Nela Saglenova (Utkina), 27v, Malminkartano 9.9.2015

[Maruna]

Valitettavast tästäkään jutusta ei jää mitään opiksi otettavaa. Tähän on pari syytä eli ensiksi etsinnässä tiedotuksen tarkoitus ei ole kertoa tietoja etsittävästä vaan pyytää vihjeitä yleisöltä jos joku jotain tietää. Media, face, mimfo sun muut koittaa sitten tehdä tikusta asiaa ja keksiä mahdollisia toteutusskenaarioita. Hiemanhan haiskahti että poliisille ei tällainen lopputulos ollu kovin yllättävä kun etsintöjä tekivät. Mistälie olivat sellaisen johtopäätöksen tehneet Toiseksi tapauksen sulkeminen uhrin löytymisen jälkeen tekee että kukaan ei oikeasti saa selville mikä/ mitkä asiat vaikutti lopputulokseen. Nelan viimeisen päivän tekemmät asiat ovat hyvin loogiset ja perustellut kun tarkoitus on kadota jäljettömiin. (ehkä viesti äidilleen oli mystisin käänne ja se viesti pitäisi tutkia että millon se oli oikeasti lähetetty ja mitä siinä luki oikeasti eli oliko se joku viesti minkä ymmärtää myöhemmin) Se mikä olisi mielenkiintoista myös saada selville olisi että tutkitaanko ja tuleeko tutkinnassa esiin syitä miksi näin lopuksi kävi. Näistä voisi joku oikeasti ottaa oppia mutta nyt saalistajat jäi valmiiksi kuolleen haaskan viereen tyhjin käsin.

Jaksamisia omaisille.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, minusta poliisin tekemä johtopäätös ei ollut mitenkään yllättävä kahdesta syystä:

1) Nela oli työskennellyt palkatta startup-yrityksessä peräti 2 vuotta. Yrityksen alettua kannattaa rahallisesti, hän alkoi saada palkkaa. Jos lähes " intohimoisesti" tai ainakin erittäin vakavasti työhönsä suhtautuva nainen, jää yhtäkkiä pois töistä arkipäivänä lähteäkseen metsään vaeltelemaan, hänen täytyy olla henkisesti todella väsynyt. ( Ellei hän olisi ollut niin väsähtänyt, hän olisi varmasti jaksanut odottaa metsävaeltelulla käyntiä viikonloppuun, ja ottanut miehensä Sergeynkin mukaansa.

2) Luin äskettäin Keskusrikospoliisin kirjaa nimeltään "Kadonneet henkilöt", jossa todettiin, että noin puolet kadonneista on tehnyt itsemurhan.

Lisäksi poliisille ovat omaiset ( esim. Nelan vanhemmat) ehkä kertoneen jotakin tyttärensä mahdollisesta aiemmasta masentuneisuudesta, äskettäin tai jo vuosia sitten ilmenneestä. ( Onko näin ollut, emme saa koskaan, sivullisina, tietää.)

[Maruna]

Vaikka itsemurha on aina suuri tragedia, niin Nelalta temppu oli törkeä siinä mielessä, että hän tiesi, että häntä tullaan etsimään ja vaikeutti ilmeisesti tarkoituksella omaa etsintäänsä. Hän heitti kännykkänsä roskiin, jotta häntä ei pystytä jäljittämään, valehteli työnantajalle aikomuksistaan, ei kertonut aviomiehelle mitään, ei jättänyt kirjettä, ei kertonut Nuuksioon menosta kenellekään ja meni Nuuksiossa paikkaan, josta hänet oli mahdollisimman vaikea löytää. Hän tuskin tiesi, että hänestä jää bussin kameraan kuva. Ilman kyseistä kuvaa häntä ei olisi osattu etsiä Nuuksiosta. Hän tiesi, että häntä tullaan etsimään, mutta teki löytämisen melkein mahdottomaksi. Miksi joku tekee tällaista eli jättää kaikki läheisensä ja tuttavansa epävarmuuden tilaan siitä, mitä on tapahtunut?

Itsemurhan tekijä käyttäytyy usein hyvin itsekkäästi. Esim. Ajamalla liikenteessä toisia päin.

Käyttäytyy itsekkäästi, muttei huomaa oman käytöksensä itsekkyyttä. Lukemani perusteella tiedän, että moni itsemurhayrityksestä toipunut on masennuksen vääristämässä mielessään kuvitellut tekevänsä lähipiirilleen palveluksen "vapauttaessaan" nämä itsestään.

Nela Utkinaa ei kuitenkaan voi mielestäni suoraan verrata veturin alle menneeseen, rekkaa päin ajaneeseen tai vastaantulevien kaistalle ajaneeseen. Nela teki tekonsa yksin, sivullisia sen toteuttamiseen sotkematta, kaukana miehensä ja vanhempiensa silmistä, ja varmisti vielä kännykkänsä vasta kuolinpaikalla sulkemalla, että se paikantuu löytöpaikan läheiseen tukiasemaan.

Sikäli Nelan teko oli tietysti "itsekäs", että hän riisti itsensä läheisiltään, jättäen nämä kenties loppuelämäkseen miettimään, mahdollista omaa osuttaa onnettomaan tapahtumien kulkuun - sekä kaipaamaan loputtomasti. Ainakaan vanhemmat ja aviomies eivät tästä kovin vähällä selviä.

[Maruna]

Viimeistään tämä todistaa ettei kenestäkään voida sanoa ettei ole itsemurhatyyppiä jne lässytystä.kuka vaan voi tehdä itsemurhan.viittaan tällä siihen kun moni uninen sanoo ettei hoikka nuori ja kaunis voi muka tehdä itselleen mitään.ei se nyt perkele ihmisen kropasta ole kiinni!!!!uskomatonta miten pinnallisesti tasolta moni tätä asiaa ajattelee.

Itselleni tämä oli koko ajan satavarma itsemurhatapaus.sen vaan jotenkin vaistosi.

Voimia omaisille ja kiitos Savukoskelle ja poliisille sekä etsijöille! Teitte arvokasta työtä!

Olet oikeassa. Esimerkiksi Anna-Leena Härkönen on kertonut kauniin tutkijasisarensa Killin itsemurhasta ja siitä selviytymisestään kirjassa "Loppuun käsitelty". Eila Jaatinen on puolestaan kertonut 21-vuotiaana junan alle jättäytyneestä, paljon urheilleesta, fysiikaa menestyksellä opiskelleesta pojastaan Sakarista kirjassa "Surunauhalla sidotut". Ei siis todellakaa ole mahdollista päätellä kenestäkään pelkästään elämän ulkoisten puitteiden perusteella, ettei tämä voisi tehdä itsemurhaa.

[Maruna]

Ikävä päätös tälle jutulle. Pyydän anteeksi sitä, että taisin aluksi spekuloida Sergein olevan tämän takana.

Mitä sitä anteeksi pyytämään.tämä on keskustelupalsta jossa me sohvaperunat ja lättypäät kirjoittelee omia arvailuja esim kadonneista henkilöistä.olivat ne avaukset sitten mitä tahansa.se kuuluu tähän hommaan mielestäni että laidasta laitaan on mielipiteitä niistä se keskustelu syntyy.

Onhan ihmisen jotenkin tällaisen tapauksen synnyttämää ahdistusta ja ihmetystä käsiteltävä, miksei sitten vaikka "minfossa" muiden ko. tapauksen "vaivaamien" kanssa. (Nelan lähiomaiset tuskin tätä palstaa lukevat, jo puutteellisen suomenkielentaidon vuoksi. Ainakin aviomies kertoi HS:n haastattelutallenteessa vaimonsa katoamisesta englanniksi. Ja Nelan vanhemmat ja sisarukset tuskin osaavat suomea senkään vertaa kuin aviomies.)

Minusta on täysin ymmärrettävää, että ulkoisesti hyvin pärjänneen eli kauniin, urheilullisen, korkeakoulutetun, työhönsä intohimolla suhtautuneen, äskettäin näyttävästi avioituneen, nuoren naisen päätyminen äärimmäisen epätoivoiseen tekoon hätkäyttää ja ihmetyttää. ( Olisihan paljon helpommin käsitettävissä, että 65- vuotias, työtön ja alkoholisoitunut, jo vuosia viinakassin kanssa lähimetsissä ja puistikoissa kuljeskellut "reino" menettää hetkellisesti kokonaan toivonsa ja hirttäytyy lähimetsän koivunoksaan.)

Kuten jo kirjoitin, ymmärrän, ettei pelkkien elämän ulkoisten puitteiden perusteella voi tietää tai taata kenenkään elämänhalun säilymistä. Silti kyllä tällainen tapaus kuitenkin aina ihmetyttää, kun itsemurhaan päätymiseen selittäviä tekijöitä ei voi suoraan nähdä - sivullisena.

[Maruna]

Toisen Nelan etsintäryhmän (FB) host sanoo:
"Jatkan Nelan tapauksen tutkintaa ja selvittelyä. Tapaukseen voi mielestäni
liittyä rikos....."

Joidenkin miesten on näköjään vaikea hyväksyä sitä, että kaunis, laiha ja pitkä nainen tekee itsemurhan. Käsittämätöntä.

Onko kaunis nainen pitkä ja laiha? Sitten kurvikkaat Marilyn Monroe, Ann Nicole Smith tai 157-senttinen Elisabeth Taylor,164-senttinen Madonna tai 152-senttinen Kylie Minoque eivät varmaankaa olleet /ole kauniita(?)

[Maruna]

Ei sovikaan, ei todellakaan. Kahdeksan km kävely olisi vaatinut jo paljon aikaa.

Siis KUINKA paljon aikaa se 8 km kävely mielestäsi on vaatinut?! Jopa rapakuntoisin sohvaperuna kävelee tuon matkan kolmessa tunnissa, olettaen ettei nyt liikuntavammainen kuitenkaan ole... Sporttinen ja hyväkuntoinen ihminen alle kahdessa. Jopa vaihkeakossa maastossa.

Minusta tuntuu että kommentoijat, jotka tuota 8 km matkaa ihmettelevät, eivät vaan yksinkertaisesti ole ikinä harrastaneet sellaista luonnossa samoilua. Minäkään en vedä kahdeksan kilsan lenkkejä töiden jälkeen illalla väsyneenä (tosin minua liikunnallisemmalle ja hyväkuntoisemmalle ihmiselle sekään ei olisi iso juttu) mutta jos tilanne on se, että koko päivänä ei ole muuta tekemistä kuin käveleskellä/vaellella/samoilla... tuo ei todellakaan ole mikään pitkä matka, päivastoin. Aiemmin jo taisin sanoa, että ihan keskiverto vaelluksillakin se päivittäinen matka on yli 20 km, eikä silloinkaan kyse ole mistään hikipäissään ja veret suussa paahtamisesta, vaan suurin osa päivästä jää teltan pystytykseen, ruokailuun, peseytymiseen, hengailuun. Vaikka kuinka olisi vakaasti päättänyt päivänsä päättää, niin tuskin se itseltään hengen vieminen kellekään mikään läpihuutojuttu on. Ei mikään ihme jos on käyttänyt vähän aikaa kävelemiseen ja ajatusten selvittämiseen.

Totta puhut, ainakin osittain. Meillä on maalla matkaa niemenkärjestä postilaatikolle n. 4 km. Ja kyllä tuo matkan kävelee kesällä edestakaisin, Hesaria hakiessaan alle kahden tunnin, vaikkei mitenkään sporttinen olekaan. Tietysti on otettava huomioon, että Nela kulki osittain hyvinkin vaikeakulkuisessa maastossa. Toisaalta epäilen, että hänen masentuneeseen mieleensä on voinut liittyä levotonta ahdistustakin, joka on pakottanut liikkeelle ja toimintaan.

Jokaisessa masennusta käsittelevässä tietplähteessähän tunnutaan kirjoittavan, ettei sänkykuntoon eli täysin toimintakyvyttömäksi mennyt ihminen yleensä tee itsemurhaa.

Sen sijaan esim. hiukan masennuslääkkeiden aloittamisen jälkeen, ihminen saattaa olla suuressa itsemurhavaarassa, koska lääkkeet lisäävät aiemmin toimintakykyä, kuin lievittävät itse masennusta.

Nela oli mitä ilmeisimmin "riittävän" masentunut tehdäkseen itsemurhan, muttei kuitenkaan niin syvällä depression syövereissä, että olisi menettänyt toimintakykynsä.

En suinkaa väitä, että Nela Utkinalla olisi ollut diagnostisoitua masennusta. Tälläkin palstalla on kirjoitettu vain mahdollisesta sairaslomasta työuupumuksen takia - aiemmin keväällä. Nelan on kuitenkin täytynyt olla AINKIN hetkellisesti masentunut. Muutoin hän ei olisi voinut nähdä omia ongelmiaan, mitä ikinä tuntemuksia ne herättivätkin, niin suurina, ettei niitä voi ratkaista muutoin kuin itsensä surmaamalla. (Ei jokainen heti häiden jälkeen eroa hautova ai töissä burnoutin kokenut ihminen tee itsemurhaa. )

[Maruna]

Toki pitää muistaa, että usein itemurhan tehnyt jättää viimeisen viestinsä tekopaikalle ja mitään varmuutta me tuskin koskaan saamme oliko Nela sellaisen jättänyt. Itse aikaisemmin pohdin sitä mahdollisuutta, että hän ei olisi mitään viestiä jälkeensä jättänyt, niin se olisi todella poikkeuksellista.
Jos tekijä on nainen ja hän on parisuhteessa ja omaa laajan ystävä ja työkaveripiirin sekä yhteyden vanhempiinsa, niin eipä niitä tapauksia kovinkaan montaa ole ettei jollain tavalla hyvästele tai selittele tekonsa syitä.

Jälleen kerran linkitän tutkimuksen aiheesta ettei teidän tarvitse täällä mutuilla: https://www.griffith.edu.au/__data/asse ... POSTER.pdf

Sen mukaan kadonneiksi ilmoitetut, jotka on löydetty itsemurhan tehneenä, ovat jättäneet vain 43,8% tapauksista itsemurhaviestin, eli alle puolet. Joten väitteesi, että se olisi jotain täysin ennen kuulumatonta, ei pidä lainkaan paikkaansa. Ylipäätään Nela sopii tutkimuksen tilastoihin todella hyvin, kadonneiksi ilmoitettujen kuolintapa on kaikkein useimmiten myös hirttäytyminen. Sopii tutustua tutkimuksiin (yleisesti itsemurhasta löytyy varmasti enemmänkin, mutta tämä nyt sopii tähän tapaukseen paremmin), ettei tarvitse perustaa jänniä "murhaaja lavasti itsemurhan" -spekulaatioita mutuiluun.

Keskusrikospoliisin kirjassa "Kadonneet henkilöt" todetaan sivulla 62:

"Kaiken kaikkiaan hukkumisen ja itsemurhan välinen sidos on tutkimusaineistossa huomattavan voimakas. Yli puolet hukkuneista on tehnyt itsemurhan, yli puolet itsemurhan tehneistä on hukkunut. Tutkimusaineistossa hukkuneita oli 34 %, itsemurhan tehneitä 30 %. Koska hukuttautumalla itsemurhan tehneiden osuus oli suuri, yhteenlaskettuna hukkuneet tai itsemurhan tehneet kattoivat 46 % koko tutkimusaineistosta."

Ehkä ylle lainaamani tieto selittää sitä, miksi Nela Utkinaa alettiin melko pian etsiä Nuuksion vesistöistä, mutta puihin ei huomattu katsella, kuten Savukoski asian ilmaisi, jonkin median haastattelussa.

[Maruna]

Kuolemansyytutkinta on meneillään, ja vasta sen jälkeenhän tämä tapaus on lopullisesti ja virallisesti käsitelty. Joka tapauksessa itsemurha aiheena on noussut keskusteluun, ja hyvä niin, koska siitä liian paljon vaietaan. Tai puhutaan väärällä, syyttelevällä ja halveksivalla tavalla. En viittaa keskusteluihin täällä, vaan yleensä ihmisten kesken ja osin mediassakin.

Kenen tahansa mieli voi sairastua, vaikka toki jokainen on eri viivalla perimän ja elämänkokemuksen pohjalta. Romahdus voi kuitenkin asioiden tarpeeksi kasautuessa tapahtua ihan kenelle vain. Toisen luonteiselle helpommin kuin toiselle, kroonisesti sairaalle helpommin kuin terveelle. Tutkimusten mukaan tietyt sairaudet, esim. ihosairaudet ja migreeni, lisäävät alttiutta sairastua masennukseen. Joku taisi viitatakin aiemmin migreeniin masennuksen aiheuttajana, ja väitteellä on myös tieteellistä pohjaa. Ihosairauksista esim. psoriasis ja akne voivat olla todella kuormittavia tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Henkinen kestokykykin vaihtelee. Toinen kestää työstressiä aivan eri tavalla kuin toinen, täsmälleen samassa työssä. Toiset myös saavat enemmän apua esim. masennuslääkkeistä ja terapiasta kuin toiset. Aina lääkkeet ja terapiakaan eivät auta, jos kuormittaviin tekijöihin ei puututa tekemällä omaa elämänkuviota muuttavia päätöksiä. On myös tunnettua, että nuorilla ihmisillä tietyt masennuslääkkeet nostavat käytön alkuvaiheessa itsemurha-alttiutta.

Jos ihminen ei elä itsensä näköistä, vaan muiden asettamien vaatimusten mukaista elämää, on seurauksena väistämättä pahoinvointia – ennemmin tai myöhemmin. Ulkoiset asiat, kuten ulkonäkö, työ, koti ja perhe, eivät suoranaisesti kerro yhtään mitään kenenkään henkisestä tilasta. Sisäinen todellisuus on se, joka määrittelee tyytyväisyyden elämään. On suurta viisautta jättää ajoissa liian stressaava työ tai henkisesti väsyttävä parisuhde, vaikka se ei olekaan helppoa. Suurta viisautta on myös hakeutua ajoissa lääkäriin, psykologin juttusille ja/tai terapiaan, jos ei pysty enää aidon ilon kokemiseen elämässään ja elämästä värit yksitellen katoavat. Usein vasta ulkopuolisen kuuntelijan kannustamana masentunut ja/tai ahdistunut uskaltaa tehdä isoja ratkaisuja, jotka auttavat uuteen, parempaan alkuun.

****
HUOM! Tekstini on pelkästään yleisen tason ajatuksia aiheesta. Uhria ja hänen taustaansa tuntematta en halua vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä hänen kohdallaan. Toivon voimia Sergeille, Nelan vanhemmille ja ystäville. Suru on yhteinen.

En tiennytkään, että aknekin voi aiheuttaa (pahaa) masennusta. Itselläni ei tosin olekaan kokemusta sen paremmin psoriasiksesta kuin pahasta aknestakaan: Joten kyllä tuntuu, että 27-vuotias aikuinen, korkeakoulutettu nainen on eri viivalla akne-murheidensa kanssa kuin 13-vuotias keskenkasvuinen teinipoika. Tarkoitan, että Nela tuskin tekisi aknen vuoksi itsemurhaa, vaan osaisia hakea siihen apua lääkäriltä.

Toisaalta aikuisten naisten akne liittyy luemma usein hormoonitasojen heittelyihin ja noudattelee näin ollen myös kuukautiskierron rytmiä. Joten joidenkin naisten iho taitanee kuivua ja silitä vasta vaihdevuosi-iän jälkeen eli hormoonitoiminnan loputtua. (Kemiallista ehkäisyä käyttävillä tosin hormonitasot saadaan luemma tasattua koko kierron ajaksi, jolloin aknekin vähenee hedelmällisessä iässä olevilla.)

Hyvä nimimerkki "Mille", on hyvä, että myönsit kirjoittavasi yleisellä tasolla. Migreenin ja masennuksen yhteyttä on tosiaan tutkittu, mutta ne eivät ole suoraan sidoksissa toisiinsa. Tämä onkin helppo uskoa, kun ajattelee kahta tunnettua suomalaista, Pia Korisevaa ja Ben Zyscowiczia, jotka ovat julkisesti kertoneet kärsivänsä migreenistä.

Joten jos hedelmällisessä iässä olevalla naisella on aknea, se liittyy hänen elimistönsä hormonitasojen heittelyyn - samoin kuin hedelmällisessä iässä olevilla miehilläkin. Migreeni taas on tunnetusti tunnollisten,ja useimmiten ottamansa tehtävät pieteetillä suorittavien ihmisten sairaus. (Aknen ja migreenin yhteys masennukseen on hatarampi.)

Sen uskon täysin, että Nela Utkinan työmäärä ja vastuukin ovat voineet nousta pienessä startup-yrityksessä suuriksi, ja aiheuttaa ensin yhä pahenevaa stressiä ja lopulta masennusta. (Burnoutissahan on loppujen lopuksi kysymys juuri stressin muuttumisesta apattiseksi masennukseksi.)

[Maruna]

Täytyy sanoa, että en monessakaan mielessä ymmärrä tämän keskustelun saamia kummallisia käänteitä. Mitä tekemistä khl -nimimerkillä, hänen lähettämillään yksityisviesteillä ja teidän saamillanne banneilla on Nelan kanssa? Voitteko sanoa suoraan? Yrittääkö teistä joku siis väittää, että khl yrittää peitellä jotakin, vaieta itsemurhaksi naamioidun henkirikoksen kuoliaaksi ja/tai on peräti itse tekijä? Vai mitä te yritätte sanoa? Sanokaa suoraan.

En voi ymmärtää, että Nela ei vieläkään saa jäädä rauhaan. Mitä te oikein haluatte? Poliisi on ilmoittanut, että tapaukseen ei liity rikosta. Kuolemansyyntutkintaan liittyviä dokumentteja te ette tule ikinä saamaan käsiinne (ettekä varmaan uskoisi niitäkään vaikka näkisitte, vaan väittäisitte niitä väärennetyiksi tms.). Mitä oikein haette? Jos haluatte jännitystä elämäänne, katsokaa leffoja. Suomessa tehdään itsemurhia joka ikinen päivä, ja jostain syystä jotkut sairaat ja häiriintyneet ja/tai ilmeisen tylsistyneet ihmiset ovat nyt saaneet päähänsä, että 27-vuotias, valokuvissa iloiselta ja reippaalta näyttänyt, heille tuntematon nainen ei ole voinut tehdä itsemurhaa, vaan kyseessä on oltava henkirikos. Sanonpahan vain: hakekaa apua pakkomielteisiinne.

Niin. Kuolemansyyn tutkinnassahan ei ole kysymys pelkästään oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta, jossa otettujen kemiallisten näytteiden analyysitulosten saaminen kestää viikkoja. Poliisi myös luemma haastattelee omaiset ja kartoittaa olosuhteet, jotka edelsivät itsemurhaa. (Muistan lukeneeni poliisin haastattelun, jossa hän totesi, että itsemurhatapausten selvittely on henkisesti äärimmäisen raskasta.)

[Maruna]

Kaikkien spekuloijien kannattaa huomioida, että useimmiten ihminen jonka mielentila on sellainen, että harkitsee vakavasti päiviensä päättämistä, ei toimi loogisesti siinä mielessä kuin terveen ja virkeän mielen omaava. Tästä näkökulmasta esimerkiksi ostoslistasta ei kannata kehitellä mitään aukotonta logiikkaa ja syy-seuraussuhteita tai "todisteita" mihinkään suuntaan sen suhteen, mitä Nela on ajatellut tai aikonut. Masennus, ahdistus ja uupumus, yksin tai yhdessä esiintyessään, sekoittavat tehokkaasti ihmisen kykyä toimia suoraviivaisesti ja suunnitelmallisesti - siis siinä mielessä, että kaupassa ollessaan ei Nelalla ole välttämättä ole ollut vielä edes päätöstä siitä, aikooko tyyliin herkutella, onkia vai hirttäytyä vai kaikkia näitä. Nuuksiossa kuljeskelu on myös voinut olla tietyllä tapaa päämäärätöntä, eli ei tule olettaa, että Nelan valitsemat reitit ovat jo bussipysäkiltä lähtiessä ohjautuneet sen mukaan, että hakeutuu tietystä syystä paikkaan x tai etsii jotain paikkaa. Toki näinkin voi olla, mutta voi yhtä hyvin olla myös olematta.

Masentuneen ja uupuneen sielunmaisemaa voi oikeasti olla vaikea ymmärtää ihmisen, joka ei ole sellaista koskaan kokenut. Eikä se kokemuskaan aina auta, kun ihmiset on niin yksilöllisiä. Mutta riittävään uupumustilaan päädyttyään ihminen usein menettää kykynsä ajatella enää tekojensa vaikutuksia ympäristöön. Kyse ei siis ole itsekkyydestä eikä ajattelemattomuudesta vaan kyvyttömyydestä, joka on paitsi biokemiallinen ilmiö, myös täydellinen henkisten voimavarojen ehtyminen. Aivot ja tunne-elämä eivät enää toimi. Ulkoapäin lähimmät saattavat jotakin huomata - tai sitten eivät. Hyvin yleistä on, että ne aivan viimeisetkin voimavarat kohdistetaan siihen, että oma paha olo ei näy. Mitä empaattisempi, tunnollisempi ja ahkerampi luonne, sitä pidemmälle niitä kulisseja ylläpidetään kaikin voimin. Kunnes jonakin päivänä se akku sitten piippaa viimeisen kerran. Siinä kohtaa, jos olet kopinottajien ulottumattomissa, olet todellakin hengenvaarassa.

Olemassa olevilla tiedoilla on aivan mahdoton määritellä kuinka pitkään tai vaikeasti Nela on voinut huonosti, saatika syitä siihen. Eivätkä ne asiat ulkopuolisille kuulukaan. Useimmiten taustalla on hyvin pitkä taistelu, josta ei voida erottaa mitään yksittäistä syytä kuten parisuhde tai työ, vaan paha olo ja kyvyttömyys käsitellä ja purkaa omia tunteitaan kasvaa hyvinkin salakavalasti möykyksi, jonka purkaminen ei enää onnistukaan. Syitä tietyille käytösmalleille ja kumuloituville käsittelemättömille ahdistaville asioille saa välillä kaivaa varhaislapsuudesta asti. Sen vuoksi psykoterapiakin on usein vuosia kestävä projekti. Väitän, että on aika pitkälti tuurista kiinni osaako, pystyykö ja jaksaako hakea apua silloin, kun vielä on voimia tiedostaa oma alamäkensä ja pystyykö silloinkaan myöntämään, että pohja häämöttää kosketusetäisyydellä. Se, että Nela ei ole ollut natiivi vaan vieraassa maassa ja kulttuurissa, eikä äidinkieltään puhuvia puhekumppaneita varmasti ole ollut liiaksi, ammattiavusta puhumattakaan, ei taatusti ole helpottanut ahdistavien asioiden käsittelyä.

Kirjoitit, että usein masennuksen taustalta ei voida erottaa "yksittäisiä syitä, kuten parisuhde tai työ, vaan paha olo ja kyvyttömyys käsitellä ja purkaa omia tunteita kasvaa salakavalaksi möykyksi..."

Kaikella kunnioituksella, mutta kirjoituksessasi annat sen kuvan, että tunteitaan käsittelemään kykenemättömät, vähän "keskenkasvuiset" ihmiset ajautuvat masennukseen.

Ensinnäkää kuormittava työ, esimerkiksi 24/7 omaishoitajana, mahdollisine univelkoineen tai hoitajana vanhusten kotihoidossa tai vajaamiehitetyssä firmassa - ei ole mikään "pikku juttu". Aviomies Sergayhän kaipasi Nelaa kotiin vasta klo 18.30-19 mediassa kertomansa mukaan, koska naisella oli tapana työskennellä aamusta iltaan. Jatkuva stressi ajaa kyllä aiempaa "mielenterveyshäiriöhistoriaakin" omaamattoman aivoaineenvaihdunnan sekaisin ja masennukseen.

Mitä taas parisuhteeseen masennuksen aiheuttajana tulee, väkivaltaisista ja alistavista suhteista ulos murtautuneet naiset ovat tutkitusti saaneet itsetuntonsa ja elämänhalunsa takaisin, suhteen päätyttyä. Joten huonoa (väkivaltaista, alistavaa/ kontrolloivaa) parisuhdetta ei missään nimessä voida nähdä minään "yksittäisenä pikku juttuna", joka ei syökse vuosia kestäessään, "tunteidensa käsittelemistä hallitsevaa" masennukseen.

Koen, että teet suoranaista vääryyttä Nela Utkinalle, mikäli leimaat hänet henkisesti keskenkasvuiseksi, tunteidensa käsittelyä hallitsemattomaksi tytöksi. Et tuntenut häntä. Et tiedä oliko hänellä jo ennen vuotta 2015 ollut masennusta, vai ajoiko työstressi ja/ tai parisuhdeongelmat sekä uuteen maahan totuttautuminen, sen kieltä osaamattomana hänet siihen.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että Nela ei kenties voinut "käsitellä asioitaan keskustelukuppanin kanssa" eli ruotia niitä suusanallisesti pohjamutia myöten täällä Suomessa. Nela oli Linkedinin mukaan opiskellut vasta vähän suomenkieltä. Venäjästä hän osasi alkeet. Nela ei siis voinut "kelata asioitaan" suomalaisille ystävilleen suomeksi eikä Sergaylle venäjäksi. (Ainoat mahdollisuudet puhua kohtaamistaan haasteista omalla äidinkielellään, luottamuksellisesti ovat todennäköisesti olleet päiväkirja, sekä puhelut- ja sähköpostoviestit kotimaahan. Joten minusta työstressi, parisuhde ulkolaisen kanssa ja jonkinlainen kulttuurishokki voivat hyvinkin aiheuttaa masennusta ihmisessä,
joka on aiemmin osannut käsitellä tunteitaan, kun niiden käsittelylle on ollut tilaa ja mahdollisuus.)

Kaiken kaikkiaan 5 päivänä viikossa (8-12h) tehty työ tai 365 päivää vuodessa eletty ihmissuhde eivät ole mitään "yksittäisiä" pikkujuttuja, joiden ongelmat eivät aja tunteitaa käsittelemää kykeneviä, "kypsiä ihmisiä" masennukseen. ( Toki noinkin suurten elämän osa-alueiden ongelmista voi selvitä, mikäli saa tukea niiden selvittelyyn.) Kypsyys tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn ei auta mitään, jos näihin ei elämäntilanteesta johtuen ole aikaa, mahdollisuutta ja tilaa. Em. toiminnothan vaativat usein pysähtymistä , ja ajan antamista itselleen, tunnistaa ja tunnustaa omat tarpeensa ja tunteensa.

Yhteenvetona: Masennusta on ainakin kahdenkaista. Reaktiiviseksi kutsutaan ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa (esim. uuvuttava työ) masennusta. Endogeeniseksi kutsutaan ilman näkyvää, ulkoista, laukaisevaa tekijää puhkeavaa masennusta. Taipumus endogeeniseen masennukseen on perinnöllinen eli ko. masennustyyppi kulkee suvuttain, ja sillä on vahva biologinen perusta, eli siihen liittyy selkeitä aivoaineenvaihdunnan poikkeamia.

Nimimerkki "Pallokala" kirjoitit:

"Aivot ja tunne-lämä eivät enää toimi." ja "...kyvyttömyydestä, joka on paitsi biokemiallinen ilmiö, myös täydellinen henkisten voimavarojen ehtyminen."

Hyvä nimimerkii "Pallokala", masennuksesta puhuttaessa "toimimattomat aivot" ja "tunne-elämä" eivät ole kaksi eri asiaa. Masennuksen tunteista kärsivällä voidaan todeta normaalista poikkeavia, kemiallisia muutoksia aivoissa. Ja henkisten voimavarojen ehtymistä todentaa mm. mitattavat muutokset aivojen aineenvaihdunnassa. Aivojen kemialliset ja sähköiset muutokset ovat masennuksen konkreettinen, fyysinen ilmentymä, joita voidaan mitata - toisun kuin " henkisten voimavarojen ehtymistä".

Jos masennus on henkisesti keskenkasvuisten, ja tunteitaan käsittelemään kykenemättömien sairas, niin sellainen lienee ollut sitten myös Winston Churchill tai paljon tunteita tulkitseva ohjaaja- näyttelijä Neil Hardwick.

Minusta, ainoat jotka eivät koskaan masennu, ovat itsekkäät ihmiset, jotka elävät aina ensisijaisesti omia tunteitaan "tunnustellen" ja "rajojaan määrittäen": Tarkoitan ihmisiä, jotka kieltäytyvät auttamasta vanhoja sukulaisia, koska "se ei oikeestaan oo mun vastuulla", jättävät paikkaamatta töissä työtoverien virheitä tai sairaslomia. Tarkoitan ihmisiä, jotka aina hyvin tarkasti määrittelevät, mitä heidän kuuluu tehdä ja esim. toisilta ihmisiltä sietää. Tarkoitan näitä vain itselleen eläjiä, joiden empaattisuus kaikkien muiden tunteita ja tarpeita kohtaan on nollaluokkaa. Nämä "itsestään hyvää huolta pitävät" naiset ja miehet eivät koskaan masennu.

Nelan henkinen taakka oli oikeastaan aika kova - tarkemmin ajateltuna. Suomalaiset miehetkin ottavat usein työkomennuksilleen ulkomaille "tueksi" ja turvaksi saman kielen ja kulttuurin omaavan vaimon. Nelan mies tuli toisesta maasta eikä kumpainenkaan puolisoista osannut toisensa äidinkielestä kuin alkeet.

[Hellu1]

On olemassa vielä yksi päänsärkymuoto, joka on kovempaa kuin yksikään migreeni, nk.itsemurhapäänsärky. Jenkeissä on ihmiset tehneet itsemurhia, jotta saavat säryn pois, jopa hakanneet päätä seinään saaden kivun muualle.
Julkkiksista Jari Sillanpää kärsii tästä esimerkiksi. Tämä särky on niin kovaa, että potilas haluaa kuolla. Yksi ystäväni kärsii tästä, hän on kertonut, että se on helvettiä, mikään ei auta, ei migreenilääkkeet (ei siis ole migreeniä). Sairaalassa on suonen kautta annettava lääke mikä auttaa. Päänsäryn nimeä en muista, mutta sitä kutsutaan siraalassakin itsemurhapäänsäryksi.
Meinasin, etten kommentoi enään, mutta tämä tuli mieleeni kun sitä ei kukaan ollut esittänyt. Se on todella harvinainen päänsärky ja usein dg. Onkin migreeni, eikä lääkäritkään ole tästä särystä kaikki perillä, voi mennä kauan ennenkuin potilas saa oikean dg. Ystäväni kiidätetään ambulanssilla joka kerta sairaalaan, onneksi särkykohtauksia on harvoin, mutta helvetiksi ystäväni ne kokee. Ystäväni ei ole masentunut, eikä ole muitakaan mielenterveysongelmia, mutta sanonut ettei ihmettele jos joku tekisi itsemurhan säryn takia.

Googlasin (lisätty) ja tätä tarkoitin:
http://yle.fi/uutiset/itsemurhapaansark ... aa/6891252

[Tiina]

Minusta, ainoat jotka eivät koskaan masennu, ovat itsekkäät ihmiset, jotka elävät aina ensisijaisesti omia tunteitaan "tunnustellen" ja "rajojaan määrittäen":

Hyvin sanottu. Tosi monesti juuri ne kaikkein ihanimmat ja herkimmät päättyy näihin tekoihin.

Onhan näitä muitakin nuoria ja kauniita, jotka on päätyneet näihin...

Täälläkin käsitelty mallitytön juttu...
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=5117

Ja tässä...mm. Jim Carrey ex-tyttiksensä itsemurhasta: Olen sokissa ja syvästi surullinen herttaisen Cathrionani kuolemasta. Hän oli todella ystävällinen ja herkkä Irlannin kukka, liian herkkä tähän maailmaan. Hänelle rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen oli kaikkein tärkeintä. Hänen perheensä ja ystävänsä sekä kaikki, jotka rakastivat ja välittivät hänestä, ovat ajatuksissani. Tämä on meille kaikille syvä järkytys.

Ei ne läheiset aina nää missä mennään...

Ja tuosta "päänsärystä"...
Masennus antaa myös fyysisiä oireita..

Tässä lista tohtori.fi-sivustolta...


Päänsärky. Päänsärky on varsin yleistä masennuksesta kärsivillä.
Selkäkivut. Masennuksen aikana selkäkivut voivat voimistua.
Lihasten ja nivelten kolotus.
Rintakipu. Rintakipu on paitsi vakavan sydänsairauden oire, mutta se voi olla myös masennuksen oire.
Ruoansulatusongelmat. Ripuli, ummetus sekä pahoinvointi voivat johtua depressiosta.
Uupumus. Jos sinua väsyttää, vaikka olisit nukkunut kuinka pitkiä yöunia tahansa, saattaa masennus olla syypää väsymykseen.
Unihäiriöt. Unettomuus on yleinen masennuksen oire. Toisaalta myös ylipitkien yöunien tarvitseminen voi kieliä masennuksesta.
Ruokahalu- sekä painomuutokset. Masennus voi aiheuttaa ruokahalun katoamista sekä painonpudotusta. Se voi myös päinvastoin lisätä ruokahalua.
Huimaus.

Tyypillisimpiä masennuksen henkisiä oireita ovat:

Mielialan lasku, surumielisyys ja alakuloisuus.
Elämänilon menettäminen. Asiat eivät enää kiinnosta.
Huonommuuden ja alemmuuden tunne. Itsetunnon heikkeneminen.
Syyllisyyden tunne. Toivottomuus, synkkyys ja yleinen kielteisyys.
Ärtyisyys, keskittymiskyvyn puute.
Sosiaalinen eristyneisyys.
Itsetuhoiset ajatukset..

[Mille]

Maruna kirjoitti:
”Hyvä nimimerkki "Mille", on hyvä, että myönsit kirjoittavasi yleisellä tasolla. Migreenin ja masennuksen yhteyttä on tosiaan tutkittu, mutta ne eivät ole suoraan sidoksissa toisiinsa. Tämä onkin helppo uskoa, kun ajattelee kahta tunnettua suomalaista, Pia Korisevaa ja Ben Zyscowiczia, jotka ovat julkisesti kertoneet kärsivänsä migreenistä.”

Migreenin ja masennuksen yhteydestä esittämä väitteeni perustuu mm. Tohtori.fi-sivustolla julkaistuun uutiseen (24.2.2012), jossa todetaan näin: ”Uuden tutkimuksen mukaan migreenistä kärsivillä naisilla masennuksen todennäköisyys kasvaa jopa 40 prosentilla, uutisoi CBS News. Tutkijat tarkastelivat masennuksen riskiä 36 154 naisella, jotka ottivat osaa yhdysvaltalaiseen Naisten terveystutkimukseen. Yksikään naisista ei sairastanut masennusta tutkimuksen alussa.” Tohtori.fi:n koko artikkeli on luettavissa täältä: http://www.tohtori.fi/?page=0188473&id=7058547

Migreenin osalta on muistettava se, että sairaus ilmenee HYVIN erilaisena eri ihmisillä. Minulla ei ole tietoa Pia Korisevan tai Ben Zyscowiczin migreenistä, mutta omastani tiedän ja monen läheisen myös. Migreenisärky vaivaa toisia kerran, pari vuodessa ja toisia lähes päivittäin. Ja kaikkea tältä väliltä. Pahimmillaan sairaus on erittäin invalidisoiva – eräs tuntemani henkilö sai eläkepaperit migreenin vuoksi. On selvää, että jatkuva, kroonistunut migreeni väistämättä vaikuttaa mielialaan, kuten mikä tahansa jatkuva kipu. Tutkimustietoa on siitäkin, että migreeni vaikuttaa kielteisesti mielialaan, mutta suhde saattaa olla myös päinvastainen, eli masennus voi lisätä riskiä migreenin kroonistumiseen. Tästä enemmän: https://tiedebasaari.wordpress.com/2013 ... va-yhteys/

Ihosairauksien (mm. aknen) kohdalla en viitannut pelkästään aikuisiin naisiin, vaan kirjoitin ihosairauksien ja masennuksen yhteydestä ylipäätään ja yleisellä tasolla, siis kaikenikäisillä ja myös miehillä. Lähipiirissänkin on hyvin pahasta aknesta kärsinyt nuori, joka isolta osalta sen vuoksi masentui vaikeasti, sai lääkityksen ja terapiaa ja lopulta joutui useammalle jaksolle mielisairaalahoitoon. Ihosairauksien ja masennuksen yhteydestä tutkimustietoa täällä: http://www.medscape.com/viewarticle/730033_5

Loppukaneettina: En pidä nimerkki Marunan tavasta kommentoida muiden kirjoituksia tyyliin ”Hyvä nimimerkki se ja se...” . Tuon tyylin voi helposti tulkita siten, että asettuu kommentteineen muiden yläpuolelle. Meitä on tällä keskustelupalstalla pitkään olleita ja hiljattain mukaan tulleita kirjoittajia. Toivoisin kuitenkin, että kaikki voisivat kirjoittaa tänne kommenttinsa toistensa yläpuolelle asettumatta. Yleensähän tämä hyvin toimiikin, tässäkin ketjussa.

[JärkeäMukaan]

Kuten ylläolevista teksteistäkin on voinut päätellä, niin masentuneisuutta ei välttämättä näe aivan läheisimmätkään. Monia ehkä jälkikäteen havaittavia asioita on voinut olla, mutta niitä ei ole osattu tulkita oikein tai ei anakaan normaalia suurenmimmiksi eikä itsetuhoisiksi merkeiksi. Moni häpeää ja koittaa vaan selviytyä kuormittamatta läheisiään.

Moni kirjoittaa, että useimmiten ei ole yhtä syytä vaan olisi enemmänkin kysymys nk. kasaantumisesta.

Jäin miettimään sellaista asiaa, joka ei ole tullut mielestäni kirjoituksissa esille. En ainakaan ole huomannut. Ihmisethän ovat yksilöitä ja heidän painopisteensä ja tärkeysjärjestyksensä ovat erilaisia. Nelalle näytti ainakin työ olevan selvästi erittäin tärkeä. Illallakin vielä viestitteli työnantajan kanssa, uutisten mukaan, hyvillä mielein ainakin ulospäin hymiöineen päivineen. Aamulla silti asiat oli toisin. Ilmoitti työnantajalle, uutisten mukaan, ettei voisi tulla lainkaan töihin. Kiinnitin huomiotani jo aiemmin tuohon sanaan "lainkaan". Mikä voisi olla kyseisen sanan englanninkielinen versio? Se jää tässä auki. At all, anymore vai mikä? Oliko sillä tarkoitus ilmaista, ettei enään pysty tekemään töitä lainkaan. Onko kotona syntynyt paljon riitaa työhön omistautumisesta?

En missään tapauksessa halua heittää varjoa minkään asian ylle, mutta pohtia eri puolia, mikä ihmisen saisi niin epätoivoiseen tilanteeseen, että luopuu omasta elämästään. Jos esimerkiksi työnteko on herättänyt kovasti kismaa kotona jatkuvasti ja ottaen huomioon, ettei siitä aiemmin saanut edes palkkaa, mutta muuten on joutunut venymään, eli töihin olisi enemmän annettu kuin saatu..ihan kaikin tavoin.

Muistan joskus edellisessä suhteessani, että minulla oli kaikin puolin muuten hyvä mies, mutta töitä minun oli jokseenkin mahdotonta tehdä ja jouduin tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä työstäni, joka todella vaati heittäytymistä. Siitäkään ei saanut heti palkkaa. Ulkopuoliset ihmiset eivät olisi koskaan voineet ymmärtää sitä paineen määrää, jonka koin mieheni painostamana, vaikka ulkoisesti hän jaksoi jatkuvasti ja näyttävästi tukea muiden ihmisten seurassa. Kotona kohtasin vähättelyä ja syyttelyä, kun ei vielä tullut palkkaakaan. Jouduin jatkuvasti muistuttamaan, että tämä on jo keskusteltu ja olet tiennyt hyvin mihin lähdin mukaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta häneen. Koin tilanteen hyvin epäoikeudenmukaisena itseäni kohtaan. Jouduin taistelemaan kahden ristitulen välissä jatkuvasti syyllisyyden kanssa eikä minun ollut lupa olla lainkaan onnellinen työstäni saati koskaan juuri edes mainita miten raskasta oli tahi että olisin ollut väsynyt. Töissä minusta pidettiin ja panostani arvostettiin todella ja sain pelkkää hyvää muualta. Silti paloin loppuun. Niin pahasti että eräänä aamuna vain suljin oven perässäni repussani vain tarpeellinen ja lähdin. En nähnyt muuta keinoa pelastaa itseäni, kuin lähteä suhteesta ihmiseen, jonka koin pahasti pettäneen omat ihanteeni. Noin epäoikeudenmukaisen ihmisen kanssa en uskonut edes enään pystyväni keskustelemaan, etten todella kaatuisi. Olin epätoivoinen.Olin aina rakastanut työtäni ja ihanteisiin uskova ihminen, joka taisteli hyvän puolesta. Ja uskomansa asian.

Kun katson jälkikäteen tilannetta, niin onneksi lähdin. Luulen edelleen, että olisin kuollut, jos olisin jäänyt. Vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin, niin ne ei tosiaan aina ole. Tämä ihminen jonka luota lähdin on varmasti jollekkin toiselle oikein hyvä, mutta hänen itsetuntonsa ei kestänyt, itsenäistä,yrittävää, pärjäävää ja tykättyä olemistani. Tahalleen ei varmasti tehnyt, mutta omaa pienuuttaan. Kysyi joskus, että luuletko olevasi minua parempi...vieläkin ahdistaa, kun joskus asioita mietin. Vain kerran olen henkilön tavannut lähtöni jälkeen ja todella säälin häntä nyt. Onneksi lähdin ajoissa ennen kuin tein itselleni mitään. Ystävä myös auttoi minua näkemään silloin kuvion, jota vastaan pitkään taistelin luovuttamatta.

Toivottavasti Nelan tapauksessa ei näin ole edes piirun vertaa. Tulee kyllä kokemuksesta vahvasti mieleen tuo ristipaine, että ei tee oikein kumpaankaan suuntaan ja päättää häipyä välistä. Tilanne luo epätoivoa ja huonommuudentunteita. Paljon riippuu myös onko ihmistyyppiä, joka kokee olevansa itse aiheuttanut tilanteen ja syyllistyy siitä.

[Kissankello]

Ehkä ylle lainaamani tieto selittää sitä, miksi Nela Utkinaa alettiin melko pian etsiä Nuuksion vesistöistä, mutta puihin ei huomattu katsella, kuten Savukoski asian ilmaisi, jonkin median haastattelussa.

Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Etsijät ovat kyllä katselleet puihin. En tiedä onko Savukoski sanonut vahingossa väärin vai oletko ymmärtänyt hänen sanomisiaan väärin, Savukoski itsehän ei lainkaan maastoetsintöihin osallistunut vaan etsi kalustollaan ainoastaan vedestä. Alue, jolta Nela löytyi, ei kuulunut minkään etsijäryhmän, ei poliisivetoisen Vapepan eikä vapaaehtoisen etsintäryhmän etsimiin alueisiin eikä sieltä oltu etsitty lainkaan.