Koirista vääntö

[joey]

Vetämisestä: me ollaan treenattu siten, että aina kun hihna kiristyy, matka tyssää ja koira kutsutaan luokse. Matka jatkuu katsekontaktin ja remmin löystymisen jälkeen.

Tätä olen kuullut monen muunkin käyttäneen/käyttävän, enkä henkilökohtaisesti tajua, miten tämä muka voisi toimia Ainakin hankaloittaa lenkittämistä tuntuvasti.

[Clyde]

Vetämisestä: me ollaan treenattu siten, että aina kun hihna kiristyy, matka tyssää ja koira kutsutaan luokse. Matka jatkuu katsekontaktin ja remmin löystymisen jälkeen.

Tätä olen kuullut monen muunkin käyttäneen/käyttävän, enkä henkilökohtaisesti tajua, miten tämä muka voisi toimia Ainakin hankaloittaa lenkittämistä tuntuvasti.

Tuiren kirjassa oli sama mutta koiraa ei nimenomaan saa kutsua luokse vaan sen täytyy tajuta että kun löysää itse hihnaa (tulemalla lähemmäs) niin matka jatkuu.
Meillä tämä toimi, huom. menneessä aikamuodossa. Se toimi tasan sen pentuajan ja kun narttujen mehut alkoi innostaa unohtui tuokin opeteltu asia. Meillä harrastettiin niitä ihania nykäyksiä eli vähän ennekuin hihna kiristyy niin rynnätään kovaan vauhtiin sekunnissa ja katkaistaan lenkittäjältä selkä Sen jälkeen meillä on ollut vedonestovaljaat

Elisa_day, meillä alunperin onneksi ei päästetty koiraa haistelemaan muita. Kiitos vain kaikille jotka kertoivat niitä negatiivisia asioita ennen kuin koiran kanssa lähdettiin lenkille. Enemmän se olikin ihmisistä kiinnostunut kuin koirista, ja kiitos tuon, ei ole mikään hihnassa rähjääjä. Jotain hyvää tuossakin kovapäässä

[ABC]

Koitimme ystäväni kanssa saada koiria irti toisistaan noin 10 minuuttia. Se oli hankalaa minun puoleltani, koska oma koirani on niin nopea ja pienempi kun taas leonbergissä on enemmän pinta-alaa, johon tarttua ja se on hitaampi. Enkä itse todellakaan uskaltanu ottaa ystäväni koiraa itse irti.

Ihme kun ihmisten täytyy hankkia tommoisia tappajia joita eivät edes hallitse mitenkään. Toivottavasti se sinun tai ystäväsi koira ei seuraavakse ole jonkun lapsen kurkussa kiinni sitä 10 minuuttia.

No hohhoijaa taas. Leonbergit ovat ns. nallekarhuja, ota selvää asioista ennen kuin keuhkoat...

Tietysti iso koira on haastavampi/vaarallisempi, mutta purutilastoja johtaa edelleen yksi yleisimmistä "perhekoiraroduista".

Kun ihmiset tajuaisivat, että koira on pentususi. Vieteiltään susi, mutta sille on kehittynyt sosiaalisia taitoja pitkän ihmisen kanssa vietetyn yhteiselon aikana. Koiran koulutuksessa käytetään hyväksi sen viettejä ja vahvistetaan sosiaalisia taipumuksia, ja siten koira voi olla osa ihmisen yhteiskuntaa. Koira ei itsestään tajua mitään eikä kasva oikeaan suuntaan.

Jonkinlainen koira-ajokortti voisi olla kyllä paikallaan. Mutta se ei ole rodusta kiinni, ja toisaalta muitakin eläimiä voitaisiin suojella säätämällä pitolupia.

[elisa_day]

Tuiren kirjassa oli sama mutta koiraa ei nimenomaan saa kutsua luokse vaan sen täytyy tajuta että kun löysää itse hihnaa (tulemalla lähemmäs) niin matka jatkuu.

Tuotakin kyllä treenataan, mutta lähinnä se luoksekutsu onkin sellainen rauhoittamistilanne. Tuo meidän koira kun tuppaa vetämään eniten silloin, kun käy ihan ylikierroksilla. Tosin vaikka kuinka pysähdytään ja nyitään, niin sama riuhtominen jatkuu, ellei jopa kahta kauheampana.

Nyt en olekaan pitkään aikaan päästänyt koiraa moikkaamaan muita koiria, vaan ohi mennään ja taakse ei katota. Asia onkin eri sitten, kun vastaan tulee joku mummeli piskinsä kanssa ja lähes tulkoon tyrkkää koiransa omani eteen ja sitten alkaa tämä iänikuinen "voi hellantuutelis kun on suloinen koira ja ai että kun tuo minunkin fifi näyttää siitä tykkäävän". Joku kerta kyllä vielä sanon pahasti, kun tarpeeksi menetän pinnani. No mutta, eipä voi kuin itseään syyttää siitä, että on välillä "vähän" hankalaa..

[ruoska]

Koitimme ystäväni kanssa saada koiria irti toisistaan noin 10 minuuttia. Se oli hankalaa minun puoleltani, koska oma koirani on niin nopea ja pienempi kun taas leonbergissä on enemmän pinta-alaa, johon tarttua ja se on hitaampi. Enkä itse todellakaan uskaltanu ottaa ystäväni koiraa itse irti.

Ihme kun ihmisten täytyy hankkia tommoisia tappajia joita eivät edes hallitse mitenkään. Toivottavasti se sinun tai ystäväsi koira ei seuraavakse ole jonkun lapsen kurkussa kiinni sitä 10 minuuttia.

No hohhoijaa taas. Leonbergit ovat ns. nallekarhuja, ota selvää asioista ennen kuin keuhkoat...

Tietysti iso koira on haastavampi/vaarallisempi, mutta purutilastoja johtaa edelleen yksi yleisimmistä "perhekoiraroduista".

Epäselvästi varmaan kirjoitin tai sitten palstan lukijakunta on hieman yksinkertaista, kun jo kahdelta on mennyt ohi koko viestin pointti, joka oli se että omistajan pitäisi hallita kilttiä nallekarhuansa tai sitten sitä vähemmän kilttiä nallekarhuansa.
Huvittavia nämä koiranomistajat kun se toisen koiran kanssa hallitsematta 10 min tappeleva koira on vain semmoinen kiltti nallekarhu, olisihan se kaikkien pitänyt tietää.
Näin kuitenkin kirjoitti serialist aiemmin: "Enkä itse todellakaan uskaltanu ottaa ystäväni koiraa itse irti." Eikö koiranomistaja serialistkaan tiennyt että ystävänsä koira on vain semmoinen kiltti nallekarhu, mitä sitä pelkäämään.

Kaikkein huvittavinta kuitenkin on että itsekin toteat että purutilastoa johtaa tämmöinen varsin kiltin perhekoiran maineessa oleva "lemmikki" vai oliko se sittenkin elukka?

[Clyde]

Asia onkin eri sitten, kun vastaan tulee joku mummeli piskinsä kanssa ja lähes tulkoon tyrkkää koiransa omani eteen

Niin tuttua. Me usein näytetään jo kaukaa että me ei todellakaan haluta haistella teidän koiraa. Kerran yksi idiootti jäi sitten T-risteykseen keskelle odottamaan että me mentäisiin oman koiran kanssa haistelemaan sen Mustia. Minä pysähdyin koirani kanssa ja oltiin siinä reilu 5min eikä tämä idiootti näyttänyt tajuavan että miksi me pysähdyttiin. Ei muuta kuin ohitse vain, koira vierellä eikä sanaakaan. Ei jääty haistelemaan
Me ollaan haisteltu vain samassa rapussa asuvat koirat sekä kaverini koirat. Muita ei haistella eikä varsinkaan haukuta.
Yksi tosin mikä ärsyttää suuresti on se että jotkut (kaupungeissa asuvat) ihmiset eivät näytä tietävän mitä reunaa tulee kävellä. Kaikista ihanimpia ovat kuitenkin ne omistajat jotka kävelevät toista ja koira toista puolta ja koira on fleksissä kiinni tai vaihtoehtoisesti jopa irti..

[elisa_day]

Me ollaan haisteltu vain samassa rapussa asuvat koirat sekä kaverini koirat. Muita ei haistella eikä varsinkaan haukuta.

Sama juttu, samassa rapussa on varmaan kuusi- seitsemän koiraa, joiden omistajien kanssa vaihdetaan "koirakuulumiset", silloin harvoin kun heihin/niihin törmää.. Mummoja melkein juoksen karkuun. Ei oikeesti jaksa hei, varsinkaan aamulla, jäädä lässyttämään. Jos hankkisi jonkun dogo argentinon tai bokserin, niin pysyisköhän mummot kaukana..

[joey]

Sinä, ruoska, sanoit näin:

hme kun ihmisten täytyy hankkia tommoisia tappajia joita eivät edes hallitse mitenkään.

Itse ainakin kaikessa yksinkertaisuudessani ymmärrän tämän niin, että oletat kyseisen koirarodun olevan oikein erityistä tappajalajiketta.

Koirat voivat tapella ja "tapella". Se, että koira alkaa painimaan toisen koiran kanssa, ei tarkoita sitä että se on vaarallinen kaikille sivullisille. 98% koirien keskinäisistä kahakoista on sellaisia, joista ne selviävät paremmin, jos ihminen ei tule väliin.

[Clyde]

elisa_day, voin kuvitella tapahtuneen minkä yksi koiranomistaja joskus kertoi. Oli ollut silloisen pentunsa kanssa lenkillä ja tullut joku koiranulkoiluttaja oman Fifinsä kanssa vastaan. Fifin omistaja oli nopeentanut kävelytahtia kun huomannut että sieltä tulee joku pentu. Onneksi siinä oli risteys ja tämä pennun omistaja sitten kiirehtinyt sinne. Eiköhän tämä Fifi-tapaus ollut juossut perään ja huutanut vain että "me vain halutaan haistella" ja tämä toinen juoksee karkuun toisen huutaessa!

[elisa_day]

^ Ei jumavita! Kyllä ihmiset on hulluja. Ja sitten tämä "me halutaan haistella".. Ei kai se omistajakin rupee siinä haisteleen sitä toista koiraa!

Meillä oli kerran Espanjassa läheltä piti tilanne. Tästä on jo yli kymmenen vuotta aikaa, isovanhemmillani oli kaksi pienen pientä koiraa, joiden kanssa oltiin kävelyllä. Nurkan takaa noin sadan metrin päästä tuli teini-ikäinen poika siperian huskynsa kanssa. Poika sanoi jotain koiralle (tyyliin "katso mitä tuolla on") ja päästi koiransa irti. Husky rupes juokseen meitä kohti, jolloin minä ja tätini otettiin toisen koiran kanssa jalat alle ja isoäitini nosti toisen koiran syliinsä. Onneksi tämä husky ei sitten kai ollutkaan mikään ihan raivohullu, ja säikähdyksellä selvittiin. Eikä tietenkään olisi pitänyt juoksemaan lähteä, mutta itse olin 12 vuotias, joten se nyt oli ensimmäinen reaktio.

Meidän talossa on yksi todella hurjannäköinen koira. Näyttää saksanpaimenkoiralta, mutta on isompi ja pitempiturkkinen. Kierrän sen koiran kaukaa, koska se meinaa aina tulla meidän koiran päälle. Kerran tätä koiraa ulkoilutti joku muu, kuin sen omistaja, vanhempi nainen. Oltiin menossa samaan suuntaan kohti kotia, jolloin minun oli kierrettävä talo kauempaa, koska en halunnut ohittaa tuota koiraa. Tämän toisen koiran ulkoiluttaja huusi minulle tien toiselta puolelta, että olenko tulossa samaan taloon, johon minä vastasin, että tarkoitus olisi, mutta kierrän etukautta. Tähän tämä nainen vastasi, että ei muuten, kuin että tämä pojan koira on ihan hulluna villakoiriin! Minä huusin takaisin, että onneksi tämä meidän koira ei ole villakoira (näyttää kyllä ehkä joidenkin silmään villakoiralta, muttei todellakaan ole) ja jatkoin matkaa. Että otti päähän. Ja aina saa varoa, ettei tuo koira tule jostain nurkan takaa ja käy oman päälle.

Anteeksi romaani, innostuin..

[Clyde]

Me kohdattiin jos jonkinlaista tallaajaa kun koira oli pentu ja oikeastaan vielä vähän aikaa sitten kun oli vielä niin pennun näköinen (nyt alkaa jo vähän näyttää aikuisemmalta). Kaikki alkaa ihmettelystä että minkä rotuinen/mitä rotuja tässä on -kysymyksillä. Yleensä näytänkin niin "kiireiseltä" kun mennään koiran kanssa ohi, vaikka koiralle jutellessa kun muuten ihmiset alkaa kyselemään ja päästämään niiden omia sessujaan lähemmäs.
Yhden fiksun koiranomistajan kanssa olen toki jutellut Tällä oli kaksi isoa koiraa, saku ja seropi. Se pysytteli parin metrin päässä kun juteltiin koirista
Oletettavasti luulen että se aiemmin mainitsemani saku on erään naisen omistama. Se koira yleensä juoksee vapaana eikä kyllä tottele käskyjä. Joskus kirjoitin tännekkin palstalle sen kohtaamisesta, niin siis sen koiran - omistaja kun oli 15m päässä Sopisi hyvin tuohon kun oli kerran irti ja samaa rotua mutta ainakaan meitä kohtaan se koira ei ollut aggressiivinen. Tosin en päästänyt sitä omaa koiraa haistelemaan vaikka siinä irti olikin. Ja silloin muuten katkesi kamelin selkä ja kiroilin kuin merimies

[ABC]

Ihme kun ihmisten täytyy hankkia tommoisia tappajia joita eivät edes hallitse mitenkään. Toivottavasti se sinun tai ystäväsi koira ei seuraavakse ole jonkun lapsen kurkussa kiinni sitä 10 minuuttia.

No hohhoijaa taas. Leonbergit ovat ns. nallekarhuja, ota selvää asioista ennen kuin keuhkoat...

Tietysti iso koira on haastavampi/vaarallisempi, mutta purutilastoja johtaa edelleen yksi yleisimmistä "perhekoiraroduista".

Epäselvästi varmaan kirjoitin tai sitten palstan lukijakunta on hieman yksinkertaista, kun jo kahdelta on mennyt ohi koko viestin pointti, joka oli se että omistajan pitäisi hallita kilttiä nallekarhuansa tai sitten sitä vähemmän kilttiä nallekarhuansa.
Huvittavia nämä koiranomistajat kun se toisen koiran kanssa hallitsematta 10 min tappeleva koira on vain semmoinen kiltti nallekarhu, olisihan se kaikkien pitänyt tietää.
Näin kuitenkin kirjoitti serialist aiemmin: "Enkä itse todellakaan uskaltanu ottaa ystäväni koiraa itse irti." Eikö koiranomistaja serialistkaan tiennyt että ystävänsä koira on vain semmoinen kiltti nallekarhu, mitä sitä pelkäämään.

Kaikkein huvittavinta kuitenkin on että itsekin toteat että purutilastoa johtaa tämmöinen varsin kiltin perhekoiran maineessa oleva "lemmikki" vai oliko se sittenkin elukka?

Jos olemme samaa mieltä, niin mitä ihmettä sitten itse jatkat tätä "tappaja"koirahypetystä?
On tiettyjä rotuja, joita esim. koirapuistot voivat stressata enemmän kuin muita, mutta toisaalta niiden sosiaalistaminen olisi tärkeämpää kuin muiden juuri luonteen takia. Eivät ne silti mitään tappajakoiria ole, ellei niistä sellaisia ole koulutettu.

Ja tappeluun tarvitaan kaksi, ei alkuperäinen syy ole aina siinä joka saa aikaan pahempaa jälkeä.

[joey]

Husky rupes juokseen meitä kohti, jolloin minä ja tätini otettiin toisen koiran kanssa jalat alle ja isoäitini nosti toisen koiran syliinsä. Onneksi tämä husky ei sitten kai ollutkaan mikään ihan raivohullu, ja säikähdyksellä selvittiin. Eikä tietenkään olisi pitänyt juoksemaan lähteä, mutta itse olin 12 vuotias, joten se nyt oli ensimmäinen reaktio.

Todellinen läheltäpiti-tilanne. Uskomaton suoritus valita kaksi ylivoimaisesti huonointa reagointitapaa (pakeneminen ja koiran nostaminen syliin) ja selvitä silti naarmuitta (jotka olisivat tulleet siinä, kun innostunut husky olisi hypännyt isoäitiäsi vasten). Pakenemisen idioottimaisuus on tietysti ilmiselvää, mutta niin tulisi olla tuon syliin nostamisenkin. Kun koiran nostaa syliin, maahan jäänyt koira ei voi lukea sylikoiran kehonkieltä ja voi ylipäätään tulkita ihmisen ja koiran syleilyn väärin.

Noin muuten on sanottava, että Espanjassa asuu muuten yksi Euroopan arvostetuimmista huskykasvattajista Joten toivottavasti sinulle ei ainakaan mitään suunnatonta espanjanhusky-pelkoa jäänyt

Tuli mieleen tuosta Clyden viimeisimmästä:
Mikään ei saa minua raivostumaan niin kuin ihmisten suhtautuminen itselleen vieraisiin koiranpentuihin. Se, että ulkoilutan kieltämättä syötävän suloista koiranpentuani julkisella paikalla, ei tarkoita sitä että se on vapaata riistaa, jota kaikki maailman lapset/vanhukset/hysteerikot saavat tulla vapaasti lääppimään, hypistelemään ja hermostuttamaan. Parasta tässä on se, että ihmisillä ei tosiaan tunnu olevan minkäänlaista alkeellistakaan tilannetajua. Kun olen kahden koirani kanssa tien laidassa keräämässä toisen jätöksiä ja pentu juuri solmii remmiään jalkani ympärille, ohikulkijat kokevat että koska olen pysähdyksissä, nyt on varmasti paras mahdollinen tilanne tulla pyytämään, saako pentua rapsuttaa. Sitten aikuinen koirani alkaa ulvomaan (se mielellään juttelee ihmisille, jotka lässyttävät sille tai pennulle), pentu vetää umpisolmua tiukemmalle ja jättisonnat puoliksi pussista ulkona roikkuen vastaan hampaita kiristellen, että "ei mielellään just nyt".
Mikä tietenkin on typerintä, mitä pennunhimoiselle ohikulkijalle voi sanoa. Sillä siitä seuraa nopeasti kyseenalaistus.
"Ai miksei?"

[elisa_day]

^ Ei ole, huskyt on mielestäni upeita koiria! Isoäidistäni sen verran, että hän menee juuri tähän hysteeriseen pikkukoiran omistaja kategoriaan, jolle koirat ovat vauvoja ja niitä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, niitä ei jätetä kahta tuntia pidemmäksi aikaa yksin, eikä sisäsiistiksi ole opetettu. Sen oman reaktioni pistän sen piikkiin, että olin kersa.. Anteeksi tyhmyyteni.

[Clyde]

Itse olen kokenut kantapään kautta että koiraa ei kannata nostaa syliin toisen lähettyvillä.. Oma koira oli silloin vielä pentu kun liian innostunut saluki ärhänteli ja kävi kiinni. Nappasin oman koiran syliin ja tämä saluki veti täydet berserkkerit päälle, onneksi omistajat sai pidettyä sitä sen verran kiinni ja tilanne rauhoittui kun päästiin oman koiran kanssa kauemmas ja sain laskettua sen alas. Enhän voinut sitä siinä laskea kun iso (="pitkä") koira hyppii päälle. Tilanne rauhoittui mutta ärsyyntyi uudelleen, kai oman koirani hitaudesta kun ei siitä ollut salukille leikkikaveriksi Ja kävi uudelleen ärhäntelemään. Kyykistyin nyt ja laitoin koiraa hihnaan kiinni niin tämä saluki oli käymässä meidän molempien päälle
Nyt kun miettii on meidän koira kyllä selvinnyt monesta tilanteesta vaikka kerran hengenlähtö olikin enemmän kuin lähellä ja silti se ei ole mikään arka eikä haasta riitaakaan. Pitänee ostaa sille se henkivartija pian

Ihme ja onneksi tosiaan että tuo elisan mainitsema husky ei ollut käynyt päälle.