeillä ?

Tää on just se miten ei pitäis ajatella Kun normaalisti näinhän sen kuuluisi olla, mutta joskus sairaus nimeltä masennus, estää normaalin elämisen ja sillon tarvitaan apua. Tästä oli pari sivua sitten puhetta, en ala toistamaan samaa [/quote]

[Kuusikonmies]

Mariella tiedän kyllä kokemuksesta, että lääkkeet voi olla todella tarpeen joskus.

Niillä kun vaan ei paranneta, eli poisteta oikeasti syitä jotka ovat masentaneet mielen. Huom. MIELEN

Jos kysyy itseltään kuka on masentunut, miksi on masentunut tai mikä on masentunut. Saa vastauksen ja toipuminen on mahdollista myös ilman lääkkeitä MONILLA masentuneilla, ei kaikilla.

[ketsku]

Masennuslääkkeet EIVÄT aiheuta sellaista hyvää oloa tai mitään humalan kaltaista tilaa koska eivät ole keskushermostovaikutteisia. Niistä ei siis tule riippuvaiseksi! Ne lopetetaan hitaasti koska serotoniinin määrän on parempi tasaantua hitaasti kun kertarysäyksellä. No, voihan joku toki kutsua riippuvuudeksi sitä, että serotoniinin määrän vähetessä voi tulla oireita mutta riippuvuutta se ei kuitenkaan ole. Riippuvuus on sitä, että keskushermosto ei palaudu entiseen tilaansa ilman riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä/ainetta. Kyse on siis eri asioita!

[rimma]

Mielialalääkkeet

Eikös mielialojen pidäkkin vaihdella, mitä hittoa niitä estämään lääkkeillä ?

Tiedän ihmisen joka otti pillerin kun pääsi pieru, otti pillerin kun lähti postilaatikolle ja lopulta hän kuoli lääkkeisiin.

Joo ja itse tiedän myös yhden joka ei ottanut sitä lääkettä kun piti ja kuoli. Eli ei vaan enää jaksanut katella ikkunasta kun paisto aurinko ja muut oli ulkona. Eikä jaksanu enää nousta sängystä koska koki olevansa täysin turha ihminen. Lopulta ei voinu kattoo enää peiliin, otti kynän käteen, kirjotti pari riviä itsemurhakirjettä, meni sänkyynsä, veti ranteet auki, kusi allesa ja kuoli.
Että olis varman kannattanu se lääke ottaa.
Sitten vielä tuosta "onnellisuuspilleri" asiasta. Ei saatana että ottaa koville lukea sellasta tekstiä missä mietitään että miks pitäs olla onnellinen muka koko ajan ja ottaa sen takia lääkettä. Kun kysehän on siitä että ottaa lääkettä että olis edes pieni osa sitä normaalia oloa joka esim. on normaalilla terveellä ihmisellä. Ottaa lääkkeen ehkä siksi että uskaltaa mennä ovesta ulos. Tai ottaa sen ehkä siks että jaksaa nousta sängystä ja käydä suihkussa.
Masennusta vois verrata siihen olotilaan kun on jaloissa ja käsissä kilojen painot ja yrittää liikkua. Tai että kattoo jotain sarjaa ja olis sama kun kattoo lumisadetta. Kun ei jaksa ajatella eikä kykene oikeen mihinkään.
Jos on pakko arvostella lääkkeiden ottajaa voi tunkea hanuriinsa sen koska ei tiedä mille se tuntuu.Häh?!
Lisäys: En tässä nyt paasaa kelleen tietylle tyypille, kunhan päästelen höyryjä.

[ABC]

^ Viisastelenpa taas vähän: ns. onnellisuuspillereitä on kyllä olemassa, mutta tavalliset masennus ym. mielialalääkkeet eivät ole niitä. En tiedä tarkkaan, mitä aineita ne ovat, mutta niitä käytetään, kun vakavasti masentunut tai psykoottinen potilas tulee huonossa kunnossa osastolle. Niistä tulee kuulemma todella 'onnellinen' olo. Joku asiaa paremmin tietävä voi valistaa lisää.

Nykyisin määrätään pillereitä vaivoihin, joihin terapia auttaisi paremmin. Kyse on tietysti kustannusten karsimisesta. Valitettavasti tämä johtaa monien tapauksessa lievän masennuksen vähittäiseen muuttumiseen joksikin vakavammaksi, sairauden lajin riippuessa geneettisestä alttiudesta.

Vakavat psyykkiset sairaudet ovat aivokemiallisia häiriötiloja, ja ainoa tehokas keino on hoitaa niitä lääkkeillä. Ammattilaisten asia on tutkia, milloin on kyse "vain" lievästä masennuksesta, johon voisi terapia auttaa. Valitettavasti systeemi ei tällä hetkellä toimi kunnolla, ja osan sairaus pahenee samalla kun osa syö lääkkeitä turhaan.

Yksi pointti on, että useimmilla psyykenlääkkeillä on pahoja sivuvaikutuksia. Lääkkeet eivät vaikuta ihmisiin samalla tavalla, ja joskus siuvaikutukset voiva olla niin pahoja, että lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta jos kyseessä on vakava sairaus, esim. skitsofrenia, niin silloin olisi lääkärien asia löytää sellaiset lääkkeet, jotka sopivat, kun ilmankaan ei voi olla.

Tunnen joitain ihmisiä, jotka kokevat syöneensä vuosikausia lääkkeitä turhaan. Samaten tunnen myös ihmisiä, jotka lääkkeet ovat pelastaneet. Yhtä kaikki, molemmissa ryhmissä olen nähnyt, miten lääkkeiden negatiiviset sivuvaikutukset ovat todella huomattavia. Siksi en itse ikinä suostuisi syömään esim. juuri näitä nykyisin niin suosittuja masennuslääkkeitä.

[apollo]

^ Viisastelenpa taas vähän: ns. onnellisuuspillereitä on kyllä olemassa, mutta tavalliset masennus ym. mielialalääkkeet eivät ole niitä. En tiedä tarkkaan, mitä aineita ne ovat, mutta niitä käytetään, kun vakavasti masentunut tai psykoottinen potilas tulee huonossa kunnossa osastolle. Niistä tulee kuulemma todella 'onnellinen' olo. Joku asiaa paremmin tietävä voi valistaa lisää.

Nimenomaan mielialalääkkeet (SSRI-lääkkeet) on ns. onnellisuuspillereitä. Niillä lisätään aivoihin serotoniinin määrää. Serotoniini taas vaikuttaa mielialaan, ja sen vajaus voi ilmetä mm. masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Näitä lääkkeitä popsimalla siis serotoniinin määrä aivoissa lisääntyy ja muutut "onnelllisemmaksi". Tästä pillereiden lempinimi.

Osastolle tullessa lienee jo vahvemmat mömmöt kehissä. Sillä nämä SSRI-lääkkeet alkavat vaikuttamaan hitaasti, vasta useiden viikkojen, jopa kuukausien syönnin jälkeen.

[ABC]

^ Viisastelenpa taas vähän: ns. onnellisuuspillereitä on kyllä olemassa, mutta tavalliset masennus ym. mielialalääkkeet eivät ole niitä. En tiedä tarkkaan, mitä aineita ne ovat, mutta niitä käytetään, kun vakavasti masentunut tai psykoottinen potilas tulee huonossa kunnossa osastolle. Niistä tulee kuulemma todella 'onnellinen' olo. Joku asiaa paremmin tietävä voi valistaa lisää.

Nimenomaan mielialalääkkeet (SSRI-lääkkeet) on ns. onnellisuuspillereitä. Niillä lisätään aivoihin serotoniinin määrää. Serotoniini taas vaikuttaa mielialaan, ja sen vajaus voi ilmetä mm. masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Näitä lääkkeitä popsimalla siis serotoniinin määrä aivoissa lisääntyy ja muutut "onnelllisemmaksi". Tästä pillereiden lempinimi.

Osastolle tullessa lienee jo vahvemmat mömmöt kehissä. Sillä nämä SSRI-lääkkeet alkavat vaikuttamaan hitaasti, vasta useiden viikkojen, jopa kuukausien syönnin jälkeen.

Siis itse olen kuullut nimitystä onnellisuuspilleri käytettävän nimenomaan noista osastomömmöistä. Sitä paitsi olen kuullut noista SSRI-lääkkeistä myös niin paljon negatiivista, että 'onnellisuuspilleri' ei oikein sovi siihen kuvaan.

[rimma]

Minut pelasti masennuslääkkeet esimerkiksi. En osaa muuta niistä sanoa kun sen mitä itse koen kohdallani ja mitä olen nähnyt. Osastoja kiertäneenä 6vuotta ja lisäksi huostaanotot ja muut. Nyt olen vihdoin sitten löytänyt sen oikean cocktailin jolla san itseni pysymään tasasella pohjalla. Eli ei tartte käydä sitä hirveetä ylä-ja alamäkee vähän väliä. Oon yks onnellinen ihminen siinä joukossa joka on saanut lääkkeistä apua. Syön niitä ehkä loppuelämäni mutta jos se pitää elämänlaadun tämmösenä niin elän vaikka kolme vuotta hyvää elämää kun kolmekymmentä huonoa.
Niin ja noista keinoista millä saadaan pahasti masentuneet hoidettua tuo lääkkeillä hoito antaa vähän etumatkaa laakareille. Kun potilas tulee huonossa kunnossa ja itsemurhan partaalla osastolle niin vahvoilla lääkkeillä saadaan tilanne pysymän hallussa siihen asti kun terapia alkaa auttaa ja selvitetään ongelmat. Siitä tilanne alkaa purkautua pikkuhiljaa.

Täytyy vielä sanoa pari sanasta jotka menee OT:ksi mutta menkööt. Masentuneella ihmisellä on joskus kova tarve saada huomiota ja eräs ystävä mulla oli sellanen. Vähän väliä kiidätettiin hoitoon kun uhkaili ittesä satuttamisella jne. No lääkkeet ei auttaneet koska halus huomioo eikä ollu niin sairas kun esitti. Niinpä lääkärit päätti että laitetaan sähköshokkia viimesenä keinona. Siinä vaiheessa olis kannattanu kaverin vähän hellittää. Nyt on huonomuistinen vaikka muistin pitäs palata pikkuhiljaa. Pitkäaikainen suhde katkesi kun ei edes muistanu kunnolla missä olivat tavanneet eikä muuta tärkeetä(aika luuseri jätkä tosin ku luovutti niin helpolla). Alko ahdistaa kun sai kertoa koko ajan että mitä tapahtu millonkin kun ei muista.
Mitä opimme tästä? Masennuksella ei leikitä vaan se on vakavasti otettava. Useasti vaan se on aika vaikea sairaus ja ne lääkkeet kuiteski onneks auttaa aika paljon monia.

[rapier]

No eikös tälle Pekkaericille annettu pillerit käteen, että kyllä sinä näillä pärjäät?