Arkipäiväinen kirjoitti: To Kesä 25, 2026 3:27 pm
Faktana tiedetään, että poliisi valehteli useita asioita Auerille kyseisessä kuulustelussa. Esimerkiksi Amandan kuulleen heidän riidelleen jne... Pitääkö kuulustelijan lause faktisesti paikkansa? Oliko ääni oikeasti selvä? Tästähän on ollut puhetta, ettei lasien rikkoontumisen äänet tallentuisi, mutta jos oletetaan että kuulustelijan toteama pitää 100% paikkansa, ei se vieläkään todista yhtään mitään.
Ehkäpä se keskeisin: puhujan puhuessa tai puuskuttaessa puhelimeen, ei taustaääniä kuulu käytännössä lainkaan. Puhe ja luuriin tapahtunut voimakas hengitys blokkaa lähes täysin taustaääneet. Toki esim. Jukan huudot kuuluvat vaimeana, mutta niiden volyymitaso nousee heti, kun luuriin puhuja pitää taukoa puheessaan. Näin ollen kaikki väitteet siitä, mitä tallenteelta pitäisi kuulua, ovat outoja. Tässä on myös se, että nauhaa on hyvinkin voitu tulkita väärin (niin puolustustuksen, syyttäjän, oikeuden kuin minfolaisten toimesta). Eli kun ajatellaan että talleelta kuuluvat voimakkaat naksahdukset, jotka siis kuuluvat vain silloin kun puhuja pitää suunsa kiinni, ovat automaattisesti juuri niitä tapahtumaketjun kriittisiä ääniä. Todennäköistä kuitenkin on, että esim. murhaajan ääntä ym. on jäänyt Auerin puheen alle ja sellaista mitä ei ole tallentunut, on mahdoton saada kuulumaan vaikka editoisi kuinka.
Poistuminen tapahtui jo varsin kaukana puhelimesta, enkä ihan täysin ymmärrä, mikä siinä olisi sellaista, joka aiheuttaisi poikkeuksellisen voimakkaita ääniä.
Jos astutaan muutaman kerran paikoillaan jo valmiiksi murskaantuneiden lasinsirpaleiden päälle, lankapuhelinlinjan kautta tallentuva ääni olisi lyhyt sarja kuivia, teräviä räsähdyksiä tai narskahduksia.
Koska lasi on jo rikki, uutta suoraviivaista rikkoutumisääntä ei juuri synny. Ääni muodostuu siitä, kun sirpaleet hankaavat paineen alla toisiaan vasten ja tiivistyvät. Lankapuhelimen tekniikan vuoksi tämä äänitallenne muuttuisi seuraavasti:
Tallentuvan äänen kolme pääpiirrettä
- Rytmitys (Muutama erillinen isku): Tallenteelle jää vain muutaman sekunnin pituinen pätkä, jossa kuuluu esimerkiksi 2–4 selkeää, toisistaan erillistä äänihuippua (jokainen askeleen painallus).
- Äänen luonne (Kuiva narske tai räsähdys): Siitä puuttuu kokonaan ehjän lasin hajoamiseen liittyvä helisevä kaiku. Ääni muistuttaa lyhyttä, voimakasta räsähdystä, joka alkaa ja loppuu hyvin äkkinäisesti.
- Mekaaninen korostus: Koska lankapuhelin leikkaa pois kaikkein korkeimmat äänet, jäljelle jäävä 300–3400 Hz:n alue korostaa sirpaleiden mekaanista liikkumista.
Miltä se kuulostaa nauhoitteella?
Jos joku kuuntelisi tätä nauhoitusta tietämättä kontekstia, hän ei todennäköisesti tunnistaisi ääntä lasiksi. Puhelinkaistan läpi suodatettuna muutaman kerran valmiiden sirujen päälle astuminen kuulostaa nauhoitteella lähes täysin samalta kuin:
- Soraikkona kävely: Kuin joku astuisi raskaasti karkean sepelin tai singelisoran päälle.
- Kuivien oksien katkeaminen: Kuin jalkojen alla rusahtaisi nippu kuivia risuja tai paksuja maissilantteja.
- Jään murtuminen: Kuin ohuen, hiekkaisen talvijään päällä astuttaisiin niin, että se murtuu ja narskuu kenkien alla.
Nauhoituksesta tulisi siis lyhyt, katkonainen ja narskuvan räsähtävä, jossa jokainen painallus erottuu omana pienenä äänipiikkinään ennen kuin tausta hiljenee uudelleen.
Painavan ihmisen astuminen valmiiden lasinsirpaleiden päälle muuttaa lankapuhelimeen tallentuvaa ääntä kolmella selkeällä tavalla:
1. Ääni on lyhyempi ja "tökähtävämpi". Painavan ihmisen paino siirtyy sirpaleiden päälle nopeasti ja voimalla. Sirpaleet tiivistyvät ja asettuvat paikoilleen heti askeleen alussa. Lankapuhelimessa tämä kuuluu erittäin lyhyenä, äkillisenä ja töksähtävänä räsähdyksenä – se kuuluu enemmänkin hakkaavana iskuna kuin pitkänä narskumisena.
2. Voimakkaampi mekaaninen kolina (turvakenkä vs. lattia). Koska massaa on paljon, turvakengän kova pohja painaa sirpaleet suurella voimalla alla olevaa kovaa lattiaa (kuten betonia tai laattaa) vasten. Lankapuhelinnauhoitteessa lasin oma ääni vaimenee entisestään. Tilalle nousee raskas, kumea ja koliseva iskuääni, joka syntyy kengän ja lattian kohtaamisesta sirpaleiden läpi. Ääni muistuttaa nauhoitteella sitä, kuin painavaa puulaatikkoa tai pölkkyä lyötäisiin voimakkaasti maahan.
3. Jälkijäristysten puuttuminen. Kevyempi ihminen saattaa hakea tasapainoa, jolloin sirpaleet narskuvat ja liikkuvat kengän alla vielä askeleen jälkeenkin. Painavan ihmisen alla sirpaleet murskaantuvat heti passiiviseksi massaksi. Nauhoitteella kuuluu vain pari-kolme hyvin selkeää, voimakasta ja lyhyttä "PAM-räsähdystä", joiden välillä on täysi hiljaisuus (jos kävely on hidasta) tai tasainen raskas rytmi. Jos analysoidaan tallennetta, painavan ihmisen kohdalla kyseessä ei siis olisi mikään taustakohina tai epämääräinen suhina, vaan linjan läpi lyövä, mekaaninen ja rytmikäs hakkaava kolina, jossa lasin tunnistaminen on korvakuulolta lähes mahdotonta.
