https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807202201054117
Suomalaisyrittäjä kertoo, millaisia ovat kiistellyt jahtimatkat Afrikassa: ”Ihmiset ovat ruvenneet arvostamaan tätä ja se on sitä eläimen arvostamista”
27.07.2018 klo 7:35 (muokattu tänään klo 10:06)
Metsästäjän mielestä Afrikan luonnolla menisi vielä huonommin, jos eläimiä ei ammuttaisi laillisesti.
Muutama sata suomalaista käy vuosittain jahtimatkalla Afrikassa.
Suuri osa jahtiin lähtijöistä tavoittelee trofeeta, eli yleensä eläimen sarvia matkamuistoksi.
Iltalehden haastattelema yrittäjä tekee matkat pääasiassa Etelä-Afrikan itärannikolle.
Donald Trumpin hallinnon aikeet poistaa trofeiden tuontirajoitukset aiheuttivat protesteja New Yorkissa.
Cecil-leijonasta se alkoi. Yhdysvaltalaislääkärin ampuma iäkäs leijonauros nosti Afrikassa tapahtuvan trofeemetsästyksen tapetille. Cecil oli kansallispuistosta tapettavaksi houkutettu pantaleijona ja julkkis, jonka kuolema herätti valtavan raivon. Metsästäjä irrotti siltä pään trofeeksi.
Cecil-leijona joutikin kuolla, ajattelee suomalainen yrittäjä, joka on jo usean vuoden ajan järjestänyt päätoimisesti metsästysmatkoja Etelä-Afrikkaan.
Leijona oli jo vanha ja olisi muutenkin kuollut pian. Oli parempi, että sen hengestä maksettiin korvaus, hän ajattelee.
Miehen yrityksen satojen tuhansien liikevaihdosta yli puolet tulee Afrikasta.
Tässä jutussa mies haluaa esiintyä nimettömänä. Siinäkin taustalla on osittain Cecil-leijona. Mies tuntee englantilaisen, täysin sivullisen laillisten metsästysmatkojen järjestäjän, jonka talon ikkunat kivitettiin rikki ja seinät spreijattiin Cecil-kohun jälkeen. Aiemmin haastateltava on esiintynyt mediassa nimellään ja palautteena on ollut senkin murhaaja -tyyppisiä viestejä postilaatikkoon.
Hän kertoo metsästäneensä lapsesta asti. Seuraan hän liittyi 13-vuotiaana ja jonotti nimismiehen ovella 15-vuotiaana aselupaa.
Metsästys on miehelle luonnossa liikkumista ja omaa aikaa puhelin äänettömällä. Hän nauttii saaliin kyttäämisen lisäksi onnistuneen laukauksen tuomasta tunteesta. Siitä vasta alkaa saaliin käsittely, joka pitää perheen lihassa.
- Luonnosta on tullut semmoinen juttu, jonka Kehä III:n sisäpuoli vääntää omanlaisekseen.
Sarvikuonon sarvi on haluttua tavaraa esimerkiksi Aasiassa, koska sen nauttimisen uskotaan nostavan mieskuntoa.
Luontoa ja hyvää ruokaa
Miehen arvion mukaan parisataa suomalaista käy vuosittain Afrikassa jahtimatkalla. Metsästäjäliiton toiminnanjohtajan arvion mukaan määrä olisi suurempi, ehkä noin tuhat.
Tarkkaa lukua suomalaisista Afrikan kävijöistä on vaikea sanoa, mutta mies kertoo, että asiakaskunta on vaihdellut työttömästä kuninkaallisiin. Yrityksen ykköskohde on Etelä-Afrikka.
- Yleensä he tulevat toimeen rahallisesti. On kavereita, jotka Kauppalehdestä jokainen tuntee ja joudutaan tekemään pelastussuunnitelmat. Pääasiassa asiakkaina on yli 40-vuotiaita miehiä, jotka ovat maksaneet jo talot pois, on jo kesämökkiä ja varaa heittää se muutama tonni erilaiseen kokemukseen. Naisia on koko ajan enemmän. Nuorimmat ovat 8-vuotiaita.
Miehen mielestä julkisuudessa puhutaan metsästysmatkoista väärin.
- Onhan se mahtava kokemus. Nähdä se luonto, nähdä se eläinmäärä ja ympäristö. Jotkut kirjoittavat, että se on verellä mässäilyä ja että elukoita lähdetään ampumaan sumeilematta. Kissan paskat. Ei se pidä ollenkaan paikkaansa. Se reissu on luontoa, yhdessäoloa, iltaruokailua ja -nuotiota. Jos riistalaukaustilanteita tulee 2-3, niin ei se ole mitään tulitusta.
Suurin osa asiakkaiden kiitoksista koskee ruokaa. Mies sanoo, että reissuilla syödään niin paljon paikallista riistaa kuin mahdollista.
- Meillä on iso sellainen lodge, jossa vietetään iltaisin aikaa. Siellä on pitkä pöytä, jonne tuodaan ruokaa kaikille. Harvoin metsästäjien joukossa mitään ituhiirtä on. Sitä syödään mitä metsästetään. Mikä jää yli, se myydään. Majoitus on pienessä bungalowissa, jossa on vessat ja suihkut. Palvelu toimii. Yleensä tullaan leiriin, minä pidän siinä puheen ja sitten majoittaudutaan. Aamulla käydään ampumaradalla katsomassa, että pelit ja vehkeet toimivat, ettei lähdetä takki auki sotaan.
Päivä kuluu jahdissa asiakkaan haluamassa maastossa halutun saaliin perässä ja illalla otetaan drinksuja majoituspaikassa.
Erilaisia trofeita seinällä.
Voitonmerkin takia.
Mies kertoo, että esimerkiksi Tanskassa metsästys on painottunut enemmän trofeiden keräämiseen kuin Suomessa. Suomessakin tämä metsästyksen muoto on yleistymään päin. Asiasta kirjoitetaan meillä jo sisustuslehdissäkin, hän huomauttaa.
- Aiemmin ei kukaan ottanut trofeita. Nyt 15 vuotta myöhemmin ihmiset ovat ruvenneet arvostamaan tätä ja se on sitä eläimen arvostamista.
Kyse on sananmukaisesti voitonmerkin ottamisesta. Paikan päällä saaliin saatuaan metsästäjä poseeraa kaatonsa kanssa. Nämä kuvat ovat niitä, jotka monissa herättävät närkästystä.
Trofeita on monenlaisia. Miehen mukaan yleisin on niin sanottu hartiatäyttö, jossa trofee tulee seinälle. Eläimen täyttö maksaa 300-900 euroa.
- Tänä päivänähän sä et ole in, jos ei sulla ole jotain trofeeta tai kalloa seinällä.
Theodore Roosevelt kaatoi elefantin vuonna 1910. Trofeemetsästyksen perinteet ovat pitkät.
Toiminta halutaan kieltää
Suomessakin on jo parin vuoden ajan työskennelty trofeemetsästyksen kieltämiseksi. Luonnonsuojelijat pitävät toimintaa julmana ja tarpeettomana.
Trofeeton EU -ryhmän tarkoitus on saada trofeiden ja eläinten osien tuontikielto Suomeen ja lopulta EU:n alueille.
- Olemme työstäneet lakiehdotusta ja se on viety eduskuntaan kansanedustajille. Trofeemetsästyksessä tarkoituksena on tuoda eläimen osa koristeeksi Suomeen. Se on täysin turhaa huvimetsästystä, sanoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.
Säynevirran mukaan kyse on siitä, että mitä upeimpia eläimiä halutaan kauneuden takia koristeeksi.
- Näitä eläimiähän kasvatetaan siellä erityisesti tätä toimintaa varten ja bisnekseen kytkeytyy myös muita asioita kuin pelkästään eläinten osat. On luukauppaa ja walk with lions -tyyppisiä matkoja. Ei sillä ole luonnonsuojelun kanssa tekemistä. Rahat menevät bisnestä harjoittaville, ei suinkaan paikalliselle väestölle.
Säynevirta ajattelee henkilökohtaisesti, että olisi hienompaa nähdä villieläimiä elävinä.
- Se tuntuu vain niin käsittämättömältä, että sitä on vaikea ymmärtää. Mikä siitä tappamisesta tekee hienoa?
Liitto hyväksyy
Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari toteaa trofeemetsästyksestä ja Afrikan jahtimatkoista, että liitto tukee kaikkea kestävää metsästystä, jota Afrikassakin tapahtuva metsästys YK:n hyväksymänä on.
- Aika helposti vastustajat ottavat huonot esimerkit kuten itäisen Afrikan, jossa on parantamista. On loistavia esimerkkejä kuten Namibia, jossa luonnonvaroja käytetään kestävästi ja pystytään samalla auttamaan populaatioita. Esimerkiksi Kenia on kieltänyt metsästyksen ja siitä kiellosta kärsii suuri osa eläinlajeista. Samalla kun metsästys sallitaan ja siitä tulee taloudellista hyötyä, myös se siedettävyys on paljon parempi.
Jos ei metsästysmatkailua olisi, ne alueet olisivat omillaan ja silloin vasta laiton tappaminen kukoistaisi, Siitari sanoo. Kun maa jonkun omaisuutta metsästyskäytössä, alueista ja eläimistä pidetään huolta, koska paikat ovat kallisarvoisia.
- Jos vertaa valokuvaturismiin, metsästysmatkailulla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki. Valokuvaturismia voi harjoittaa lähellä lentokenttää ja määrätyissä paikoissa, mutta jotta voitaisiin korvata se sama rahamäärä, mikä saadaan paljon pienemmällä luonnon kulutuksella, on myös yksi argumentti metsästyksen puolesta.
Afrikassa tapahtuu myös tuomittavaa metsästystä, Siitari myöntää. Esimerkiksi leijonia kasvatetaan häkeissä ja vapautetaan sitten ammuttaviksi.
- Niin sanottu canned lion hunting on laajasti tuomittu metsästäjien ja järjestöjen keskuudessa samoin kuin se, että mennään metsästämään varta vasten jalostettuja eläimiä. Niihin on ehdottoman kielteinen linja.
Kolikon toinen puoli
Afrikassa vuosia kulkenut metsämies on sitä mieltä, että jahtimatkoista ja trofeemetsästyksestä esiin nostetaan usein vain eläinten ampuminen huvikseen. Hänkään ei hyväksy esimerkiksi sarvikuonojen tappamista "kiinalaisten tarkoituksiin" niiden sarvien vuoksi ja pitää salametsästystä vakavana rikollisena toimintana, ei metsästyksenä ollenkaan. Silti hän puolustaa elinkeinoaan voimakkaasti.
- Kukaan ei katso sitä toista puolta, eli mitä tällä saadaan aikaiseksi. Viimeisimmän tiedon mukaan ihmiset syövät kuitenkin. Niin syötkö sitä riistalihaa, joka on elänyt vapaana siellä ja yhtäkkiä valot sammuvat, vai syötkö antibiooteilla tehtyjä meidän näitä tehoruokia? Mikä eläin se mahtaa onnellisempi olla?
Pääasiassa yritys toimii Etelä-Afrikan itärannikolla, mutta asiakkaan halutessa matkoja voidaan tehdä Namibiaan tai muuallekin. Saalis riippuu siitä, mitä asiakas haluaa ja kuinka paljon on valmis maksamaan.
Suomalaisyrittäjä on sitä mieltä, että Afrikan riistaeläinten määrä on moninkertainen takavuosiin verrattuna ja se johtuu metsästyksestä.
- Yleisesti ottaen ne ovat niitä keppipäitä, joita siellä on vaikka kuinka paljon, eli impalaa, blesbokia, seeproja, gnuta ja näitä, joita on miljoonia. Osuus on 99 prosenttia saaliistamme.
Myös erikoisempia saaliita halutaan. Esimerkiksi hän ottaa puhvelin.
- Ruvetaan puhumaan 10 000 eurosta. Se voidaan järjestää ja niitä järjestetään. Se perustuu siihen, että se on luvallista.
Joskus kysytään eläimiä, joihin lupia on vähemmän myytävissä. Sitten kysytään, mistä sellaisen luvan voisi saada ja niitä joko saa tai ei saa.
- Suomessa ei ymmärretä sitä, että Suomi on äärimmäisen harvinainen maa, jossa valtio omistaa riistaeläimet, hirvet ja peurat. Monissa maissa maanomistaja omistaa eläimet. Etelä-Afrikassa siinä haetaan sille maalle tuottoa. Joko siellä on lehmiä ja lampaita tai sitten siellä on riistaeläimiä. Se on tulonlähde ja liiketoiminnan muoto, joka ei poikkea sikojen pitämisestä muuten kuin niin, että eläimet elävät vapaana ja iso vanha uros maksaa siitä sen hinnan.
Mies ottaisi ilomielin omalle jahtialueelleen esimerkiksi kirahviparin.
- Kirahveja ammutaan vähän ja meidänkin alueelle on suunniteltu hommattavaksi pari naarasta ja yksi uros niin, että toivottavasti tulisi jälkikasvua ja ihmiset tykkäävät kameralla kuvata, kun siellä pyörii pikkukirahvi. Eittämättä kun uros jonain päivänä on vanha, niin totta mooses se ammutaan. Enhän minä niin tyhmä ole, että annan sen kuolla ja mädäntyä sinne. Se ammutaan, joku maksaa siitä kaatomaksun ja siitä tulee aivan hitosti hyvää lihaa. Olisi haaskausta antaa sen kuolla.
edelleen ihan sama monta tuolla on lentänyt ja paljon maksanut,vai tiedätkö että nuo eivät ole maksaneet täyttä hintaa,ehkä noilla on kuitenkin varaa maksaa täysi hinta oli siellä 2 tai 6 matkustajaa!
