Gustafssonin vammat

[Sariola]

Täydentäviä tietoja edelliseen kirjoitukseen:


Gustafsson on saanut hoitoa hampailleen ja leukaluiden murtumiinsa Yliopiton Hammasklinikalla 11.6.1960 - 9.9.1960. Aika on pari päivää vaille 3 kk. Siellä leukamurtumat on pantu paikoilleen. Lainausta eräästä kirjasta tähän liittyen:

..... Poliklinikalla (Helsingin Yliopiston Hammasklinikka) hänen hampaidensa tila tarkistettiin, minkä lisäksi leukamurtumat pantiin paikoilleen ja niihin asetettiin erityiset tuet. Näillä toimenpiteillä hänen suunsa liikkeet alkoivat korjaantua, mutta normaaleiksi ne eivät tulleet koskaan. .....

[yövuoro]

^Palon tekstiä. Ei hoitava taho.

[Kotipoliisi]

Toivottavasti 3.10. saadaan uutta pohdittavaa. JIM:llä alkaa silloin sarja "Rekonstruktio" ja ensimmäisessä jaksossa on kohteena Bodom. Mielenkiintoista jos jotain uutta ilmenee.

Mieleen jäi spiikistä: "On se kummallista, että telttailija sai maata sairaalassa 20 päivää ennen kuin poliisi puhutti häntä ensimmäisen kerran."

Tulee mieleen Nissen kauhu, kun joku vieras astui sairaalahuoneeseen. Jopa äitimuori sai aikaiseksi äkillisen "tajuttomuuskohtauksen" kun Nisse epähuomiossa luuli saapujaa poliisiksi.

[Oulunmies]

Sariolalle ihan tiedoksi, että mitään luunmurtumaa ei laiteta kolmea kuukautta paikalleen. Tämän tiedon voit tarkistaa vaikka omasta lähimmästä terveyskeskuksesta. Tuo 3 kk:n hoitoaika hammasklinikalla tarkoittaa erinäisiä (polikliinisiä) kontrollikäyntejä, murtuneen hampaan hoitoa, korvaverenvuodon seurantaa jne. Se, että operoitiinko korvaa edes on epäselvää, NG myönsi kuulustelussa, että sille ei sitten tehtykään mitään mikä on aivan mahdollista. Vuoto voi loppua itsestäänkin. Alaleuanluun murtuma hoidettiin heti sairaalassa kiskotuksilla. Se on silloin laitettu niin hyvin kuin on osattu. Koska tuon ajan menetelmä on ollut juuri tuo kiskotus niin jälkioireena NG:lle on jäänyt osittainen suun avaamisen vaikeus kuten itse sanoo kuulusteluissa. Nykyään tuo vamma olisi ehkä operoitu tai ainakin kiskot olisivat olleet lyhyemmän aikaa paikallaan.

[Sariola]

Toivottavasti 3.10. saadaan uutta pohdittavaa. JIM:llä alkaa silloin sarja "Rekonstruktio" ja ensimmäisessä jaksossa on kohteena Bodom. Mielenkiintoista jos jotain uutta ilmenee.

Mieleen jäi spiikistä: "On se kummallista, että telttailija sai maata sairaalassa 20 päivää ennen kuin poliisi puhutti häntä ensimmäisen kerran."

Tulee mieleen Nissen kauhu, kun joku vieras astui sairaalahuoneeseen. Jopa äitimuori sai aikaiseksi äkillisen "tajuttomuuskohtauksen" kun Nisse epähuomiossa luuli saapujaa poliisiksi.

Pitääpä seurata tuota sarjaa!

Sekavuustilat ovat tavallisia tällaisessa tapauksessa ensimmäisinä päivinä.Täälläkin nähtyjen tietojen mukaan poliisit saivat ensimmäisen kerran kuulustella potilasta keskiviikkona 8. kesäkuuta, eli kolme päivää tapahtumasta. Tuossa edellä esitetty tieto ei siis pidä paikkaansa. Sen jälkeen poliisin tiedottaja ilmoitti pettyneenä, että NG ei muistanut mitään yön tapahtumista. Myöhemmissä kuulusteluissa hän on ilmeisesti muistanut enemmän, mutta tarkat tiedot puuttuvat, ainakaan minun silmiini ei ole sattunut noita kuulustelupöytäkirjoja. Niitä ei liene julkistettu.

[Kotipoliisi]

Varmaan mielenkiintoista tuo uusi rekonstruktio, jossa ei ole ollut niin hirveä kiire kuin oikeudenkäynnin aikana ja on ehditty huolellisemmin pitkän aikaa paneutua kaikkeen materiaaliin.

Toivottavasti kuulin oikein tuon spiikin "20 päivää" - siltä se ainakin kuulosti (vai oliko 2 päivää ?). Kummin vaan niin liikaa päiviä.

Tässä vähän esimakua - teltan paikka vähän ihmetyttää - onkohan ihan paikallaan?

http://www.jimtv.fi/ohjelmat/rekonstruk ... t-rikokset

[Sariola]

Sariolalle ihan tiedoksi, että mitään luunmurtumaa ei laiteta kolmea kuukautta paikalleen. Tämän tiedon voit tarkistaa vaikka omasta lähimmästä terveyskeskuksesta. Tuo 3 kk:n hoitoaika hammasklinikalla tarkoittaa erinäisiä (polikliinisiä) kontrollikäyntejä, murtuneen hampaan hoitoa, korvaverenvuodon seurantaa jne. Se, että operoitiinko korvaa edes on epäselvää, NG myönsi kuulustelussa, että sille ei sitten tehtykään mitään mikä on aivan mahdollista. Vuoto voi loppua itsestäänkin. Alaleuanluun murtuma hoidettiin heti sairaalassa kiskotuksilla. Se on silloin laitettu niin hyvin kuin on osattu. Koska tuon ajan menetelmä on ollut juuri tuo kiskotus niin jälkioireena NG:lle on jäänyt osittainen suun avaamisen vaikeus kuten itse sanoo kuulusteluissa. Nykyään tuo vamma olisi ehkä operoitu tai ainakin kiskot olisivat olleet lyhyemmän aikaa paikallaan.

On selvää, että leukaluut on asetettu oikeille paikoilleen yhdessä operaatiossa samana päivänä. Tuonhan tietää kysymättäkin. Palon kirjan mukaan leukaluut pantiin paikoilleen ja niihin asetettiin erityiset tuet nimenomaan Helsingin Yliopiston Hammasklinikassa, jossa hoito oli aloitettu 11.6.1960, ja sinne potilas Palon mukaan vietiin paareilla. Samana päivänä oli tehty siellä merkintä Brillen hematoomasta. Paitsi tuo luiden paikalleen tukeminen, on siinä tietysti ollut muutakin tehtävää, jota nyt ei tarkkaan täällä tunneta. Ainakin tilanteen seurantaa on tapahtunut. Korvan hoito sensijaan kesti lähes puoli vuotta ja se tapahtui Helsingin Yliopiston Korvaklinikassa. Koska Hirvensalo on maininnut että korvassa on kaksi leikkaushaavaa, niin kaipa siihen korvaan on tehty leikkaus. Hoitoaika siellä on ollut lähes puoli vuotta. Tietysti loppuaika on ollut kontrollikäyntejä.

Korvaleikkauksesta Palon kirja kertoo:

..... Kuukauden Mankkaalla oleskelun jälkeen alkoi uusi sairaalakierros, kun korva leikattiin ja siitä poistettiin iskujen aiheuttama luupiikki. Hoito vei kolme viikkoa, mutta siihen verenvuoto loppui. Vasemman korvan kuulo jäi kuitenkin oikeaa heikommaksi, eivätkä lääkärit saaneet sitä koskaan normaaliksi. Työpaikkalääkärin tehtäväksi jäi vain seurata tilannetta. .....

Tietysti noin puolen vuoden hoito Yliopiston Korvaklinikalla, on loppuosaltaan ollut pääosin kontrollikäyntejä. Mutta koska sekä Palo, että Hirvensalo ovat tästä korvaleikkauksesta puhuneet, on korvaan todella tehty leikkaus.

Mistä Oulunmies on kaivanut seuraavat tiedot:

Se, että operoitiinko korvaa edes on epäselvää, NG myönsi kuulustelussa, että sille ei sitten tehtykään mitään mikä on aivan mahdollista. Vuoto voi loppua itsestäänkin. Alaleuanluun murtuma hoidettiin heti sairaalassa kiskotuksilla. Se on silloin laitettu niin hyvin kuin on osattu.

Palon mukaan leukamurtumat korjattiin Hammasklinikalla ja Korvan hoito leikkauksineen Korvaklinikalla. Pidän Palon tekstiä tältä osin luotettavana. Korvaklinikalla oli myös tehty tuo merkintä "kallonpohjan murtumasta". Siellä on sitä korvan seutua jouduttu tarkasti kuvaamaan ja röntgenkuvista on voinut ilmetä perusteet tuolle kirjaukselle. Röntgenkuvat on valitettavasti jo hävitetty.

Tietysti se operaatio, jossa murtuneet luut asetettiin ja tuettiin oikeille paikoilleen tehtiin todennäköisesti yhtenä päivänä, ei suinkaan niitä joka päivä aseteltu uudelleen paikoilleen. Luutuminen vie oman aikansa ja suun sisällä on voitu tosiaan myös korjailla hampaita - tarkat yksityiskohdat puuttuvat. Pääosa tuosta loppuajasta on luonnollisesti ollut tilanteen kehittymisen tarkkailua - miten operaatio on onnistunut. Siis kontrollikäyntejä.

SYYTTÄJÄN TODISTELU -osassa "Käräjäoikeuden tuomiossa" on mainittu liite:

3. Hoitotiedot Gustafssonista 18.7.1960 - 7.2.1961 ; HYKS, Korvaklinikka, liite 14 sivut 3-12.

Tuo korvanhoito-operaatio kontrollikäynteineen on siis kestänyt 6 kk 19 päivää. Sinä aikana korvaan on tehty leikkaus.

[Oulunmies]

Kuulusteluissa NG mainitsi, että äitinsä on laittanut huhun liikkeelle korvan leikkauksesta.

[Sariola]

Kuulusteluissa NG mainitsi, että äitinsä on laittanut huhun liikkeelle korvan leikkauksesta.

Mielestäni on ollut jo kauan selvillä se seikka, että NG:n kertomien tarinoiden mukaan ei kannata totuutta etsiä. Hänen muistinsa ei ole toiminut luotettavasti, ja hänellä aivan ilmeisesti on ollut jollekin ajalle myös muistiaukko. Hänellä on aivan ilmeisesti ollut vääriä käsityksiä omista vammoistaankin ja niiden hoidosta. Mielestäni Hirvensalon lausumien ja Palon kirjan mukaan kerrottu tapahtuma, "korvaan tehty leikkaus", on luotettava. Hoitoaika Korvaklinikalla on merkitty käräjäoikeuden tuomioon. "Hoitotiedot korvaklinikalla" (18.7.1960 - 7.2.1961) on liitteenä "käräjäoikeuden tuomiossa". Se pitäisi päästä lukemaan, niin yksityiskohdat selviäisivät. Noita liitteitä ei ole internetissä. Se vaikuttaa varmalta, että leikkaus korvaan on tehty.

[Oulunmies]

Käsittääkseni on tähän asti puhuttu n. 4-5 päivän muistiaukosta. Jos korva on leikattu mikä on mahdollista niin ei se muistiaukko tai valemuisto enää siihen operaatio ajankohtaan sovi. Se operaatio tehtiin käsittääkseni siis jos tehtiin sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kyllä NG:n sanomisiin tulee suhtauta vakavasti, hän on ollut syytteessä henkirikoksesta.

[Sariola]

Käsittääkseni on tähän asti puhuttu n. 4-5 päivän muistiaukosta. Jos korva on leikattu mikä on mahdollista niin ei se muistiaukko tai valemuisto enää siihen operaatio ajankohtaan sovi. Se operaatio tehtiin käsittääkseni siis jos tehtiin sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kyllä NG:n sanomisiin tulee suhtauta vakavasti, hän on ollut syytteessä henkirikoksesta.

Totaali muistiaukko on ollut todennäköisesti noin 4 päivää. Sitä edeltävältä ajalta on voinut olla muistiaukkoa, jolta ajalta muistia on ajan kanssa palautunut. 44 vuotta itse tapahtumasta taas tuo mukaan uusia tekijöitä, kuten luonnollinen unohtaminen, muistojen vääristyminen, ja aivan selvä väärin muistaminen. Nämä viimeksi mainitut ovat hyvin henkilöstä riippuvia, henkilökohtaisia ominaisuuksia. Mielestäni on ilmeistä, että noissa Korvaklinikan tiedoissa (Korvaklinikan sairaskertomus) on tarkkaan mainittu, mitä operaatioita korvaan on tehty. Oletan, että esim. Hirvensalo ja Jorma Palo ovat lukeneet tuon liitteen, ja puhuvat sen tiedon pohjalta. Me emme tuota liitettä saa luettavaksemme.

On ehkä mahdollista, että NG:ia voitaisiin "torua" väärien tietojen ilmoittamisesta, kuulusteluissa ja vielä 44 vuoden kuluttua itse tapahtumasta. Tekoa lieventää tieto, että noin tapahtuu aika usein, varsinkin omien vammojen liioittelu, eikä tuollainen todista itse rikoksesta mitään - se on toinen juttu. Tällaisessa tapauksessa väärien tietojen ilmoittamisesta ei ilmeisesti rangaista, koskan vastapuoli voi selittää ne tahattomiksi. Ja muutenkaan syytetyn kertomusten ollessa "suurpiirteisiä" ei oikeusistuin juuri yleensä puutu niihin rangaistusmielessä. Tietysti on liioiteltua sanoa, että "syytetty voi vapaasti valehdella" eikä häntä siitä syytetä. Mutta hieman siihen suuntaan se on. Käräjäoikeus on suhtautunut ymmärtäväisesti näihin NG:n kertomuksiin, jotka eivät aina ole olleet aivan totuudenmukaisia.

Lisäksi näyttää siltä, että NG on aivan aidosti ollut sitä mieltä, silloinkin kun on ollut väärässä. Kyllä hän on riittävän älykäs tiedostamaan, että esim. hänen vammoistaan saadaan tarkkoja tietoja lääkärien lausunnoista, ja hän onkin kuulusteluissa viitannut, että "onhan Teillä kirjoihin merkittynä nämä tiedot".
Muistikuvat 44 vuoden takaa eivät näytä olevan enää luotettavia - ainakaan tässä tapauksessa. Faktoja kannattaa hakea muista lähteistä.

[Oulunmies]

Kyllähän tuo näytti kuulustelujen perusteella, että jotain hämärää tuohon hammasklinikan käyntiryppääseen liittyy. Tosin tuosta kuten ei monesta muustakaan asiasta/epäkohdasta ei juurikaan väännetty oikeudessa. Ja jos väännettiin niin tuomari puuttui heti peliin.

[Sariola]

Eräitä havaintoja tästä vammakeskustelusta:

Aluksi lueskelin enimmäkseen näitä toisten kirjoituksia, ja niissä tosiaan koetettiin vakuuttaa, että NG:n vammat olivat hyvin lieviä.

Myöhemmin olen koettanut löytää yksityiskohtia muista asiakirjoista ja lehtileikkeistä, ja kokonaiskuva on alkanut muuttua.

On aivan hämmästyttävää, kuinka muutamat kirjoittajat voivat väittää näitä NG:n vammoja lieviksi. Mielestäni selvät faktatiedot osoittavat, että NG:n vammat olivat erittäin pahat, ja hoitoa tosiaan annettiin ensin alan erikoissairaalassa lähes kolme viikkoa (5.6.1960 - 23.6.1960), erittäin pätevän neurokirurgin (Niilo Karikoski) ohjauksessa. Erikseen hoitoa annettiin lisäksi hammasklinikalla noin 3 kuukauden aikana ja korvaklinikalla reilun puolen vuoden aikana. Korvaklinikalla korvaan tehtiin myös leikkaus, jossa poistettiin verenvuotoa aiheuttanut luupiikki. Tuon leikkauksen yhteydessä potilas oli myös siellä sairaalassa noin kolme viikkoa.

Töölön sairaalassa potilas yritti sängystä ylös ilmeisesti ensimmäisen kerran torstaina 9. päivänä, siis 4 päivää sairaalaan saapumisen jälkeen, mutta kaatui lattialle ja hoitajat joutuivat nostamaan hänet sänkyyn. Nyt potilas kiinnitettiin sänkyyn, niin että hän ei pystynyt siitä poistumaan. 10. päivänä kesäkuuta 1960, 5 päivää sairaalaan tulon jälkeen, aloitettiin useita päiviä kestäneet kävelyharjoitukset kahden hoitajan tukemana.

UUDEN SUOMEN lehtitiedon mukaan 15.6.1960 potilas oli päässyt ensimmäisen kerran poistumaan sängystä täysin omin voimin 14.6.1960, eli 9 päivää sairaalaan tulon jälkeen. Tästä on levitetty paljon väärää tietoa. Näitä yksittäisiä tietoja on poimittu useista eri lähteistä. Sairaskertomuksia ei saa luettavakseen tavallinen keskustelija. On olemassa hoitotiedot myös hoidosta hammasklinikalla ja hoidosta korvaklinikalla, mutta niitäkään ei saa luettavakseen. Yksittäisiä tietoja voi poimia sieltä täältä. Mm. Brillen hematooma on todettu hammasklinikalla 11.6.1960 ja myöhemmin heinäkuussa on korvaklinikalla muistiin merkitty kallonpohjan murtuma. Hammasklinikalla alaleukaluun murtumat on tuettu oikeille paikoilleen ja korvaklikalla on korvaan suoritettu leikkaus. Näitä tietoja paljastuu eri lähteistä.

Paljon on ollut myös väärää tietoa liikkeellä. On tosi omituista, jos joku väittää näitä vammoja lieviksi. Olen tätä mieltä, vaikka tiedän, että siellä lausuntoja antaneiden joukossa on useita lääkäreitä. Lääkäritkin näyttävät olevan tunnepitoisia ihmisiä, vai olisiko totta totemus, että "rahalla on autuaallinen voima". En tiedä kumpi on kysymyksessä. Kannattaa lukea vammaluettelo itse pala palalta ja muodostaa siitä kokonaiskuva ottaen huomioon hoitoajat eri pisteissä. Mielestäni rehellinen lukija ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen, että vammat ovat olleet lievästi sanottuna "melko pahat".

[awa]

Gustafssonin vammat eivät jankuttamalla miksikään muutu - kasvojen alueen luiset vammat ovat hyvin tiedossa. Tuon kaltaisia vammoja hoidetaan pelkästään Helsingissä päivittäin, ja niiden vaikutus ihmisen toimintakykyyn on erittäin hyvin tiedossa. Nämä seikat on keskusteltu ja perusteltu täällä Sariolallekin moneen kertaan. Sariolan tiedot ovat virheellisiä tai luvalla sanoen tietyn väriset lasit päässä pontevasti kirjoitettuja. Toisaalta sen ymmärtää, kun tietolähteenä on Gustafssonin omat kertomukset ja kirjailija J.Palon kirjat, jotka nekin on kirjoitettu Gustafssonin kertomusten perusteella. Tämän uskallan arvata olevan näin. Ei se liene kiellettyä. Kerrataanpa tähän lopuksi, ja Sariolalle vastaukseksi, asiantuntijalääkärin lausumaa faktaa.

Leukakirurgian erikoislääkäri Risto Kontion arvio Gustafssonin vammoista on yksiselitteinen - se ei juurikaan jätä tilaa kiemurtelulle.

ETPK:n johdannosta:
Ko. leukaluuvammojen yleisyydestä erikoislääkäri Kontio toteaa, että vuositasolla Töölön sairaalassa hoidetaan 400 – 500 kasvoluumurtumaa. Noin 80 % potilaista on miehiä. Potilaiden keski-ikä on 20 – 30 vuotta. Viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen perusteella vuodelta 1997, noin 46 % kaikista kasvoluumurtumista syntyy pahoinpitelyn perusteella. Noin puolet kaikista pahoinpitelyvammoista tapahtuu käyttäen nyrkkiä. Noin 20 % pahoinpitelyvammoista syntyy potkusta kasvojen alueelle. Suurin osa vammamekanismeista on matalaenergisiä. Matalaenergiset vammat eivät aiheuta potilaalle tajuttomuutta.

Yhteenvetona Risto Kontio toteaa: ”Nils Vilhelm Gustafssonin vammat kasvojen alueella ovat syntyneet matala-energisen vammamekanismin perusteella. Tähän vammamekanismiin liittyvä tajuttomuus on hyvin epätodennäköinen. Samoin liikuntakyvyn menetys on hyvin epätodennäköinen.” (Liite 17).

[Oulunmies]

Sariola tuijottelee vain hoitoaikoja kun pitäisi tuijottaa vammoja, siis katsoa raitoja eikä seepraa. Toisten uhrien vammat ovat kuvauksen perusteella suoraan sanoen kuvottavia. NG:n vammoissa mikään ei ole kuvottavaa, eikä NG:lla ollut edes kuvotusta?