Oletan syyksi yleistä tietämättömyyttä tuolloin vielä vallinneesta ko. asiakirjan saatavuudesta. Toisaalta nämä kopiointimaksut ovat olleet aina niin korkeita, ettei varmaankaan kaikki uteliaat välttämättä olisi edes halunneet maksaa niin paljon. Kun yhtenäisiä ohjeistuksia kaikilta osin ei edes aikoinaan ollut, niin erään jutun asiakirjojen kopioista pyydettiin television ajankohtaistoimitukselta lähes 100.000,00 markkaa, joka johti sittemmin erinäisten valitusten jälkeen näitä asioita koskevien yhtenäisten ohjeistuksien syntymiseen.Mariacka kirjoitti: Mutta jos toimittajat todellakin ovat saaneet mielentilatutkimukset itselleen, niin miksei niitä kaupattu laajemmin uteliaille? Kysyntää varmasti olisi ollut
Mielentilatutkimuksessa ei todellakaan varsinaisesti käsitellä muuta kuin syytetyn mielentilaa, joskin se vaihtelee tutkijatiimeittäin ja tutkijoittain millä tavoin he tuon mielentilan käsittelyn oheismateriaaleineen suorittavat. Oheismateriaaleista olen jo kommentoinut edellä, joskin voin lisätä sen, että eloonjääneiltä uhreilta saatetaan ottaa sinne joitakin lausumia kuulustelukertomuksista, mutta usein nämä ovat varsin suppeita jo edellä esittämistäni syistä.Mariacka kirjoitti: Ylempänä annoit ymmärtää, ettei mt-tutkimuksessa käsitellä muuta kuin syytetyn mielentilaa. Mutta oma vastaukseni oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka tätä aiemmin kysyivät (Howler?).
Mielentilatutkimuksen tarkoitus on todellakin vain tutkittavan ko. rikoksen tekohetkellä vallinneen mielentilan ja hänen mahdollisen hoidontarpeensa selvittäminen eikä mikään muu. Näin siitä huolimatta, että tutkimukseen sisältyy oheismateriaalina hyvin monenlaisia eri asioita, joilla oletetaan olleen vaikutusta tutkittavan persoonan kehittymiseen ja sitä kautta mielentilan muotoutumiseen tutkittavan teon tapahtuessa.
Prosenttiluvut löytyvät mitä ilmeisimmin tilastoista, kunhan vain ehtii ja viitsii niitä kaivella, mutta kyllä oikeus päätyy nykyään eri käytäntöjen muuttumisen myötä ilmeisti enenevässä määrin erilaisiin kannanottoihin. Syynä tähän on osaltaan vuosikausien vääntö ongelmallisesta TYV-kategoriasta. Tiedän aikaisemmin TYV-tuomittuja tapauksia, jotka ovat jo uuden tutkimuksen mukaan ns. YV-rajatilatapauksia: "lähes hulluja" erästä ko. henkilön avustajaa lainatakseni tuomitun täydessä ymmärryksessä, että on saatu oikein kunnon tuomioita, jos ei elinkautiselle ole ollut aineksia.Mariacka kirjoitti: Oletko selvillä siitä, miten monessa prosentissa TEO, tutkimuksen tehnyt laitos ja oikeus päätyvät eri lopputulokseen? Ja jos päätyvät, muuttuuko mielentilatutkimuksen tulos todella?
Koko ajanhan mielentilatutkimuksia on vähennetty. Aikaisemmin tutkittiin lähes kaikki vakaviin rikoksiin tai niiden yrityksiin syyllistyneet mielentilaltaan, nykyään ei enää edes läheskään kaikkia henkirikoksiin syyllistyneitä tutkita mielentilaltaan. Samoin psykiatristen sairaaloiden lukumäärä on vähentynyt melko paljon. Tämä kertonee omaa karua kieltään psykiatrian arvostuksesta sekä tieteenä että ylipäätään minään muunakaan nyky-yhteiskunnassamme.Mariacka kirjoitti: Jos psykiatriaa ei arvostettaisi tieteenä, mielentilatutkimuksia saati psykiatrisia sairaaloita ei olisi lainkaan.
), että Kalle-Villen mainitsema "rajatila" on jo vuosikausia sitten muutettu diagnoosiksi "epävakaa persoonallisuus". Jos Kalle-Ville on todellakin mainitsemansa kliinikko, lääkäri?, tulee ammattilaisena toki helposti käytettyä sairaalakieltä, jossa jossain tapauksissa termiä "rajatila" vielä käytetäänkin näistä "varttihulluista".
