Tässä poiminta
http://koti.mbnet.fi/bodomnow/index.php?sivu=etusivu
Lehtiartikkeleista
...........................................................................................................
HS 9.6.1960
Gustafssonia kuulusteltu - ei muista mitään murhista
Toiveet, jotka rikospoliisi oli kiinnittänyt ainoaan eloonjääneeseen Nils Gustafssoniin, pettivät eilen päivällä, kun nuorukaista päästiin kuulustelemaan. Osoittautui, ettei hän muistanut mitään Bodominjärven tapahtumista.
Nils Gustafsson, joka on edelleen hoidettavana SPR:n sairaalassa, toipuu melko nopeasti. Hän kykeni eilen keskustelemaan, mutta ei osannut antaa viitteitä tutkijoille kolmoismurhan suorittajasta. Hän ei muista mitään murhayöhön liittyvistä tapahtumista, sillä hänen saamansa aivoruhjevamma on johtanut muistinmenetykseen. Sairaalasta saadun ilmoituksen mukaan muistin palaaminen saattaa kestää melko kauan.
Sormuksen historia
Nils Gustafssonilta kadonneen sormuksen arvoitus on nyt ratkennut. Hän oli antanut sormuksen pari kuukautta sitten eräälle tyttöystävälleen, joka luettuaan sen "katoamisesta ja joutumisesta mahdollisesti murhaajan käsiin", teki ilmoituksen poliisille.
Valoisia ajatuksia jo Gustafssonin perheessä
Gustafssonien talossa Hämeenkylän Askelassa alkaa elämä jo näyttää jonkin verran valoisammalta. Valoisia ja toivehikkaita olivat rouva Helga Gustafssonin ajatukset poikansa tulevaisuudesta ja kohtalosta eilen illalla hänen kertoessaan aamuisesta käynnistään SPR:n sairaalassa. Isä, Otto Gustafssonkin oli kotona kaiken järkytyksen jälkeen hänkin.
Nils makasi aamulla klo 9 aikaan jo toisten potilaitten kanssa ja kolmen päivän aikana hänen vointinsa on parantunut nopeasti, kertoo rouva Gustafsson.
-Poliisiko, kysyi poikani, kun tulin hänen vuoteensa viereen, mutta sitten hän tunsi minut, äitinsä. Tohtorikin sanoi, että no Gustafsson, äitihän tässä on, ja sitten Nils tunsi minut. Hänen vasen silmänsä oli vielä peitossa ja koko vasemmanpuoleinen poski hyvin runnellun näköinen, mutta oikealla silmällään hän minua katseli ja seurasi kaikkea, mitä ympärillä tapahtui.
-Kyselin sitten häneltä lauantai-illan tapahtumista. Nils kertoi, että he pystyttivät teltan ja kalastivat. Sepon hän sanoi myös muistavansa. Seppo Boismanin kanssa he olivatkin parhaat ystävät. Mutta illan myöhemmistä tapahtumista poika ei osannut kertoa.
Äiti kertoi viipyneensä sairaalassa noin tunnin ja erityisen ilahtunut hän oli kuultuaan, että pojasta tulee todennäköisesti terve ja normaali ihminen. Paraneminen on edistynyt hyvin. Vielä edellisenä päivänä Nils ei pystynyt puhumaan juuri lainkaan, nyt hän jo jutteli jonkin verran. Tohtorit antoivat toiveita, mutta mitään varmaa ei tietysti kukaan voi vielä sanoa, kertoi rouva Gustafsson. Paraneminen on tapahtunut näinkin nopeasti, koska Nils on aina ollut terve ja voimakas.
