Sivu 7/7
Lähetetty: Ma Tammi 26, 2009 1:21 pm
Kirjoittaja jackal
Esmes voisi olla saunanlämmittäjä, on niin kauniit silmät tytöllä.

Mukaan tulisivat ehdottomasti myös Markja ja Marsalkka.
He pitäisivät keskustelun asiallisena,toimisivat tavallaan kielipoliiseina.
Porin voisi olla porukan samooja ja erämies.. Kokkina toimisi ketsku.
Jatketaan ihmeessä.
Lähetetty: Ma Tammi 26, 2009 3:09 pm
Kirjoittaja esmes-
^röntgenkatseella sytyttäisin saunan pesän

edit: siis laserkatseella, röntgenillä ei varmaan tuohet syttyis..
Re: Mitä jos...
Lähetetty: To Huhti 01, 2010 7:18 am
Kirjoittaja Anilè
Kuvittele seuraava tilanne: Olet poistunut ravintolasta voimakkaasti päihtyneenä ja sammut jonnekin kadun varteen. Seuraavan kerran heräät jonkun kellarista ja nilkassasi on kahle. Siis joku on vanginnut sinut.
Nyt kuitenkin käy niin, että huomaat kellarissa vesurin. Vesurilla voit joko katkaista oman jalkasi ja kiivetä ulos kellarin ikkunasta tai tappaa vangitsijasi (josta et tiedä mikä hän on. Voi olla narkkari joka launnasrahojen toivossa on kidnapannut sinut tai voi olla sarjamurhaaja joka raiskaa sinut anukseen samalla kun leikkaa raajasi irti sähkösahalla tai voi olla joku terroristi). Siis katkaisetko oman jalkasi (ja vangitsijasi saattaa selvitä muutaman vuoden tuomiolla jos jää kiinni ennen kuin rikos vanhenee) vai hujautatko vesurilla vangitsijaasi, jonka seurauksena hän luultavasti kuolee, mutta saat kahleen lukon avaimen käsiisi ja pääset pakoon. Myöhemmin saatat joutua vankilaan hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta.
Siis mitä tekisit?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: To Huhti 01, 2010 3:53 pm
Kirjoittaja sotaorava
Koska minulla ei ole maallista omaisuutta, jonka takia kidnappaus olisi suotavaa, tulee kyseeseen ainoastaan kosto tai sairaiden mielihalujen tyydyttämisaikeet. Sen vuoksi pyrkisin tietysti päästämään sieppaajan päiviltä niin nopeasti kuin mahdollista. Jos kyseessä olisi poikkeuksellisen hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja, niin voisin ehkä hienovaraisesti tiedustella kidnappaajan motiivia ennen kuin annan vesurin heilahtaa.
Toki on syytä toivoa, että sieppaajalla olisi sitten ne ketjun avaimet mukana juuri sillä hetkellä...
Oman jalan katkaiseminen vesurilla on muuten ilman poikkeuksellista tuuria sama asia kuin itsemurha, joten oikeastaan tuossa ei ole kuin yksi vaihtoehto.
Re: Mitä jos...
Lähetetty: To Huhti 01, 2010 5:30 pm
Kirjoittaja MotiivitOn
Koska tuo taistelujyrsijä ei kysynyt mitään, niin vastaanpa minäkin Aniliinin kysymykseen.
Itse pyrkisin vammautamaan sieppaajaani sen verran, että se ei pääse pakoon. Jos sillä runkulla ei ole avaimia mukanaan, niin saapahan viihdyttää ja ruokkia mua kunnes paikanpäälle ilmestyy noutaja, maallinen tai tuonpuoleinen.
Jos olisi kova (oikeasti kova) nälkä, söisitkö naapurisi?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: To Huhti 01, 2010 7:23 pm
Kirjoittaja Elpukka
Ei oo yhtäkään syötävän hyvännäköistä naapuria, joten luultavasti en.
Mitä tekisit jos maailman loppu tulisi ja jäisit ihmeen kaupalla ainoana henkiin?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: Pe Huhti 02, 2010 1:11 pm
Kirjoittaja Valdovas
Elpukka kirjoitti:
Mitä tekisit jos maailman loppu tulisi ja jäisit ihmeen kaupalla ainoana henkiin?
Tutkiskelisin kiinnostuneena maailmanloppuun johtaneita syitä ja dynamiikkaa ja selvittäisin toki millaiset ravintomahdollisuudet itselle olisi ja onko kuvioissa vielä joitain eläimiä tai muita potentiaalisia riskitekijöitä, joita on syytä varoa. Kun nämä on järjestyksessä, niin lähtisin selvittelemään, löytyykö sittenkin jostain loukosta joku toinen samanlajin edustaja ja mielellään tietysti hedelmällisessä iässä oleva ja mielellään vielä siedettävän näköinen ja tapainen naishenkilö ihan noin vain altruistisesti lajin säilymisen näkökulmasta ilman sen suurempia itsekkäitä motivaatioita...

Jos sellaista ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta löydy, niin sitten pitäisi ehkä lähteä selvittelemään vieläkö kloonaukseen riittävää infraa olisi jossain jäljellä...
Mitä tekisit, jos sitä maailmanloppua ei sitten kaikista lupauksista huolimatta tulisikaan...??
Re: Mitä jos...
Lähetetty: Ke Huhti 21, 2010 3:29 pm
Kirjoittaja joey
Läpsyttelisin innoissani pieniä kätösiäni yhteen ja riemuitsisin siitä, että olin taas vaihteeksi oikeassa.
edit:
Patisteltiin jatkamaan vastausta, että muutkin pääsevät vastaamaan

Ihme hössötystä, kyllä hyvää kysymystä voi parikin kuukautta odottaa!
Mitä jos Suomeen hyökättäisiin ja syttyisi sota? Mitä tekisit? Jos olet mies, lähtisitkö ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa rintamalle, vai jäisitkö pelokkaana väristen odottamaan kutsua? Vai pakenisitko? Jos olet nainen, pelastautuisitko ulkomaille vai jäisitkö kotirintamalle?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: To Kesä 17, 2010 5:51 pm
Kirjoittaja Nooruska
^ Jäisin kotirintamalle jakamaan sarkastisia lauseita ja viljelemään yleistä negatiivisuutta.
Sinulle läheisin ihminen (kuka se sitten onkaan) on aiheuttanut itsensä todella kuseen (siis tehnyt jotakin sellaista minkä itse tuomitset) ja ainoa mahdollisuus on pelata asiaan Venäläistä rulettia. Sinulle annetaan mahdollisuus, että jos vaihdat itsesi tämän kaverin tilalle kaveri on vapaa ja jää henkiin. Sinulla taas on fifty-fifty-mahdollisuus selvitä. Läheinen ihmisesi on tehnyt todellakin jotain sellaista, jonka tuomitset, mutta onhan hän sinulle tärkeä. Vaihdatko itsesi kaverin tilalle ja vapautat tämän vaikkakin kaveri olisi selkeästi itse mokannut vai ajatteletko, että niin makaa kuin petaa ja annat asian olla?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: Ke Kesä 30, 2010 9:06 pm
Kirjoittaja Ingrid
Löisin omakätisesti kaverille reikäraudan kouraan, paukauttaisin henkseleitäni ja juoksisin karkuun. Minähän en toisten virheista ruppee maksamaan
Mitäs jos olisit lentokoneonnettomuudessa, selviäisit ja löytäisit itsesi autiosaarelta. Lähtisikö Lost-tunnelmat heti käyntiin vai käpertyisitkö sikiöasentoon ja toivoisit kuolemaa?
Re: Mitä jos...
Lähetetty: Ke Kesä 30, 2010 9:54 pm
Kirjoittaja Valdovas
Ingrid kirjoitti:Mitäs jos olisit lentokoneonnettomuudessa, selviäisit ja löytäisit itsesi autiosaarelta. Lähtisikö Lost-tunnelmat heti käyntiin vai käpertyisitkö sikiöasentoon ja toivoisit kuolemaa?
Lostin realismi ja myös kiinnostavuus on niin sanotusti lost jo heti kättelyssä

Itse ottaisin ehkä enemmän vanhoista kunnon
Jules Vernen kirjoista tutun asenteen, jossa sankarit eivät pahemmin hämmästy kummistakaan sattumuksista, vaan ryhtyvät valistuksen hengessä pähkäilemään tilannetta loogisesti ja rationaalisesti ja tuolla asenteella (ja pienillä sopivilla onnenkantamoisilla

) yleensä aina myös klaaraavat tilanteen ja selviävät taas ihmisten ilmoille muutamaa arvokasta kokemusta rikkaampana. Sääli, ettei tuollainen vanha kunnon valistusoptimistinen asenne ole nykyään enää oikein muotia, vaan tilalle on tullut kaikenmaailman angsteja ja vinkuluusereiden synkistelyjä...
Mitä jos eduskunta äänestääkin huomenna epähuomiossa väärin ydinvoimaluvista...??
Re: Mitä jos...
Lähetetty: La Heinä 03, 2010 1:48 am
Kirjoittaja gravedigger
The end.