Kaikki tytön kertomukset kuitenkin alusta lähtien todistavat, että toinen käynti tapahtui ennen hätäpuhelimeen menoa. Näin esimerkiksi kertomus 2007:
Mikäli käynti tapahtui vasta hätäpuhelun jälkeen, kertomus muuttuu monelta osin epäuskottavaksi.K: Sää olit huoneessa hetken ja lähdit uudestaan, minkä takia?
V: Ihmettelin mitä tää on, mut kyllä pitää mennä kattomaan mitä se on.
K: Mitä näit toisella kerralla?
V: Ne lasinsirut ja sit iskän siel lattialla ja oli tullu hirveesti verta.
Mun mielestä iskä oli mahallaan. Ja osotti sitä takan vieressä ollutta millä voi istua
ni iskä pää osotti siihen.
K: Muistaksää missä kohtaa olit?
V: Siin rajalla.
K: Mitä muistat siitä tilanteesta, ääniä, muita?
V: En.
K: Näitkö muita kun iskän?
V: En , äiti oli kai menny soittamaan poliisille.
K: Missä äiti oli?
V: Varmaan siellä keittiössä kun siel oli se lankapuhelin ku äitille ostettiin kännykkä vasta sen
jälkeen kun tää oli tapahtunut.
K: Mitä sanottiin?
V: En muista, äiti tais sanoo jotain puhelimeen.
K: Mitä sit?
V: Äiti tais pyytää mua puhelimeen kun äiti meni kattoon
iskää tai sit mää menin mun huoneeseen.
(Kuuleminen 2007, alleviiv. Zem.)
1) Täytyy eliminoida se, että tyttö oli huoneessaan vain ”hetken”, minkä jälkeen
hänestä oli tuntunut, että ”pitää mennä kattomaan mitä se (metakka) on”.
2) Mikäli toista käyntiä pian ensimmäisen käynnin jälkeen ei ollut, ei olisi myöskään ollut "metakan" ihmettelyä - tyttö olisi tullut paikalle vasta tilanteen hiljennyttyä.
3) Täytyy eliminoida esimerkiksi se, että ”iskä oli mahallaan”.
Jos sen sijaan käynti tapahtui aikaisemmassa vaiheessa, uhrin asentoa on voitu muuttaa
kamppailun myöhemmässä vaiheessa.
4) Täytyy eliminoida lause ”Äiti tais pyytää mua puhelimeen kun äiti meni kattoon”.
Hätäpuhelun jälkeiseen tilanteeseen tämä ei sovi, koska äiti ei tuolloin ollut puhelimessa,
vaan tarkistamassa uhrin tilannetta. Siis ”äiti meni kattoo iskää”, mutta tyttö on kertonut,
että hän ei nähnyt äidin menevän kodinhoitohuoneen kautta, mikä hänen olisi pitänyt
nähdä, mikäli Auerin kertomus tarkistuksesta kylppärinoven kautta pitää paikkansa ja hän olisi sitä ennen saanut puhelimen äidiltään:
Lapinniemi: Kertoko äiti sulle mitä hän näki, ku hän meni kattoo sielt, ko sä kerroit, et se meni sielt kodinboitohuoneest ja pesuhuoneest ja meni sinne. Ni selviskö
sulle mitä ,oliks, mitä äiti näki siellä.
Tyttö: Äiti ei menny ollenkaa sitä kautta. Äiti meni vain sitä olkkari kautta.
(Tytön kuuleminen 1.12.2006.)
Tässä vain joitakin ihmetyksenaiheita, joita syyttäjä voisi tuoda esille, mikäli
turvauduttaisiin teoriaan ”Amanda on todennäköisesti nähnyt äitinsä menevän puhelimeen silloin, kun poliisi on soittanut matkalta eli vasta hätäpuhelun jälkeen.”
Pidän edelleen uskottavampana sitä, että tyttö on käynyt takkahuoneen suunnassa ennen tuloaan puhelimeen hätäpuhelun aikana. Hän ei nähnyt tekijää uhrin kimpussa, koska tämä oli luopunut veitsestä (niin kuin tyttö kertoo) - tekijä oli siten sivummalla pohtimassa mistä löytyisi sopiva astalo. Jonka (siis sorkkaraudan) sitten ilmeisesti ulkopuolinen ”apuri” tälle lopulta ojensi...