Nelli kuuli kotinsa järkyttävän historian vasta muuttaessaan pois – Kiinteistönvälittäjien ei tarvitse kertoa tragedioista
Suomalainen kuolee usein kotiinsa, mutta harvemmin loppu on väkivaltainen. Asunnossa tapahtuneesta henkirikoksesta ei ole välttämättä pakko kertoa vuokralaiselle tai asuntoa ostavalle henkilölle, vaikka se vaikuttaisi kohteen arvoon tai ostopäätökseen.
Nelli ehti asua itähelsinkiläisessä taloyhtiössä pitkään, ennen kun hän kuuli talon karmivasta historiasta. Kiinteistönvälittäjä ei ollut maininnut asiasta mitään, kun sopimusta oli hierottu viitisentoista vuotta aiemmin.
Taloyhtiön hallituksessa kävi ilmi, että katutasossa sijainneesta kellarista löytyi murhattu nainen vuonna 1980. Perheenäiti Seija Kekkonen, 41, oli pikkujouluista kotiin palatessaan joutunut raa’an henkirikoksen uhriksi.
Postikuskina työskennelleen Kekkosen tapaus lukeutuu niin sanottuihin ”Helsingin kellarisurmiin”. Vuosien 1976–1981 välillä kolme helsinkiläisnaista murhattiin kerrostalon kellareissa. Epäiltiin, että kaupungissa liikkui sarjamurhaaja.
Tekijää tai tekijöitä ei saatu koskaan tuomituksi teoista.
– Asuin ennen tänne muuttoa asunnossa, jossa nainen oli tehnyt itsemurhan. Onneksi en tiennyt asiasta silloin, kun asuin siellä. Nykyinen asunto oli eri asia, vaikka sainkin tietää henkirikoksesta myöhemmin. Murha tapahtui kellarissa ja kauan aikaa sitten, nyt kuusikymppinen Nelli kertoo.
Nelli ei esiinny tässä jutuss koko nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Vanha kellarisurma on noussut taloyhtiön hallituksessa uudelleen esiin vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen. Syynä on putkiremontti, jonka yhteydessä pitäisi päättää taloyhtiön lukituksista.
Viime aikoina kellarissa on liikkunut myös kutsumatonta väkeä, joista monilla on huumeongelmia. Taloyhtiön hallitus on miettinyt, miten kellarin saisi asukkaille jälleen turvallisemmaksi.
Kohuasuntojen kaupat venyvät
Asuntokaupat ovat tunneasia. Moni asunnonostaja kertoo jo näytössä lämpimästä tunteesta: nyt on tultu kotiin.
Siksi kaupanteon tunnelmaan tulee helposti särö, jos kodilla on surullinen tai jopa raaka historia.
Suomalaisilla asuntomarkkinoilla tunnetaan tapauksia, joissa henkirikoshistoria on vaikeuttanut kohteen myyntiä tai jopa laskenut sen hintaa.
Esimerkiksi Jämsässä tapahtunut murha vaikeutti tapahtumapaikan, suurikokoisen omakotitalon, myyntiä. Kohde ehti olla tyhjillään kaksi vuotta. Omakotitalo myytiin lopulta pyyntihintaa halvemmalla, vaikka hyväkuntoinen talo sijaitsi hyvämaineisella alueella.
Ulvilassa sijaitsee hyvällä ja rauhallisella asuinalueella omakotitalo, joka tuli tunnetuksi niin sanotun Ulvilan surman tapahtumapaikkana. Vuonna 2006 perheen isä Jukka S. Lahti murhattiin kotiinsa.
Isänsä menettänyt perhe muutti pois talosta, ja siihen asettui vajaan vuoden päästä toinen perhe. Iltalehden vuoden 2007 haastattelussa he kertoivat, että ostamaan houkutteli talon hyvä hinta–laatu-suhde.
He eivät tunteneet talon historiaa, mutta kiinteistönvälittäjä kertoi heille tapahtuneesta ennen kauppakirjojen tekoa.
– Yritämme olla ajattelematta talon historiaa. Ostimme tämän kesällä. mutta ihan alussa emme tienneet surmasta. Sitten kiinteistönvälittäjä kyllä kertoi asiasta ennen kuin kauppakirjat tehtiin, perheenäiti kertoi.
Äiti kuvaili kohdetta hyväksi taloksi, jossa kaikki oli kunnossa. Hän ei pelännyt asua talossa, vaikka murhaajaa ei oltu vielä tavoitettu.
– Tappaja ei jahtaa meidän perhettämme, ei hän ole meistä kiinnostunut. Hänen maalinsa oli ihan muualla.
Vuonna 2009 poliisi alkoi epäillä teosta uhrin vaimoa Anneli Aueria. Pitkän oikeusprosessin jälkeen Auer todettiin vuoroin syylliseksi, vuoroin syyttömäksi. Lopulta tuomio oli syytön ja henkirikos on edelleen auki.
Omakotitalo tuli uudelleen myyntiin 2016. Tuolloin myynti-ilmoituksessa kerrottiin, että ulvilalainen tiilivuorattu viiden huoneen omakotitalo sijaitsee omalla tontilla rauhallisella omakotitaloalueella.
Tällä kertaa taloa oli hankalampi myydä. Kohde oli ollut tyhjillään useita kuukausia. Siihen saattoi vaikuttaa se, että uhrin vaimoon kohdistuneet ja myöhemmin vääriksi todetut epäilyt olivat tuoneen tapaukselle uutta ja entistä laajempaa julkisuutta.
Myös kiinteistönvälittäjä myönsi, ettei kyseessä ollut helpoin talo myydä. Toisaalta asuntojen myyntiajat olivat tuolloin muutenkin pitkittyneet, myyntiaika ei ollut vielä tavaton.
Suurin osa näytössä käyneistä tunsi kohteen historian, mutta eivät kaikki.
– On tämä vaikeampi myydä kuin muut talot, koska se on niin sanotusti kohutalo. Myyjille se on harmillista, vaikka olen kertonut heille, että talon historia jarruttaa myyntiä. Edelliset omistajat viihtyivät talossa hyvin eikä siinä heidän mielestään ollut mitään vikaa.
Silloinen välittäjä pidättäytyi kommentoimasta kohteen silloista myyntiaikaa tätä juttua varten. Hän vetosi siihen, että hän oli mukana tekemässä kyseisestä kohteesta aikoinaan ainoastaan palvelukauppakirjan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bc93 ... 8d77a33d13