Re: Bodom Mediassa
Lähetetty: Su Kesä 22, 2025 10:46 pm
🠅
Tärähtikö aivojumi jälleen päälle vai miksi laitat samaa tekstiä uudelleen?
Kuten psykologi Häkkänen toteaa, käsitys Gustafssonin vammoista tosiaan muuttui oikeudessa esitutkinnassa esitetystä, koskapa esitutkinnassa oli Gustafssonilla diagnosoituja vammoja vähätelty mm. sillä perusteella, ettei hänellä diagnosoitua aivoruhjetasoista eli vähintään keskivaikeaa aivovammaa kyetty varmistamaan kuvantamismenetelmin 44 vuoden kuluttua vammautumisesta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että poliisin apurina kuulusteluissa toimineella ortopedi Hirvensalolla oli täysin väärä käsitys Gustafssonin tajuttomuuden, muistikatkoksen sekä tajunnan alenemisen laadusta ja kestosta.
Vastapainoksi psykologi Häkkäsen (joka ei siis ole lääkäri) ihmettelyille on paikallaan lainata käräjäoikeuden tuomiosta mm. neurologian erikoislääkärin, neurotraumatologian professori O. Tenovuon tiivistettyä lausuntoa:
Lausunnon vuonna 2005 antaneen ja todistajana kuullun neurologi Olli
Tenovuon mukaan käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö
aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassaoloa vastaan.
Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat eli se, että
Gustafsson on saanut pään alueelle ulkoisen energian seurauksena
huomattavat ruhjeet ja murtumat. Murtumia on dokumentoitu kahdessa
kohtaan vasemmassa leukaluussa, yläleuanluun alasivuseinässä ja katossa,
poskiluussa sekä kallonpohjassa ohimoluussa. Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.
Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafsonille tehdyillä röntgenkuvauksella ja
ilmakallotutkimuksella ei aivovamman olemassaoloa ole pystytty
selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita
erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut
solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen.
Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida
todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja
löydökset voivat myös hävitä. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei
voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin
mahdollisesti olleesta aivovammasta. Gustafssonilla kuvattu muistiaukko sopii
tyypilliseen muistimenetyksen käyttäytymiseen aivovammojen yhteydessä, eli
vammaa edeltävältä ajalta on pitempi vähitellen palautuva muistinmenetys
lähelle vamman syntyhetkeä, ja vamman syntyhetken jälkeen on täydellinen muistiaukko
ja sekavuustila ja muisti palautuu vähitellen vamman jälkeen tapahtuneiden asioiden
jäädessä kuitenkin pysyvästi pimentoon. Aivovamman
vaikeusasteluokittelut vaihtelevat. Tajunnan tason ja muistiaukon keston
mukaan arvioiden Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.
Gustafssonin mahdollisesta toipumisesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä,
koska keskivaikean aivovamman saaneista oireettomiksi toipuu noin puolet,
lisäksi mitään neuropsykologista tutkimusta aivovamman jälkioireiden
selvittämiseksi ei ole Gustafssonille tehty. Gustafssonin tajunnan tila on ollut
iltapäivällä 5.6.1960 sairaalaan tuotaessa selkeästi alentunut, ja on siten
todennäköistä , että hän on ollut aikaisemmin aamulla tajuton. Tajunnantason
alentuma huomioon ottaen Gustafsson on menettänyt toimintakykynsä.
Muistettakoon lisäksi, että oikeuslausunnoissaan myös syyttäjän todistajat ortopedi Hirvensalo sekä neurokirurgi Öhman ilmoittivat Gustafssonin tajuttomuuden ja toimintakyvyttömyyden murhapaikalla olleen mahdollinen.
Tärähtikö aivojumi jälleen päälle vai miksi laitat samaa tekstiä uudelleen?
Kuten psykologi Häkkänen toteaa, käsitys Gustafssonin vammoista tosiaan muuttui oikeudessa esitutkinnassa esitetystä, koskapa esitutkinnassa oli Gustafssonilla diagnosoituja vammoja vähätelty mm. sillä perusteella, ettei hänellä diagnosoitua aivoruhjetasoista eli vähintään keskivaikeaa aivovammaa kyetty varmistamaan kuvantamismenetelmin 44 vuoden kuluttua vammautumisesta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että poliisin apurina kuulusteluissa toimineella ortopedi Hirvensalolla oli täysin väärä käsitys Gustafssonin tajuttomuuden, muistikatkoksen sekä tajunnan alenemisen laadusta ja kestosta.
Vastapainoksi psykologi Häkkäsen (joka ei siis ole lääkäri) ihmettelyille on paikallaan lainata käräjäoikeuden tuomiosta mm. neurologian erikoislääkärin, neurotraumatologian professori O. Tenovuon tiivistettyä lausuntoa:
Lausunnon vuonna 2005 antaneen ja todistajana kuullun neurologi Olli
Tenovuon mukaan käsillä olevan aineiston perusteella syntyy looginen näyttö
aivovammasta, eikä mikään tieto puhu aivovamman olemassaoloa vastaan.
Tärkeimpiä tietoja tässä suhteessa ovat objektiiviset seikat eli se, että
Gustafsson on saanut pään alueelle ulkoisen energian seurauksena
huomattavat ruhjeet ja murtumat. Murtumia on dokumentoitu kahdessa
kohtaan vasemmassa leukaluussa, yläleuanluun alasivuseinässä ja katossa,
poskiluussa sekä kallonpohjassa ohimoluussa. Ns. Brillen hematooma on
luotettava osoitus kallonpohjan etuosan murtumasta. Aivovammojen
syntymisen kannalta ei merkitystä ole sillä, miten vammat aiheutettu, vaan
sillä, että energia on ollut sen suuruinen, että se on aiheuttanut useita
luunmurtumia. Kun voima ovat riittäviä aiheuttamaan murtumia kasvojen
keski- ja yläosaan myös merkittävän aivovamman syntyminen on
odotettavissa. Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös
aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen
verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi
Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä
oli ollut kohonnut. Tulkinnanvaraiset seikat eli havainnot tajunnan alenemasta,
jolta osin kliinisessä kuvauksessa ei ole mitään sellaista joka viittaisi
teeskentelyyn, sopivat juuri aivovammaan. Muistiaukon olemassaoloa ei voida
arvioida objektiivisesti, mutta tässä tapauksessa ilmoitettu muistiaukko sopii
muihin perusteisiin.
Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafsonille tehdyillä röntgenkuvauksella ja
ilmakallotutkimuksella ei aivovamman olemassaoloa ole pystytty
selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita
erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut
solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen.
Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida
todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja
löydökset voivat myös hävitä. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei
voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin
mahdollisesti olleesta aivovammasta. Gustafssonilla kuvattu muistiaukko sopii
tyypilliseen muistimenetyksen käyttäytymiseen aivovammojen yhteydessä, eli
vammaa edeltävältä ajalta on pitempi vähitellen palautuva muistinmenetys
lähelle vamman syntyhetkeä, ja vamman syntyhetken jälkeen on täydellinen muistiaukko
ja sekavuustila ja muisti palautuu vähitellen vamman jälkeen tapahtuneiden asioiden
jäädessä kuitenkin pysyvästi pimentoon. Aivovamman
vaikeusasteluokittelut vaihtelevat. Tajunnan tason ja muistiaukon keston
mukaan arvioiden Gustafssonin aivovamma on ollut keskivaikea.
Gustafssonin mahdollisesta toipumisesta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä,
koska keskivaikean aivovamman saaneista oireettomiksi toipuu noin puolet,
lisäksi mitään neuropsykologista tutkimusta aivovamman jälkioireiden
selvittämiseksi ei ole Gustafssonille tehty. Gustafssonin tajunnan tila on ollut
iltapäivällä 5.6.1960 sairaalaan tuotaessa selkeästi alentunut, ja on siten
todennäköistä , että hän on ollut aikaisemmin aamulla tajuton. Tajunnantason
alentuma huomioon ottaen Gustafsson on menettänyt toimintakykynsä.
Muistettakoon lisäksi, että oikeuslausunnoissaan myös syyttäjän todistajat ortopedi Hirvensalo sekä neurokirurgi Öhman ilmoittivat Gustafssonin tajuttomuuden ja toimintakyvyttömyyden murhapaikalla olleen mahdollinen.
