Hylätty vauva löytyi talon pihalta Salossa 15.10.2013

[Atlanta]

Varmasti äiti haluaa vauvan takaisin. Siis eri asia, annetaanko se.
Tuo hylkääminen varmaan johtui taloudellisesta ahdingosta. Jos oli työelämässä, ei voinut saada virallista vauvalomaa, kun ei asiasta ilmoittanut. Joutui olemaan palkatta pois töistä, kun vauvalla ei ollut kaitsijaa.
Jos taas elää työttömyysrahoilla, niin tiukaksi menee. Vauvan kanssa on kuluja.
En vain ymmärrä, miksi ei käynyt neuvolassa, vaikka myöhemminkin. Kyllä jokainen nainen raskautensa huomaa, ainakin jossain vaiheessa.
Eikö äiti tiennyt äitiyshuollosta ym?

Mutta asiahan varmaan järjestyy. Saa äitiysrahan ja vielä lapsilisänkin. Ei kai sitäkään ollut anottu. Tai ei ole voitukaan, kun lasta ei virallisesti ollut.

Selviääköhän koskaan, mitä kaikkea taustalla oli?

Vaikka olisi ollut joku ukkomies, joka on luvannut huolehtia kaikesta, erota vaimostaan ja plaa, plaa plaa ja muuta paskaa. Mutta on häipynyt kuin pieru saharaan.

[piippis]

Ei se lapsen siirtely perheestä toiseen ole ihan ongelmatonta sekään. Adoptiokaan ei läheskään aina ole lapselle paras vaihtoehto, vaikka niin asioista tietämättömät helposti kuvittelevat. Adoptiolapsi alkaa väistämättä jossain kohdin pohtia minuuttaan ja se on kohtuullisen kokoinen identiteettikriisi. Adoptiossa täytyy myös katkaista kaikki siteet menneisyyteen, koska Suomessa ei ole ns. avointa adoptiota, missä äiti saa tutustua uusiin vanhempiin. Myöskään tämä kyseinen vauva ei ole adoptoitavissa, ellei lapsen äiti anna siihen lupaa.

Äiti teki väärin jättäessään lapsen, mutta hän olisi voinut tehdä asian huomattavasti pahemminkin ja jälkiä jättämättä. Toki paljon fiksumpiakin tapoja olisi ollut, hän olisi koska vain voinut kävellä neuvolaan tai sairaalaan tai vastaavaan ja kertoa, mitä on tapahtunut. Tai vaikka soittaa hätänumeroon, apua olisi kyllä järjestynyt. Mikä lie tämän ja raskauden tunnustamisen esti. Ehkä jonkinlainen häpeä, mahdollisesti tiukasta kotikasvatuksesta? Ja nuoria äitejä kohdellaan tässä yhteiskunnassa aika töykeästi, melkeinpä kaikkia alle 25-vuotiaita odottajia. Alle kaksikymppisten kohdalla tilanne on varmasti vielä pahempi.

Äiti on kuitenkin kyennyt hoitamaan yksin synnytyksen ja ilmeisesti lapsen perushoidonkin kuukauden ajan, joten ei hän ihan toistaitoinen ihminen voi olla. Ellei hänellä ole vaikeita mielenterveysongelmia, hänet saataneen muutamassa kuukaudessa ensikodissa tuettua elämän alkuun. Tämä olisi myös yhteiskunnallekin edullisin ratkaisu.

Toinen vaihtoehto on sitten se sijaisperhe. Vauvaikäisille riittää kyllä ottajia, kun lapset eivät vielä ole "pilalla". Sijaisperheessä myös yhteys lapsen biologiseen sukuun säilyy.

[nuusku-nella]

Ei se raskausmaha vaan kaikilla näy, eikä tarvitse aina edes olla ylipainoinen ettei se näy selvästi varsinkaan oikeanlaisten vaatteiden alta. Vauva oli pieni ikäisekseen eli varmaan syntynyt pienenä/etuajassa jolloin maha ei ehkä niin suureksi ole kasvanutkaan.

Silti olettaisin että äiti on asunut yksin ja kontatktit on olleet vähissä. Täytyy muistaa että raskauden ja synnytyksen lisäksi äiti on hoitanut vauvaa n kuukauden, ei semmoista omassa huoneessa onnistu piilottelemaan jos vanhemmat on läheskään normaalilla havainnointikyvyllä varustettuja. (Jos siis mietitään vaihtoehtoa että äiti oli jopa alaikäinen)

[devil_doll]

Lapsen äiti on ihan lapsi vielä itsekin. Toivottavasti hän saa nyt apua ja tukea, jota ilman aiemmin jäi. Emme tunne taustoja, mutta ei ole mitään viitteitä siitä, etteikö hän olosuhteidensa puitteissa olisi yrittänyt huolehtia lapsesta. En näe estettä sille, etteikö hän voisi mennä esimerkiksi ensikotiin lapsen kanssa yrittämään tuettua itsenäistymistä.

Se, että ongelmaperheiden lapsia huudellaan adoptioon sitä varmemmin, mitä nuorempia he sattuvat olemaan, on ajattelematonta. Adoptiolapsista on maailmanlaajuinen pula, koska hedelmättömyys lisääntyy ja lapsia syntyy vähemmän ja toivottuina - kuten pitäisikin syntyä. Adoptiolasten välittäminen ja myyminen on suuri ongelma ja liittyy ihmiskauppaan. Rikkaat saavat lapsen helpommin, jopa ostamalla, kun taas köyhyys on monesti aiheuttamassa ne ongelmat, joiden vuoksi lapsia otetaan huostaan. Huostaanotetut lapset eivät ole mikään vastaus adoptiolasta toivovien lapsettomien ongelmiin. Kuten aiempi kirjoittaja toteaa, adoptio on aina raskas vaihtoehto nimenomaan lapselle, joka jää tietämättömäksi biojuuristaan ja parhaimmillaankin jää miettimään, miksei äiti halunnut pitää häntä.

[AutumnForever]

Kyllä mun mielestä äidille pitäisi antaa toinen mahdollisuus jos hän itse todella sitä haluaa. Nuori ja kypsymätön ehkä on ja vauvan hoidon rankkuus yllättänyt ja ehkä synnytyksen jälkeistä masennustakin tms. Kuitenkin kun loppupeleissä miettii, lapselle olisi parasta kasvaa sukunsa keskellä jos ovat kunnon porukkaa. Ja äiti tietysti lastensuojelun piiriin jne.

Itselläkin oli todella raskasta yksin lapsen kanssa ekat 7kk. Oli koliikkia ja maitoallergiaa ja refluksitautia. Ja kukaan ei tietenkään ottanut mua tosissaan, pidettiin vaan ylihysteerisenä äitinä ja sanottiin että vauvat nyt vaan itkee, vaikka itse tiesin että lapsella on joku hätänä.

[Crishelle]

Jep. Teiniäitejä kohdellaan tosi tylysti. Synnytin 17-vuotiaana ja mua kohdeltiin synnärilläkin kuin olisin tappanut puoli maailmaa. Ihmettelen oikeasti tätä asennetta nuoriin synnyttäjiin. On olemassa neljäkymppisiäkin jotka ei osaa itseäänkään hoitaa.

Toisaalta äitien väsymykseen ja masennukseen suhtaudutaan halveksivasti. Joillain on sellainen mielikuva että lapsi ratkaisee kaiken ja säilyttää mielialan aina hyvänä, muuttaa koko elämän ikuiseksi auringonpaisteeksi kuin vauvalehtien "täydellisillä" vanhemmilla ja masennuksestaan kertovia kohdellaan kuin olisivat kiittämättömiä lumppuja. Ei se niin mene. Varmaan lähes jokainen äiti ajattelee useampaan otteeseen elämänsä aikana äitiydestä ja jopa lapsesta vähemmän mukavia koska hermostuminen kanssaihmisiin on ihan normaalia. Siitäkin huolimatta että lapsi olisi maailman tärkein.

Ehkä saadaan joskus kuulla koko tarina tämän lapsensa jättäneen suhteen.

[örkki]

Tämä äiti ei onneksi halunnut pahaa lapselleen ja tapaus olisi voinut päättyä toisinkin.
Toivottavasti äiti saa lapsensa takaisin ja osoittaa kykeneväksi huolehtia lapsestaan.
Lapsihan oli kuitenkin hyvinhoidetun oloinen. Oli onni, että äiti löytyi näinkin pian.
Toivottavasti kaikki kääntyy parhainpäin ja äiti saa lapsensa itselleen.
Mutta miksi äiti on ollut niin epätoivoinen, että jätti vauvansa penkille.

[i_i]

Mutta miksi äiti on ollut niin epätoivoinen, että jätti vauvansa penkille.

Ehkä äiti on kokentu olevansa totaalisesti umpikujassa; jos hän on salannut ensin raskauden ja sitten vielä synnytyksenkin, kynnys tuoda asia julki on varmasti kasvanut hetki hetkeltä. Vaikka elämäntilanne olisi kuinka hankala, niin eihän se nyt ole mitään kertoa kaikille (omille läheisille ja julkiselle taholle), että on raskaana, jos vertaa siihen, että täytyisi kertoa, että tuli tuossa kuukausi sitten synnytettyä vauva yksin kotona. Asiasta on jo kehkeytynyt aikamoinen sekasotku, jonka selvittely olisi varmasti hankalaa ja kiusallista. Ehkä siinä tilanteessa vauvan hylkääminen vähin äänin on tuntunut parhaalta ratkaisulta.

Jos muuten äiti on hoitanut raskauden, synnytyksen ja vauvan täysin yksin eikä ole puhunut asiasta yhtään kenellekään, niin en kyllä edes ihmettele, jos siinä vähitellen vähän pää leviääkin.

[Scilla]

Jotenkin tulee mieleen että tavallaan pakon edessä on toiminut noin, että on hylännyt vauvan. En tarkoita että kenenkään muun pakottamana, vaan esim vauvan terveydentilan takia. Tuo paino on niin pieni vauvalla, että olisiko voinut olla niin ettei esim maito ole riittänyt ja paino joko ei ole vauvalla lähtenyt ollenkaan nousuun tai tai sitten alkanut tippumaan. Sitten on tullut pakko saada apua vauvalle, ja jo koko raskauden ja synnytyksen muutenkin salanneena kynnys viedä vauvaa terveyskeskukseen on varmasti ollut liian iso.
Harva vastasyntynytkään on alle 3kg, saati kuukauden ikäinen, siihen ikään mennessä painoa keskimäärin on kerennyt tulemaan jo 500g-1kg.
Voihan se olla, että tarkoitus raskauden huomanneena on jo ollut myöhäistä tehdä abortti (nuorilla kuukautiset saattaa muutenkin heitellä että niiden poisjäänti ei heti ole laittanut kelloja soimaan, eikä se mahakaan ihan hetkessä pomppaa esiin). Ajatus että hommautuu siitä eroon lapsen synnyttyä, mutta mieli onkin sitten muuttunut, kun kuitenkin on noin pitkään vauvaa jaksanut hoitaa?

[nuusku-nella]

^ Vähän epäilen kyllä onko äiti edes tajunnut olla huolissaan vauvan painosta. Vaikkakin vauvan sanottiin olevan hyväkuntoinen niin äiti ei mennyt neuvolaan raskauden aikana, ei mennyt sairaalaan kun synnytti eikä vienyt lasta lääkäriin syntymän jälkeen. Tuohon kuvioon ei minusta oikein sovi se että kovasti huolehtii kun paino ei nouse normaaliin tahtiin mutta saatan tietenkin olla väärässäkin.

Enkä minä tuolla nyt tarkoita että äiti olisi halunnut pahaa lapselleen mutta minusta tuossa kohtaa on ohitettu jo monta vaihetta jolloin huoli lapsen (ja omasta) hyvinvoinnista pitäisi olla niin suuri että hakeutuu lääkäriin.

[Scilla]

^Juu, oot oikeassa kyllä.
Mietin vaan tuota pientä painoa, että jos on todella pienenä syntynyt, niin kuinka olisi noinkaan pitkään selvinnyt (hengissäkään) ilman kunnon hoitoa, jos olisi tuohon löytöhetken painoon lihonnut syntymän jälkeen. Laihtumisen olisi ennemmin ehkä huomannut, jos ei ravinto ole riittänyt. Kyllähän lapsi aikamoista meteliä nälissään pitää, olisiko se saanut tuon ratkaisun aikaiseksi?
Helpompaahan se vauva olisi heti syntymän jälkeen hylätä kuin ensin hoitaa kuukauden ja mahdollisesti kiinnyttyäänkin siihen.
Jokuhan tuossa tilanteessa on tehnyt sen käänteen, että vauva on pitänyt hylätä. Piilottelu alkanut olemaan liian vaikeaa ja raskasta, vauvan hoitaminen ilman apua käynyt voimille, tullut jotain ongelmia mihin vauva on tarvinnut oikeasti apua?
Olisko tuo tyttö kuitenkaan noista kaikista ihan yksin sentään selvinnyt, synnytyksestä lähtien? Olisko joltain apua saanut kuitenkin? Siinä on kuitenkin aika iso homma saattaa ensimmäinen lapsi ilman kokemusta 4viikon ikään siinäkin tapauksessa että apua saa, saati sitten nuorena ja yksin.. Vaikka netistä paljon tietoa löytyykin.

[nuusku-nella]

^Juu, oot oikeassa kyllä.
Mietin vaan tuota pientä painoa, että jos on todella pienenä syntynyt, niin kuinka olisi noinkaan pitkään selvinnyt (hengissäkään) ilman kunnon hoitoa, jos olisi tuohon löytöhetken painoon lihonnut syntymän jälkeen. Laihtumisen olisi ennemmin ehkä huomannut, jos ei ravinto ole riittänyt. Kyllähän lapsi aikamoista meteliä nälissään pitää, olisiko se saanut tuon ratkaisun aikaiseksi?
Helpompaahan se vauva olisi heti syntymän jälkeen hylätä kuin ensin hoitaa kuukauden ja mahdollisesti kiinnyttyäänkin siihen.
Jokuhan tuossa tilanteessa on tehnyt sen käänteen, että vauva on pitänyt hylätä. Piilottelu alkanut olemaan liian vaikeaa ja raskasta, vauvan hoitaminen ilman apua käynyt voimille, tullut jotain ongelmia mihin vauva on tarvinnut oikeasti apua?
Olisko tuo tyttö kuitenkaan noista kaikista ihan yksin sentään selvinnyt, synnytyksestä lähtien? Olisko joltain apua saanut kuitenkin? Siinä on kuitenkin aika iso homma saattaa ensimmäinen lapsi ilman kokemusta 4viikon ikään siinäkin tapauksessa että apua saa, saati sitten nuorena ja yksin.. Vaikka netistä paljon tietoa löytyykin.

No sitä olen myös ihmetellyt että kun lapsi on noin pieni (ja koska on hyvässä kunnossa ja ylipäätään selvinnyt hengissä niin ei se syntymäpainokaan tuosta paljoa pienempi oikein voi olla) niin luulisi tämän itkeneen nälkäänsä jos paino on ravinnon vähyyden takia noin alhainen.

Mutta noin se luultavasti on mennyt että lopulta hoito ja salailu vaan on käyneet liian raskaiksi ja on päätynyt ratkaisuunsa.

[Nooruska]

Todennäköisesti myös talouden päälle alkanut käymään. Rahat ollu lopussa.

[Atlanta]

Taloudellisia syitä minäkin epäilen.
Työssähän ei voinut käydä, vaikka työpaikka olisi ollutkin; kuka olisi hoitanut vauvaa.
Työttömyyskorvauksilla ei pitkälle pötki. Vauvan kanssa on menoja.
En tiedä, mistä johtui, ettei osannut hakeutua neuvolaan eikä muuhun äitiyshuoltoon. Vaikkei heti raskauttaan olisi huomannutkaan, niin kyllä jossain vaiheessa olisi tajunnut.
Silti epäilen, että joku on synnytyksessä auttanut. Ei ensikertalainen yksin selviä. Varsinkaan kun ei tilaansa tajunnut.

[piippis]

En tiedä, mistä johtui, ettei osannut hakeutua neuvolaan eikä muuhun äitiyshuoltoon. Vaikkei heti raskauttaan olisi huomannutkaan, niin kyllä jossain vaiheessa olisi tajunnut. Silti epäilen, että joku on synnytyksessä auttanut. Ei ensikertalainen yksin selviä. Varsinkaan kun ei tilaansa tajunnut.

Minä taas epäilen ihan päinvastaista. Äiti on varmasti huomannut raskauden, mutta jostakin syystä päättänyt "olla välittämättä" siitä. Aiemmin epäilin jo syyksi jonkinlaista häpeää.

Jos nyt raskaus menisikin huomaamatta, synnytys harvemmin menee. Kyllähän niitä ylläriraskauksia, joissa äiti ei kertakaikkisesti ole huomannut asiaa, aina toisinaan käy, mutta synnytyksen käynnistyessä jokainen hakeutuu kyllä sairaalaan ja totuus paljastuu siellä.

Siitäkin olen hyvin vahvasti eri mieltä, etteikö ensisynnyttäjä kykenisi hoitamaan synnytyksen ilman apua. Ei se nyt oikeasti niin hankalaa ole (kokemusta on!), ja siitä on tuhannet vuodet selvitty itsenäisesti. Vasta tämä nykyinen pullamössösukupolvi vaatii jo synnytysvalmennuksessa epiduraalia (tästäkin on kokemusta!) mutta toisaalta kyllä sairaalassakin kaikkensa tehdään sen puolesta, että kaikki synnyttäjät olisivat mahdollisimman pöhnässä (jälleen kokemus puhuu).