MURHA.INFO

Tuosta heräsikin ajatus, että entäpäs jos raiskaus ja murhapuuhissa onkin ollut kaksi tai useampi norskia jotka ovat antaneet alibin toisilleen

Hieman villi ajatus. Myönnetään.

Cotton kirjoitti:Tuosta heräsikin ajatus, että entäpäs jos raiskaus ja murhapuuhissa onkin ollut kaksi tai useampi norskia jotka ovat antaneet alibin toisilleen

Hieman villi ajatus. Myönnetään.

Menee hieman vaikeaksi...

En kuitenkaan usko että norjalaisen alibiin on riittänyt pelkästään yksi ihminen, esim. huonetoveri tai norjalaisen yökerhosta pokaama uusi naisystävä...Kyllä tämä norjalainen ketjun loppupään henkilönä on ollut poliisia hyvin kiinnostava henkilö ja ennen kuin hänet on asemoitu luokkaan "Tärkeä todistaja", niin aukoton alibi on täytynyt olla. Veikkaan reception henkilökuntaa ja baarimestaria muiden lisäksi todistajiksi norjalaisen oleskelulle klo 03 eteenpäin..

Peräkylän Maigret kirjoitti: En kuitenkaan usko että norjalaisen alibiin on riittänyt pelkästään yksi ihminen, esim. huonetoveri tai norjalaisen yökerhosta pokaama uusi naisystävä...Kyllä tämä norjalainen ketjun loppupään henkilönä on ollut poliisia hyvin kiinnostava henkilö ja ennen kuin hänet on asemoitu luokkaan "Tärkeä todistaja", niin aukoton alibi on täytynyt olla. Veikkaan reception henkilökuntaa ja baarimestaria muiden lisäksi todistajiksi norjalaisen oleskelulle klo 03 eteenpäin..

Totta, näin ainakin voisi kuvitella, sillä niin ilmeinen ensimmäinen selvitettävähän norski tietysti on ollut. Ongelma tietysti jälleen on se, ettemme oikeasti tiedä yksityiskohtia ja perusteita, vaan joudumme tässäkin arvioimaan asiaa vain arkijärjen ja todennäköisyyksien pohjalta.

En osaa sanoa mitään erityisen varmaa poliisin tutkimuslogiikasta, mutta olettaisin myös, että mikäli Susannesta olisi löytynyt sperma- tai muita jälkiä useammasta kuin yhdestä miehestä, niin tämäkin olisi tuotu julkisuuteen. Onhan kyse sen verran olennaisesta tekijästä jo ihan vihjeiden keruunkin kannalta. Kaksi tekijää tietysti helpottaisi uhrin vastarinnan nujertamisessa, mutta toisaalta heikentäisi kyllä varmaan tapauksen salassapysymistä rikoskumppanien mahdollisesti riitautuessa ja/tai tullessa omantunnontuskiin.

Paremman puutteessa minäkin taidan pitäytyä ainakin toistaiseksi ns. "Kylli-teoriaan" eli että kyseessä oli jonkinasteinen Susannen tuttu tai ainakin henkilö, johon hän luotti, mutta ei kuitenkaan niin läheinen, että perheen ja muiden läheisten epäilyt olisivat suuntautuneet häneen, tai sitten henkilö, jota on jo epäilty, mutta johon syystä tai toisesta näyttö ei ole riittänyt tai ainakaan ei ole katsottu riittäneen.

En tiedä missä määrin Bodom-fiasko on sitten hillinnyt poliisin intoa avata vanhoja tapauksia uudestaan, vaikka epäilyt vahvoja olisivatkin. Prosessiinhan menee kovasti aikaa ja vaivaa ja jos lopputulos on taas vesiperä ja pahimmillaan vielä poliisille nolo, niin voi olla, ettei kovin helposti moista revohkaa haluta panna taas pystyyn, ellei sellaiselle joltain taholta kohdistu suoria paineita. No, nythän tämä Raija Muukkosen tapaus on kierroksessa ja varmaan sen lopputulema vaikuttaa myös poliisin tuleviin ratkaisuihin vanhojen tapausten esille nostamisessa.

Kylli kirjoitti: Slux: Moniin lähteisiin on täällä viitattu, mutta harva niistä täällä kokonaisuudessaan on. Varmasti löytyisi jotakin kirjastoja ja muita arkistoja penkomalla. Itselläni on Ratto-projekti kesken (vuoden 1978 Ratoista jossakin on ilmeisesti ollut Susannen tapauksesta juttu).

Tästä vielä, että saattaa olla tietysti jo kaikille tuttua asiaa, mutta sanotaan nyt jos ei ole. Näitä vanhoja lehtiähän löytyy noita miestenlehtiäkin myöten, kansalliskirjastolla on kappaleet jos vaan on toimitettu niinkuin lain mukaan on kaikesta suomessa julkaistusta pitänyt, eikä ole kadonnut.

Tässä esimerkiksi se mitä Ratosta löytyy

Lainaus saamastani viestistä:

Suomen Kansalliskirjasto (www.kansalliskirjasto.fi) säilyttää vapaakappalelain
nojalla kokoelmissaan kaikkia Suomessa julkaistuja kirjoja, lehtiä ym.
painatteita. Kirjaston kotisivuilla olevan Fennica-tietokannan mukaan
kirjastossa on myös Ratto-lehden vuosikerrat, mutta niiden käyttö on
luvanvaraista. Lupa on saatavissa vain tieteelliseen tutkimukseen.
Tämäntyyppisten ajanvietelehtien ongelmana on se, että niitä ei yleensä ole
tilattu yleisten kirjastojen kokoelmiin, joten niitä ei ole kunnankirjastojen
varastoissa. Kustantajalta kannattaa ehkä kysyä kopioita, mikäli tiedossa on
joku tietty numero. Käsittääkseni Yhtyneet Kuvalehdet Oy osti Rattoa
kustantaneen Lehtimiehet Oy:n, joten kopioita vanhoista numeroista kannattaa
kysyä Yhtyneistä Kuvalehdistä, yhteystiedot: Yhtyneet Kuvalehdet Oy,
Maistraatinportti 1, 00015 KUVALEHDET, Asiakaspalvelu: puh: (09)156 665, fax:
(09)156 6511, Aukioloajat: ma-pe 8-17,
www.kuvalehdet.fi

Ystävällisin terveisin
Ida Suolahti
Tutkija
Kansallisarkisto
[email protected]


Kysytty siis on. Ns. normaalilehtiä saa kuten on todettu mutta Rattoapa ei.

Myös Yhtyneet Kuvalehdet löi toiveeni maahan: heidän arkistoissaan ei kuulemma Rattoja ole.

Oletko siis kysynyt Kansallisarkiston kautta tuosta asiasta kun vastaaja on sieltä eikä Kansalliskirjastosta jonka vastuulla nuo ovat? Kansallisarkisto kun on eri organisaatio niin eivät ehkä ihan tiedä noista, Kansalliskirjastosta ainakin saisi varmasti oikean vastauksen.

Tuossa sivulla jonka linkkasinhan sanottiin vain, että *lainaus* on luvanvaraista, kopioiden saanti artikkeleista (jos tietää tarkan numeron) tai selailu kirjastossa voisi silti onnistua kuulemani mukaan. Tuollaisesta osoitteesta kuin [email protected] voisi kannattaa kysyä tarkemmin, mainiten miksi noista on kiinnostunut.

<muoks>korjasin osotteen, siihen oli tullut ylimääräinen t-kirjain</muoks>

Jeps, Kansallisarkistosta kysyin mutta eipä tullut mieleen epäillä vastausta... Nimimerkki "Toivo herää"

Omia teorioitani, jotka tulivat mieleen tätä ketjua ensimmäistä kertaa läpi lukiessa.

M.O.: raaka väkivalta, kuristettu asuun kuuluvalla huivilla
Signature: tekijä asetteli vihreän Finnair-jakun siististi ruumiin päälle, otti lompakon ja sormuksia mukaan

Huivin käyttö viittaa tosiaan siihen, että tavarat oli kannettu kellariin asti, eli "kolkataan S.L. ja raahataan kellariin" tuntuu epätodennäköiseltä, kuten aiemmassa viestissä perusteltiin. Tämä oli sivulle 29 asti oma lempiteoriani.

Miten olisi Punaisessa lohikäärmeessä ollut temppu, jossa tekijä teeskentelee loukkaantunutta ja tarvitsevansa apua esim. raskaan tavaran siirtämisessä kellariin? Kun ovi on kolahtanut takana kiinni ja etäisyyttä käytävään on tarpeeksi, käydään käsiksi. Ted Bundy käytti tätä MO:ta Lake Sammamishin puistossa.

Tilastotietoa: Useat seksuaalimurhaajat ottavat "muistoesineitä" uhrilta. Tämä piti paikkansa 32 tapauksessa 118:sta, eli 27% tapauksista. Muita huomioita samasta aineistosta: Rikospaikalle palasi 32 (27%). Syitä olivat fantasian kokeminen uudelleen (31 tapausta, 26%), seurata poliisin työskentelyä (22, eli 19%), toisen uhrin surmaaminen (9 tapausta, 8%) ja ruumiin raiskaaminen (7 tapausta, 6%). [1]

Tässä tapauksessa suhteellisen todennäköistä olisi rikospaikalla käynti uudelleen (todennäköisesti tutkimusten päätyttyä) sekä poliisin seuraaminen sunnuntaina. Tekotapa viittaa siihen, että teon jälkeen murhaaja on halunnut peittää ruumis edes osittain, eli tekijä ei tuntenut oloaan hyväksi teon jälkeen. Kysymys: kumpi oli primääritavoite - raiskaus vai murha?

Lisää tilastotietoa: 100 tapauksessa joista oli saatavilla tietoa, 47% uhreista oli täysin alasti, sukuelimet näkyvillä 5%, rinnat näkyvillä 9%, takapuoli näkyvillä 11%, tai vaatetusta oli poistettu muuten. Vain 28% uhreista oli kokonaan puettu. [2]

Ristiriitaisten kuvausten perusteella tulkitsisin, että uhrin aluruumis oli paljaana, samoin yläruumis, mutta tekijä asetti lopuksi jakun rinnan päälle.

Toinen mieleen tullut ajatus - entä jos S.L. ei raapinut kasvoja, vaan sukuelimiä? Tämä selittäisi sekä surman, raa'an väkivallan että sen, miksei kukaan huomannut tekijän saamia naarmuja.

Vastaan omaan kysymykseeni - raiskaus oli tavoite, murha oli ennalta suunnittelematon ja johtui uhrin puolustautumisesta.

Lähteet:
1) Sexual Homicide: Patterns and Motives (Ressler - Burgess - Douglas, 1992), s. 63
2) Sexual Homicide, s. 59

<-- Eipä tässä voi muuta kuin huokaista edelliseen, joten lämpimästi tervetuloa, Ressler!

Erittäin hyvin ja ymmärrettävästi havainnollistit tuon, miksi surmaajasta ei "tavattaessa" merkkejä olisi näkynyt, vaikka hän olisi vallan mainiosti voinut kuulua tapausta tutkittaessa läpikäytyihin henkilöihin. Kenenkään kasvoissa ei merkkejä ollut, koska ne olivat vaatteiden alla piilossa!

Lukiessani tuota postaustasi myös se tavaroiden mukaan ottaminen suorastaan näkyi silmissä, olenkin nyt vakuuttunut siitä, että kyse oli muistoista. Lisäksi murhaaja olisi mahdollisesti herkutellut tutkinnan alettua saadessaan olla "niin lähellä, mutta poliisin tavoittamattomissa". Tuolla tunteella on sitten varmaan hekumoitu lukuisia kertoja jälkeenkinpäin.

Mitäs muuten ajattelet niistä Susannen rinnalle asetetuista esineistä? Hiekkalapiosta ja suksisauvasta?

Lämpöisästi tervetuloa minunkin puolestani Ressler!

Loistopohdintaa ja kaivattuja tilastoja! Mutta vaikka seuraava saattaakin ainakin jonkun mielestä olla pikkuseikka, jään edelleen pohtimaan kellariin menemistä.

Aamuyöllä raskaan tavaran siirtely ei ole kovin yleistä ainakaan kerrostaloissa, ja mikäli Susanne oli niin varovainen luonteeltaan kuin vanhemmat Seuran jutussa antavat ymmärtää, kuulostaa se sangen arveluttavalta vaihtoehdolta. Loukkaantuneena esiintyminen tuntuu jo uskottavammalta, mutta edelleen jään kaipaamaan jotakin. Tämä on tietysti vain Seurassa esitettyä mutta sen mukaan vanhemmat tosiaan pitivät hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtoa, että Susanne olisi mennyt sinne täysin tuntemattoman kanssa.

Täytyy myös muistaa, että Susanne varmaan tahtoi jo kotiin, olihan seuraavana päivänä työpäivä.

Jälleen: entinen tai nykyinen naapuri? Vai se salainen rakastettu, kenties samasta työpaikasta -tai samasta talosta? Joku muu, jonka sanaan siitä että aamuyöllä on ihan luontevaa mennä talon kellariin ja pyytää sinne kotiin palaavaa ja sinne epäilemättä jo kaipaavaa Susannea, voi luottaa?

Nyt kaivattaisiin jälleen jotakuta, joka tunsi Susannen. Oliko hän niin avulias, että olisi mennyt ihan vain auttaakseen jotakuta kellariin tuohon aikaan? Entä niin avulias, että olisi mennyt, jos pyytäjä oli vain puolituttu?

Yksinkertaistin ongelmaa jättämällä norjalaiset, reittivaihtoehdot ym. huomioitta, ja keskityin Susannan ja tekijän kohtaamiseen. Tekijän kannalta suurimmat ongelmat ovat 1) päästä rappukäytävään (jos hän ei ole asukas) sekä 2) saada S.L. jollain tavoin kellariin siten että 3) vain yksi ihminen kuulee huudon.

Yksinkertaisinta olisi hyökätä Susannan kimppuun, yrittää iskeä hänet tainnoksiin ja käyttää sitten S.L:n avainta kellarin aukaisemiseen. S.L. tointuu oven pamahdettua kiinni, ja tappelee vastaan kunnes hänet saadaan taltutettua pyörävaraston kohdalla. Tekijän pitäisi vain muistaa ottaa pudonneet tavarat mukaan rappukäytävästä, mikä antaa uhrille aikaa toipua iskusta.

Toinen vaihtoehto olisi yllämainittu "Punainen lohikäärme"-kikka. Ovi pamahtaa takana kiinni, ja tekijän olemus muuttuu. S.L. huutaa ja lähtee juoksemaan karkuun, kunnes hänet saadaan kiinni pyörävaraston kohdalla.

Minä en oikein muita keinoja keksi saada nuorta naista klo 02 kellariin. Vaihtoehto kolme olisi kai "Anteeksi, mutta olen hukannut kellariavaimeni. En löydä sitä mistään. Voisitteko avata?". Tämäkin saattaisi vaatia jotain mukana raahattavaa roinaa rekvisiitaksi.

Murhakierrokselle osallistuneet: missä kohtaa olivat kellarin valokatkaisijat, ja oliko niiden paikkaa muutettu 70-luvun jälkeen?

Mitäs muuten ajattelet niistä Susannen rinnalle asetetuista esineistä?

Todennäköisimmin vain rikospaikalle jäänyttä roinaa, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. Sauvoja on tuontapaisissa paikoissa ympäriinsä, hiekkalapio on saattanut pudota joltain lapselta kun pyörää on talutettu suojaan. Jos näillä olisi jotain merkitystä, niin jompaakumpaa olisi käytetty raiskauksessa apuna. Tämä viittaisi sarjaraiskaajaan, jolla olisi omat oudot fetissinsä - mutta tämä on jo niin kaukaa haettua, että hävettää kirjoittaa tämmöistä.

Kylli kirjoitti:Jälleen: entinen tai nykyinen naapuri? Vai se salainen rakastettu, kenties samasta työpaikasta -tai samasta talosta? Joku muu, jonka sanaan siitä että aamuyöllä on ihan luontevaa mennä talon kellariin ja pyytää sinne kotiin palaavaa ja sinne epäilemättä jo kaipaavaa Susannea, voi luottaa?
Nyt kaivattaisiin jälleen jotakuta, joka tunsi Susannen. Oliko hän niin avulias, että olisi mennyt ihan vain auttaakseen jotakuta kellariin tuohon aikaan? Entä niin avulias, että olisi mennyt, jos pyytäjä oli vain puolituttu?

Monenko lukon takana tuo surmakellari oli ulkoa pihalta laskettuna ? Oliko kaksi vai kolme ovea ? Ensin tietysti ulko-ovi ja sitten kellaritiloihin, mutta pitikö itse pyöräkellariin avata vielä ovi ?

Jos sellainen henkilö joka ei entuudestaan tuntenut kellaritiloja olisi ulko-ovella pakottanut aseella tai veitsellä uhrinsa, niin olisiko todennäköistä että tämä henkilö olisi vienyt uhrinsa pyöräkellariin asti vai olisiko suorittanut tekonsa jo ennen pyöräkellaria ? Hieman kömpelösti muotoiltu kysymys, mutta tarkoitukseni on selvittää, että jos oletetaan että Susanne joutui pakotetuksi tuossa pihalla tai heti rapussa, niin olisiko sellainen henkilö joka ei tuntenut taloa ja kellaritiloja osannut pakottaa uhrinsa pyöräkellariin asti ?

Joku joka lähti seuraamaan kävelevää Susannea tai yllätti hänet kotiovella, niin hän olisi ehkä pyrkinyt toisenlaiseen ratkaisuun, jos ei tuntenut taloa ?

Esimerkiksi tässä vuoden -83 tapauksessa (kts. linkki) tekijä onnistui jopa pääsemään uhrinsa asuntoon .
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=6523

Susannen tapauksessa tekijä saattaisi olla joku tälläinen tyyppi kuin tuossa tapauksessa A.E, määrätietoinen, voimakastahtoinen, psykopaatin lailla esiintymiskykyinen,manipulointiin pystyvä.

Mutta miten tekijä olisi voinut viedä uhrinsa juuri tuonne kellariin ?

Jos tekijä oli samantyyppinen kuin A.E., niin uskoisin Susannen kohtaloksi koituneen nimenomaan sen, että hän tunsi oman arvonsa ja yritti pistää tekijälle hanttiin.

Omanarvontuntoinen, kansanomaisesti sanottuna ehkä jopa hieman leuhka, ihminen käyttäytyy usein pelätessään ylimielisesti ja vihamielisesti, kun taas toisenlainen luonne, sellainen, jolla on kokemuksia alistetuksi joutumisesta, mukautuu. Esimerkiksi A.E.:n uhrien suhteen on selvästi nähtävissä, että uhrien mukautuminen ja tekijän "ymmärtäminen" saattoi pelastaa heidät vakavalta väkivaltaiselta hyökkäykseltä.

Tämä ei sinänsä liity siihen, tunsiko Susanne murhaajansa vai ei. Tuttavuus tuskin oli niin pitkällä, että väkivaltaisuus olisi aiemmin ehtinyt paljastua.

Mutta miten tekijä olisi voinut viedä uhrinsa juuri tuonne kellariin ?

Esimerkiksi puolivahingossa. Alkuperäinen suunnitelma on voinut olla pyytää päästä hakemaan pyörää koska esim. kiukkuinen naisystävä on heittänyt ulos ja pyörä jäi sisään. Susanne on sitten vienyt tekijän kellariin itse (avaimet olivat taskussa?).

Toinen vaihtoehto on, että tekijä olisi tunkenut sisään väkisin, kellariin väkisin, siellä S. olisi voinut yrittää pakoon, ja kellarin ovi olisi ollut sattumalta auki tai tekijä olisi saanut hänet kiinni ja tyrmännyt juuri sen oven ulkopuolella. (Edellyttää, että tekijä olisi laittanut avaimet takaisin S:n taskuun.)

Kolmas vaihtoehto: kuten edellä, mutta tekijä tunsi talon ja oli suunnitellut teon etukäteen edeten saman tien kellaria kohti A-rapusta käsin. Tekijä olisi siis pyytänyt Susannea avaamaan A-rapun oven, ei B-rapun, päästäkseen sisään.

Vaikka nämä Helsingin kellarisurmat eivät toisiinsa liittyisikään muutoin, niin Onerva Ketolan tapauksesta saatavilla olevat havainnot kertovat yhdestä mahdollisesta kellariin päätymistavasta eli mahdollisesti uhrille tuntemattoman henkilön on onnistunut aikansa intettyään saamaan uhri kellarin ovea avaamaan. Sen kellonaika oli varhaisempi, mutta ei aivan valtavasti kun havainnot olivat keskiyöltä. Tietysti kertomukset Susannen pelokkuudesta ja olemisesta selvin päin sotivat kovasti sitä vastaan, että hän olisi mennyt vapaaehtoisesti kellaritiloihin tuntemattoman kanssa.

Itse olen silti taipuvainen uskomaan entuudestaan tuntemattomaan tekijään joka on joko oveluudellaan (Bundyn tapaan) tai taitavasti väkivaltaa käyttäen onnistunut raahaamaan susannen kellariin. Sitä vastaan puhuu jossain määrin ainakin rappukäytävästä kuuluneiden äänien vähäisyys (on esiintynyt, väite että kuultujen huutojen olisi ollut mahdotonta tulla rappukäytävästä... onkohan todellakin aivan ehdottoman varmasti näin?) ja väitetty Susannen avaimien löytyminen hänen taskustaan, mutta taskusta löytämisestä en huomannut itse olevan mitään muuta lähdettä kuin Minfolaisen kommentti, tietääkö joku sille paremman lähteen? HS vuodelta 2001 kertoi vain Rautaheimon näkemyksestä, että kellariin oli menty Susannen avaimella koska murtojäljet puuttuivat.

Seurasin Hans Reiserin oikeudenkäynnin aikaan (täälläkin taitaa olla aiheesta pieni ketju) tapausta intensiivisesti koska satuin tietämään syytettynä olevan henkilön entuudestaan. Siinä esitettiin, että Reiserin opetteleman taistelulajin kursseilla opetettiin kuristusote joka olisi hyvin tehokas tappamiseen, mutta jolla voi myös hetkellisesti viedä tajun ja jota käytettäessä uhri ei kykene päästämään ääntäkään (tämä oli tuossa tapauksessa tärkeää koska murha tapahtui Reiserin lasten ollessa samassa talossa). Eli minusta tuntuisi tuon valossa täysin mahdolliselta myös väkivaltainen siirtyminen tuonne pyöräkellariin ottamalla Susannen ollessa avaamassa rappukäytävän ovea takaapäin kuristusotteeseen ja ohjaamalla ovelle pakottaen avaamaan tuonkin oven.

Toisaalta ei tuttu tai puolituttu tekijä mahdoton ole, ne vaan on helpommin poliisi tutkinut ja eikö aamuyöstä tuttuun törmääminen kun aikaisemmin on todistetusti ollut liikkeellä yksin olisi iso sattuma?

Peräkylän Maigret kirjoitti:Monenko lukon takana tuo surmakellari oli ulkoa pihalta laskettuna ? Oliko kaksi vai kolme ovea ? Ensin tietysti ulko-ovi ja sitten kellaritiloihin, mutta pitikö itse pyöräkellariin avata vielä ovi ?

Jos sellainen henkilö joka ei entuudestaan tuntenut kellaritiloja olisi ulko-ovella pakottanut aseella tai veitsellä uhrinsa, niin olisiko todennäköistä että tämä henkilö olisi vienyt uhrinsa pyöräkellariin asti vai olisiko suorittanut tekonsa jo ennen pyöräkellaria ?

Urheiluvälinevarasto on kolmen lukon takana, ja likempänä A- kuin B-rappua. Random-raiskaajan olisi luullut tuuppaavan Susannen lähimpään varastoon, joka B-rapusta kuljettaessa olisi ollut suoraan kellarin rappua vastapäätä.

Johtopäätös: joko kuljettiin A-rapun kautta, yhteisestä sopimuksesta, tai tekijä oli muuten mieltynyt urheiluvälinevarastoon esim. sen tilavuuden vuoksi. Mikäli tekijällä oli jo lähteissä pahat mielessä eikä hän entuudestaan tuntenut tiloja korostuu vaihtoehdoista ensimmäinen.

Kun katsoo kuvaa 5 tarkkaan, näkyy oven vasemmalla puolella valokatkaisin. Eli se tavallisin paikka:
http://www.murha.info/index.php?id=73

Avaimista löytyy maininta ainakin seuraavissa lähteissä: Seura 12.11.1976 sekä Hufvudstadsbladet 10.8.1976.

Uskon ensisijaisesti tuttuun tai ainakin puolituttuun tekijään, mutten satunnaiseen kohtaamiseen. HBL 10.8.76 kertoo, että viimeinen likelle kotia menevä bussi olisi mennyt klo 2.45. Miksi ihmeessä Susanne ei ottanut sitä, vaan jäi vielä kokonaiseksi varttitunniksi odottelemaan -jollei hänellä olisi ollut siihen oikein hyvää syytä??