^Joo, luulisi, että litteroituja keskusteluja on edeltänyt pienimuotoinen, vapaa keskustelu.
Seuraavat osalainaukset ovat hovioikeuden raportista, joka löytyy
täältä. Omissa kommenteissani käytän AA:sta välillä nimitystä vastaaja, vaikkei hän tällä hetkellä olekaan surmatapauksessa vastaajan asemassa.
Riidattomia tapahtumatietoja
- - -
Jukka Lahti oli ollut torstaina 30.11.2006 Turussa matkalla, jolta hän oli palannut kotiin perheensä luo Ulvilaan Tähtisentie 54:ään illalla kello yhdentoista aikaan.
JSL:n paluuajankohta ei ole riidaton tapahtumatieto, josta olisi olemassa todisteita; se perustuu ainoastaan vastaajan arvioon. JSL on voinut saapua kotiinsa jo aiemmin.
Asiassa on riidatonta, että Jukka Lahden kuolemaan johtaneet, hänen päähänsä kohdistuneet lyönnit oli aiheutettu tuntemattomalla tekovälineellä hätäkeskuspuhelun aikana.
JSL:n kuolema hätäkeskuspuhelun aikana on tulkinnallinen tieto, joka perustuu hätäkeskustallenteelta kuuluviin ääniin. Vaikka kuolemaan johtaneet iskut olisi annettu hätäpuhelun aikana, ovat muut verijäljet voineet syntyä useita kymmeniä minuutteja – jopa tunteja – ennen hätäkeskuspuhelua. On mahdollista, että vastaaja on käyttänyt hätäkeskuspuhelun aikana yhtä tai useampaa nauhoitetta. Surma-asunnosta otetussa kuvassa näkyy puhelimen takana kasettinauhurin näköinen esine. Esinettä tai sen sijaintia ei ilmeisesti ole merkitty esitutkintapöytäkirjoihin.
Jukka Lahden ylävartalossa ja yläraajoissa oli todettu lähes 70 pistohaavaa, joista pääosa oli ollut pinnallisia.
Pinnalliset, taipuisalla fileerausveitsellä tehdyt pistohaavat kielivät amatöörimäisestä tekijästä, jolla on ollut rajalliset fyysiset voimat. Tekijä on varsin hyvin voinut olla puhtaan rikosrekisterin omaava naishenkilö.
Tapahtumien kulusta ei ole esitetty muuta välitöntä todistelua kuin hätäkeskuspuhelutallenne sekä (lapsen) (Anneli Auerin ja Jukka Lahden vanhimman lapsen) ja Anneli Auerin kertomukset.
Hätäkeskuspuhelu kokonaisuudessaan puhuu enemmän syytteen puolesta kuin sitä vastaan. Vastaajan kertomuksia ei tule arvioida totuudenmukaisiksi. Vanhimman lapsen kertomukset ovat saattaneet muuttua. Em. asiasta ei ole julkista tietoa. Muiden lasten todistajanlausuntojen on sen sijaan kerrottu* poikkeavan päätodistajan lausunnoista tapahtumakulkujen osalta. *(KKO:lle osoitetun valituslupahakemuksen julkinen osa).
Toisin kuin rekonstruktiotallenteilla, alkuperäisen tallenteen taustalta ei ollut kuulunut mahdollisen ulkopuolisen henkilön puhetta tai mitään muutakaan ääntelyä, kamppailun ääniä, lasin päällä kävelyä tai poistumista terassin oven ikkunasta.
Rekonstruktiossa tuotetut äänet ovat kantautuneet vastaavalle tallenteelle selvinä. Vastaavien äänten olisi tullut kuulua alkuperäisellä tallenteella, mikäli väitetty ulkopuolinen henkilö olisi ollut niitä tuottamassa. Johtopäätös: ulkopuolista hyökkääjää ei ollut.
(Lapsi) oli sitten mennyt katsomaan vanhempiaan ja nähnyt heidät hereillä ja sängystä nousseina. Hän ei ollut uskaltanut panna valoja päälle, koska huone oli ollut täynnä lasinsiruja. (Lapsi) oli mennyt pois huoneeseensa ja tullut vähän ajan kuluttua takaisin. Tällöin hän oli nähnyt isänsä makaavan lattialla sängyn vieressä.
Vastaaja ei ole kertonut havainneensa hänet (ensimmäisellä käynnillään) nähnyttä lasta. Äiti on voinut olla jalkeilla terassilla, ja lapsi on voinut nähdä vilaukselta äitinsä (panematta merkille tämän sijaintipaikkaa, koska oli pimeää), mutta äiti ei lasta.
(Lapsi) oli mennyt pois ja tullut vähän ajan kuluttua takaisin. Silloin hän oli nähnyt miehen pakenevan terassin oven ikkunasta. Hän oli nähnyt miehestä vain selän. Miehellä oli ollut päällään musta huppari.
Kun (lapsi) oli voimakkaasti kieltänyt, että hänen vanhempansa olisivat riidelleet, hän oli ZH:n mukaan pyrkinyt kaunistelemaan vanhempiensa tilannetta. Myös (lapsen) kuulo- ja näköhavainnot ulkopuolisesta henkilöstä olivat olleet ristiriitaiset. Hän ei ollut missään vaiheessa kuullut ulkopuoliseen henkilöön liittyviä ääniä. Vasta sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli tällaisesta henkilöstä puhunut ja kysellyt, oliko tällainen henkilö vielä ollut talossa, hän oli havainnut tällaisen henkilön juoksevan pesuhuoneesta ja poistuvan ikkunasta ulos.
Pesuhuoneesta ei ole löytynyt jälkiä, jotka viittaisivat ulkopuoliseen tekijään.
Surmapaikan läheisyydestä poissa ollessaan lapsi oli ollut puhelimessa. Äidin vaatetuksesta tai toimista lapsella ei ollut selkeitä muistikuvia; omista toiminnoistaan, pakenevasta ulkopuolisesta ja uhrista lapsi sen sijaan kertoi melko tarkasti. Äiti oli ollut jonkin aikaa poissa puhelimesta.
Lapsen havainto ikkunasta poistuvasta miehestä voi olla todellinen, mutta se voi olla myös äidin tai virkavallan kertomusten aiheuttama, suggestiivinen mielikuva tai painostamalla tai uhkailemalla syntynyt, virheellinen todistus. Todellinen havainto poistuvasta "miehestä” on voinut olla havainto omasta äidistä poistumassa terassille tummassa vaatetuksessa.
Vastaajalla on ollut mahdollisuus vaihtaa vaatteita ja palata asuntoon ulkokautta asunnon etuovesta.
…hovioikeus ei pidä todennäköisenä, että (lapsi) olisi itseään tai Anneli Aueria suojellakseen keksinyt tai valehdellut havaintonsa ulkopuolisesta henkilöstä poistumassa talosta tai että Anneli Auer olisi johdatellut (lapsen) kertomaan siitä.
…hovioikeus pitää (lapsen) kertomusta tapahtumista varsin luotettavana, vaikka on mahdollista, että hänen havaintonsa ovat olleet epätarkkoja tai joiltakin osin jopa virheellisiä ottaen huomioon edeltä ilmenevät seikat ja erityisesti tapahtumien nopea eteneminen sekä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikana antamat tiedot.
Hovioikeuden tulkinta voi muuttua, mikäli vanhin lapsi muuttaa kertomustaan tai mikäli nuorempien lasten poikkeavat kertomukset tullaan mahdollisessa jatkokäsittelyssä arvioimaan vanhimman lapsen kertomuksia totuudenmukaisemmiksi.
Puhelun aikana äänet makuuhuoneessa olivat hiljentyneet. Anneli Auer oli sitten käynyt katsomassa makuuhuoneeseen sekä olohuoneen että pesuhuoneen kautta. Ensiksi mainittua reittiä hän ei ollut kuitenkaan voinut mennä kovin pitkälle lattialla olleen lasin takia. Kun hän oli käynyt katsomassa Jukka Lahtea pesuhuoneen kautta, hän oli havainnut, että tämä oli näyttänyt elottomalta ja ollut ihan hiljaa ja silmät auki. Anneli Auer oli ajatellut, että hänen pitäisi kokeilla, tuntuiko Jukka Lahden pulssi, mutta hän ei ollut ylettynyt koskettamaan tätä kuin olkapäähän. Anneli Auer oli ottanut kätensä pois, jolloin hän oli saanut verta käteensä. Sitten Anneli Auer oli mennyt ulos odottamaan poliisipartiota ja ambulanssia.
Em. puhelu tarkoittaa poliisipartion kanssa käytyä puhelua. AA:n toteamus äänten hiljenemisestä on ristiriidassa hätäkeskustallenteelta kuuluvien tapahtumien kanssa. Äänet takka-/makuuhuoneessa hiljenivät jo hätäpuhelun aikana ja lapsi totesi oletetusta ulkopuolisesta: ”Joo, se lähti”.
Poliisipartion kanssa käydyn, pariminuuttiseksi arvioidun puhelun jälkeen AA:lla on ollut n. puolitoista minuuttia aikaa käydä katsomassa JSL:a sekä olohuoneen että pesuhuoneen kautta ja siirtyä lapsen kanssa etupihalle vastaanottamaan virkavaltaa. Aika on ollut lyhyt: reitti pesuhuoneen kautta takkahuoneeseen kulki täyteen ahdetun kodinhoitohuoneen läpi eikä pesuhuoneen ovi mahtunut avautumaan kunnolla, koska uhri makasi osittain sen edessä.
AA on todennut nähneensä uhrin
silmät auki. Sairaalassa ollessaan AA oli halunnut nähdä uhrin. Hän oli järkyttynyt, kun tämä pyyntö oli evätty ja hänelle oli kerrottu uhrin ruhjotuista kasvoista ja vaikeista kallovammoista. JSL:n vammat estivät melkoisella varmuudella ainakin toisen silmän avoimena olon.
AA on todennut koskettaneensa uhria olkapäähän ja saaneensa siitä verta käteensä. Todistajan mukaan AA:n kädet olivat kuitenkin puhtaat hänen vastaanottaessaan virkavaltaa. Peruuttamassaan tunnustuksessa AA on arvellut pesseensä kädet ja ehkä myös lyöntivälineenä käyttämänsä vasaran. Vasaraa ei ole löytynyt.
AA:n surmayönä käyttämän t-paidan hihojen takapuolilta löytyi uhrin verta. AA on todennut ko. tahroista, että on saanut ne käydessään katsomassa uhria pesuhuoneen kautta. Rekonstruktioissa ei ole selvinnyt, miten uhrin verta olisi voinut päätyä hihoihin AA: kertomalla tavalla.
Vastaaja on voinut käyttää em. puolitoistaminuuttisen myös lavastustoimiin. Kukaan lapsista, edes vanhin lapsi, ei ole vahvistanut äidin kertomusta kyseiseltä ajalta.
Vastaajalla on jälkeenpäin ollut mahdollisuus hävittää langettavia todisteita asunnosta ja sen läheisyydestä. Syyttäjän mukaan nuoremmat lapset ovat kertoneet äidin kohdistaneen perheen isään väkivaltaa jo ennen surmatapausta ja lapsiin uhkailua. Vastaaja on itse kertonut kohdistaneensa lapsiin lievää väkivaltaa.
Lsh-syytteiden on kerrottu liittyvän surmatapaukseen. Epäillyllä rikoskumppanilla on väkivaltarikostausta.
Miten kaikki (ehkä) meni: Terassille johtavan ulko-oven ikkuna meni rikki perheriidan aikana. AA pukeutui suojaaviin, hupullisiin vaatteisiin, hakkasi lepäämään menneen, puolustuskyvyttömän miehensä lähes kuoliaaksi fileerausveitsellä ja haloilla ja tallensi ääniä kasettinauhurille. Surman taustalla olivat AA:n pitkään jatkunut tyytymättömyys, voimakas pms-oireilu, vanhimman lapsen kohtelu, lsh ja ohimenevä aivotoiminnallinen häiriö.
AA rikkoi ovi-ikkunan loppuun, nauhoitti kasetille tyhjää sopimattomien äänien päälle, kelasi nauhan alkuun, lavasti verijälkiä, tiputti pyyhityn surmavälineen lattialle, piilotti vaatteensa ja hansikkaansa, pesi kasvonsa, pukeutui alushousuihin ja punaiseen t-paitaan, tuikkasi itseään toisella veitsellä vasempaan kylkeen ja soitti hätäkeskukseen.
Puhelun aikana osa äänistä tuli nauhalta. JSL heräsi puhelun aikana tajuttomuudesta; AA meni viimeistelemään surman suurikokoisella vasaralla. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun JSL oli lausunut: "Hälytyys... tule(e) tänne apuun". Lapselle AA totesi tällöin: "Hei mun täytyy ny".
Lyöntihetkellä AA:lta pääsi voimakas, ponnistuksen aiheuttama ääni. Puhelun jälkeen AA piilotti vasaran ja toisen veitsen, pesi kätensä, meni vastaanottamaan poliiseja, toisti tarinan ulkopuolisesta hyökkääjästä ja varmisti, että uhri oli kuollut seuraamalla sivusta ensihoitajien työskentelyä.
Sairaalassa ollessaan ja sieltä päästyään AA kehitti tarinaa ulkopuolisesta hyökkääjästä uskottavammaksi tukeutumalla myötämielisen tutkinnanjohtajan sanoihin.
Lisää todisteita AA hävitti käydessään sosiaaliviranomaisen kanssa surmapaikalla; käytännössä ilman valvontaa.
Peruuttamissaan tunnustuskertomuksissa AA kertoi jokseenkin totuudenmukaisesti surmaa edeltäneestä perheriidasta.