ubuntus kirjoitti:No eiväthän nuo mitään mahdollisuuksien puutteita ole

. Itse käyttäisin sanaa laiska ja saamaton aivan surutta. Onhan noita paljon tuttuja joille keskikuran vetäminen ja ostarilla lorvailu oli kiinnostavampaa kuin koulussa käyminen . Nyt sitten itkevät kohtaloaan ja sitä miksi "herrat" saavat isompaa palkkaa kuin he. Toisaalta jos opiskelu ei koulussa kiinnosta niin kyllä rahoille voi lyödä olemalla raudan luja ammattilainen omassa työssään. Tämä edellyttää sitä ettei itketä muiden palkkojen perään vaan tehdään töitä oman oppimisen edistämiseksi. Ei tyydytä siihen että mennään töihin klo 8 ja tullaan pois klo 16.
Rakenteellisiin asioihin ei niin vain yksilötasolla vaikuteta, ja esim. rakenteellista työttömyyttä ei poisteta sillä, että kaikki huomenna "reipastuvat ja ottavat itseään niskasta kiinni". Ei se Suomesta saneerattuja työpaikkoja tai optioiden maksimoinnin takia lopetettuja tehtaita takaisin tuo.
Sitä paitsi ihmisillä on geneettisestikin erilaisia ominaisuuksia. Jokaisesta kansalaisesta ei tule älyllisten rajoitustenkaan takia DI:ä tai lääkäriä, vaikkei hän olisikaan "laiska ja saamaton". Sama pätee moniin muihin aloihin. Maailman potentiaalisesti parhaasta lentäjä-ässästä ei tule lentäjä-ässää jos hän on sentin liian lyhyt.
Ja niin kauan kuin Suomi ei ole geneettistä yli-ihmisyyttä palvova fasistivaltio, ns. yksilöllisten rotuominaisuuksien perusteella ei voi muodostaa mitään harvainvaltaa, eikä eliitistä koostuva meritokraattinen järjestelmäkään onnistu. Jokainen toki osaa tehdä jotakin, mutta ns. vähempiarvoisiksi mielletyistäkin töistä kuuluisi maksaa sellainen palkka, että sillä elää. Työnteon on oltava järkevämpää kuin työn tekemättömyyden - ja tähän tulee parannusta tuloeroja vähentämällä, ei työttömäksi joutuneita rankaisemalla.
Ei sillä, että kaljaa kittaavia ja ostareilla vetelehtiviä ihmisiä mitenkään sen kummemmin arvostaisin (en arvosta itse asiassa lainkaan), mutta hyvin suuri osa työttömistä haluaisi töihin ja olisi niitä valmis tekemään, jos niihin olisi rakenteellisesti edellytykset. Ja se ei ole ratkaisu, että töitä tehtäisiin loputtomasti "joustaen" ja nälkäpalkalla, jotta joku eläkesäätiö Floridasta saisi maksimoitua tulonsa.
Suurimpia Suomen ongelmia on tuloerojen roima kasvu työtätekevien kansalaisten luokassa - pian ollaan tilanteessa, jossa yksi työ ei riitä elämiseen, ja silloin syntyvät suurimmat yhteiskunnalliset ongelmat. Jokaiselle toki ansionsa mukaan, ja tuloeroja saa totta kai olla, mutta se ei voi olla vaihtoehto, että hyvin pieni eliitti tienaa suurimman osan rahoista, ja loput kitkuttavat miten kuten.
Akateemisen köyhälistön tilanteesta voisi aloittaa. On kieltämättä nurinkurista, että korkeakoulutettu maisteri voi tienata 1,5-2 kertaa vähemmän kuin ammattikoulun käynyt kaverinsa - ja samaan aikaan valtio ajaa nuoria korkeakouluihin kuin käärmettä pyssyyn, vaikka nuoria pitäisi ohjata käytännön aloille. Suomen yliopistoihin "mahtuu" n. 7000 tohtoria eri tehtäviin, ja silti tohtorikoulutustakin lisätään niin, että tohtoreita pitäisi tulla yli 2000 vuodessa. Minnehän nekin mahtavat mennä? Tohtorinhattu päässä Hesburgerin tiskille, miettimään järjetöntä valtion ja yksilön rahallisten ja ajallisten resurssien haaskausta. Ennemmin vähemmän tohtoreita ja maistereita (tradenomeista puhumattakaan), ja enemmän laatua koulutuksiin kuin massakorkeakoulutusputkia.